Päivähoidion oikeuden rajaaminen

K

Kupla

Jostain jotain jo tietävä
Hei olenko ainoa joka on huolissaan hallituksen esityksestä rajata päivähoitooikeutta 4h/ päivä? Minusta ei ole poikani (kotiin jäädessäni 3,5v) varhaiskasvatukseen! Eikä 4 h riitä mihinkään siitä kun ehkä menee 85% ajasta, syömiseen, pukemiseen, pottailuun, ym säätöön. Olen itse hyvin onnellinen siitä että poikani saa koulutetuilta hoitajilta suunnitelmallista kasvatusta opetussuunnitelman mukaan ja pelkään tosissani että jos poikani joutuu jäämään kotiin hän jää jälkeen kehityksessä. Meillä vain 1 poika mutta mietin niitäkin joilla esim 4 ja 2 vuotiaat jotka sitten jäävät kotiin työttömän isän kanssa tai juuri vauvan saaneen äidin kanssa.

Teidän että varmasti löytyy superäitejä jotka helposti kasvattavat 0+2+4 vuotiaat oikealla kädellä mutta mina en siihen pysty. En taivu siihen että piirrän, askartelen, juoksutan ulkona, luen ääneen, laulan, ja saan aikaan niitä elämyksiä mitä päiväkodissa saa esim retkillä ryhmässä, ylpeyden hetkiä ryhmässä, lasten konsertteja y.m. y.m. mitä pokani saa nyt. Sitten huoli on myös siitä että poika kokee sen rangaistukseksi ettei saa enään jäädä ystävien kanssa leikkimään niin kuin jo 2 vuotta vaan joutuu jättämään päivän kesken tullakseen kotiin minun kanssani =(
 
Muokattu viimeksi:
Mun käsityksen mukaan kunnat saa itse päättää miten se 20h/viikossa toteutetaan, eli onko 4h/päivä vai onko esim. muutama kokonainen tarhapäivä ja sitten muutama kotipäivä. Minua vähän vaivaa se, että näissä keskusteluissa usein unohdetaan avoimen varhaiskasvatuksen mahdollisuudet. On olemassa kaikenlaisia perhekerhoja, perhekahviloita ja myös sitten niille kokonaan kotihoidossa oleville lapsille kuntien ja seurakuntien tarjoamia päiväkerhoja, joissa nimenomaan keskitytään niihin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin. Lisäksi vielä kaikenlaisia muskareita ja temppukerhoja/kouluja ja vaikka mitä mahdollisuuksia. Itsellä on nyt reilu 2v koko ajan kotihoidossa ollut poika, joka aloitti tänä syksynä 2-vuotiaiden virikekerhon kerran viikossa ja toiveena olisi saada ensi syksyksi paikka johonkin kaksi kertaa viikossa olevaan kerhoon. Lapsia on kuitenkin kautta aikain hoidettu kotona, niin en usko, että lapsen kehitys jäisi merkittävästi jälkeen tuon hoito-oikeuden rajauksen perusteella, kun sitä kuitenkaan ei ole rajattu kokonaan pois ja niitä erilaisia ylpeyden hetkiä ja elämyksiä voi saada juuri noiden muiden harrastusten esiintymisten kautta. Olen myös käsittänyt, että on mahdollista anoa oikeutta kokopäivähoitoon jos perhe kokee sen tarpeelliseksi, eli sekään ei ole täysin mahdotonta, vaikka vaatineekin enemmän paperityötä kuin tähän asti.
 
Oon samaa mieltä eleanoran kanssa, en olis paremmin osannu sanoa :) Siskon poika melkein 4 käy 2 kertaa viikossa kolme tuntia kerhossa, ja muina kolmena päivänä on perhekerho, muskari ja perhekahvila, ei oo ikinä ollut päiväkodissa ja virikkeitä saa kuitenkin. Oon nyt monta vuotta saanut todistaa vieressä miten kaveri laittanut lapsensa jo 9kk päiväkotiin ja itte jäänyt YKSIN kotiin muuten vaan, pari kertaa aloittanut opiskelut, jättänyt kesken ja lapsi edelleen päivähoidossa josta ei edes joudu maksamaan kun ei viitsi töissä käydä, se jos mikä on epäreilua ja tiedän että tuollaisia ihmisiä on useita! Ja kuten eleanora sanoi, vaihtoehtoja on niille äideille joilla oikeasti vaikeaa hoitaa lapsia.
 
