Onnistuiko imetys kuten toivoit?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Miten teillä imetys onnistui? Menikö niin kuin toivoitkin, jäikö imetystaival toivomaasi lyhyemmäksi tai jäikö kokonaan onnistumatta? Vapaata keskustalua aiheesta ja tuntemuksista sen suhteen. Muistetaan että meistä jokainen on hyvä äiti riippumatta siitä miten vauva on ruokittu. :)

Itse olin niin onnekas tässä suhteessa ettei asiassa ole valittamista. Täysimetin siihen asti että ryhdyttiin maistelemaan kiinteitä ja siitä eteenpäin imetin kunnes lapsi kieltäytyi iltamaidosta (muut imetyskerrat oli jo aiemmin karsiutuneet). :)
 
Kyllä on imetys onnistunut aivan loistavasti, en olisi ikinä uskonut etukäteen, että näin hyvin voi mennä. Imetystaival jatkuu siis edelleen, poika on nyt 2v. Toki raskausaikana ajattelin, etten enää yli vuoden ikäistä lasta varmasti imetä, mutta kuinkas kävikään... tässä sitä ollaan, taaperoimettäjänä :wideyed: En siis etukäteen osannut muuta kuin toivoa, että imetys onnistuisi edes jotenkin, joten on ollut kyllä ihanaa saada se onnistumaan näinkin hyvin ja pitkään. Välillä kyllä jo toivoisin, että poika itse vieroittuisi kohtapuoleen, kun itse en henno väkisin lopettaa.
 
Alkuun oli vaikeaa, tuli pahoja haavaumia ja imetys sattui ihan julmetusti ekan kuukauden. Hammasta purren jatkoin, kun imetysotteessa, jänteissä tms. ei ollut vikaa, vain vauvan kasvaminen ja rintojen tottuminen auttoi ja kipu hävisi kokonaan, ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta. Nyt olen tyytyväinen, että kestin sen, vaikka vaikeaa oli. Täysimetin n. 5,5kk ja sitten alettiin siinä sivussa maistelemaan kiinteitä, kun ruoka niin kovin alkoi jo kiinnostaa :joyful:

Alun perin ajattelin, että 6kk on se tavoite, mihin asti yritän imettää, sitten se tavoite muuttui vuodeksi ja nyt ajattelen, että mennään niin kauan kuin se molemmista tuntuu hyvältä. Toivottavasti saisin imettää ainakin 2v. Vauva on nyt reilu 7kk.
 
Mulla oli myös todella kivuliasta ekat 2 viikkoa esikoisen kanssa. Imetin vauva tyynyn päällä niin että rystyset valkoisina rutistin tyynyä etten olisi rutistanut vauvaa. Mutta sitten vauva kasvoi ja rinnat tottui ja kivut katosi. Esikoista imetin 1v9kk kunnes vieroitti itsensä. Kuopus on tulee nyt 1v1kk ja täysillä imetetään. Tällä toisella kertaa sain myös aikaiseksi luovuttaa maitoa muutaman kuukauden, mikä oli toki hienoa. Maitoa on aina tullut vähän liiankin kanssa ja edelleen suihkuaa. Katsotaan kauanko tämä nuorimmainen nauttii imetyksestä, minulla ei ole ongelmaa imettää parivuotiasta mutta leikki-ikäisestä en ole niinkään varma.
 
Kyllä ja ei. Esikoista imetin täysin 6 kuukauden ikään ja osittain 13 kuukauden ikään saakka. Toista kaksosista imetin täysin 4 viikon iästä (eli siitä saakka, kun oppi rinnalle, sitä ennen annettiin pumpattua pullosta) 5,5 kuukauden ikään ja osittain 1 vuoden ja 11 kuukauden ikään. Toinen ei oppinut rinnalle kunnolla ja 2 kuukauden iästä saakka sai vuoden ikään asti äidinmaitoa vain sen verran kuin jaksoin pumpata, eli noin desin verran vuorokaudessa. Pitkään ajattelin, että olisi pitänyt tehdä enemmän sen eteen, että toinenkin vauva olisi oppinut rinnalle, mutta pikkuhiljaa imetyspettymys helpotti ja nykyään olen lähinnä ylpeä, että jaksoin pumpata hieman aina sinne vuoden ikään saakka.
 
