Onko sinun vanhemmuuttasi arvosteltu?

[Bella Swan]

Tuntuu, että ihmiset arvostelee todella paljon toisiaan ja vanhemmuutta. Onko teitä arvosteltu?

Minua on, kun olen kulkenut erityislapsen kanssa vaunuilla. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, kun on kiire töihin ja autistinen lapsi saa melttarit eikä suostu kävellä? Onneksi en ole tilivelvollinen arvostelijoille.

 

[Pilkki24]

Aina välillä. Useammin kuulee kyllä kehuja, mutta onpa tullut pari näitäkin vastaan, joiden mielestä olen tehnyt jotain totaalisen väärää ja ovat nähneet oikeudekseen tulla kettuilemaan. Ja siis ei mitenkään "haluaisin auttaa" -tyylillä vaan puhdasta v***uilua. Olen toivottanut hyvää matkaa pannuhuoneeseen ja jatkanut elämääni.

Vanhemmuus on kyllä todella arka kohta. Ja sitä kyllä tietää menneensä vihkoon, kun niin käy. Nuo kyseiset tilanteet ovat kuitenkin olleet sellaisia ihan yhdentekeviä juttuja, joissa en ole edes mielestäni toiminut mitenkään väärin, vaan omasta mielestäni jopa edesauttanut lapsen itsetunnon kehittymistä. Vauvan kanssa kyllä tuli joitain tilanteita, missä tultiin ystävällisesti neuvomaan, ja eräällekin neuvojalle olen todella kiitollinen yhdestä ohjeesta. Mutta en pitä sellaista arvosteluna vaan auttamisena.

Mutta uskon @Bella Swan , että tuossa tilanteessa, jos lapsi näyttää normaalilta, niin ihmiset olettavat hänen olevan "normaali" ja se "epänormaali" käytös herättää tunteita. En ikinä näkisi itseni sanovan tuollaisesta asiasta kellekään (kun en tosiaan tiedä mitä taustalla), mutta rehellisesti sanottuna ensimmäinen ajatus todennäköisesti olisi, että siinä vanhemmat tekevät karhunpalvelusta lapselleen. Sitä välillä kyllä ihmettelen, että koetaan tarpeelliseksi kommentoida tällaisia asioita, mutta kukaan ei sano mitään oikeasti huonosti käyttäytyville (tönimistä, jatkuvaa kiroilua, roskaamista tms). Miksi pitää purkaa pahaa oloaan siihen todennäköisesti valmiiksi kuormittuneeseen pienen lapsen vanhempaan. Koska omasta pahasta olostahan toisten lyttääminen usein kumpuaa.

 

[harsokukka]

Mä rupesin oikein kunnolla miettimään, ja ihme kyllä tule mieleen yhtäkään kertaa.

Mä mietin noissa ratasjutuissa aina, että miksi se on täysin sosiaalisesti hyväksyttyä kuljettaa lasta autolla paikasta toiseen, mutta ison lapsen liikuttamista rattailla pitäisi jotenkin paheksua. Rattailla liikkumalla lapsi saa sentään liikkuvan aikuisen mallin, autolla ei sitäkään.

 

[Tiitikkä]

Ei oo arvosteltu päin naamaa ainakaan muistaakseni. Jos on, niin aivan yksittäisesti jotka näköjään jäänytkin unholaan. Uskon, että tuo tän päivän kokemus siitä että kaikkea arvostellaan kokoajan, johtuu yksinkertaisesti somesta. Sitä voi testata helposti; jättää somet ja tällaiset vauvapalstat tauolle ja katsoo että kohtaako oikeesti arkielämässä mitään tuomitsemista. Harva ihminen oikeasti livenä viitsii toisen valintoja paheksua. Sellaset tyypit on ehkä luku itsessään ja jos sellainen lähipiiriin kuuluu, niin siihen ei tokikaan somen sulkeminen auta...

