Onko sinun vanhemmuuttasi arvosteltu?

[Pilkki24]

No mutta ihan vilpittömästi, jos näet, että päiväkodin parkkipaikalla laitetaan nelivuotiasta turvaistuimeen, niin tuleeko sulle ajatus, että voi kun siinä tehdään karhunpalvelusta lapselle kun estetään liikkuminen, ennen olisi kävelty tuokin matka? Koska TÄMÄ on se mun pointtini, ei mikään muu.

Eihän nämä ole verrannollisia. En minä työnnä esimerkiksi miestäni rattaissa. Hän on jo ylittänyt ratasiän. Aivan kuten näen terveen nelivuotiaankin ylittäneen.

Minun pointti puolestaan oli nimenomaan se, ettei tulisi jonkun muun ongelman olemassaolon takia vähätellä toista ongelmaa. Ja kyllä — minä isossa kuvassa edelleen näen terveen ison lapsen kuljettamisen rattaissa ongelmana. Ymmärrän, että sille VOI olla hyvä syy, joten en arvostele yksilöä sen vuoksi, mutta se, että isojen lapsien kuljettaminen rattaissa on lisääntynyt, ei ole minusta hyvästä lapsille.

Se, että ihmiset liikkuvat liian vähän, johtuu monista tekijöistä. Osalla varmasti myös siitä autoilusta. Kuitenkin perheessä, jossa aikuinen liikkuu, se lapsi ei välttämättä siltikään liiku tarpeeksi, kun istuu niissä rattaissa. Se aikuisen liikkuminen ei siis poista sitä ongelmaa, että se lapsi ei liiku. Toki se liikkuvan aikuisen malli on parempi kuin ei-liikkuvan.

Mutta se lapsen kuljettaminen autolla ja rattaissa eivät mielestäni ole verrannollisia, kun sitä autoa käytetään lähtökohtaisesti pidemmillä matkoilla.
Meillä esimerkiksi se päiväkoti ei ole kävelymatkan päässä, koska vuoropäivähoitoa ei ole tarjolla joka nurkalla. Silti meillä kävellään esimerkiksi lähikauppaan parin kilsan päähän ja tehdään lapsen kanssa pitkiäkin lenkkejä.

Se on ongelmallista, jos terveet ihmiset kulkevat lyhyetkin matkat autolla. Jos nyt vaikka tiedän, että joku näin tekee, niin en minä pidä sitäkään isossa mittakaavassa hyvänä asia. En kuitenkaan mene arvostelemaan tästä ihmistä henkilökohtaisesti, koska enhän minä tiedä, jos henkilöllä on vaikka joku päälle päin näkymätön sairaus.

Avasiko tämä yhtään mitä ajan takaa?

 

[harsokukka]

Eihän nämä ole verrannollisia. En minä työnnä esimerkiksi miestäni rattaissa. Hän on jo ylittänyt ratasiän. Aivan kuten näen terveen nelivuotiaankin ylittäneen.

Minun pointti puolestaan oli nimenomaan se, ettei tulisi jonkun muun ongelman olemassaolon takia vähätellä toista ongelmaa. Ja kyllä — minä isossa kuvassa edelleen näen terveen ison lapsen kuljettamisen rattaissa ongelmana. Ymmärrän, että sille VOI olla hyvä syy, joten en arvostele yksilöä sen vuoksi, mutta se, että isojen lapsien kuljettaminen rattaissa on lisääntynyt, ei ole minusta hyvästä lapsille.

Se, että ihmiset liikkuvat liian vähän, johtuu monista tekijöistä. Osalla varmasti myös siitä autoilusta. Kuitenkin perheessä, jossa aikuinen liikkuu, se lapsi ei välttämättä siltikään liiku tarpeeksi, kun istuu niissä rattaissa. Se aikuisen liikkuminen ei siis poista sitä ongelmaa, että se lapsi ei liiku. Toki se liikkuvan aikuisen malli on parempi kuin ei-liikkuvan.

Mutta se lapsen kuljettaminen autolla ja rattaissa eivät mielestäni ole verrannollisia, kun sitä autoa käytetään lähtökohtaisesti pidemmillä matkoilla.
Meillä esimerkiksi se päiväkoti ei ole kävelymatkan päässä, koska vuoropäivähoitoa ei ole tarjolla joka nurkalla. Silti meillä kävellään esimerkiksi lähikauppaan parin kilsan päähän ja tehdään lapsen kanssa pitkiäkin lenkkejä.

