Oysiin synnyttämään
- Ketjun aloittaja Maikkie
- Aloituspäivämäärä
Tiiina
Jostain jotain jo tietävä
Minulla kokemus alku vuodelta. Synnärillä oli aivan ihanaa porukkaa. Kätilöt, lääkäri ja anestesialääkäri tsemppasi ja auttoi. Synnytys oli omasta mielestä pitkä ja kivulias mutta henkilökunnan tsemppi on peukun arvoinen
Ainut miinus eräälle opiskelijalle joka jäi norkoilemaan saliin kun odoteltiin käynnistyksen jälkeisiä maininkeja. Olisi haluttu olla kahdestaan. Olis se varmaan pois lähteny jos ois pyytäny mutta ei sitä kehtaa
osastolla taas sitten, en tykännyt omasta kätilöstä ollenkaan. Hän kyseenalaisti kaikki. Toki myös opasti ja neuvoi. Muut kätilöt oli kyllä ihsnia ja mukavia. ei paljon kokemusta muista paikoista ole. Joten siinä minun mielipiteeni :D
Ainut miinus eräälle opiskelijalle joka jäi norkoilemaan saliin kun odoteltiin käynnistyksen jälkeisiä maininkeja. Olisi haluttu olla kahdestaan. Olis se varmaan pois lähteny jos ois pyytäny mutta ei sitä kehtaa
osastolla taas sitten, en tykännyt omasta kätilöstä ollenkaan. Hän kyseenalaisti kaikki. Toki myös opasti ja neuvoi. Muut kätilöt oli kyllä ihsnia ja mukavia. ei paljon kokemusta muista paikoista ole. Joten siinä minun mielipiteeni :D
Entinen työkaveri kehu Oulaskankaan maasta taivaisiin mutta Oys kyllä kiinnostais sijainnin takia ja muutenki. Asutaan alle 10 kilsan päästä ett en tiijä kuinka helposti sitä pääsis etes muualle. Ite oon kans syntyny OYKS:ssa ja myös mies. :)
Mansuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kaikki aikaisemmat 6 synnyttäny Oussis ja tämänni synnytän siellä...Positiivista sanottavaa vain koko paikasta...Välillä ollu ruuhkaa ettei ole mammaosatolle päässy vaa joutunu sairasosasto 15 mut se ei haitannu koska siellä sai vierailla ilman aikoja :D
Onko kellään kokemusta, että OYS:ssa olis saanut synnytysjakkaran käyttöön? Itse toivoin sitä esikoisen synnytyksessä 2011, mutta jotenkin en saanut siihen vastausta enkä käsitystä, että oliko niitä edes tarjolla.
Oma synnytys meni silloin pääpiirteittäin ihan ok, mutta myös negatiivisia muistoja jäi. Kätilöni oli aika nuori ja hiljainen, enkä kokenut saavani tarpeeksi tsemppiä ja ohjausta häneltä. Lääkäri puolestaan läksytti minua siinä kesken synnytyksen päästettyäni suustani yhden "perkele"-sanan, kun olin niin turhautunut itseeni, kun olin voimakkaan tärinän myötä menettänyt kehoni hallinnan, enkä kyennyt löytämään hyvää ponnistusasentoa. Ja ehkä yleisesti vähän se kokemus, etten tullut kunnolla kuulluksi.
Nyt toisen lapsen synnytyksessä toivoisin sitä jakkaraa tai ainakaan en halua sänkyyn olla sidottuna, vaan saada liikkua ja enemmänkin pystystä asennosta synnyttää.
Oma synnytys meni silloin pääpiirteittäin ihan ok, mutta myös negatiivisia muistoja jäi. Kätilöni oli aika nuori ja hiljainen, enkä kokenut saavani tarpeeksi tsemppiä ja ohjausta häneltä. Lääkäri puolestaan läksytti minua siinä kesken synnytyksen päästettyäni suustani yhden "perkele"-sanan, kun olin niin turhautunut itseeni, kun olin voimakkaan tärinän myötä menettänyt kehoni hallinnan, enkä kyennyt löytämään hyvää ponnistusasentoa. Ja ehkä yleisesti vähän se kokemus, etten tullut kunnolla kuulluksi.
Nyt toisen lapsen synnytyksessä toivoisin sitä jakkaraa tai ainakaan en halua sänkyyn olla sidottuna, vaan saada liikkua ja enemmänkin pystystä asennosta synnyttää.
