Onnistumisia - hedelmöityshoidoista plussanneet

[Fliber]

PCOS.

9/17 ehkäisy pois
1/19 hoitoihin
12/19 eka plussa (PAS), keskenmeno rv 8+5
7/20 toka plussa (spontaani), keskenmeno rv 9+0
11/20 kolmas plussa (PAS), nyt rv 17

Muutama negaan johtanut PAS myös tuolla välissä. Nyt ollaan jo suht pitkällä tässä raskaudessa, mutta edelleen päiviä, kun pelottaa vietävästi, että onnistuuko tämäkään.

Paljon onnea plussasta! Tsemppiä odotukseen

Myös PCOS:n omaavana tämä antaa kyllä toivoa :) kiinnostaisi kuulla millaisella lääkekombolla teitte ivf:n? Ja paljonko saitte kerättyä? Ainakin PAS kiertojen perusteella kuulostaa hyvältä tulokselta jos mini ivf pcos:n takia käytössä. Oliko lyhyt vai pitkä viljely?

 

[fruktgodis]

Paljon onnea plussasta! Tsemppiä odotukseen

Myös PCOS:n omaavana tämä antaa kyllä toivoa :) kiinnostaisi kuulla millaisella lääkekombolla teitte ivf:n? Ja paljonko saitte kerättyä? Ainakin PAS kiertojen perusteella kuulostaa hyvältä tulokselta jos mini ivf pcos:n takia käytössä. Oliko lyhyt vai pitkä viljely?

Kiitos :) en ihan tarkkaan enää muista tuota ivf:ää, kun siitä on "jo" puolitoista vuotta aikaa, mutta munarakkuloiden kasvatteluun käytettiin muistaakseni gonal-f ja fyramadel. Keräyksestä tuli 46 munasolua, joista kolmisenkymmentä hedelmöittyi ja 20 alkiota säilyi pakastukseen. Eli tulos oli aikamoinen, mutta pcosille tyypillistä. Keräys oli kyllä tuskainen, mutta tuskinpa tarvitsee uudestaan tehdä, kun pakkasessa on vielä alkioita runsaasti.

Kyllähän sitä toitotetaan, että pcosisilla on hyvät mahkut raskautua, kunhan löytyy sopiva lääkeannos ja hoitomuoto. Monenhan ei tarvitse edes ivf:ään asti lähteä, vaan kevyemmilläkin hoidoilla voi onnistaa :)

Mutta olen aika varma, että pcos on ollut myös syy keskenmenoihini, vaikkei lääkärit sitä olekaan myöntäneet. Ainakin useassa paikassa lukee, että keskenmenoriski on suurempi.

 

[Elevine]

Heippa! Kiva että tähän ketjuun on tullut uusia onnistumistarinoita! Itse tällä foorumilla aloin käydä silloin kun päädyimme hakeutumaan IVF-hoitoihin, ja on kyllä ollut uskomaton vertaistukiverkosto täällä. Nyt viime kuukaudet olen pääasiassa pyörinyt lasketun ajan ryhmässäni.

Meillä mieheni kanssa taustalla 4,5v selittämätöntä lapsettomuutta ennen ensimmäistä plussaa, josta nyt olemme raskausviikolla 28 vieläkin vaikea välillä uskoa että olemme tähän saakka siitä ekasta raskaustestin hailurasta päässeet. Toisaalta olen ollut pääasiassa luottavainen raskauteen, ja se on kumma kyllä kuin pyyhkinyt vuosien odotuksen pois. Nyt tuntuu että pääsimmepä helpolla.

Meillä tosiaan kaikki molemmilla toimii niin hyvin kuin nykylääketiede ymmärtää, siittiöt hyvän laatuisia, kierto toimi tasaisesti, ovulaatio tapahtui ajallaan.. Yritimme ensiksi pari vuotta luomuna ennen ekojen hoitojen aloitusta. Kävimme luonnolliseen kiertoon 4 inseminaatiota omaan tahtiin, ilman merkkiäkään raskautumisesta. Puolen vuoden pohdintatauon jälkeen hakeuduimme IVF-hoitoihin, joissa oli mutkia matkassa viime keväänä.

Punktio oli maaliskuun alussa 2020, juuri kun koronaa alkoi nostaa päätään. Sain kipukohtauksia punktion jälkeen, ja olin kolme yötä osastolla seurannassakin. Kivut ovat jääneet selittämättömiksi. Saimme kuitenkin 7 alkiota pakkaseen, mikä oli iso onni. Olin niin pelännyt että munasoluissani olikin vikaa.