Se on ongelmallista, jos terveet ihmiset kulkevat lyhyetkin matkat autolla. Jos nyt vaikka tiedän, että joku näin tekee, niin en minä pidä sitäkään isossa mittakaavassa hyvänä asia. En kuitenkaan mene arvostelemaan tästä ihmistä henkilökohtaisesti, koska enhän minä tiedä, jos henkilöllä on vaikka joku päälle päin näkymätön sairaus.

Avasiko tämä yhtään mitä ajan takaa?

Ei oikeastaan avannut. Mun pointtini on aivan alusta alkaen ollut se, että jostain syystä vain lasten rattaissa kuljettamista paheksutaan, mutta autossa kuljettamista ei, koska autoilulle ajatellaan automaattisesti olevan hyvä syy. Tavallisissa päivä-päiväkodeissa merkittävä osa lapsista asuu kävelyetäisyydellä päiväkodista, mutta heitä voidaan paheksumatta kuljettaa sinne autolla, koska autoilu on meillä niin vahva, aivan erityisesti lapsiperheitä koskeva normi. Lapset tuodaan päiväkotiin autolla, koska se on nopeampaa, siistimpää, helpompaa, kevyempää ja säästää monelta kiukulta. Jos lapset tuodaan päiväkotiin rattailla, on syyt ihan samoja - matkaan menee murto-osa ajasta, kasseja ja askarteluja ei tarvitse raahata kädessä, hyvin vilkaskaan lapsi ei ehdi juosta auton alle ja matka sujuu todennäköisesti leppoisammin. Koko matkaa ei ole pakko istua, vaan välillä voi kävellä, juosta tai pomppia.

 

[Pilkki24]

@harsokukka ollaan tästä selkeästi eri mieltä tai sitten en vain saa yksinkertaistettua ajatustani tarpeeksi selkeäksi.

Ja monet lähtevät sillä autolla siitä päiväkodilta suoraan töihin, vaikka asuisivat lähelläkin ja liikuttavat lapsiaan sitten muulla ajalla, mikä on todennäköisesti vain järkevää. Ja toiset sitten kuljettavat ihan laiskuuttaan, mikä on puolestaan huono juttu. Mutta se on silti eri asia kuin lapsen kuljettaminen rattaissa.

Minusta nuo kaksi ovat vaan lähtökohtaisesti niin eri asioita, että niitä on turha verrata. Jos lähtisin siun argumentointilinjalle, niin kuljetko sinä kävellen 30kilometriä?

Noiden kahden käyttötarkoitus on vaan lähtökohtaisesti aivan eri. Se mihin niitä sitten yksilö käyttää, on toinen juttu.

Tuntuisi vaan oudolta ajatella terveen ja kävelemään kykenevän lapsen istumisen kärryissä olevan hyvä juttu. Ne kärryt kun lähtökohtaisesti on tarkoitettu lyhyempien matkojen taittamiseen, samoin kuin se kävely.
Autolla kulkeminen puolestaan on tarkoitettu pidempien matkojen taittamiseen ja lapsen vieminen työmatkalla päiväkotiin on vain järkevää. Jos kävelisi joka kerta erikseen sinne päiväkodille, niin lapsen päiväkotipäivät venyisivät (ne tulisivat sen autolla taitetun matkan päälle, mikä esimerkiksi omassa tapaulsessani on työmatka autolla 40-50min + kävely päiväkodille 60min). Vastaavasti jos siulla on päiväkoti ja työpaikka kaikki kävelymatkan päässä, niin se kävely on monesti nopeampi kuin monella se autolla taitettu matka. Nämä nyt vain esimerkkejä siitä, etteivät nuo kuljetusmuodot sinällään ole vertailukelpoisia. Tilanteet ovat yksilöillä moninaisia, mutta yleisesti sanoisin, että terveen ison lapsen kuljettaminen autolla voi olla ongelma, mutta se ei ole sitä lähtökohtaisesti. Sen sijaan minusta terveen ison lapsen kuljettaminen rattaissa on ongelma jo lähtökohtaisesti, mutta yksilöllä voi olla siihen kuitenkin hyvä syy.