Esikoisen imetys jäi aiottua lyhyemmäksi. Odotin kakkosta ja jouduin vuodelepoon raskausaikana. Imetys provosoi supistuksia tällöin ja täytyi kokonaan lopettaa. Hän oli 1v8kk.
Kakkonen täytti juuri 2v ja yhä imetys jatkuu! :)

Imetyksen kanssa ei myöskään koskaan oo suurempia ongelmia ollut (paitsi ne ärsyttävät suihkutissit :banghead:) ja maitoakin on riittänyt.
 
Esikoisen kanssa toivoin kovasti, että pystyisin imettämään ja maitoa riittäisi. Tutkin todella paljon asiaa raskausaikana, onneksi, sillä imetys olisi todennäkösesti karahtanut karille neuvolan takia jos en itse olisi paremmin tiennyt.
Täysimetin esikoista sekä kuopusta 6kk, jolloin aloitettiin kiinteät. Ja edelleen jatkuu 1- ja 3-vuotiaiden kanssa imetystaipaleet, eli paremmin on imetys sujunut ku osasin odottaa :)
 
Maito ei noussut, joten en päässyt imettämään.

Esikoinen oli keskonen ja yritin saada pumpattua maitoa. Sain aina 30min pumppauksella molemmista rinnoista yhteensä 60ml. Tätä sitkeästi yritin n. 3kk - myös noussen aina yöllä pumppaamaan.

Toisen kanssa luovutin sitten suosiolla kuukauden yrittämisen jälkeen.

Ihan hyvin ovat NANilla onneksi molemmat kasvaneet eikä itseasiassa kummallakaan ole mitään allergioita ja omaavat hyvän vastustuskyvyn - ei ole onneksi myöskään paljon sairastelu.
 
Onnistui kyllä. Todella hyvin, mitään ongelmia ei ollut, maitoa tuli jo ennen synnytystä ja vauva oppi heti imemään hyvin. Olisin halunnut lahjoittaa maitoa sairaalalle, mutta en saanut kuljetuksia onnistumaan, mikä harmitti.
Olisin voinut jatkaa imetystä pidempään, mutta poika oli 1v3kk jo niin iso, että koin imetyksen jo hieman epämukavana. Toivottavasti toinen kerta sujuisi yhtä hyvin :)
 
Toiveiden mukaan on mennyt. Ensimmäistä lasta odottaessani otin tavoitteekseni virallisen suosituksen, täysimetystä 6kk ikään ja osittaisimetystä vuoden ikään. Imetys jatkuikin sitten 3v ikään ihan luonnostaan. Toista lasta imetin 5v saakka ja kolmas lapsi on nyt 9kk ikäinen. Toivon nytkin pitkää imetystä.
 
Meillä poika 2 kk ei ole koskaan oppinut rinnalle lukuisista yrityksistä huolimatta (ja on siis ihan ammttilaisiltakin haettu apua). Poika on silti saanut vain äidinmaitoa pumpattuna kunnes ehkä viikko, kaksi sitten oli pakko myös turvautua korvikkeeseen. Poika on pitkä kaveri ja maitoa menee niin älyttömän paljon ettei oma maito yksinään riitä. Yöksi saa siis nyt yleensä muutaman korvikeannoksen. :rolleyes:

Eli ei mennyt niin kuin olisin halunnut, sillä pumppaaminen on raskasta ja aikaavievää. Aina pitää rahdata pulloja, pesuharjaa ja pumppua mukana minne meneekin. En silti aio tätä lopettaa ja yritän jatkaa niin kauan kun maitoa vaan tulee. :happy:
 
Esikoisella onnistui osittain 2kk. Tosi isot tissit ja toi hankaluuksia. Pumpulla tuli maitoa. nyt toisen kanssa ei imetys oikein onnistunut myöskään. Pumppasin jonku verran, mutta elämän stressin ja vastoinkäymisten vuoksi pumppauskin loppui ja sai vain 1kk äidinmaitoa.
Koko imetys harmittanut molemmilla lyhyyden vuoksi. Myös imetyksestä kysely ottaa päähän kun ei onnistunut.
 
Kaksosten kanssa alku oli hyvin hankalaa imetyksen kannalta ja sen opettelu vei meiltä kaikilta todella kauan. Täysimetin vauvoja vain 3kk osin imettäen ja osin omalla maidolla pullosta. Imetystä jatkui kuitenkin 1v3kk ikään asti, jolloin kaksoset itse lopettivat homman. Vaikka alku meni eri tavalla kuin olisin halunnut, olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen imetykseen ja koin onnistuneeni.