 

[Selah]

Ei varsinaisesti. Ehkä äidiltä tulee eniten sellaista pientä naljailua kun kasvatetaan niin tietoisesti vs. ennen ja useamman lapsen jälkeen mennyt vähän vasemmalla kädellä. Esim "tämä ei varmaan ota sitten tavallista hilloakaan puuroon".

 

[Pilkki24]

Mä mietin noissa ratasjutuissa aina, että miksi se on täysin sosiaalisesti hyväksyttyä kuljettaa lasta autolla paikasta toiseen, mutta ison lapsen liikuttamista rattailla pitäisi jotenkin paheksua. Rattailla liikkumalla lapsi saa sentään liikkuvan aikuisen mallin, autolla ei sitäkään.

Ei minun lapsuudessa kuljetettu rattaissa kuin ihan pieniä vauvoja/taaperoita. Sen ajan vanhemmille on ollut itsestäänselvyys, että lapset kävelevät, kun oppivat kävelemään.

Ymmärrän itse kyllä täysin lapsen kuljettamisen rattaissa, jos on jotain ongelmia tai ollaan koko päivä reissussa ilman autoa, mutta terveen ison lapsen kuljettaminen säännöllisesti on minusta karhunpalvelus lapselle. Tänä päivänä liian vähäinen liikkuminen on todella iso ongelma. On lapsia, jotka eivät koulussa osaa juosta tai tehdä kyykkyjä ym mikä pitäisi sujua jo pienemmiltäkin lapsilta.
Enkä sano, etteikö se autolla kuljettaminen olisi ongelma, vaan sitä, ettei se poista sitä rattaissa kuljettamisen ongelmaa. Myös aikuisilla on hyötyliikunta vähentynyt mm lisääntyneen sähköpotkulautojen käytön seurauksena. En näkisi, että ison lapsen kuljettamista rattaissa pitäisi normalisoida vaan ennemmin kiinnittää huomiota siihen autolla joka paikkaan kuljettamisen ongelmallisuuteen.

Ehkä kohta keksitään pyörä uudelleen ja aletaan hehkuttamaan miten ollaan keksitty uusi hieno kasvatusmalli, missä korostetaan arjen hyötyliikunnan merkitystä lapsen terveyden edistämisessä. Toisaalta se olisi ehkä paheksumista kannustavampi muutosta edistävä voima.

 

[Pilkki24]

@Tiitikkä en ole itse missään varsinaisessa somessa (täällä keskustelupalstalla joo, mutta siksi, että täällä on hyvin vähän twitter/x tyylistä kommentointia).

Nuo muutamat kerrat itsellä olleet sellaisia, että jollain vanhuksella on tullut tarve arvostella tämän päivän käytäntöjä. Liiasta kehumisestahan ylpistyy, eikä lasta pitäisi ottaa mukaan minnekään vaan äitien pitäisi olla neljän seinän sisällä, kunnes lapsi on 18 ja jotenkin mystisesti kasvanut siellä neljän seinän sisällä täydelliseksi yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

Mutta tuo somemaailma on näin sivusta seuranneena kyllä aika vinoutunut. Se tuntuu lisäävän pahoinvointia ympärillään ihan mielettömissä määrin. Siksi ihmettelen, ettei siitä käydä vahvempaa kriittistä keskustelua yhteiskunnassa. Se tuntuu olevan sosiaalisesti hyväksytty riippuvuus, jota haitallisena pitäviä pidetään foliohattuina.

 

[Tiitikkä]

Onhan tää myös hyvin paljon sellainen asennekysymys, eli että miten itse suhtautuu jos yleisesti uutisoinnissa, somessa, täällä keskustelupalstoilla taikka äitivauvakerhoissa tms puhutaan vaikkapa imetys vs pulloruokinta tai kotihoito vs päiväkoti kysymyksistä.

Jos joku sanoo ääneen, että hänen mielestä imetys on erittäin tärkeä asia, niin sehän ei ole pullovauvan äidille syytös vaikka sen voi helposti sellaisena kokea jos vaikka itselläkin harmittaa ettei imetys ole onnistunut.