Seuraavaksi päättelin, että vian on oltava kiinnittymisessä, kun kerran alkioita tuli hyvin. Jännitin siirtoja ja odotin niitä kuin kuuta nousevaa. Sitten tuli koronasulkuja, ja tunsin kaiken toivon katoavan keväällä, normalisoituisiko tilanne ikinä niin että saisimme mahdollisuuden koittaa saada lapsia alkioistamme.

Omat säännölliset kiertoni sekosivat yli kahden kuukauden mittaisiksi, ja kun korona tauko päättyi menetimme niiden johdosta kaksi kuukautta, jonka jälkeen alkoi klinikan kesätauko. Sitä ennen sovimme, että kesätauon jälkeen aloitamme ensi kertaa lääkkeelliseen kiertoon hoidot. En tiedä oliko se lopulta syy, miksi toisesta PASista sitten saimmekin ekan plussan, jonka laskettu aika on toukokuun lopulla. :) Olimme ladanneet hirveät odotukse ekaan PASiin, ja kun siitä ei plussattu, sekä mies että minä aloimme uskoa ettemme lasta voi saada. Toisesta kerrasta plussa tuntui alkuun ihan hölmistyttävältä yhtäkkiä.

Olin jo toivoni menettänyt ennen onnistumista, en vain uskonut että noin pitkällä plussattomalla, selittämättömällä taustalla voisimme onnistua, mutta toisin kävi. Toivon että tämä tuo muille toivottomuutta kokeville lohtua, toivoa on niin pitkään kuin yritystä on. Voimia hoidoissa oleville, tai sinne pääsyä odottaville!

 

[Livie]

Ehkä uskaltaudun nyt jo kirjoittamaan tänne. Eli tänään 12+3, niskaturvotusultrassa käyty ja kaikki vaikuttaa hyvälle :)

Meidän kohdalla on vaikea sanoa, kauanko yritettiin. Sanotaanko, että 2016 alkaen on ollut jaksoja ettei ole aktiivisesti estetty raskautta, mutta välillä esim. työkuvioiden takia otettu ehkäisy takaisin käyttöön. Erottiin myös 2017 joulukuussa, mutta elokuussa 2018 asuttiin jo takaisin yhdessä. Yhteenpalaamisen jälkeen päätettiin hakeutua hoitoihin, ja vuoden 2019 alussa saatiin murskaava tieto, että mies ei voi saada lapsia. Syytä tälle ei koskaa saatu selville, vaikka kaikki tutkittiin. Mies olisi ollut heti valmis lahjasoluhoitoihin, mulla kesti tovi tulla sinuiksi asian kanssa.

Helmikuussa 2020 käytiin ensikäynti, korona lykkäsi kuukaudella hoitojen aloitusta ja eka inssi tehtiin toukokuussa. Heti seuraavat kaksi inssiä perään seuraavina kuukausina. Välillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja nostattelin ferritiinejä rautakuurilla. Klinikka päätti vaihtaa luovuttajan ennen ivf-hoitoja. Punktioon ois päästy heti elokuussa, mutta mentiin naimisiin ja haluttiin rauhassa keskittyä siihen. Syyskuussa punktio, joulukuussa 1. pas josta plussa. Kaksi välikiertoa, koska kroppa lakkasi ovuloimasta punktion jälkeen. Letroilla saatiin sitten avustettua kierto käyntiin.

Tänään ultrassa näkyi aktiivinen vauva, joka heilui ees taas, välillä pyllisteli ja välillä näytti nyrkkiä, niin että saatiin jokainen sormikin laskettua. Tunnen kyllä syvää kiitollisuutta lahjoittajaa kohtaan, joka mahdollistanut tämän. Sekä terveydenhuoltoa, meidän kaupungin lapsettomuuspolia ja ihanaa, yksityistä klinikkaa jonne saatiin maksusitoumus. Oma perhe ja anoppi on ollut valtava tuki tällä matkalla, sekä tietenkin tuo oma mies, joka avoimin sydämin oli heti valmis lähtemään tälle erilaiselle, mutta yhtä hyvälle matkalle kohti vanhemmuutta.

 

[Pajunkissa30]

Hei kaikille! Ajattelin ensimmäistä kertaa kirjoittaa tänne, vaikka foorumia olen pitkään muuten seuraillut. Eli meidän onnistuminen on todella alussa, juuri olen vasta tehnyt elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin Haluan antaa toivoa kanssasisarille.

Meillä kävi älytön tuuri ja plussasin siis 1. Ivf tuoresiirrosta. Meillä on 2 vuotta lapsettomuutta takana ja syy on minun endo. Mulla on paha endo, molemmissa munasarjoissa endometrioomia sekä kissing tyyppiset munasarjat ja kiinnikkeitä. Toinen johdin ainakin tukossa. Tauti on ollut kuitenkin lähes oireeton ja paljastui vasta lapsettomuuden yhteydessä. Leikkausta ei nykyään suositella lähes oireettomilla naisilla, jotka toivovat raskautta. Leikkaus voi vähentää munasolureserviä. Ja näköjään oli oikea päätös!

