Gatusa
Seurustelun sensei
itse en kuulu tähän palstalle mutta luin tänään jotain mikä koskettaa ainakin osaa teistä. en tiedä oletteko jo lukeneet tämän mutta kannattaa allekirjoittaa adressi.
Tehdään Nuutin haaveesta totta!
Nuutti on 8-vuotias autistinen poika, joka rakastaa merta, luontoa, metsiä, eläimiä ja aurinkoa. Nuutti ei puhu, mutta kirjoittaa, sekä haluaa oppia uutta ja opettaa meitä muita.
Nuutin elämä keskittyy kodin ja koulun lisäksi luonnossa liikkumiseen, välillä matkustellen pohjanmaalle mummoloihin. Nuutti on onnekas poika, jolla on rakastava perhe ja lähipiiri, ja joka haluaa tukea Nuuttia kaikin tavoin.
Nuutti syntyi maailmaan loppukesästä vuonna 2005. Kun Nuutti löysi ensimmäisen kerran omat kätensä, hän oli haltioissaan. Kun Nuutti nousi ensimmäisen kerran seisomaan ja otti ensimmäiset askeleensa, hän hihkui onnesta. Puhui sanoja, rakensi palikoilla. Halusi olla mukana korjaushommissa. Sai pikkuveljen ollessaan 1,5-vuotias. Ei tykännyt uudesta vauvasta, jota kävi kuitenkin salaa silittelemässä ja suukottelemassa. 1v8kk Nuutti lopetti puhumisen. Tuli hiljaisuus. Tuli itku. Neuvolassa taisteltiin useaan otteeseen; poika tarvitsi apua. Seuraava oli yksityislääkäri, joka auttoi eteenpäin, saatiin lisää tutkimuksia - ja puheterapia. Tuli diagnoosi; Lapsuusiän autismi.
Minun lapseni, se sama joka sanoi ensimmäisen kerran äitienpäivänä "äiti". Tai joka poltti kätensä kiehuvassa vedessä ja itki sylissäni. Tai joka sai minut kyyneliin sairastuessaan vesirokkoon, enkä voinut lievittää pienen tuskaa. Siihen edes rakkaus ei riittänyt. Se lapsi oli kaikesta huoliamatta onnekas, koska asuimme Suomessa. Maassa, jossa autetaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Kun on rahaa.
Tämä pieni autistini sai hyvän puheterapeutin ja päiväkodin, jossa jokaisella lapsella oli oma avustaja tukemassa. Tuli takaisin hymy, tuli ilo, tuli vuorovaikutus ja kirjoitus. Tuli tunteet - ja lohtu. Tuli sanaton rakkaus ja lapsen halu oppia. Sekä lapsen usko itseen; "olen kuitenkin ihana poika."
Nuutti käy tänään koulua autismiluokassa, jossa on opettajan lisäksi 4-5 avustajaa. Nämä avustajat auttavat Nuuttia rauhoittumaan, tuntemaan, pukemaan, käymään vessassa, käymään kaupassa, muistuttamaan, että talvipakkaseen ei lähdetä ilman kenkiä. Nämä avustajat tuovat Nuutille pystyvyyden tunnetta, uskoa itseensä. Nuutti haluaa oppia. Nuutti haluaa mennä kouluun joka aamu.
Jos avustajaa ei ole, tehtävät eivät suju, oppiminen on mahdotonta. Sillä luokkahuoneen pieni punainen liskon häntä on niin viehättävä, että sitä tekee mieli vipsuttaa koko päivä! Koska keskittymisen ja huomion kohdentaminen on vaikeaa. Saattaa hännä lumossa unohtua, että piti syödä. Tai tehdä tehtävät. Tai rauhoittua. Ja sitten tulee paha olla kun ne unohtuvat. Ja nälkä. Ja kengät saattavat jäädä kouluun. Tai hukkua matkalla.