Tästä syystä en lähde arvostelemaan yksilöä kummassakaan tapauksessa, kun en tiedä taustoja, mutta se ei poista toisistaan riippumatonta problematiikkaa yleisellä tasolla.

 

[Tiitikkä]

Uskon ymmärtäväni @Pilkki24 pointin. Ja just hyvä esimerkki tuli nyt tähän aiheeseen, eli jos yleisesti jotain paheksutaan tai kummeksutaan "nykyään kuljetetaan isoja lapsia rattaissa" tai "porukka liikkuu lyhyetkin matkat autolla" tai esimerkiksi vaikka synnytysten käynnistysten määrää kauhistellaan, niin se on yleistä keskustelua, joka on minusta hyväksi. Siinä pyritään keskustelemaan asioista, vaikuttamaan sitä kautta asioihin, joilla näkee olevan huono suunta. Sen sijaan se ei ole automaattinen syytös yksilölle. Jos yksilönä sen kokee niin, niin kannattaisi miettiä rehellisesti omaa tilannetta ja olla itselle myötätuntoinen; on ihan ok jos sulla on pätevät syyt siellä taustalla, niin toimia tavalla x. Ja ehkä se keskustelu ei ole silloin suunnattukaan sinulle, voit jatkaa rauhassa omaa elämääsi. Mutta samaan aikaan, jos toimit vaikkapa ajattelemattomuutta, laiskuutta tai itsekkyyttä tavalla x, on sen hyväkin herätellä kun asiasta on puhetta. Näin mä ajattelen. Aina varmasti on jollain tapaa kummeksittu ja paheksittukkin muuttuneita tapoja, uskon sen kuuluvan tähän ihmisyyden ja yhteisöllisyyden komboon. Somen takia se tulee vain niin paljon näkyvämmäksi, suorasukaisemmaksi ja tökerömmäksikin toisinaan entä kuin ennen vanhaan kahvipöytäkeskusteluissa.

Yleistasoinen keskustelu ja henkilökohtainen tuomitseminen on siis kaks aivan eri asiaa, mutta uskon että ne menee toisinaan ihmisillä sekaisin, sillä molemmat voi aiheuttaa syyllisyyttä.

 

[Selah]

Kumpaakin mainittua kuljetusongelmaa nykyään esiintyy luultavasti koska yritetään olla niin tehokkaita, tai laiskoja. Se on tosiaan jokaisen oma asia miten sitä lasta kuljettaa ihan omiin syihin vedoten. Toivoisin kuitenkin jokaisen vanhemman tekevän päätöksen tiedostaen seuraukset.

Huomaan että aika tietoinen pitää olla valinnastaan, jotta valitsee hitaamman ja hankalamman tavan edetä. Itse puntaroin onko oma kiire tai tarve rennompaan hetkeen sen arvoista, että lapsi oppii, että häntä kiikutetaan paikasta A paikkaan B. Joskus kyllä on, mutta monesti täytyy myöntää, että paljon mieluummin venyn nyt ja sitten tulevat 15v istun sohvalla syömässä popcornia(tai käyn vaikka juoksulenkillä ) vaikka lapsella on tarve päästä harrastuksiin kun olen opettanut hänet liikkumaan itsenäisesti. Mutta ei tule mieleenkään puntaroida tälläisiä asioita toisen vanhemman kohdalla, sen verran riittää omassa navassa tutkimista tässäkin aiheessa

 

[VäriSointu]

Tässä ratasasiassa minun mielestäni nyt puhutaan asian kahdesta eri tasosta. Ihmisillä on oman kokemukseni mukaan erilainen taipumus ajatella asioiden yleistä tai yksilöllistä tasoa. Itse olen taipuvainen lähtemään yksilöllisestä tasosta, mutta toiset lähtevät yleiseltä tasolta. Yksilön tilanteeseen sopiva toimintatapa, vaikka se kuinka olisi yleisellä tasolla (yksilön tilanteesta irrotettuna) ongelmallinen, voi olla täysin sopiva ja juuri se oikea sille yksilölle ja hänen perheelleen. Ja toisaalta yleiset periaatteet on hyvä pitää mielessä.

