Onnistumisia - hedelmöityshoidoista plussanneet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Livie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Livie

Livie

Kommentoinnin ninja
Syyskuiset 2021
Elokuiset 2024
Hei!

Koitin etsiä tälläista ketjua, mutta en löytänyt ainakaan aktiivista.

Lapsettomuushoitojen keskellä lohduttaisi ihan valtavan paljon kuulla niitä onnistumistarinoita. Joten ohoi tarrasukkajengi, irtoaisiko toivon pilkahduksia?

Jos haluaa kirjottaa koko oman tarinan, on se mielestäni ok. Mutta myös riittää esim ikä ja mistä hoidosta tärppäsi ja minkä ikäinen vauva/lapsi nyt. Ne ihan pienetkin tiedonmurut auttaa valtavasti eteenpäin!
 
2 icsiä 2007-2008, tuoresiirroista negat, ei alkioita pakastimeen
Sitten oli monen vuoden tuumaustauko
2015 kolmas icsi. Tuoresiirrosta keskenmeno ja 4 alkiota pakastimeen.
2017 pakkasalkion siirrosta kauan odotettu lapsi nyt kaksi ja puoli vuotias :)

Nyt vuosi sitten ilmoittauduttiin pakastealkion siirtoon taas. Yksi siirto tehty ja siitä puhdas nega. Ollut koronaa ja kaikkea hässäkkää.
Nyt tosiaan kaksi jäljellä ja siirto ensi viikolla jos selviävät sulatuksesta ja parin päivän jatkoviljelystä :smiley-angelic001
 
Ikää nyt 38v, miehellä 43v. 2,5 vuotta yritystä, selittämätön lapsettomuus, AMH n. 1,1 ja FSH n. 5.

4 inseminaatiota, yksi IVF tuoresiirto, ei raskautta. IVF:stä saatiin 12 munasolua, 9 hedelmöittyi joista 6 blastokystia. 1. pakastealkion siirto tuotti plussan, nyt rv 9+2 ja pienen syke nähty ultrassa. :Heartred
 
Mulla on ikää 33v. ja kaikki kolme lastani olen saanut inseminaatiolla.

Poika (8/16) tärppäsi 4. inssillä.
Poika ja tyttö kaksoset (7/19) tärppäsivät 3. inssillä.
Poikien väliin mahtuu yksi km.

Minun hoitojen syynä itsellisyys.
 
Mulla nyt ikää 36 vuotta. Esikoista (pian 1,5 v.) yritettiin n. 2,5 v. ennen plussaa:

- muistaakseni 3 inseminaatioita - kaikki negoja
- 1. ivf-tuoresiirrosta nega, 2 pas negaa (kaikki 3 alkiota blastoja)
- 2. ivf, ei tuoresiirtoa, 6 alkiota (5 blastoa, 1 3-päiväinen alkio) pakkaseen, 6. pas tuotti vauvan, sitä ennen kaikki negoja (blastolla tärppäsi)

Nyt yritetään toista lasta:

- 07/2020 ivf-tuoresiirrosta (blasto) aikainen km, 3 blastoa pakkasessa
- 10/2020 tarkoitus tehdä seuraava pas
 
Muokattu viimeksi:
Kirjoitan meidän tarinan tähän. Minulla ikää 33v, yksi lapsi luonnollisesti syntynyt. Endometrioosi/kohdun adenomyosiini todettu ja alentunut amh arvo.
Ivf pitkän kaavan mukaan ja 1. Tuoresiirrosta tuli plussa. Yhtään alkiota ei saatu pakastettua. Eilen nähty syke 7+5.
Tsemppiä kaikille !
 
Tähän ketjuun haluan ehdottomasti osallistua!

Mulla on ikää kolmen viikon päästä 40 vuotta, enkä ole koskaan elämässäni tehnyt edes raskaustestiä, eli vaikka 12 vuoden avioliiton aikana ei käytetty ehkäisyä, niin en ole edes koskaan epäillyt olevani raskaana. Jotenkin hyväksyin tilanteen masentuneen miehen rinnalla.
Tiemme kuitenkin erkanivat ja löysin uuden miehen, joka ehdottomasti halusi kokeilla, saisimmeko yhteisen lapsen. Hänellä oli aiemmasta liitosta kaksi lasta ja vasektomia tehty sen jälkeen, eli vasektomian purku olisi siinä tapauksessa ensimmäisenä edessä.

