Onko teillä puolison kanssa sama lapsilukutoive?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Toivotteko puolisosi kanssa saavanna yhtä monta lasta? Vai toivooko toinen useampaa lasta? Vaikuttaako mahdollinen erimielisyys teillä parisuhteeseen?

Meillä on aiheeseen liittyvä artikkeli täällä. Sieltä löytyy asiantuntijan ajatuksia aiheesta ja vinkkejä siitä mitä tehdä jos toinen toivoo lisää lapsia ja toinen ei.

Meillä taitaa olla kummallakin ajatukset lapsiluvun suhteen vielä auki. Toinen kummankin toivoma lapsi on nyt tulossa. Kumpikaan ei oikein tiedä halutaanko vielä kolmas.
 
Odotetaan 4. lasta. Tätä mies toivoi heti kolmannen syntymästä, mutta itse jarruttelin kun en ollut varma haluanko/jaksanko. Nyt mies sanoo että kyllä on viimeinen (kuten jo toisesta lapsesta aluksi). Itse ajattelen nyt raskaana, että en varmasti toiste enää tähän ryhdy, mutta hyvin todennäköisesti mieli vielä tulee muuttumaan monta kertaa molemmilla :) mitään ihan varmasti lopullista lapsiluku toivetta ei olla päätetty.
 
On ja ei. Tällä hetkellä on kaksi lasta (vanhemmalla on eri isä) ja mies haluaisi vielä ainakin yhden, ellei kaksi. Itselle ehkä riittäisi se yksi lisää, mutta se mieli kyllä voi muuttua varsin nopeasti.
 
En itsekään enää ole varma lapsilukutoiveesta, eikä mieskään tiedä riittääkö nämä kaksi vai voisiko se kolmaskin joskus olla toiveissa.
 
Ensimmäisten lasten isä halusi korkeintaan kaksi lasta, minä halusin vähintään kaksi lasta. Kahden lapsen jälkeen erosimme.
Nykyisen miehen kanssa toivoimme, että saisimme edes yhden ja niin onnellisesti kävi. Enempää ei realistisesti ajatellen ole mahdollista saada ikäni vuoksi, joten olemme tyytyväisiä.
 
Minulla on kolme lasta ja miehellä kaksi. Yhteisiä meillä ei ole vielä yhtään, mutta niitä tulee, jos niin on tarkoitettu. Määrää emme ole rajoittamassa.
 
Halusimme aluksi kaksi lasta, mutta ainokaisen syntymän jälkeen minulle riitti. Ukko taas "salaa" haaveilee vielä toisesta mukulasta.
 
Olemme samaa mieltä. Minulla edellisestä suhteesta 2 lasta ja nykyisen miehen kanssa haluamme vielä (vain) yhden lapsen. Sit riittää.
 
Ei todellakaan ole ollut samat toiveet :grin! Ei varsinaisesti ollut ennakkoon mitään toiveita asian tiimoilta, nuorena jotenkin olin varma etten saisi biologisia lapsia ja adoptio olisi meidän tie.
Mutta niinkun monessa muussakin, ei mun luulot ole olleet tiedon väärti :hilarious:.
Ensin saatiin perussetti 3 lasta parin vuoden välein, ensimmäisen kohdalla ajattelin ettei enää koskaan enempää, mutta toisen raskaudessa jokin niksahti päässä - tämähän on mahtavinta mitä elämällä on tarjota! Kolmeen lapseen asti oli mahdollista elää ns normaalielämää, molemmat uraputkessa perusarkea ihan mukavasti, joskin tiukkaa se ajan kanssa oli silloinkin. Mies olisi ollut ihan valmis siinä toisen lapsen jälkeen, mutta on pitkien suostuttelujen jälkeen suostunut mun toiveeni täyttämään, on kuitenkin aina "pelannut aikaa" että ei olla saman toiveen edessä kokoajan oltu. Myöhäinen keskenmeno -se yksi haudattu rakkaus- myös herätti ihan uuden asenteen lasten saantiin, ne on jokainen niin ihmeellinen lahja ettei parempaa olekaan.
Nyt on seitsemän mahtavaa persoonaa saatu puserrettua maailmaan, vielä olisin valmis yhtä koettamaan(hetken päästä, kunhan vauva-aika vähän helpottaa ensin), mutta aika ei taida riittää. Ikä tulee vastaan.
Ja kuulemma täytyy nyt nauttia tästä VIIMEISESTÄ :rolleyes:. Kuuluisat viimeiset sanat, kuultu ennenkin, mutta toki realiteetit lienee nyt myös sen kannalla :smiley-angelic002. Kiitollinen olen elämälle, voihan tässä toivottavasti vielä olla moooooonta vuotta aikaa vääntää niska limassa nykyisen kokoonpanon eteen.
Elämä on keskittynyt isosti omaan "heimoon", pois on karsiutunut kaikki oletusarvot siitä miten pitää elää tai aikaansa elämässä viettää.
Vauvavuosi on aina ollut parisuhteelle raskasta aikaa meillä, mutta niin on se kuumeiluaikakin ollut:p..kun oikeen työstää ja takoo niin ei voi olla kun hyvä lopputulos?:think005
 