Siksi tässä arvosteluasiassa on myös kolikon toinen puoli. On tietenkin tökeröjä möläyttelijöitä, jotka voisivat miettiä olisiko kannattanut olla hiljaa, mutta samaan aikaan uskon että jos on ihan sinut niiden omien valintojensa kanssa, niin eipä se paljon hetkauta vaikka joku on vannoutunut toisen tavan kannattaja ja sanoo sen ääneen.

Itse ainakin oon päässyt siihen pisteeseen, että mua ei voi oikein loukata äitiyttäni arvostellessa koska tiedän kyllä mitä valintoja teen ja miksi. Varmaan lähinnä huvittaisi jos joku tulisi jotain neuvomaan tai valistamaan negatiivisessa mielessä.

 

[Kyfi7]

Mäkään en koe et kukaan ois arvostellut mun vanhemmuutta, konkreettisin asia ehkä minkä kuullu on isoäidin ihmettely miksei mun vauvat ei syö tuttia, mut ei sekään oo musta arvostelua. Enpä tiiä minkä kokisin arvosteluksi, ehkä jos joku tulis päin naamaa sanomaan et ootpas tyhmästi nyt tehnyt, koska en pidä arvosteluna jos joku kertoo oman tapansa sanomatta et mun toiminta on tyhmää. Ja mun esikoinen on kuitekin just se joka koskee kaikki tavarat kaupassa läpi vaikka kuinka kieltää ja kiipeilee joka paikkaan jne

 

[Pilkki24]

@Tiitikkä hyvin sanoitit. En itsekään osaa pitää toisten erilaisia mielipiteitä omieni arvosteluna. En toisaalta pidä niitä ohjeitakaan arvosteluna.

Koen arvosteluna juuri sellaisen kommentoinnin omista kasvatustavoista. Oli palaute sitten positiivista tai negatiivista. Se kuinka paljon se häiritsee riippuukin ihan päivästä. Mutta paljon enemmän on siis tullut sellaista positiivista arvostelua, kun on kehuttu miten olen opettanut lapselleni hyviä tapoja tai miten nätisti puhun hänelle tms. Sekin satunnaisesti hämmentää, kun minua tietyllä tavalla häiritsee todella paljon olla arvioimisen kohteena, vaikka tekisin jotain hyvinkin. Vaikka kyllä ne kehut lämmittävätkin ja ne pöljät kommentit ovat kyllä huonoina päivinä saaneet kiukun pintaan. Mie olen vielä sitä tyyppiä, etten todellakaan jaksa alkaa selittämään jollekin tuntemattomalle vanhukselle, että se kehuminen auttaa arkaa lasta uskaltamaan. Käsken vain suoraan painumaan... Ei sillä, että se olisi kovin toimiva reaktio muuten kuin, että saa olla rauhassa sen jälkeen.

 

[Metsätähti5]

Esikoisen aikaan kuulin satunnaisesti joitain kummallisia tai tökeröitä kommentteja, nuori parikymppinen yh-äiti kun kehtasin olla. Mitään kamalaa tai erityisen mieleenpainuvaa ei ole onneksi jäänyt aivoihin. Muistan yhden kerran, kun eräässä tilaisuudessa tuttu vähän vanhempi nainen halusi pitää tyttöä sylissä. Tytöllä ikää ihan vain pari kuukautta. Tuloksena oli kova itku. Tämä rouva ei vain antanut vauvaa heti takaisin mun syliin, vaan alkoi heijata ja hyssytellä häntä ihan eri tavalla mihin tyttö oli tottunut. "Näin ne minunkin lapseni rauhoittuivat." Hetken heilumisen jälkeen sain tytön takaisin hieman nyreän ilmeen jälkeen. Ilme vain syveni, kun tyttö hiljeni samantien mun sylissä. Ei enää toistamiseen halunnut tyttöä syliin, vaikka näimmekin säännöllisesti vielä vuosien ajan.