Jotenki luulis, että OYSissa olis synnytysjakkara, tai ainakin toivoisin sitä. :) Itsellä on esikoisen LA nyt 22.5. ja toiveena on olla mahdollisimman paljon pystyasennoissa ja liikkua mahdollisimman paljon. Ajattelin pyytää langattomat käyrälaitteet, jos siellä on, ettei niiden vuoksi tarvi makoilla vain. Lainasin TENS-laitteen, jos se helpottais kipujen kanssa sen verran että pärjäisi kotona suht pitkälle. Tosin äiti ja sisko on synnyttäneet tosi nopeasti etten ehkä uskalla "turhaan viivytellä". :D Pitää toivoa etten päätyisi sairaalaan ruuhka-aikaan, koska haluaisin olla myös ammeessa ja perhehuonekin on toivelistalla. Jos sairaalasta ei saa kunnon imetysohjeusta yms, niin meinaan sitä kyllä pyytää ja vaatia. Eli mie voin olla se vaativa äiti ja kertoa sitten miten hommat toimii nyt keväällä. :D
On kuulemma TENS-laite Oulussa, mutta kuulin ettei läheskään kaikki kätilöt sitä osaa edes käyttää. Tosin TENS kannattaa laittaa jo silloin kun supistelut alkavat, niin saa lisättyä tehoja sitämukaan kun tarvii ja saa laitteesta paremman hyödyn irti. Jos sairaalaan menee suht viimetippaan, (niinkuin ehdotetaan yleensä) ei TENSsistä välttämättä ole apua kun supistelut on jo niin voimakkaat. Itse vuokrasin laitteen täältä Oulusta Pedihealth Oy:ltä ja hinta oli 30.
Mahotonta monoa tämä vauva-arki ku en oo täällä foorumilla käyny ees kahteen kuukauteen :D Aina ku ois hyvä hetki ni touhuan jotain muuta tai kone on toisellapuolen sohvaa ja vauva nukahtanu just rinnalle. :) Mutta poika siis synty ke 27.5 melkeen 16 tunnin synnytyksen jälkeen. TENS toimi tosi hyvin, se oli mulla ekat 8 tuntia ja sitte jouduin ottaan epiduraalin ku olin niin kipiä ja väsyny. Kätilöt oli kaikki aivan mahtavia koko viiden vuorokaiuden ajan mitä siellä olin. Kaikki paitsi kaks, jotka sattuki olemaan just ne vanhimmat (varmaan yli 50vee) mitä mun luona kävi ja olivat tosi tylijä. Onneks ne kävi vaan yhesti mun luona. Toinen niistä yritti laittaa tippaa käteen ja vasta viides suoni onnistu. Ja syytti mua kun oli kuulemma pakenevat suonet. No empä voinu paljon tehä suonilleni ite siinä tilanteessa mitään. :D Synnytysjakkara tais olla siellä varastohuoneessa. Ite en sitä muistanu käyttää tai kokeilla. Mie olin aika paljon jumppapallon päällä, joka oli semmonen suipompi malli ja tosi mukava ettei ihan tarvinu niin tasapainoilla vaan sai just keinutella lantiota. Sitte loppuvaiheessa olin keinutuolissa ja seki oli aika mukavaa. Siinä aukes nopeasti loput 3 cm ja pääsiin ponnistaan. Ponnistusvaihe kesti onneks vaan 18 min. Olisin halunnu ammeeseen mennä mut ku mulla oli tippa kädessä niin en päässy. Vanhempi kätilö sano että vois ehkä suihkuun mennä jos laittaa käden muovipussiin, mutta en sit suihkuun jaksanu lähtee hengaileen. Tälleen jälkikäteen ois tietty voinu kysyä että olisinko ovinu olla ammeessa jos käsi ois ollu muovipussissa ja siinä reunalle. Eihän mun sitä toista kättä tarvi sinne veden alle laittaa. Mutta empä hoksannu sillon sitä.
Vaikka synnytysvalmennuksessa sanottiin että synnärille mennessä se käytävä on pitkä niin voi jösses se tuntuki pitkältä ku välillä piti pysähtyä supistelujen takia ja ottaa seinästä tukea. Ulko-oven vieressä on kyllä pyörätuolia, että jos kovin viimetippaat meette niin suosittelen niitä. :D
Vaikka synnytysvalmennuksessa sanottiin että synnärille mennessä se käytävä on pitkä niin voi jösses se tuntuki pitkältä ku välillä piti pysähtyä supistelujen takia ja ottaa seinästä tukea. Ulko-oven vieressä on kyllä pyörätuolia, että jos kovin viimetippaat meette niin suosittelen niitä. :D
Pois.