Ymmärrän @harsokukka :n pointin. Hän mielestäni tarkoittaa sitä, että miksi lähtökohtaisesti rattailla kuljettaminen on negatiivista (vaikka sitä ei sanottaisi päin naamaa) ja autolla kuljettaminen positiivista tai neutraalia. Eli:
-autolla kuljettaminen saa aikaan neutraalin reaktion ja vasta sitten asiaan tulee negatiivinen sävy, kun kuullaan että kyseessä on lyhyt matka, jonka olisi voinut kulkea kävellen/rattailla. Autolla kuljettaminen on jotenkin asiaankuuluvaa.
-rattailla isomman lapsen kuljettaminen saa aikaan negatiivisen reaktion ja se muuttuu neutraaliksi (tai positiiviseksi) vasta, kun asian syyt selitetään ja kuulija toteaa ne hänelle itselleen hyväksyttäviksi
Eli miksi näitä kahta asiaa ei kohdeltaisi samalla viivalla olevina asioina, kun kummassakin tapauksessa osa perheistä kuljettaa lapsiaan tavalla, joka estää hyötyliikunnan, vaikka heillä olisi mahdollisuus ilman suuria ponnisteluja toimia toisin.

@Tiitikkä sanoitti asian toisen puolen hyvin.

Itse näkisin, että yksilön tasolla asia muuttuu kuormittavaksi, syytökseksi ja ongelmalliseksi silloin, jos ei osata puhua asiasta monipuolisesti, vaan tuomitaan ihmiset sen yleisen tason/periaatteen mukaan. Jos ei myönnetä, että asialla, joka yleisellä tasolla näyttää tietystä näkökulmasta kenties huonoa esimerkkiä, voi yksilön tasolla olla hyviä vaikutuksia ja asia voi olla ratkaistu juuri sen perheen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Ymmärrän @Pilkki24 :n ajatuksen tuosta liikkumattomuuden esimerkistä. Ja tärkeä asia on juuri tuo, mitä Pilkki sanoi, että pitää pystyä erottelemaan oma sisäinen suhtautuminen ulkoisesta, toisille näytettävästä reaktiosta. En kuitenkaan ihan ymmärrä, miten lapsen kuljettaminen autolla tai rattailla ilman syytä ovat eri asioita. Kummassakin estetään lapsen liikkuminen. Tarkoitatko sitä, että rattaat ovat alun perin tarkoitettu taaperoille? Kuitenkin niiden painorajat on niin isot, että se mahdollistaa isommankin lapsen kuljettamisen. Itse näen ne hyvinkin verrannollisina asioina. Ajatteletko sinä, että ison lapsen kuljettaminen autolla lyhyen matkan on parempi asia, kuin saman lapsen kuljettaminen rattaissa?

Ja sekin on viisautta, että osaa lukea tilannetta. Milloin on hyväksi puhua asioiden yleisestä tasosta ja milloin keskitytään siihen yksilön tasoon. Yksilön kannalta yleistetyt lauseet voivat tuntua asiayhteydestä irrotetuilta. Kuten: lapsen istuminen rattaissa vähentää hänen liikkumistaan. Entä jos perhe kuljettaa lasta rattaissa, jotta ehditään liikuntaharrastukseen, eikä tarvitse ottaa autoa. Eihän se silloin vähennä lapsen liikkumista ja päinvastoin lisää vanhemman liikkumista. Eli yleinen taso tai joku periaate ei aina kerro totuutta yksilöllisestä tilanteesta. Toki yleisen tason periaatteista puhuminen on tärkeää, jotta vanhemmat osaisivat miettiä asioita ja kyseenalaistaa toimintatapojaan lapsen kasvaessa. Silloin voi esimerkiksi tulla helpommin mieleen se, että pitäisikö nyt taas kokeilla, onnistuisiko kotimatkan kulkeminen jalan tarpeeksi nopeasti, jotta ehditään sinne liikuntaharrastukseen.

Kiitos, jos joku jaksoi lukea loppuun asti.