 

[Vargynja]

Minua on arvosteltu. Anoppi aloitti jo kun odotin esikoista. Hänen mielestään meillä on niin likaista, että lapsi tulee sen takia sairastelemaan ja lapsi huostaanotetaan. Tuli siitä jo siinä vaiheessa huono äiti -fiilis vaikka anoppi olikin väärässä. Meillä oli ihan perussiistiä ja lastensuojelu ei missään vaiheessa ole puolella sanallakaan ilmaissut tarvetta huostaanotolle. (Päädyttiin lastensuojelun piiriin miehen sairastaessa syöpää ja syövän järkyttäessä meidän molempien mielenterveyttä. Saatiin sitä kautta apua.)

Isäni taas aina välillä kuittailee milloin mistäkin tai syyttää lasten toimivan tavalla x koska me toimitaan vanhempina väärin. Ihan alkaen siitä kuinka lapsella kestää nukahtaa, koska laitetaan liian aikaisin nukkumaan. Vaikka todellisuudessa kello oli liian paljon ja lapsi oli yliväsynyt. Tuo siis esimerkkinä kevyimmästä päästä ja vaikka voi kuulostaa neuvomiselta niin äänensävy ei ole ystävällinen, joten ei sitä ystävällisenä neuvona pysty ottamaan.

Mielestäni neuvomisessa ja vaikka siinä jos kertoo pitävänsä nyt vaikka imettämistä pulloruokintaa parempana vaikuttaa paljon, miten sen tekee. Sen voi tehdä ystävälliseen sävyyn. Juurikin ystävällisinä neuvoina, tiedon lisäämisenä tai vaikka omasta tavastaan kertomisena. Tai sitten ne voi tehdä syyllistävään sävyyn, jonka otan herkemmin arvosteluna. Äänensävy vaikuttaa mutta toki myös miten asian muotoilee. On eri asia sanoa "Ai, nukutat lasta perhepedissä? Olet varmaan tutustunut, miten se tehdään turvallisesti? Minä en uskalla nukuttaa perhepedissä, koska pelkään kierähtäväni vauvan päälle." kuin "Siis nukutatko sinä vauvan perhepedissä! Etkö tiedä sen olevan vaarallista?! Minä en ikinä toimisi noin vastuuttomasti!"

 

[Lya M.]

Onhan tää myös hyvin paljon sellainen asennekysymys, eli että miten itse suhtautuu jos yleisesti uutisoinnissa, somessa, täällä keskustelupalstoilla taikka äitivauvakerhoissa tms puhutaan vaikkapa imetys vs pulloruokinta tai kotihoito vs päiväkoti kysymyksistä.

Jos joku sanoo ääneen, että hänen mielestä imetys on erittäin tärkeä asia, niin sehän ei ole pullovauvan äidille syytös vaikka sen voi helposti sellaisena kokea jos vaikka itselläkin harmittaa ettei imetys ole onnistunut.

Siksi tässä arvosteluasiassa on myös kolikon toinen puoli. On tietenkin tökeröjä möläyttelijöitä, jotka voisivat miettiä olisiko kannattanut olla hiljaa, mutta samaan aikaan uskon että jos on ihan sinut niiden omien valintojensa kanssa, niin eipä se paljon hetkauta vaikka joku on vannoutunut toisen tavan kannattaja ja sanoo sen ääneen.

Itse ainakin oon päässyt siihen pisteeseen, että mua ei voi oikein loukata äitiyttäni arvostellessa koska tiedän kyllä mitä valintoja teen ja miksi. Varmaan lähinnä huvittaisi jos joku tulisi jotain neuvomaan tai valistamaan negatiivisessa mielessä.

Minulle kyllä huomautettiin joka tuutista, että pitää imettää ja imettää ja imettää.
No kun ei vain onnistunut,
Ja omat ” pullolapseni” ovat terveitä ja fiksuja ja saivat kumpikin aikoinaan paljon ihokosketusta molemmilta vanhemmilta

 

[harsokukka]

Ei minun lapsuudessa kuljetettu rattaissa kuin ihan pieniä vauvoja/taaperoita. Sen ajan vanhemmille on ollut itsestäänselvyys, että lapset kävelevät, kun oppivat kävelemään.