Kun vasektomia oli tehty, odotimme puoli vuotta. Kävin normi gynekologilla tarkastamassa perusasiat, jonka jälkeen varasimme ajan Ovumiaan. Yksityiselle klinikalle siis, koska ikää oli jo sen verran, ettei julkinen puoli enää hoida meikäläisiä.
Ensimmäisessä tutkimuksessa kohdustani löydettiin pienen pieni myooma, joka poistettiin julkisella puolella. Sen jälkeen kuukauden päästä istuimme taas Ovumiassa ja päätimme lähteä saman tien kalleimmalla hoidolla, koska ikää oli jo sen verran.
Eli pistokset ja munasolujen kasvatukset, munarakkuloiden keräys (10munasolua), joista hedelmöittyi seitsemän ja niistä viisi oli käyttökelpoista. Sain yhden hedelmöittyneen munasolun suoraan tuoreena sisään ja neljä meni pakkaseen odottelemaan seuraavaa yritystä. Tai niin luulin. Tämä siis tapahtui helmikuussa 2020.

Tänään on äitiyslomani ensimmäinen päivä, eli koko pitkäksi ajatellun hoitorumban ensimmäinen yritys toi meille plussan ja vasta ehkä viime aikoina olen ihan oikeasti ymmärtänyt, että olen todella raskaana ja odotan ensimmäistä lastani. Kaikki on mennyt tähän asti aivan ihmeellisen hyvin ja olen aivan ymmälläni, että hoitojen ensimmäinen kerta voi todella tuoda meille lapsen.

Tässä siis kannustusta kaikille, jotka pelkää tai miettii, kuinka kauan hoidot mahtavat kestää. Koskaan ei voi tietää, miten kroppa reagoi ja Seuraava kerta voi olla juuri se, jolla tärppää! Jaksa siis yrittää!

Paljon voimia jokaiselle, joka kamppailee lapsen saannin kanssa, ihan missä kohtaa elämää tahansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää!
 
Tänään tehtiin lähete lapsettomuushoitoon (IVF). Aika tulee 4-5kk päästä. Ennen sitä ei oo mitään muuta kuin odottamista. Sit kun tulee aika niin 1kk ennen sitä aikaa pitää käydä verikokeissa. Yrittämistä takana 2,5v.

Itseä jännittää tuleva hoito. Meneeköhän hyvin, tuleeko raskaaksi yms. Kertokaa minulle kokemuksia hoidosta. Miten mennyt ja tuliko hoidon jälkeen raskaaksi
 
IVF-hoidoissa on tosi hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Itselleni kokemus (lääkkeet, keräys ja alkionsiirrot) olivat kaikki yllättävän helppoja, olin odottanut pahempaa. Mutta nämä ovat tietysti tapauskohtaisiakin. Meille syntyy vauva alle vuoden sisällä IVF-hoitoon hakeutumisesta. Tausta ylempänä viestissä! Paljon tsemppiä ja menestystä teille tulevaan hoitoon!
 
Ilona-H sanoi:
IVF-hoidoissa on tosi hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. Itselleni kokemus (lääkkeet, keräys ja alkionsiirrot) olivat kaikki yllättävän helppoja, olin odottanut pahempaa. Mutta nämä ovat tietysti tapauskohtaisiakin. Meille syntyy vauva alle vuoden sisällä IVF-hoitoon hakeutumisesta. Tausta ylempänä viestissä! Paljon tsemppiä ja menestystä teille tulevaan hoitoon!
Click to expand...

Kiitos! Välillä itellä käynyt mielessä että en tuu koskaan raskaaksi. Toivotaan että hoidon avulla tulisin viimeistään
 
Vuoden yrittämisen ja yhden varhaisen keskenmenon jälkeen hakeuduttiin hoitoihin miehen kanssa. Minä olen 26-v ja mies 34-v. Mitään selitystä lapsettomuudelle ei löytynyt. Itse havaitsin, että ovulaatio tulee myöhään (kp19/29).

Lähdettiin hoitoihin insseillä, joissa mukana ovulaation induktio. Ensimmäinen kerta meni pieleen ja munasolu ei kypsynyt. Inssi tehtiin silti ja nega tuli. Toisessa inssissä olosuhteet olivat hyvät, paitsi sattumalta miehen siemennesteen laatu oli heikentynyt todella paljon. Huolimatta vähäisestä siittiömäärästä, plussa pärähti testiin ja tällä hetkellä mennään rv21. :love017

Toivottavasti meidän tarina luo toivoa hoitoihin hakeutuville ja niissä oleville! :Heartpink
 
Tua sanoi:
Vuoden yrittämisen ja yhden varhaisen keskenmenon jälkeen hakeuduttiin hoitoihin miehen kanssa. Minä olen 26-v ja mies 34-v. Mitään selitystä lapsettomuudelle ei löytynyt. Itse havaitsin, että ovulaatio tulee myöhään (kp19/29).