Kuplalle tsemppiä hoitopähkäilyihin. Omalta puoleltani sanoisin "jälkeenjääneiden" äitinä eli kotihoidossa olleiden äitinä että päiväkoti ei ole sen parempi tai opettavampi tai virikkeellisempi paikka kuin kotikaan. Juuri yksi lapsieni on arvioitu varhaiskasvatuksen ammattilaisen toimesta ja ihan on ikätovereidensa tasolla. Päiväkodin arki on usein kiireistä eikä kaikkea ihmeellisen hienoa ehditä tekemään ja ryhmät ovat sen verran suuria, että paljon ajasta menee perushoitoon. Myöskin sijaisten puuttuessa tädit ovat kovilla.

Pienet lapsethan ei kaipaa noita superäitejä, jotka tekee kaiken ja toimivat lapsensa ohjelmatoimistona. Lapsen perustarpeet ovat ruoka, uni, liikunta ja turvallinen kiintymyssuhde. "Kavereita" näkee riittämiin puistoissa ja kerhoissa ja samalla äiti saa toimintaa ja peilata omaa äitiyttään muiden äitiyteen ja samalla todennäköisesti huomata, että muutkin ovat yhtä vaillinaisia äitejä ja šilti lapsensa parhaita ja ihailun kohteita (ja myös suuren luottamuksen eli kiukunkohteita). Liputan noiden seurakunnan päiväkerhojen puolesta, joissa ehditään touhuamaan paljon enemmän lyhyessä ajassa kuin päiväkodissa koska perushoito (ruokailu ja siirtymät) puuttuvat. Meille vanhemmille ja lapsille ne ovat olleet tosi kova juttu ja ryhmäkoko on n. 10 lasta ja 2 varhaiskasvatuksen ammattilaista.. Lapselle tekee hyvää tylsistyä toisinaan (Sinkkosta voi lukea aiheesta..). Myöskin ristiriitatilanteita pääsee syntymään ja ratkomaan paremmin yhden kaverin kuin lapsiryhmän välillä (aika olennaisia asioita tulevaisuudessa työelämässä verrattuna muskarihetkeen). Mietit myös lapsesi pettymystä hänen tultua kotiin. Sinä olet aikuinen ja otat pettymyksen vastaan, elämässä tulee pettymyksiä ja niitä on hyvä käsitellä nyt eikä vaikka teini-iässä. Pää pystyyn ja luota itseesi äitinä!
 
Älkää missään nimessä ymmärtäkö minua väärin. Minä TODELLA arvostan niitä jotka hoitavat lapsensa kotona kerhojen ja muiden avulla se on minusta oikeasti ihailtavaa, kun minusta ei siihen ole. Olisin mielelläni se äiti joka hoitaa lapseni itse ja olisin mielelläni poissa työkiireistä 3 vuotta. Minusta ei siihen ole =(. Se työn määrä siitä siivouksesta, ruuanlaitosta, kuskauksesta päiväkotiin ja eri kerhoihin ja virikkeiden keksiminen on minulle liikaa. Kärsin henkisesti jos en pääse töihin. Nyt kun olen töissä minulla riittää energiaa peuhata ja temmeltää, siivota iltaisin ja keksiä harrastuksia ja virikkeitä viikonlopuiksi (ja on meillä tylsääkin välillä). Mutta nyt meillä kaikki voi hyvin. =) En pode myöskään tästä syyllisyyttä olen hyvä äiti ja poikani voi hyvin niin päiväkodissa kun kotona. Valitettavasti uskon että en tällä saa poikaani täysipäiväiseen hoitoon. Siihen kuuluvat ymmärrykseni mukaan perheet joilla esim. alkoholi- tai psyykeongelmia.

Oletan myös että jos isä vanhempi jää työttömäksi ja saa 3 lasta päivähoitoon niin taitaa työnhaku tehdä tiukkaa, se on nimittäin raskas ja aikaa vievä projekti. Täytyy vaan odottaa hallituksen tarkkaa päätöstä ja sitten punnita mikä on mielestäni paras lapselleni.
 