 

[Pilkki24]

@VäriSointu kun miusta nuo kaksi kuljetusmuotoa on lähtökohtaisesti ison lapsen kohdalla ihan eri asioita. Pitäisin myös esimerkiksi 3v kuljettamista vauvan vaunukopassa maaten "ei niin ikätasoisena" ratkaisuna. Silti yksilön kohdalla voisi olla tilanne, että ratasosa on rikki ja lapsi kipeänä ja jotenkin tuo raahattava lääkäriin, kun sitä autoakaan ei ole ja selässä on noidannuoli, niin siitä syystä en alkaisi häntäkään yksilönä arvostelemaan, vaikka lähtökohtaisesti pitäisin 3v kuljettamista vaunukopassa huonona ratkaisuna.
Autolla kulkeminen ei minusta taas ole muuta kuin ajamisen osalta ikätasoon sidottua.

Tuosta rattaiden kantokyvyn kasvusta tuli mieleen, että eihän jokin asia välttämättä ole hyvästä, vaikka sitä voisi tehdä. En pidä tolkutonta alkoholinkulutusta tai jokailtaista herkuttelua järkevänä, vaikka molemmat ovat ihan sallittuja ja mahdollisia toimintoja. Lasten liikunnan laiminlyönti vaan on minusta isossa kuvassa negatiivinen ilmiö liittyi se autoiluun, rattailla kuljettamiseen tai ulkoilun skippaamiseen. Kuitenkaan näiden puheessa olleiden kahden kuljetusmuodon vertailu ei minusta ole mielekästä. Molemmat voivat olla osa ongelmaa, mutta molempien lähtökohtainen tarkoitus on aivan eri, niin minusta sellainen "jos tuomitset kiinalaiset ravintolat, niin sinun tulee tuomita korealaisetkin ravintolat" -tyyppinen näkökulma on varsin epäkäytännöllinen.

 

[VäriSointu]

@VäriSointu kun miusta nuo kaksi kuljetusmuotoa on lähtökohtaisesti ison lapsen kohdalla ihan eri asioita. Pitäisin myös esimerkiksi 3v kuljettamista vauvan vaunukopassa maaten "ei niin ikätasoisena" ratkaisuna. Silti yksilön kohdalla voisi olla tilanne, että ratasosa on rikki ja lapsi kipeänä ja jotenkin tuo raahattava lääkäriin, kun sitä autoakaan ei ole ja selässä on noidannuoli, niin siitä syystä en alkaisi häntäkään yksilönä arvostelemaan, vaikka lähtökohtaisesti pitäisin 3v kuljettamista vaunukopassa huonona ratkaisuna.
Autolla kulkeminen ei minusta taas ole muuta kuin ajamisen osalta ikätasoon sidottua.

Tuosta rattaiden kantokyvyn kasvusta tuli mieleen, että eihän jokin asia välttämättä ole hyvästä, vaikka sitä voisi tehdä. En pidä tolkutonta alkoholinkulutusta tai jokailtaista herkuttelua järkevänä, vaikka molemmat ovat ihan sallittuja ja mahdollisia toimintoja. Lasten liikunnan laiminlyönti vaan on minusta isossa kuvassa negatiivinen ilmiö liittyi se autoiluun, rattailla kuljettamiseen tai ulkoilun skippaamiseen. Kuitenkaan näiden puheessa olleiden kahden kuljetusmuodon vertailu ei minusta ole mielekästä. Molemmat voivat olla osa ongelmaa, mutta molempien lähtökohtainen tarkoitus on aivan eri, niin minusta sellainen "jos tuomitset kiinalaiset ravintolat, niin sinun tulee tuomita korealaisetkin ravintolat" -tyyppinen näkökulma on varsin epäkäytännöllinen.

Minä näen asian hyvin eri lailla, enkä ymmärrä, miksi ne olisivat eri asioita. Niillä on tarkoitus päästä paikasta A paikkaan B ja ne estävät liikunnan. Miten niiden lähtökohtainen tarkoitus on eri? Jos kehitettäisiin isojen lasten kuljettamisväline, joka olisi tarkoitettu juuri tuohon, että päästään aikuisen kävelyvauhtia liikkumaan silloin, kun aikataulu vaatii tietyn vauhdin tai on muuta estettä miksi lapsi ei voi itse kävellä tuota matkaa, niin olisiko se sitten auton kanssa samalla viivalla?

Itse koen, että on nimenomaan mielekästä vertailla näitä kahta. Jos vaihtoehdot ovat autolla tai rattailla, niin silloinhan ne ovat suoraan siinä vertailussa. On keinotekoista kieltäytyä vertaamasta vain käyttötarkoituksen perusteella, kun ne ovat realistiset vaihtoehdot kulkemiselle.

