Voi imettäminen. Kuinka houkuttelevaa olisikaan vaan antaa pullosta.. Ristiriitaisia ajatuksia luo kyllä. Toisaalta tuntuu, että se on "meidän hetki", kun ollaa tissillä ja taas toisaalta se vie niin hulluna aikaa!! Tyttö saattaa tissitellä tunninkin helposti.
Meillä pitää mennä huomenna painokontrolliin, kun paino ei ollu viikon päästä laitokselta lähtiessä noussut _yhtään_. Oon imettänyt siis koko ajan ja tuntuu, että me ollaan tissillä jatkuvasti. Pumpatessa yhdestä tisusta tulee 10-15 min aikana about 30-50ml, ilman mitään lämmityskepulikonsteja tms. Yöllä mies saattaa antaa sen yhden kerran pullosta minun maidon ja vastikkeen sekoitusta jonku 60-70ml. Silti tuo on tyytyväinen, nukkuu, kakkii ja pissii reilusti ja monta kertaa päivässä (joka vaipassa on aina pierurupsu vähintään..), ja harvoin itkee, ellei saa tissiraivareita - eli mullenyttännejaheti! Tai mahaa väännä.
Nyt tässä yh-vkloppuna(mies on reissussa) olen sortunut antamaan korviketta jopa 3x/pvä, ja sen huomaa omissa tisseissä kyllä. Tosin vauva nukkuu paljon paremmin, kun se saa masunsa täyteen "helposti".
Nää on niin niinjanäin-juttuja, kun toisaalta tekis mieli luovuttaa, toisaalta taas järki sanoo, että ei pitäis antaa periksi, kun mulla maitoa tulee.
Ja sitten, kun käytän rintakumia. Oih ja voih, miten se saakin jengin niin nostaan karvat pystyyn?! ILMAN KÄY KIPEÄÄ ENKÄ VOI! Kokeilen terkkarin kehotuksesta nyt sitten jättää se pois ja voi jumankekkuli kuulkaa tätä kipua nänneissä - taas. Oli pakko ottaa kumi takasin, ja siltikin taas käy kipeää. Ymmärrän, että ilman se maidontulo voi olla vauvalle nopeampaan ja herutella paremmin, mutta kai silti on parempi sen kanssa kuin lopettaa koko imettäminen. Ja sitä paitsi, mulla on tämmöset luomusilikonit (LUE: isot ja tiiviit omat ryntäät), niin vauva ei kertakaikkiaan saa kiinni nännistä. Mun pitää puristaa ja lytistää tissiä sille koko syötön ajan ilman rintakumia, että se sais syötyä siitä.
Että niin, mitä tässä nyt tehdä?! Painoahan tuolle pitäis saada. Ja siksi toisekseen, tuo ruokailu.. En ehdi normaalisti syömään, kuin vasta joskus päivällä. Tai ehdin, mutta sitten nousen aamusyötön (klo 6-8) jälkeen ylös ja oon taas väsyny koko päivän. Eli valintoja valintoja. Ja se mitä syö.. ooih ja voih. Mulla ihan pelottaa jokaisen ruokailun jälkeen imettää, kun ei tiedä tuleeko taas mahanvääntömäryt.
Eikä tilannetta auta se, että kaikki tuputtaa koko ajan mehua/vettä/ruokaa, "sun pitää muistaa levätä ja nukkua" (MILLON?), "älä käytä rintakumia" , "siivota ehtii myöhemminki", ja kaikki muut maailman parhaat neuvot, joita ei vaan jaksa koko ajan kuunnella. Tiedän, että suurin osa haluaa vaan hyvää, mutta aina tässä tilassa ei jaksa olla kovin vastaanottavainen. Sitä paitsi, poden huonoa omatuntoa siitä, että pötköttelen/istuskelen vauva tissillä koko Helv*tin ajan, enkä saa mitään muuta täällä aikaiseksi. Koirat on aivan vailla rakkautta ja kämppä räjähtää välillä silmissä.
Olikohan tää tässä? :D