Meillä 3- ja 4v kolme päivää viikossa päiväkodissa 8-14.30. Itse olen vielä kotona pienimmän kanssa. Tämä on ollut hyvä järjestely, koska esim puistotoimintaa meidän kaupungissa ei ole. Tykkäävät olla päiväkodissa, ja itse saa ottaa hiukan rennommin esim ruuanlaiton kanssa. Tämä toimii meillä ja näin jatketaan. Jatkuvaan kokopäiväiseen ja täysiviikkoiseen hoitorytmiin en osaisi ajatella tyttöjä laittaa niin kauan kun itse olen kotona. Yhteisinä päivinä sitten kannetaan puita, haravoidaan, leivotaan, siivotaan, maalataan seiniä ym. ihan tavallista askaretta. Eivät nuo sen kummemmin kotona virikkeitä kaipaa, mitään normaalielämän ulkopuolelta. Itse nuo välillä alkavat rakentaa peitoista majaa ym. Suurin syy päivähoitoon on meillä ainakin kaverit, kun täällä maalla ei hirveästi lapsiperheitä asu, eikä ainakaan ihan samaa ikäluokkaa.. Mutta toisaalta näen hiukan "vaarallisena" tuon oikeuden rajoittamisen. Se saattaa aiheuttaa paljon ongelmia, lisäksi syiden selvittäminen päivähoito-oikeutta varten jos joku leimaa perheen. Oli kyse sitten millaisista syistä tahansa, niin varsinkin pienemmillä paikkakunnilla näin tulee käymään.
 
Mielestäni, jos lapsi on jo tarhassa, se on iso muutos hänelle, mikäli hän ei pääse tarhaan - varsinkaan vähän vanhemmalle tarhaikäiselle. Ja on se iso muutos vanhemmille, kun he (yleensä haluavat) etsivät eri tapoja tuoda yhtä äkkiä lapselle ne muskarit, kerhot yms virikkeet ja varhaiskasvatusasiat, joita aikaisemmin on tapahtunut päiväkodin/hoidon tms merkeissä (jota siis ne vanhemmat, jotka ovat kotona ovat jo sujuvasti tehneet koko ajan).

Itseäni mietityttää miten vanhempi lapsi sopeutuu siihen, että ainakin ne ensimmäiset 2kk äiti on hyvin kiinni uuden kilpailijatulokkaan kanssa - ja tarhassa lapsi saisi olla päivät sellaisessa tilanteessa missä on "kaikki tuttua". Varsinkin mietin sitä kun esikon kanssa oli hetkiä kun se oli rinnalla koko päivän - hyvä että pääsin itse vessaan joskus. Onneksi niitä päiviä oli vain muutama (pää oli hajota). Niin, kumpi lapsi annetaan huutaa?

Tykkään Ellemin positiivisesta kuvauksesta miten hän on saanut palapelin toimimaan - kiitos, rauhoittaa oman mieleni ainakin hetkeksi, kyllä sitä pärjää, kun niin vain haluaa.

Mutta hei, se 4h päivässä... Eli muksu tarhaan puoli kahdeksaksi ja kotiin 11.30 nukkumaan, vai? Jos se on 20h viikossa, asia kanssa on vähän helpompi toimia. En nyt ota kantaa tarhan puolesta miten he voivat toteuttaa asian.
 
Kiitos Ellem ja winks positiivisista kommenteista! Minäkin uskon että leimaamista voi tapahtua. Käytännössä meillä päiväkodissa sanottiin että se olisi 4 h päivässä ja että ollaan jopa tultu siihen että osalle aamupäivä ja osalle iltapäivä. Ja winks jos haet 11:30 niin lapsi nukkuu aikaisintaan 30-45 min myöhemmin ja jos iltapäiväksi vie niin kello 13-17? silloin joutuisi herättämään 12:30....meillä päiväkodissa nukutaan 13:30 saakka. Ei kuullosta toimivalta mutta kai ne siellä päiväkodeissakin joko sitten muuttaa rutiinit tai ärähtävät =). No oli miten oli kyllä me pärjätään tavalla tai toisella.
 
Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua. Olen samaa mieltä niiden kanssa jotka sanovat että vanhempi lapsi ei saa joutua luopumaan tutuista päiväkotirutiineistaan siksi että perheeseen ilmestyy toinen paljon äidin aikaa vaativa lapsi. Muutenkin tuo alkuaika uuden tulokkaan hyväksymisineen on taatusti henkisesti rankkaa aikaa toiselle lapselle. Itse olen silti tyytyväinen siihen että puhutaan tuosta 20h viikossa..se tulee riittämään meille tosin kokonaisten päivien muodossa ainoastaan! Tuo on meilläpäin sovittavissa päiväkodin kanssa suoraan miten tuo 20h organisoidaan. Luojan kiitos! Pelästyin myös tuota 4h sääntöä sillä millä ihmeen ilveellä sitä sitten päivät jaksaa jos ei koskaan saa nukkua vauvantahtisesti päiväunia..yöthän menee enemmän tai vähemmän valvoessa. Tuo muutama hoitopäivä taaperolle on minulle arjen ja psyyken pelastus. :)
 
Kupla, joo toi 4h miten vaan on ongelma päikkäri-ikäisille. Eihän sitä tarvitse olla se koko 4h, mut se ei nyt ole pointtina. Toivon että tuo 20h viikossa pidempinä päivinä olisi meidän tarhassa myös mahdollista. Katsotaan.

Olin muutenkin miettinyt, että jos joskus tulee lisää lapsia, niin silloin olis kotona kaikkien kanssa jokunen arkipäivä, mutta nyt kun asia tullee pakko-asiana niin saan se ihan eri asia...
 
Itsellä mielessä ei ole kertaakaan käyny, että esikoinen, Tosikon syntyessä melkein kaksi vuotta, jäisi päiväkotiin. Odotan, että saan molemmat murut pitää kotona. Tyttö viihtyy kyllä päiväkodissa tosi hyvin, mutta näin viihtyy myös kerran viikossa muskarissa sekä seurakunnan kertoa olen ajatellut myös ensi vuoteen. Tutustutaan toisiimme kotona. Tämä on meille sopiva ratkaisu. Esikoinen on kyllä kaikin puolin yllättänyt reippaudella, rakkaudella ja sosiaalisuudellaan. Uskon meidän arjen sujuvan, mutta varaudutaan myös yllätyksiin ja haasteisiin.

Olen itse päiväkodissa töissä enkä näe kasvun ja oppimisen puolesta tarvetta myöskään pitää lasta päiväkodissa. Ryhmät ovat isoja. Hoitajat toimivat väliaikaisesti vajavaisella miehityksellä melkein joka päivä, meidän kaupungissa. Jatkan myöhemmin kun aikaa riittää paremmin aiheeseen
 
Kävin kahdessa yksityisessä päiväkodissa katsomassa ja sokki oli kova. En olisi sinne jättänyt lastani. Eli yhtäkkiä tajusin arvostaa omaa päiväkotiamme todella paljon! :Heartred en ollut tajunnut että erot ovat niin suuret. Enkä ole vielä reiluun vuoteen huomannit vajaamiehitystä. Siellä on aina tuuraaja jos joku on kipeä. Mutta lapset ovat selkeästi erillaisia myös tarpeiltaan. Ja miäkin olin ajatellut että voidaan olla 1 päivä kotona mutta tuo 4 h rumba on se mitä vierastan kovasti. Odotan siis jännityksellä mitä paikallisia päätöksiä täällä tulee.
 
Meidän päiväkodissa on lapseni ryhmässä paljon sopimuslapsia joten siellä on paljon päiviä jolloin lapsia on jopa alle 10 ja tätejä on 3! Mielestäni tilanne on meillä loistava. Sähköiseen reissuvihkoon tulee päivittäin kuvia lapseni touhuista, milloin mitäkin on tehty..maalattu , askarreltu, jumpattu, laulettu, rakennettu temppurataa, oltu metsäretkellä... Meillä on mukava päiväkoti ja olen onnekkaassa asemassa siksi. Tiedän että kaikkialla ei ole näin. En edes kuvittele pystyväni tarjoamaan niin monipuolista touhua vauvan syntymän jälkeen vaikka nyt jopa pystyisin. Kunnioitan silti kaikkien omia ratkaisuja ja kaikki tietävät mitkä ovat omat realiteetit ja mikä itselle on parasta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top