Kolmatta imetin täysimetyksellä vähän vajaa 6kk ikään (jolloin alkoi kiinteiden maistelu, korviketta ei ole koskaan saanut) ja luulen imetystaipaleen olevan nyt lopuillaan tytön ollessa 2v1kk. Käy rinnalla hyvin satunnaisesti, eikä edes päivittäin enää. Olen antanut lapsen vierottua ihan omaan tahtiinsa. Kolmosen kanssa luovutin maitoa, mistä olen hyvin tyytyväinen. Koen antaneeni takaisin sen, mitä kaksoset saivat alkutaipaleellaan muilta äideiltä. Tämä imetys on ollut hyvin oppikirjamainen ja olen tykännyt matkasta "täysin rinnoin"..:hilarious::grin  
 
Esikoista imetin 1v7kk
Toista ja kolmatta 1v6kk
Neljättä täysimetin ehkä kuukauden, mutta sitten oli pakko ottaa korvike mukaan. Öisin imetin, reissussa imetin, ja aamulla/illalla imetin, mutta pääasiassa mentiin korvikkeella 1kk eteenpäin. Kun poika oli 2.5kk todettiin refluksi ja maito alettiin sakeuttamaan. 7kk iässä poika vain itse hylkäsi rinnan lopulta.

Ja kyllähän se kaivelemaan jäi nyt odotan viidettä, ja toivon, että imetys onnistuu.
 
Minä täällä ristiriitaisissa tunnelmissa teen jo surutyötä mahtavan imetystaipaleen loppupuolella, toisaalta suren yhden ainutlaatuisen aikakauden loppumista, ja toisaalta tunnen helpotusta, että taival alkaa olla kohta varmaankin ohi. Poika on nyt reilut 2v 2kk, ja on tosiaan omaan tahtiinsa saanut vieroittua rinnasta ja on sitä hyvin jo tehnytkin. Nyt ihan viime aikoina on ruvennut olemaan sellaisiakin päiviä, ettei poika halua rinnalle lainkaan. Hänellä on niin paljon muuta puuhaa, ettei varmaan muista koko asiaa välillä :) Sitten kyllä vielä "provosoituu" pyytämään maitoa, jos jossain kirjassa puhutaan maidosta tai kirjan kuvissa on eläimiä, jotka imettävät omia poikasiaan.

Kaikenkaikkiaan olen kyllä edelleen tosi tyytyväinen, että olen saanut imettää näin kauan, kun raskausaikana kyllä pelkäsin vähän sitä, ettei se onnistukaan, mutta toisaalta koitin olla stressaamatta etukäteen asiasta. Ei maailma olisi varmaan kaatunut siihenkään, jos ei olisi jostain syystä onnistunut.

Oletteko te, jotka olette onnistuneet pitkässä imetyksessä, enemmän helpottuneita vai suretteko sitä, että imetys loppuu?
 
Nyt toki vasta 2 viikkoa takana, mutta mennyt paremmin kuin odotin! Mulle imetys oli valtava mörkö, pelkkä ajatus ällötti ja ahdisti ihan jäätävästi. Halusin kuitenkin kokeilla ja eihän tää niin kamalaa ole kuin aattelin. Korviketta menee noin joka toinen päivä yksi annos, että saan itse nukkua. Hankin myös pumpun mutta toistaiseksi ei ole pumpattu. Alkuun meinasi usko loppua, kun väkisin osastolla yritettiin imettää eikä poika tahtonut imeä, painokin tipahti lähelle ”hälytysrajoja”, kunnes yhden omalta osalta itkuisen yön jälkeen mukava yöhoitaja tarjosi meille lisämaitoa. Paino putosi osastolla reilu 8 %, 4 päivää kotiutumisesta oli noussut jo 180 g, ja 11 pvän ikäisenä oli syntymäpaino saavutettu :) imetys ei satu, imuote on hyvä ja tissikin löytyy suht helposti pienen taistelun jälkeen. Nyt on alettu kummallisesti vempuloimaan: pudotetaan tissi ja samantien etsitään uudestaan. Tällä hetkellä saattaa syödä monta tuntia putkeen välillä kiukutellen ja tissiä suusta tiputellen ja uudelleen hamuten. Lisäksi mahassa kiertää selällään maatessa: lapsi pitää ihme örinää ja kurinaa ja murinaa mutta röyhyäyksiä tai pukluja ei kuitenkaan tule vaikka pystyssä pitäisikin. Itke ei kuitenkaan.

