Paino

Mun oli vaikea aluks hyväksyä että paino nousee ja maha kasvaa kun on koko ikänsä harrastanu jonkin verran liikuntaa ja pysytellyt normipainossa. Sit sitä miettiki, että syönkö liikaa vai onko kaikki vaan vauvasta johtuvaa, ku ei sitä oikeen mistään osaa arvioida. Neuvolassakin sanottiin puolen välin jälkeen raskautta, että vielä ei ois pitäny tulla oikeastaan yhtään raskaudesta johtuvaa kiloa ja mulla niitä oli silloin +6kg! Onneks huomasin vauva.fi sivustolla raskauskiekon, jossa oli äidin keskimääräinen painonnousu. Se vähän huojensi ja helpotti, että ihan normikäyrällä menen edelleen :) En oo mitenkään erityisesti ollu dieetillä tai stressannu painosta, mut kyllä mä koitan yhtä terveellisesti elää kuin ennen raskauttakin. Ei ois herkkua yrittää puottaa kiloja, mitkä on ite syöny :/
 
Toi on kyl näppärä tyyli, että jos itsellä on ylipainoa niin vauva käyttääkin niitä varastoja ja paino ei juuri nousis :) Pitää vaan sitten imetyksen jälkeen vähän tarkastella oisko elintavoissa jotain kehitettävää, ettei tuu kilot takaisin, jos ei niitä halua.
 
Oon aika pitkä n. 170cm ja mullaki kai aika pienikokoinen maha viikkoihin nähden. Mahtuu hyvin vauva kun on pitkä selkä ja tilaa ;) Ja sehän riippuu muutenkin vartalosta, että joillain anatomia sellanen, että vauva mahtuu melkein huomaamattomasti, toiset taas saa kantaa valtavaa massua :)
 
mekke: Munki jotenki tosi hankala hyväksyä se tosiasia, että paino nousee ja maha kasvaa. Varsinkin kun olen juuri n.vuosi sitten päässyt lievästä ylipainosta eroon ja nyt koen olevani hyväkroppainen.. Nyt jotenki ahdistaa kun maha alkaa jo nyt näkyä ja paino nousee jo näin varhain vaikka liikun ja syön terveellisesti [&:] Rupeaa ihan itseä hävettämään tämä pinnallisuus jota välillä tunnen. No,johtuu luultavasti vain tuosta painon kanssa kamppailusta jonka koin vuosi sitten.. Eiköhän tähän totu [:)] Varsinkin kun iloitsee ja on onnellinen mahassa kasvavasta pikkuisesta!<3
 
Moikka,

enemmän tai vähemmän tosissani koko ikäni urheilleena pakko ottaa osaa tähän keskusteluun: mä pääsin sinuiksi mahani kanssa vasta joskus 32-33 viikoilla. En jotenkin tykännyt yhtään kropastani, vaikka kiloja mulle on tullut tosi vähän (nyt viikolla 36+2 ja vajaa 7 kg), eikä oikeastaan muualle kuin mahaan. Olin aina kuvitellut, että kun tuun raskaaksi, käytän ihania kireitä vaatteita ja nautin mahastani, mutta toisin kävi. Nyt vasta ihan loppuvaiheessa olen alkanut näyttää mahaani, koska jotenkin kai ajattelen niin, että nyt ihmiset ei enää voi luulla sitä muuksi kun vauvamahaksi. Hävettää myöntää, että aikaisemmin tuntui pahalta ajatella, että ihmiset vaan luulee mun lihoneen, eikä tajua että olen raskaana. Niin turhamainen voi ihminen olla. Mutta toisaalta noi ajatukset on käytävä läpi ja käsiteltävä, tai muuten niistä ei pääse yli. Ja ne on ihan sallittuja: raskaus on iso fyysinen muutos kropalle, jonka toiset pystyy käsittelemään paremmin kuin toiset.

Joka tapauksessa olotila ei ole pysyvä, ja raskauden jälkeen on ihan täysin mahdollista palata hyvään kuntoon, yleensä jopa täysin samaan kuin ennen raskautta. Tosin pientä pinnistystä se saattaa hetkeksi vaatia, mutta toisilla jo pelkkä imetys hoitaa homman kuntoon.[:)]

Helppoa tässä on kommetoida, kun oma laskettu aika on ihan ovella, ja kohta maha on vaan muisto, mutta yrittäkää nyt kuitenkin nauttia siitä mahasta. Se on jotakin aika upeaa, eikä mitään muuta! [:D]
 
Hei

Minä kuulun myös niihin, joilla paino ennen raskautta oli painoindeksin alarajoilla ja painoa on tähän mennessä tullut noin 12 kg. Olen käsittänyt, että meillä laihoilla painoa saakin tulla, että jaksaa imetyksen esimerkiksi. Onhan se outoa, kun keho muuttuu, eikä pysty enää läheskään samaan mitä ennen raskautta liikkuessakaan, kun lenkkareiden jalkaan saaminenkin on jo hankalaa [:D] Minä kyllä pidän vatsastani, enkä ole huolissani vauvakiloista. Me liikumme säännöllisesti ja uskon, että synnytyksen ja imetyksen jälkeen pääsen taas takaisin entisiin mittoihin, jos nyt on ihan tarpeellista. Mieheni on sanonut puolileikillään, että näin vanha mies tarvitsee jo pehmeämmän tyynyn alleen [;)]
Nautitaan vauvoistamme<3
 
Pakko se on tännekin kommentoida!

Ei siinä painossa mitään eikä sen nousussa. Mies laulaa mulle leikillään Leevien kappaletta "Sopivasti lihava". Painoa nyt 85 kg ja sitä tulllut 12 kg.

Ihan on yhtä seksikäs olo, ellei enemmänkin, kun ennen raskautta. Enempi huolettaa, että pikkusesta tulee sokerivauva minun herkkuhimojen takia. Karkkipussit meni kieltoon rasituskokeeen ekan ekan näytteen vuoksi.

NYt siis porkkanaa poskeen ja lenkille... jos sais kengät mahtumaan jalkaan.
 
Joo ei se meillä ns. normaalikroppasilla/alipainosilla ole ihme jos tulee paljon kiloja. Parempi vaan mitä enemmän tulee niin sitten imetys onnistuu paremmin, eli ei tartte kesken yötä sitten nousta syömään, jotta maidontuotanto jatkuisi... Vaikeahan se tietty on vaa'an lukemia hyväksyä, mutta itse olen silti tyytyväinen, että painoa on tullut nyt jo melkein 11 kiloa ja vielä on n. 12 viikkoa laskettuun aikaan. Mä siis olen myös ollut kova urheilemaan, mutta olen kyllä ylpeä vatsastani ja rinnoistani! Onhan sitä tullut läskiä myös vähän peppuun ja reisiin, mutta mulle se imetyksen onnistuminen on tärkeämpää kuin kropan ihannointi :) Hassua miten sitä mieli osaa suhtautua tuohon eri tavalla näin raskaana ollessaan... :)
 
Takaisin
Top