Nuutti on kirjoittanut; "Ihmisten pitäisi puhua vähemmän ja kuunnella enemmän." "Haluan kertoa, miten ihmeen kaunis taivas on." "Haluan oppia. Miksi minun pitää opetella asioita, joita pikkuveljen ei tarvitse?" "Haluaisin vain rauhan. Haluan kuulua teihin ihmisiin."
Suomen hallitus; Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat päättäneet uuden kehysriihen myötä lopettaa Nuutin opiskelumahdollisuudet. He ovat päättäneet, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät enää tarvitse - ja vaikka tarvitsisivatkin - eivät enää saa tukea. Suomen valtio säästää sillä. Nuutti saattaa oppia vielä tänään ja huomenna - tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Ehkä jo ensi syksynä kouluun mennään säilytykseen - tai vipsuttamaan. Kuka mitäkin, vaikka haluaisi kuulua meihin ihmisiin.
Meihin ihmisiin.
Minkälainen maa ja ympäristö on oltava, että 8-vuotias poika toivoisi kuuluvansa ihmisiin?
TEHDÄÄN NUUTIN HAAVEESTA TOTTA!!
Nuutti KUULUU ihmisiin, ja me haluamme näyttää ja osoittaa sen hänelle, ja tuhansille muille Nuuteille, jotka ovat kuitenkin ihania tyttöjä ja poikia, ja ansaitsevat oppimisoikeuden ja -rauhan!
Tämä on inhimillinen vetoomus jokaisen lapsen oikeuden puolesta oppia, ja tulla autetuksi ja tuetuksi juuri sillä tavoin, kuin hän tarvitsee.
Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, Hallitus. Pystyttekö siihen?
SAA JAKAA!!!!
(viitaten OAJ:n julkaisuun:
http://www.oaj.fi/cs/Satellite?c=Pa...contentID=1363788553654#.UzlfvjodS4d.facebook)
LISÄTTY 2.4.2014:
Voit käydä alleirjoittamassa adressin:
http://www.adressit.com/erityistukea_tarvitsevien_lasten_oikeus_oppimiseen_turvattava#form
Tehdään Nuutin haaveesta totta!
Nuutti on 8-vuotias autistinen poika, joka rakastaa merta, luontoa, metsiä, eläimiä ja aurinkoa. Nuutti ei puhu, mutta kirjoittaa, sekä haluaa oppia uutta ja opettaa meitä muita.
Nuutin elämä keskittyy kodin ja koulun lisäksi luonnossa liikkumiseen, välillä matkustellen pohjanmaalle mummoloihin. Nuutti on onnekas poika, jolla on rakastava perhe ja lähipiiri, ja joka haluaa tukea Nuuttia kaikin tavoin.
Nuutti syntyi maailmaan loppukesästä vuonna 2005. Kun Nuutti löysi ensimmäisen kerran omat kätensä, hän oli haltioissaan. Kun Nuutti nousi ensimmäisen kerran seisomaan ja otti ensimmäiset askeleensa, hän hihkui onnesta. Puhui sanoja, rakensi palikoilla. Halusi olla mukana korjaushommissa. Sai pikkuveljen ollessaan 1,5-vuotias. Ei tykännyt uudesta vauvasta, jota kävi kuitenkin salaa silittelemässä ja suukottelemassa. 1v8kk Nuutti lopetti puhumisen. Tuli hiljaisuus. Tuli itku. Neuvolassa taisteltiin useaan otteeseen; poika tarvitsi apua. Seuraava oli yksityislääkäri, joka auttoi eteenpäin, saatiin lisää tutkimuksia - ja puheterapia. Tuli diagnoosi; Lapsuusiän autismi.
Minun lapseni, se sama joka sanoi ensimmäisen kerran äitienpäivänä "äiti". Tai joka poltti kätensä kiehuvassa vedessä ja itki sylissäni. Tai joka sai minut kyyneliin sairastuessaan vesirokkoon, enkä voinut lievittää pienen tuskaa. Siihen edes rakkaus ei riittänyt. Se lapsi oli kaikesta huoliamatta onnekas, koska asuimme Suomessa. Maassa, jossa autetaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Kun on rahaa.