Muokattu viimeksi:
Mulla kans jäi vähän huono maku oyssista tänä kesänä. Eka 11 osastolla supistusten kans kun ei nukkumaan pystyny ja sieltä synnytyssaliin 1.5vrk myöhemmin. Oli kyllä niin työvuorossa olevasta kätilöstä kiinni palvelu. Yökkö 11 osasolla (sama kumpanakin yönä) ihan loistava ja varmaan ilman häntä olis synnytys venynyt vieläkin pitemmäksi mitä jo nyt oli. Synnytyssalissa oli kans yökkö ja aamu kätilöt kivoja. Iltavuorolainen kävi salissa varmaan muutaman kerran vaan ja uusi yökkö onneksi alko saamaan tapahtumaan. Olis varmaan menny sektioon jos olis paljo pitempään venynyt. Toki täytyy ihmetellä et synnyttäjä jätetään saliin kaksin miehen kans ponnistusvaiheessa 
onneks ei ollu nopea ponnistusvaihe. 3vrk valvoneena voin sanoa et ponnistusvaiheen loppu ihan järkyttävä... toinen mitä pakko kritisoida on et synnytyksen jälkeen kapaloitu vauva laitettiin siihen vauvasänkyyn selälleen ja oltiin miehen kans kolmestaan vauvan kans salissa kun alko kurlutus kuulumaan niin pikkusella suu täynnä puklattua lapsivettä 
onneksi itte tajusin heti kääntää toisen kyljelleen, jotta sain suun valutettua tyhjäksi..
Synnyttäneiden osastolta jäi ihan kohtuulliset mielikuvat, mutta me oltiinkin perhehuoneessa, normihuoneessa olisi voinut mennä hermo parkuviin vauvoihin kun oma ei sairaalassa pahemmin parkunut
onneks ei ollu nopea ponnistusvaihe. 3vrk valvoneena voin sanoa et ponnistusvaiheen loppu ihan järkyttävä... toinen mitä pakko kritisoida on et synnytyksen jälkeen kapaloitu vauva laitettiin siihen vauvasänkyyn selälleen ja oltiin miehen kans kolmestaan vauvan kans salissa kun alko kurlutus kuulumaan niin pikkusella suu täynnä puklattua lapsivettä onneksi itte tajusin heti kääntää toisen kyljelleen, jotta sain suun valutettua tyhjäksi.. Synnyttäneiden osastolta jäi ihan kohtuulliset mielikuvat, mutta me oltiinkin perhehuoneessa, normihuoneessa olisi voinut mennä hermo parkuviin vauvoihin kun oma ei sairaalassa pahemmin parkunut
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Synnytyin heinäkuussa 2015 kaikkein kiireisimpään aikaan vuodesta ja se näkyi ja kuului sekä synnyttäjien vastaanotolla että lapsivuodeosastolla. Kaikilla oli kiire koko ajan, mutta mielestäni se ei vaikuttanut hoitoon. Synnytyksestä ja sairaalassa olosta jäi hyvä mieli, koska hoidon taso oli loistavaa ja se pelasti sekä vauvan että minun hengen.
Aluksi minua ei otettu kovista kivuista huolimatta sisälle ennen kuin menin kolmannen kerran svo:lle anelemaan, että ottaisivat minut nukkumaan. Suostuivat siihen, että ottaisivat minut osastolle ja annettaisiin kipu- ja unilääkettä. Käyrillä ollessa kuitenkin vauvan sydänäänet laskivat ja siitä minut kiikutettiin välittömästi synnytyssaliin ja synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Minua hoitanut lääkäri, kätilö ja anestesialääkäri olivat loistavia! Koko ajan oli turvallinen ja luottava olo heidän ammattitaitoonsa, vaikka vauvan sydänäänet laskivat jatkuvasti. Synnytys päätyi sektioon ja jokainen minua hoitanut henkilö rauhoitteli minua ja miestäni ja kertoi, että kaikki on hyvin ja tulee menemään hyvin ja näin tapahtui. Synnyttäessä ei tarvinnut pelätä, epiduraalinkin sain pyytämättä ja nopeasti, olin niin kipuisa. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Lapsivuodeosastolla oli öisin vain kolme kätilöä ja osastolla oli 20 synnyttänyttä. Silloin kätilöillä oli erittäin kiire, mutta silti he antoivat riittävästi aikaa mm. imetysohjauksessa. Sektion vuoksi jouduin soittamaan kelloa jatkuvasti ja kätilöt näyttivät kiireisiltä saapuessaan ja lähtiessään puolijuoksua seuraavan asiakkaan luokse, mutta aina paikalla ollessaan antoivat hyvin aikaa. Kohtelu ja hoito oli erinomaista ja ystävällistä.
Jos joskus synnytän uudestaan, toivon, että synnytän oys:lla. Heillä on valmiudet toimia vaativissakin tilanteissa ja tietotaitoa ja välineet vakavimpiinkin tapauksiin. Hoitohenkilökunnasta tuli olo, että he ovat erittäin päteviä ja kokeneita, kertaakaan ei tarvinnut pelätä, etteikö vauvan henki olisi heidän ensimmäinen prioriteettinsa. Suuri kiitos OYS:lle, että minulla on nyt terve vauva sylissä, pienemmässä sairaalassa olisi voinut käydä hullusti!