Ja lisäyksenä lukijoille: minun tarkoituksenani ei ole vähätellä Pilkkiä tai hänen ajatuksiaan ja luotan siihen, että hänellä ei ole tarkoitus vähätellä minua tai minun ajatuksiani. Voimme kuitenkin vapaasti ilmaista sen, että emme ymmärrä toisiamme. Ja minusta on mielenkiintoista kuulla hänen ajatuksiaan, koska tässä asiassa en tosiaan nyt ole samalla karttasivulla hänen kanssaan.

 

[Tiitikkä]

Mää huomaan tässä molempien pointin; on siis tekopyhää jos kauhistelee miksei iso lapsi kävele itse, mutta ei näkis sitä huonona, että koko perhe menee lyhyet välit autolla.

Mutta sitten taas onhan se tosi, että JOS se kävelyvaihtoehto on aikuisen toimesta valittu, niin siinä samallahan se lapsi sais helposti arkiliikuntaa niinkuin itsekkin; tavallaan kaksi kärpästä samalla iskulla. Jos tätä mahdollisuutta ei käytä hyväksi, vaan istuttaa poikkeuksetta lapsen kärryihin kyse VOI olla lapsen hemmottelusta ja pelosta, että lapsi alkaa hankalaksi jos hänet pakottaa kävelemään.
Ja jokainen varmaan ymmärtää, että tuollainen tapa voi olla iso karhunpalvelus lapselle. Lapsen on tehtävä myös niitä ikäviä juttuja, vaikka tuntuu ettei jaksaisi ja innostaisi kävellä. Ja aikuisen tulee laittaa rajat vastaan lapselle, joka kuvittelee että voisi päättää tällaisista asioista.

 

[Pilkki24]

@VäriSointu ei ole kyse siitä, etteikö kumpikin vaihtoehto olisi joissain tapauksissa hyvä/huono tapa kuljettaa. Vaan siitä, etten lähtökohtaisesti istuta isoa lasta rattaisiin kävelymatkalla, koska se on nimensä mukaisesti kävelymatka ja sen lapsenkin tulisi jaksaa se kävellä. Jos on kävelymatka, niin en näe sitä tarvetta sille kuljetukselle.

Jos puolestaan on automatka, niin sille kuljetukselle on silloin tarve, koska se matka ei ole lähtökohtaisesti käveltävissä.

Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa arjessaan, enkä tule kenenkään valintoja arvostelemaan yksilötasolla, mutta isossa kuvassa olen edelleen sitä mieltä, etteivät isommat lapset enää kuulu rattaisiin. Minusta se rattaista pois opettaminen kuuluu ihan samalla tavalla elämään kuin tissiltä pois opettaminen tai omassa sängyssä nukkumaan opettelu. Joku toinen rintaruokkii lastaan seitsemänvuotiaaksi, enkä minä sitäkään hänelle arvostelisi, vaikka en ikinä valitsisi itse samaa vaihtoehtoa. Vastaavasti joku voi haluta pitää ihan terveen lapsensa siellä rattaissa seitsemänvuotiaaksi, vaikka minä en siinä mitään järkeä näekään.

 

[harsokukka]

Hmm, mä en tiedä pystynkö tätä enemmän rautalangasta vääntämään.

Perhe A ja perhe B, tarkastelussa päiväkotimatka, molemmissa 3-vuotias lapsi. Molempien vanhemmat tekevät 100 % etätyötä, eli matka on ainoastaan kodin ja päiväkodin välinen. Etäisyys on 2,5 kilometriä. Perhe A kulkee matkan aina autolla, koska lapsen kanssa kävellen matka veisi 45-60 minuuttia lapsen kulloisestakin jaksamisesta riippuen. Perhe B kulkee aina matkan rattailla, koska jos lapsi joutuisi kävelemään koko matkan, se veisi 45-60 minuuttia. Lapsi saa jaksamisen puitteissa kävellä haluamiaan osuuksia.

Onko siis niin, että perheen A valinta on neutraali tai positiivinen, perheen B lähtökohtaisesti negatiivinen?