Tämä pieni autistini sai hyvän puheterapeutin ja päiväkodin, jossa jokaisella lapsella oli oma avustaja tukemassa. Tuli takaisin hymy, tuli ilo, tuli vuorovaikutus ja kirjoitus. Tuli tunteet - ja lohtu. Tuli sanaton rakkaus ja lapsen halu oppia. Sekä lapsen usko itseen; "olen kuitenkin ihana poika."
Nuutti käy tänään koulua autismiluokassa, jossa on opettajan lisäksi 4-5 avustajaa. Nämä avustajat auttavat Nuuttia rauhoittumaan, tuntemaan, pukemaan, käymään vessassa, käymään kaupassa, muistuttamaan, että talvipakkaseen ei lähdetä ilman kenkiä. Nämä avustajat tuovat Nuutille pystyvyyden tunnetta, uskoa itseensä. Nuutti haluaa oppia. Nuutti haluaa mennä kouluun joka aamu.
Jos avustajaa ei ole, tehtävät eivät suju, oppiminen on mahdotonta. Sillä luokkahuoneen pieni punainen liskon häntä on niin viehättävä, että sitä tekee mieli vipsuttaa koko päivä! Koska keskittymisen ja huomion kohdentaminen on vaikeaa. Saattaa hännä lumossa unohtua, että piti syödä. Tai tehdä tehtävät. Tai rauhoittua. Ja sitten tulee paha olla kun ne unohtuvat. Ja nälkä. Ja kengät saattavat jäädä kouluun. Tai hukkua matkalla.
Nuutti on kirjoittanut; "Ihmisten pitäisi puhua vähemmän ja kuunnella enemmän." "Haluan kertoa, miten ihmeen kaunis taivas on." "Haluan oppia. Miksi minun pitää opetella asioita, joita pikkuveljen ei tarvitse?" "Haluaisin vain rauhan. Haluan kuulua teihin ihmisiin."
Suomen hallitus; Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat päättäneet uuden kehysriihen myötä lopettaa Nuutin opiskelumahdollisuudet. He ovat päättäneet, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät enää tarvitse - ja vaikka tarvitsisivatkin - eivät enää saa tukea. Suomen valtio säästää sillä. Nuutti saattaa oppia vielä tänään ja huomenna - tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Ehkä jo ensi syksynä kouluun mennään säilytykseen - tai vipsuttamaan. Kuka mitäkin, vaikka haluaisi kuulua meihin ihmisiin.
Meihin ihmisiin.
Minkälainen maa ja ympäristö on oltava, että 8-vuotias poika toivoisi kuuluvansa ihmisiin?
TEHDÄÄN NUUTIN HAAVEESTA TOTTA!!
Nuutti KUULUU ihmisiin, ja me haluamme näyttää ja osoittaa sen hänelle, ja tuhansille muille Nuuteille, jotka ovat kuitenkin ihania tyttöjä ja poikia, ja ansaitsevat oppimisoikeuden ja -rauhan!
Tämä on inhimillinen vetoomus jokaisen lapsen oikeuden puolesta oppia, ja tulla autetuksi ja tuetuksi juuri sillä tavoin, kuin hän tarvitsee.
Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, Hallitus. Pystyttekö siihen?
SAA JAKAA!!!!
(viitaten OAJ:n julkaisuun:
http://www.oaj.fi/cs/Satellite?c=Pa...contentID=1363788553654#.UzlfvjodS4d.facebook)
LISÄTTY 2.4.2014:
Voit käydä alleirjoittamassa adressin:
http://www.adressit.com/erityistukea_tarvitsevien_lasten_oikeus_oppimiseen_turvattava#form
ja pienimmäinen mun kanssa kotona. Hassuinta että poika menee taksilla eskariin ja mun ei tarvi leikkiä taksi kuskia.. 