Lähdettiin hoitoihin insseillä, joissa mukana ovulaation induktio. Ensimmäinen kerta meni pieleen ja munasolu ei kypsynyt. Inssi tehtiin silti ja nega tuli. Toisessa inssissä olosuhteet olivat hyvät, paitsi sattumalta miehen siemennesteen laatu oli heikentynyt todella paljon. Huolimatta vähäisestä siittiömäärästä, plussa pärähti testiin ja tällä hetkellä mennään rv21. :love017

Toivottavasti meidän tarina luo toivoa hoitoihin hakeutuville ja niissä oleville! :Heartpink
Click to expand...

Insseillä minulla aloitettiin. Neljä kiertoa tehtiin enkä raskaaksi tullut. Nyt tulee aika IVF hoitoon. Toivotaan että sillä tulisin raskaaksi
 
Meillä oli puolison sairaudesta johtuva alkiodiagnostiikka, eli tavoitteena oli saada ivf-hoidoilla viisipäiväisiä alkioita, joista tutkitaan periytyvän vakavan sairauden osalta geenit. Näihin hoitoihin pääseminen kesti meillä 1,5v ja ensimmäinen ivf epäonnistui pitkään jatkuneen hormonaalisen ehkäisyn takia.

Sitten se hyvä puoli: meille tehtiin kaksi punktioon johtanutta hoitoa, punkiot olivat vuosi sitten ja puoli vuotta sitten. Ensimmäisestäkin saimme alkioita, mutta niitä haluttiin lisää, jotta voitiin varmistaa geenien tulokset.

Nyt olen raskaana rv 11 ja tosiaan ekasta punktiosta on vasta vuosi. Meillä noissa hoidoissa sattui ja tapahtui monenlaisia harvinaisia asioita ja koronakin niitä lykkäsi, mutta yleensä kaikilla menee hoidot lopulta yllättävänkin helposti. Enkä itse kokenut, että lääkkeiden sivuvaikutukset olisivat kovin pahoja (alkuraskaus on ollut mulla ainakin pahempi, jopa henkisesti! Nyt vasta jännittääkin kaikkea!). Mikään ei myöskään mun mielestä sattunut noissa hoidoissa erityisemmin, ehkä ennemminkin ne olivat epämukavia monella eri tavalla.

Meillä onnistui ensimmäisestä pakkasalkionsiirrosta. Sekin on mahdollista.
 
Meillä terve tyttönen joka sai alkunsa ivf hoidoilla:Heartred Sittemmin olen saanut myös toisen lapsen, raskaus alkoi ”luomusti” ja oli todellinen yllätys :Heartred

vuosia koitettiin ”omin neuvoin” ennen kuin hakeuduttiin hoitoihin, oikeastaan täysin siitä syystä että minä jännitin/ pelkäsin hoitoja niin paljon. Kestän kyllä kipua, mutta kun ”odottaa että kohta sattuu” niin panikoidun ja saatan käyttäytyä holtittomasti..:nailbiting: eikähän sitä passaa ”reuhoa” kun liikkumatta pitäisi olla :facepalm:
Olen myös piikkikammoinen:eek:..
Joten..
Hoitoon meno siis kesti, mutta kannatti.

kannattaa vaan ihan reippaasti puhua lääkäreille/ hoitajille pelkonsa, meillä toimenpiteeseen pääsy aika pidentyi, johtuen kovista peloistani, mutta loppujen lopuksi hoito järjestyi siten että mulle tehtiin punktio nukutuksessa.

kiitos kuuntelevan lääkärin:happy: Ei meillä noussut ”seinä vastaan” näissä asioissa:gen014:thumleft
 
Meillä hoidot alkoi 11/2020. Joulukuun alussa 2020 oli eka inssi - ei plussaa. Tammikuussa 2021 toinen inssi - tänään tein Clearbluella varmistustestin ja tuloksena raskaana 2-3. Meillä diagnoosina selittämätön lapsettomuus, ainut mitä on löydetty, on minun kohonnut kilpirauhasarvo.

Ennen hoitoja oltiin yli viisi vuotta ilman ehkäisyä.
 
PCOS.

9/17 ehkäisy pois
1/19 hoitoihin
12/19 eka plussa (PAS), keskenmeno rv 8+5
7/20 toka plussa (spontaani), keskenmeno rv 9+0
11/20 kolmas plussa (PAS), nyt rv 17

Muutama negaan johtanut PAS myös tuolla välissä. Nyt ollaan jo suht pitkällä tässä raskaudessa, mutta edelleen päiviä, kun pelottaa vietävästi, että onnistuuko tämäkään.
 
fruktgodis sanoi:
PCOS.