Olin aika lannistunut kun sain endosta diagnoosin ja lääkärissä oikein korostettiin, että se on nyt päässyt aika pahaksi. Minulla ei ollut suuria odotuksia tähän ivf-hoitoon lähtiessä, mutta onneksi minulle laitettiin suurempi Gonal-f annos heti alkuun. Vaste olikin hyvä ja punktiossa saatiin 10 munasolua, joista 6 kypsää. Tämäkin oli itselleni jo turnausvoitto näillä munasarjoilla. 4 hedelmöittyi ja yksi hyvä alkio siirrettiin.

Eli toivoa on aina! Oikein paljon plussatuulia kaikille. Pidän vielä pään kylmänä, mutta varovaisesti kuitenkin iloitsen kahdesta viivasta.

 

[lumihuurre]

Aloitettiin yrittämään raskautta kun olin juuri täyttänyt 30, alkukesästä -19. Noin vuosi yrityksiä kun lähdettiin hoitoihin kesällä -20, selittämätön lapsettomuus. Insseillä aloitettiin, ekasta ei päästy inssiin saakka (juhannuspyhät) mutta indusoitu ovis ja plussa, meni kuitenkin heti kesken. Syksyn mittaan kaksi inssiä ja vielä yksi indusoitu ovis (ei taas päästy inssiin asti). Joulukuussa -20 3. inssistä plussa, ja nyt viikot 18+1.

 

[Ylliste]

Onnistumistarinoita tarvitaan aina, joten jaetaan tämä nyt.
Meillä vauvatalkoot aloitettiin mun iän takia nopeasti suhteen alun jälkeen. Oltiin kyllä tunnettu toisemme pidempään, mutta asioiden eteneminen vain otti aikaa. Oikealta ja luonnolliselta on yhteiselo tuntunut alusta asti ja yhteinen toive lapsesta myöskin siinä sitten kasvoi.
Toiseen yrityskierrokseen nappasi kaksi viivaa tikkuun, mutta se oli kohdun ulkoinen raskaus ja toipuminenkin otti aika koville. Siitä alle puolen vuoden päästä päätimme tehdä ensimmäisen yhteydenoton neuvolaan ja homma aloitettiin testauksilla. Mitään vikaa ei löytynyt ja sitten tulikin korona kehiin.
Kesän korvalla soitin sairaalalle että mikä on meille tuleva suunta. Sieltä kerrottiin, että suoraan ivf-hoitoon ja yksityiselle lompsis. Molempien vastauksien syynä ikä, 40 vuotta oli puhkastu osaltani jo.
Yks.klinikalla kaikki eteni rivakasti ja heinäkuussa 2020 tehtiin punktio. Siitä saatiin 2x 3d ja 3xblasto-alkiot. Hienosti meni! Hyperi kuitenkin esti tuoresiirron. Seuraaviin kahteen kiertoon tehtiin epäonnistuneet PAS-siirrot ja kaikki tuntui hirmu raskaalta. Etenkin estrogeenilääkitys oli minusta ahdistava.
Pyysin välikiertoa ja sellanen pidettiin. Kolmas siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon, jossa luteaalitukena lugesteronit. Tästä sitten mein babe sai alkunsa! Joulun alla ne ihanat kaksi viivaa oli taas tikussa!
Siitä normaalin protokollan mukaan varhaisultraan. Sikiö kohdussa, syke löytyi ja kaikki hyvin! Oma pää ei millään meinannut pysyä perässä tässä ja henkisesti oli aika raskasta. Raskaus on myös ollut oireeton alusta asti, mikä on tietysti ihanaa. Mutta tavallaan ois kaivannut niitä oloja ja oireita. No tietäjät tietää miksi oireita voi toivoa.
Jatko on edennyt vaihtelevasti, niskaturvotusultraa seurasi isoja vuotoja sekä komennus nipt-testiin. Vuotojen syyksi löytyi hematoomia ja nipt oli puhdas. Oli silti aika ahdistavat viikot siinä rv 12-14 paikkeilla. Juuri silloin kun kaiken piti olla jo ihanasti.
No pikkuhiljaa babe on alkanut liikkumaan ja kertomaan olemassaolostaan. Se on aivan ihanaa, kun tietää hänen olevan kunnossa.
Tänään oli rakenneultra ja hän on täydellinen. Viikot on nyt 21+0 ja uskoa löytyy, että vauva saadaan syliin. Tää on hieno tunne, hartaasti toivon kaikille palstalaisille onnistumisia! Tsemppiä kaikille ihanille vertaistukea tarjonneille, ilman teitä matka olisi ollut raskaampi!