@VäriSointu argumentoi erittäin hyvin ja tiivisti osuvasti sen, mitä ajan takaa.

 

[Pilkki24]

@harsokukka olen nyt vastannut tuohon kysymykseen sen seitsemänsataa kertaa eri tavoin. Sinun alkuperäinen argumenttisi oli siitä, että on outoa, ettei paheksuta päiväkodin pihasta autolla lähteviä 4-5vuotiaiden vanhempia, mutta ihmetellään miksi sen ikäistä lasta kiikutetaan rattaissa. Selitin jo sata kertaa miksi se rattaissa kuljettaminen voi herättää lähtökohtaisesti herkemmin niitä negatiivisia tunteita. Kun ainakaan minusta se iso lapsi ei kuulu rattaisii. Oletukseni on kuitenkin, että sitä autoa käytetään pitemmillä matkoilla/lapsi haetaan kotimatkalla töistä tullessa. En missään kohtaa sanonut, että 2km matka olisi hyvä kulkea autolla. Mielestäni totesin jo monta kertaa ihan päin vastoin. Minusta ne lyhyet kövelymatkat (1-3km) nyt vaan olisi hyvä terveen sen ikäisen jo jaksaa kävellä. Muut voivat kasvattaa lapsensa miten huvittaa, enkä ala sitä arvostelemaan, mutta kerroin vaan miksi se saattaa ihmisissä (muissakin kuin minussa) herättää ensimmäiseksi negatiivisia ajatuksia.

Se, että rattaita siis oletan käytettävän lyhyillä matkoilla, jotka lapsi voisi hyvin kävellä. (Negatiivinen ensireaktio)
Ja se, että autoa oletan käytettävän matkoilla, jotka eivät puolestaan ole käveltävissä. (Neutraali ensireaktio)

Tämä on se syy miksi en näe sitä ensireaktiota olevan mielekästä näistä kahdesta asiasta vertailla keskenään.

 

[Sinävaan]

Sen verran otan kantaa tähän auto vs vaunudebateen että se "kävelymatka" on eri ihmisille hyvin erilainen. Itse pidän kävelymatkana vielä reilusti yli 5 km mutta eipä monikaan 3 v välttämättä sitä jaksa kävellä 2x päivässä kelissä kun kelissä mutta en nää järkeä välttämättä ottaa käyttöön sitä varten autoa ja jättää siten omaa arkiliikunta mahdollisuutta käyttämättä, kun joka tapauksessa liikunta on hyvästä ja hyvässä peruskunnossa oleva vanhempi todennäköisemmin tai ainakin pienemmällä kynnyksellä lähtee liikkumaan ja liikkelle muutenkin kun rapakunnossa oleva ja nykyään kun ihmiset on kiireisiä niin mielestäni kyllä kannattaa käyttää kaikki tilaisuudet liikkua oli se sitten portaat hissin sijaan tai käveleminen autoilun sijaan.

Vaunuilla liikkuessahan sillä lapsellakin on mahdollista jaksamisensa/kykyjensä mukaan kävellä mutta autoillessa tätä vaihtoehtoa ei edes ole olemassa. Ja kotimatkalla on ihana ihmetellä vaikka kevään ekoja leskenlehtiä, uivia sorsia, linnun ääniä ja puiden lehtiä ja muuttolintojen auroja.

Jotkuthan on toki sitä mieltä että kaikki autoa pidemmät matkat ovat automatkoja ja ennemmän minullakin on lähipiirissä autoilevia perheitä mutta en silti ymmärrä miten jonkun mielestä olisi hyväksyttävämpää ajella autolla kun tulla jalkapelillä ja vaunuilla. Itse enemmän rupean selittelemään sitä jos autolla mennään joku lyhyt matka että "no tänään tuli vähän kiire heh, että siksi me autolla nyt, ei me normaalisti näin laiskoja olla!"


Ja otsikon kysymykseen vastaukseni että kyllä on.

Esimerkiksi siitä kun ääneen olen todennut että kaipaisin kyllä päivään edes tunnin omaa aikaa ja mielestäni ruuanlaitto, pyykkihuolto tai lapsen nukuttaminen ei ole omaa aikaa vaan kotiaskareita ja arjen pyörittämistä. Tästä syystä minulle on sanottu päin naamaa että olen huono äiti enkä ansaitse lapsiani koska en ole 24/7/365 ilosta ja onnesta soikeana vaan tämmöinen kauhea ihminen joka väsyy ja vaatii.