Ymmärrän itse kyllä täysin lapsen kuljettamisen rattaissa, jos on jotain ongelmia tai ollaan koko päivä reissussa ilman autoa, mutta terveen ison lapsen kuljettaminen säännöllisesti on minusta karhunpalvelus lapselle. Tänä päivänä liian vähäinen liikkuminen on todella iso ongelma. On lapsia, jotka eivät koulussa osaa juosta tai tehdä kyykkyjä ym mikä pitäisi sujua jo pienemmiltäkin lapsilta.
Enkä sano, etteikö se autolla kuljettaminen olisi ongelma, vaan sitä, ettei se poista sitä rattaissa kuljettamisen ongelmaa. Myös aikuisilla on hyötyliikunta vähentynyt mm lisääntyneen sähköpotkulautojen käytön seurauksena. En näkisi, että ison lapsen kuljettamista rattaissa pitäisi normalisoida vaan ennemmin kiinnittää huomiota siihen autolla joka paikkaan kuljettamisen ongelmallisuuteen.

Ehkä kohta keksitään pyörä uudelleen ja aletaan hehkuttamaan miten ollaan keksitty uusi hieno kasvatusmalli, missä korostetaan arjen hyötyliikunnan merkitystä lapsen terveyden edistämisessä. Toisaalta se olisi ehkä paheksumista kannustavampi muutosta edistävä voima.

Mä veikkaan, että kovinkaan monissa "kaksivuotias on jo iso eikä rattaissa istu, piste" perheissä ei käydä viikonloppuisin kahdeksan kilometrin lenkillä luonnonsuojelualueella tai kuljeta 2,5 kilometrin päiväkotimatkaa lihasvoimin säällä kuin säällä. Autoilu mielestäni liittyy asiaan siten, että isojen lasten kuljettaminen rattaissa nousee yleisönosastoilla keskusteluun ajoittain ja Jodelin mukaan jotkut vaka-ammattilaisetkin katsovat oikeudekseen asiasta huomautella, mutta autolla kulkeminen taas nähdään perheen luonnollisena ja ymmärrettävänä valintana, johon kenenkään ei sovi puuttua. Jos kahden kilometrin päiväkotimatkan kulkemista autolla perustelee sillä, että kaikki perheenjäsenet ovat päivän jälkeen väsyneitä ja matka ilman autoa kestää paljon kauemmin kuin autolla, on se täysin ymmärrettävä perustelu. Miksei sama perustelu käy rattaiden käyttäjältä?

Ihan tutkitusti arkiliikunnan esteenä on pelkkää autoilua suosiva kaupunkisuunnittelu, ei se, että joku kävelyä lapsille mallintava perhe tarjoaa mahdollisuuden istua rattaissa ennemmin kuin itkeä väsymystä ja ehkä jo nälkääkin ojan pohjalla, mutta ei auta, käveltävä on.

 

[Pilkki24]

@harsokukka eikö ennemmin pitäisi puuttua arkiliikunnan puutteeseen myös autoilevissa perheissä ja kannustaa kävelyyn kuin normalisoida (terveiden) 4-5-vuotiaiden rattaissa istumista? Meillä esimerkiksi kuljetaan autolla kaukana olevalle päiväkodille (vuorotyö), mutta käydään paljon lenkkeilemässä vapaa-ajalla.

 

[harsokukka]

@harsokukka eikö ennemmin pitäisi puuttua arkiliikunnan puutteeseen myös autoilevissa perheissä ja kannustaa kävelyyn kuin normalisoida (terveiden) 4-5-vuotiaiden rattaissa istumista? Meillä esimerkiksi kuljetaan autolla kaukana olevalle päiväkodille (vuorotyö), mutta käydään paljon lenkkeilemässä vapaa-ajalla.