9/17 ehkäisy pois
1/19 hoitoihin
12/19 eka plussa (PAS), keskenmeno rv 8+5
7/20 toka plussa (spontaani), keskenmeno rv 9+0
11/20 kolmas plussa (PAS), nyt rv 17

Muutama negaan johtanut PAS myös tuolla välissä. Nyt ollaan jo suht pitkällä tässä raskaudessa, mutta edelleen päiviä, kun pelottaa vietävästi, että onnistuuko tämäkään.
Click to expand...

Tunnistan nuo pelot, ne eivät taida mennä ohitse ollenkaan. Mulla nyt viikot 21+1 ja edelleen päivittäin käy mielessä keskenmenon pelko, kohtahan viikot on sitä luokkaa, että aihe säilyy samana, mutta nimike muuttuu, eli sitten saa pelätä kohtukuolemaa. Äitiyskorttia tutkin eilen illalla ja siitäkin tuli ahdistunut olo, kun siellähän on se kohta lapsi kuollut ennen synnytystä/synnytyksessä/synnytyksen jälkeen. On nämä niin herkkiä asioita ja pahoja asioita tapahtuu ihmisille koko ajan. Eihän tässä voi muuta kuin toivoa parasta, mutta ainakin tähän asti on eletty päivä kerrallaan pelon kanssa eläen.
 
Nupo80 sanoi:
Tunnistan nuo pelot, ne eivät taida mennä ohitse ollenkaan. Mulla nyt viikot 21+1 ja edelleen päivittäin käy mielessä keskenmenon pelko, kohtahan viikot on sitä luokkaa, että aihe säilyy samana, mutta nimike muuttuu, eli sitten saa pelätä kohtukuolemaa. Äitiyskorttia tutkin eilen illalla ja siitäkin tuli ahdistunut olo, kun siellähän on se kohta lapsi kuollut ennen synnytystä/synnytyksessä/synnytyksen jälkeen. On nämä niin herkkiä asioita ja pahoja asioita tapahtuu ihmisille koko ajan. Eihän tässä voi muuta kuin toivoa parasta, mutta ainakin tähän asti on eletty päivä kerrallaan pelon kanssa eläen.
Click to expand...

Joo, eiköhän se pelko ole aina matkassa. Ja varmasti jatkuu edelleen, vaikka vauva syntyisikin hyvin ja terveenä, kai se vanhemmuus on yhtä pelkoa loppuelämä.. täytyy vaan opetella elämään sen kanssa.
 
Ajattelin myös kertoa tarinamme, jos siitä on jollekin apua. Olimme ilman ehkäisyä melkein 10 vuotta. Siitä 5 vuotta kyllä yritettiin, että emme tulisi raskaaksi. Toiset 5 vuotta ajateltiin että tulee jos tulee. No eihän se tullut. Siitä vuosi eteenpäin pakonomaista laskemista ja yrittämistä. Eikä mitään. Minulla on aina ollut todella kivuliaat kuukautiset ja endoepäily. Joskus olin pyytänyt tähystystä ja leikkausta, mutta lääkärit tuumivat ettei se auta. Alkoi tulemaan huoli siitä, että emme koskaan saa lasta. Alkoi ärsyttämään ne vuodet kun söin e-pillereitä. Alkoi ärsyttämään kaikki oikeastaan ja olin todella pakkomielteinen etsiessäni tietoa lapsettomuudesta. Olimme lapsettomia ilman syytä, sekin ärsytti. Olisi ollut edes jokin syy! Meille tehtiin 3 inseminaatiota, vaikka jotenkin tiesin että se homma oli turhaa. Tämän jälkeen siirryimme IVF-hoitoihin, jotka sitten avittivat meille tien onneen, tuoresiirrosta syntyi esikoinen. Meillä kävi ihan järjetön tuuri, että se meni näin helposti heti IVF hoitoon päästyä. Toisaalta siinä oltiin luomuiltu jo 10 vuotta, jonka vuoksi pelko lapsettomaksi jäämisestä oli aika korkealla. Emme tietenkään lapsen jälkeenkään käyttäneet ehkäisyä...miksi oltaisiin? Ja pum pärähti plussa testiin kun lapsi oli n. 1 vuotias. Tilanne oli hämmentävä. Haluanko minä toisen lapsen ja juuri nyt? No enhän minä voi valita? Saako minulla olla negatiivisia tunteita? Eihän lapsettomuusdiagnoosin saaneet tee abortteja. Enkä tehnytkään, en olisi ikinä pystynyt, niin syvällä on traumat siitä, että ensimmäisen saamisessa kesti niin pitkään. Lyhyesti sanottuna, olemme todella onnellisia, että olemme kohta saaneet kaksi lasta. Toisaalta huoli ei lopu koskaan ja lapsettomuus jotenkin heijastuu minuun äitinä aina. Onnea ja tsemppiä kaikille. Kaikella todennäköisyydellä se plussa tulee meistä useimmille!
 
Takaisin
Top