Kumpikin ollaan kolmesta puhuttu, no kolmas tulossa vielä tämän vuoden puolella, mutta oma mieli on alkanut miettimään vielä neljättä..katsotaan kuitenkin miten arki lähtee kolmenkin kanssa sujumaan ja onko neljäs mielessä vielä vauvavuodenkin jälkeen, jos on, niin kai sitä pitäisi miestä vielä yrittää lämmitellä yhdelle lapselle.
 
Itselle on ollut aina 2-3 se luku. Miehen kanssa keskusteltu paljon aiheesta ja tuntuu olevan samoilla linjoilla. Joskus vitsailee jopa useammasta, mutta itse en ainakaan nyt lämpene ajatukselle yli kolmesta. Eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, että miten sitä hurahtaa tohon lasten tekoon:hilarious:
 
Meillä on toiveena molemmilla ollut kolme. Tosin nyt kun on kohdannut kaksi keskenmenoa, on sellainen ajatus että kun yhdenkin saisimme, olisin onnellinen.
 
Miehellä on 2, mulla 2-3. Alan pikkuhiljaa itsekin kallistumaan siihen että ehkä se kaksi riittää, mutta ei suljeta kolmatta kuitenkaan pois.
 
Molemmilla meilläajatus, että kaksi olisi juuri hyvä. Nyt odotamme esikoista, eli saapi nähdä muuttuuko kieli :)
 
Olin aina ennen sitä mieltä, että haluan vähintään kolme lasta. Mies ilmoitti, että enintään kaksi. Mulle tuli esikoisesta paha hyperemeesi, ja totesin miehelle että kerran vielä voin käydä tän läpi. Sain toisesta lapsesta vielä pahemman hyperemeesin, ja se sinetöi sen, ettei kolmatta lasta tule, jollakin tasolla, vaikka päätöksen siitä olin jo aikaisemmin tehnyt.
 
Mies ei oo ikinä kokenu tarvetta lisääntyä mut ns mun mieliks suostui ja yksi poitsu löytyy. Itellä haaveissa vielä toinen muksu.
Mies oli alkuun ihan nou nou mut nyt pojun ollesa 7kk on ollu myöntyväisempi, joten ehkä mulla on viel tsäänssit saada se toinenkin ku on herran isä hormonit ruvennu hyrräämään :wink
 
Ensimmäinen on pian syntymässä ja jos elämä menee mukavasti niin eiköhän ainakin toista yritetä sitten parin vuoden sisään. Mutta molemmat on sitä mieltä että katsellaan ensin miten tän ekan kanssa sujuu :Heartred
 
Tavallaan joo. Ennen lapsia oltiin sitä mieltä että ainakin 3 lasta. Itse kyllä haaveilin suurperheestä ja vähintään neljästä lapsesta, mieluiten kuudesta :grin

Neljättä mies kuitenkin haaveili hetken kun kolmas oli muutaman kuukauden, itse en ihan vielä kyllä halunnut mutta esikoinen oli 4v kun neljäs syntyi. Viides ja kuudeskin on jo tullut ja mies oli heti valmis yrittämään kun olen ehdottanut, tietäen että tulen yleensä raskaaksi heti ekasta kierrosta, kuudennesta heti ekasta keskenmenon jälkeen.

Nyt odotellaan seitsemättä rv13 ja miehen mielestä tämä voisi olla viimeinen kun ei mahduta sitten enää yhteen autoon jos vielä lisää. Noh, itse voisin vielä tän jälkeen sen yhden haluta :grin Mutta saa nähdä, kolmas sektio olisi tulossa enkä tiedä saanko lupaa enää yhteenkään raskauteen. Näkee sitten syksyllä :)

Ensimmäisen raskauden jälkeen mietin kyllä haluanko enää yhtään, voin todella pahoin koko raskauden ja myös oksensin alusta loppuun. Samaa rataa on mennyt muissa raskauksissa mutta haave on ollut niin kova suurperhe saada että hetken tauon jälkeen on jaksanut taas. Lapset nyt 9v, 8v, 6v, 5v, 3v ja 1v.
 
Takaisin
Top