Mies sen sijaan saa ylistystä jos jaksaa omaa jälkikasvuaan viihdyttää ja leikittää ja tietysti on sitten ansainnut omaa aikaa palautumiseen.

//Anonyyminä aiheen sensitiivisyyden vuoksi

 

[VäriSointu]

@VäriSointu ei ole kyse siitä, etteikö kumpikin vaihtoehto olisi joissain tapauksissa hyvä/huono tapa kuljettaa. Vaan siitä, etten lähtökohtaisesti istuta isoa lasta rattaisiin kävelymatkalla, koska se on nimensä mukaisesti kävelymatka ja sen lapsenkin tulisi jaksaa se kävellä. Jos on kävelymatka, niin en näe sitä tarvetta sille kuljetukselle.

Jos puolestaan on automatka, niin sille kuljetukselle on silloin tarve, koska se matka ei ole lähtökohtaisesti käveltävissä.

Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa arjessaan, enkä tule kenenkään valintoja arvostelemaan yksilötasolla, mutta isossa kuvassa olen edelleen sitä mieltä, etteivät isommat lapset enää kuulu rattaisiin. Minusta se rattaista pois opettaminen kuuluu ihan samalla tavalla elämään kuin tissiltä pois opettaminen tai omassa sängyssä nukkumaan opettelu. Joku toinen rintaruokkii lastaan seitsemänvuotiaaksi, enkä minä sitäkään hänelle arvostelisi, vaikka en ikinä valitsisi itse samaa vaihtoehtoa. Vastaavasti joku voi haluta pitää ihan terveen lapsensa siellä rattaissa seitsemänvuotiaaksi, vaikka minä en siinä mitään järkeä näekään.

Ei meilläkään ole lapset olleet rattaissa enää 4-vuotiaana. Esikoinen lopetti rattaissa istumisen 2v4kk kun keskimmäinen syntyi. Keskimmäinen lopetti myös joskus 2-3-vuotiaana. Nämä siksi, että meillä välimatkat oli selkeästi joko käveltävissä tai potkupyöräiltävissä (ilman tiukkaa aikataulua) tai sitten niin pitkiä, että mentiin autolla. Hoitoon oli melkein 7km.

Mutta itse näen asian niin, että jos rattaita käyttää tilanteessa, jossa vaihtoehto olisi auto, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Matkat ja perheet ovat erilaisia, eikä se, ettei meidän perhe ole tarvinnut rattaita 4-vuotiaalla, tarkoita, ettei kukaan tarvitsisi. Ja ajattelen myös, että tuo sana ”kävelymatka” tarkoittaa eri asiaa aikuiselle kuin 4-vuotiaalle, varsinkin jos puhutaan hoitoon menosta tai sieltä lähdöstä, jolloin tilanteeseen voi sisältyä aikataulupainetta.

Se, että rattaita siis oletan käytettävän lyhyillä matkoilla, jotka lapsi voisi hyvin kävellä. (Negatiivinen ensireaktio)
Ja se, että autoa oletan käytettävän matkoilla, jotka eivät puolestaan ole käveltävissä. (Neutraali ensireaktio)

Tämä on se syy miksi en näe sitä ensireaktiota olevan mielekästä näistä kahdesta asiasta vertailla keskenään.

Itse ajattelen, ja tämä keskustelu on vahvistanut sitä, että tuota ensireaktiota ja oletusta voi olla ihan hyvä kyseenalaistaa. Kertooko se totuuden? Se oletus, että se rattaita käyttävä on se laiskempi ja autoilijalla on hyvä syy. Eikö ennemmin kannattaisi olettaa, että molempien käyttäjissä olisi suurinpiirtein saman verran niitä laiskoja? Laiskalla tarkoitan ihmistä, joka käyttää autoa/rattaita, vaikka voitaisiin kävellä.

 

[Pilkki24]

Koska miun selkeästi liian monimutkainen logiikka ei avaudu muille niin vetäydyn unille nauttimaan tyhjästä tilasta, välittämättä siitä, etten vaan onnistu muuttamaan ymmärrettävään muotoon tätäkään varsin yksinkertaista ajatusta.