MammaMarian näkemys ei valitettavasti perustu tutkimuksiin lapsen kehityksestä ja sosiaalisesta oppimisesta vaan on vain mielipide. Ruotsissa on tutkittu pitkittäistutkimuksella, miten eri-ikäisinä varhaiskasvatuksessa aloittaneet lapset ovat aikuisina sosiaalistuneet (eli löytäneet paikkansa) yhteiskunnassa. Yllättäen tutkimustulos oli, että laadukkaaseen varhaiskasvatukseen jo 1-2vuotiaana aloittaneet lapset sopeutuivat paremmin kouluun, opiskelivat, valmistuivat ja saivat töitä. Heillä oli harvemmin rikosrekisterimerkintöjä ja useammin perhe ja oma asunto jo 28-vuotiaana. Sen sijaa lapsilla, jotka eivät lainkaan osallistuneet varhaiskasvatukseen vaan menivät suoraan kouluun, esiintyi ongelmia kouluun sopeutumisessa, heidän parissaan esiintyi enemmän nuorisorikollisuutta ja harvempi heistä oli valmistunut tai työsuhteessa tutkimuksen päättyessä.
Miksi näin sitten on? Vaikuttaa siltä, että vaikkei päiväkodissa opita lukemaan tai laskemaan, siellä opitaan taitoja, joilla pärjää sosiaalisesti toisten ihmisten kanssa, sietää vastoinkäymisiä ja rohkaistua yrittämään uudestaan. Opitaan myös itsesäätelyä sekä oppimisen valmiuksia.
Se, tarvitaanko tällaisia taitoja, jäänee mielipideasiaksi. Itse haluan uskoa, että ne hyödyttävät lastani maailmassa, jossa kilpailu koulutus- ja työpaikoista on kovaa. Äitinä joudun luopumaan oikeudestani olla lapseni kanssa kaksin kotona, niin ihanaa ja ainutkertaista aikaa se varmasti olisikin, jotta en rajaa lapseltani mahdollisuutta pärjätä tulevaisuuden maailmassa. On totta, että jos lapselleen haluaa tarjota elämän vaikka maatilan pitäjänä (kuten ennenaikaa moni varmasti tahtoi) varhaiskasvatus ja osin kouluoppiminenkin on turhaa. Itse kuitenkin ajattelen, että lapseni kasvaa maailmaan, jota en edes uskalla kuvitella. Siksikin hän ansaitsee oikeuden oppia tulevaisuuden taitoja.
isä jää kotiin vajaaks kuukaudeksi ja sit mä pidän lomat ja yhden kuukauden hoitovapaata, saadaan olla 2viikkoa koko perhe lomalla elokuussa ja 15.8 sit töihin taas ja laps hoitoon elokuun lopussa