Aluksi minua ei otettu kovista kivuista huolimatta sisälle ennen kuin menin kolmannen kerran svo:lle anelemaan, että ottaisivat minut nukkumaan. Suostuivat siihen, että ottaisivat minut osastolle ja annettaisiin kipu- ja unilääkettä. Käyrillä ollessa kuitenkin vauvan sydänäänet laskivat ja siitä minut kiikutettiin välittömästi synnytyssaliin ja synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Minua hoitanut lääkäri, kätilö ja anestesialääkäri olivat loistavia! Koko ajan oli turvallinen ja luottava olo heidän ammattitaitoonsa, vaikka vauvan sydänäänet laskivat jatkuvasti. Synnytys päätyi sektioon ja jokainen minua hoitanut henkilö rauhoitteli minua ja miestäni ja kertoi, että kaikki on hyvin ja tulee menemään hyvin ja näin tapahtui. Synnyttäessä ei tarvinnut pelätä, epiduraalinkin sain pyytämättä ja nopeasti, olin niin kipuisa. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Lapsivuodeosastolla oli öisin vain kolme kätilöä ja osastolla oli 20 synnyttänyttä. Silloin kätilöillä oli erittäin kiire, mutta silti he antoivat riittävästi aikaa mm. imetysohjauksessa. Sektion vuoksi jouduin soittamaan kelloa jatkuvasti ja kätilöt näyttivät kiireisiltä saapuessaan ja lähtiessään puolijuoksua seuraavan asiakkaan luokse, mutta aina paikalla ollessaan antoivat hyvin aikaa. Kohtelu ja hoito oli erinomaista ja ystävällistä.
Jos joskus synnytän uudestaan, toivon, että synnytän oys:lla. Heillä on valmiudet toimia vaativissakin tilanteissa ja tietotaitoa ja välineet vakavimpiinkin tapauksiin. Hoitohenkilökunnasta tuli olo, että he ovat erittäin päteviä ja kokeneita, kertaakaan ei tarvinnut pelätä, etteikö vauvan henki olisi heidän ensimmäinen prioriteettinsa. Suuri kiitos OYS:lle, että minulla on nyt terve vauva sylissä, pienemmässä sairaalassa olisi voinut käydä hullusti!
Minulta kokemus kesältä, jäi hyvä mieli. Tosin sinänsä normista poikkeava setti, että synnytin kaksoset, joten sain ns. erityishuomiota (mukana kaksi lääkäriä kätilön lisäksi, kaikki hoitivat homman kyllä hienosti näin synnyttäjän näkökulmasta). Vauvat syntyivät lopulta hätäsektiolla toisen vauvan sydänäänten laskun vuoksi, mutta siitäkään ei jäänyt hampaankoloon ja oli mukavaa, että molemmat lääkärit kävivät vielä jälkikäteen osastolla keskustelemassa kanssani asiat läpi.
Sairaalassa oli kyllä ruuhkaa, minun synnytykseni käynnistettiin ja tarkoitus oli mennä jo päivää aiemmin, mutta kiireen vuoksi lähettivät vielä päiväksi kotiin, kun oma tilanteeni ei ollut ihan niin akuutti. Osastolla en sektion jälkeen ja kahden vauvan kanssa erityisemmin liikkunut kuin viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä, en osaa sanoa kuinka ruuhkaista oli. Sain kuitenkin kahden hengen huoneen omaan käyttööni, joten tuskin ihan täyttä. Ja mies sai olla osastolla auttamassa myös vierailuaikojen ulkopuolella, mitä arvostin kovasti leikkauksesta toipuessa ja kädet tuplasti täynnä (heh, näin varmaan kätilötkin pääsivät vähemmällä).
Sairaalassa oli kyllä ruuhkaa, minun synnytykseni käynnistettiin ja tarkoitus oli mennä jo päivää aiemmin, mutta kiireen vuoksi lähettivät vielä päiväksi kotiin, kun oma tilanteeni ei ollut ihan niin akuutti. Osastolla en sektion jälkeen ja kahden vauvan kanssa erityisemmin liikkunut kuin viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä, en osaa sanoa kuinka ruuhkaista oli. Sain kuitenkin kahden hengen huoneen omaan käyttööni, joten tuskin ihan täyttä. Ja mies sai olla osastolla auttamassa myös vierailuaikojen ulkopuolella, mitä arvostin kovasti leikkauksesta toipuessa ja kädet tuplasti täynnä (heh, näin varmaan kätilötkin pääsivät vähemmällä).