Minä ja sisarukset ollaan aikoinaan luovuttu tissistä jo 3-5 kk ikäisenä, saa nähdä koska oma lapsi luopuu. Mutta taaperoimettäjää musta ei tule, se on varma :D korvikkeeseen onneksi suhtaudun neutraalisti enkä koe menettäväni paljoakaan jos siihen siirrytään kokonaan jo aikaisessa vaiheessa
 
Minä ja sisarukset ollaan aikoinaan luovuttu tissistä jo 3-5 kk ikäisenä, saa nähdä koska oma lapsi luopuu. Mutta taaperoimettäjää musta ei tule, se on varma :D korvikkeeseen onneksi suhtaudun neutraalisti enkä koe menettäväni paljoakaan jos siihen siirrytään kokonaan jo aikaisessa vaiheessa

Mun äiti on myös lopettanut minun ja sisarusteni imetyksen noihin samoihin aikoihin, koska silloin ei tiedetty ilmiöistä nimeltä tiheä imu ja rintaraivarit. :) Etenkin tuo jälkimmäinen saattaa ilmiönä erehdyttää luulemaan, ettei vauva halua olla enää rinnalla, ensimmäisen kohdalla taas saattaa tuntua että maito on kertakaikkisen loppu. En tietenkään tiedä, mistä oli kyse teidän perheessä, mutta kannattaa lukaista noista esimerkiksi Imetys.fi -sivustolta, niin ei itse ainakaan noiden vaiheiden takia päädy tulkitsemaan vauvan viestejä pieleen siinä kohdassa. On usein vähän haastava ikä tuossa kohtaa, kun vauvaa kiinnostaa muukin maailma niin paljon.
 
Oletteko te, jotka olette onnistuneet pitkässä imetyksessä, enemmän helpottuneita vai suretteko sitä, että imetys loppuu?

Meillä ei ihan yhtä pitkä imetys ollut kuin teillä (n. puolitoista vuotta), mutta muistaakseni oli haikea olo kun imetys loppui.
 
Mun äiti on myös lopettanut minun ja sisarusteni imetyksen noihin samoihin aikoihin, koska silloin ei tiedetty ilmiöistä nimeltä tiheä imu ja rintaraivarit. :) Etenkin tuo jälkimmäinen saattaa ilmiönä erehdyttää luulemaan, ettei vauva halua olla enää rinnalla, ensimmäisen kohdalla taas saattaa tuntua että maito on kertakaikkisen loppu. En tietenkään tiedä, mistä oli kyse teidän perheessä, mutta kannattaa lukaista noista esimerkiksi Imetys.fi -sivustolta, niin ei itse ainakaan noiden vaiheiden takia päädy tulkitsemaan vauvan viestejä pieleen siinä kohdassa. On usein vähän haastava ikä tuossa kohtaa, kun vauvaa kiinnostaa muukin maailma niin paljon.

Mä veikkaan, että se on meillä loppunut muista syistä, vaikka mistäpä sitä tietää. Me ei olla myöskään vauvaiän jälkeen juotu maitoa ollenkaan koska se vaan on pahaa. Mutta täytyy myöntää, että varmaan itsekin lopettaisin imettämisen jos tulee kunnon tissiraivokausi. En koe korvikkeilla elämistä mitenkään huonona vaihtoehtona, enkä varsinaisesti pidä imettämisestä vaikken sitä enää inhoakaan :)
 
Mä veikkaan, että se on meillä loppunut muista syistä, vaikka mistäpä sitä tietää. Me ei olla myöskään vauvaiän jälkeen juotu maitoa ollenkaan koska se vaan on pahaa. Mutta täytyy myöntää, että varmaan itsekin lopettaisin imettämisen jos tulee kunnon tissiraivokausi. En koe korvikkeilla elämistä mitenkään huonona vaihtoehtona, enkä varsinaisesti pidä imettämisestä vaikken sitä enää inhoakaan :)

Joo, imetyksen lopettamiseen voi tottakai olla vaikka mitä muita syitä. :) Ja minun mielestäni pääasia onkin, että mahdollisimman moni imettävä äiti voisi itse päättää imetyksen pituudesta: toisin sanoen lopettaa siksi, että haluaa lopettaa, eikä siksi, että ei saa tietoa tai tukea imetykseen liittyvistä kausista ja ongelmista ja niiden ratkaisusta. Onneksi nykyään sitä tietoa onkin saatavilla huomattavan paljon paremmin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
 
Takaisin
Top