Ja tätä samaa tekee varmasti iso osa niistä (terveistä ja "tavallisista") perheistä, jotka kuljettavat isoja lapsiaan rattailla päiväkotimatkoja. Rattaat on apuväline tilanteisiin, joissa on aikapainetta, kaikilla väsymystä ja ehkä vaarallisia tai hankalia kohtia liikenteessä. Sen lapsen kannalta on edelleenkin parempi kulkea se päiväkotimatka rattaissa kuin autossa istuen, koska rattaissa istuen se saa sentään mallin siitä, että aikuisen ihmisen on normaalia liikuttaa kehoaan säällä kuin säällä myös arkiliikuntana, ei vain vapaa-ajan lenkeillä.

 

[Vargynja]

Toivoisin normalisoitavan sellaista, ettei näkemästään tehtäisi mahdollisimman negatiivisia johtopäätöksiä. Eikä täten oltaisi arvostelemassa sillä kukaan ei voi tietää koko totuutta vaikka bussimatkan, kadulla kohtaamisen tai edes lyhyen keskustelun perusteella.

Syinä lapsen rattaissa kuljettamiseen voi olla juurikin vaikka pitkä matka tai erityislapsi. Ei ole syytä olettaa ettei perhe liikkuisi.

Tai jos näkee äidin kännykällä bussissa/leikkipuistossa hän saattaa olla vaikka katsomassa wilmaviestiä tai jos onkin katsomassa kissavideoita, ehkä se on hänen ainoa lepohetki ja muun ajan hän on lapsen kanssa jatkuvaan läsnä. Ei ole syytä olettaa hänen olevan jatkuvasti kännykällä lapsen kustannuksella.

Jos ei oleta heti pahinta voi vain mennä ohi, todeta mielessä että ehkä heillä on syy kuljettaa lasta rattaissa ja jatkaa elämää.

Tästä palaan myös aasinsiltaa takaisin someen. (Mun oli tarkoitus asiaa pohtia jo ensimmäisessä viestissäni, mutta ajatus karkasi.) Vaikka itse en ole saanut siellä arvostelua, siellä tuntuu olevan välillä aika inhottava kulttuuri. Täysin tuntemattomille tullaan kommentoimaan ikävään sävyyn milloin mistäkin. Arvostellaan, haukutaan ym. Mikä on mielestäni täysin järjetöntä. Jos näet kadulla ylipainoisen ihmisen et oletettavasti huuda hänelle "läski!". Silti ylipainoiselle saatetaan somessa kommentoida niin. (Tämä ei siis ole kenellekään täällä ja siitä päätellen kuinka kiva keskustelukulttuuri täällä foorumilla on, en usko teidän täällä kirjoittavien toimivan niin somessa. ) En käsitä miten moisesta kiusaamisesta on tullut niin "normaalia". Eikö voi vain ohittaa postauksen sanomatta mitään, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa? Ja olla seuraamatta sellaisia tilejä, joista ei pidä?

 

[Pilkki24]

Toivoisin normalisoitavan sellaista, ettei näkemästään tehtäisi mahdollisimman negatiivisia johtopäätöksiä. Eikä täten oltaisi arvostelemassa sillä kukaan ei voi tietää koko totuutta vaikka bussimatkan, kadulla kohtaamisen tai edes lyhyen keskustelun perusteella.

Syinä lapsen rattaissa kuljettamiseen voi olla juurikin vaikka pitkä matka tai erityislapsi. Ei ole syytä olettaa ettei perhe liikkuisi.

Tai jos näkee äidin kännykällä bussissa/leikkipuistossa hän saattaa olla vaikka katsomassa wilmaviestiä tai jos onkin katsomassa kissavideoita, ehkä se on hänen ainoa lepohetki ja muun ajan hän on lapsen kanssa jatkuvaan läsnä. Ei ole syytä olettaa hänen olevan jatkuvasti kännykällä lapsen kustannuksella.

Jos ei oleta heti pahinta voi vain mennä ohi, todeta mielessä että ehkä heillä on syy kuljettaa lasta rattaissa ja jatkaa elämää.

Tästä palaan myös aasinsiltaa takaisin someen. (Mun oli tarkoitus asiaa pohtia jo ensimmäisessä viestissäni, mutta ajatus karkasi.) Vaikka itse en ole saanut siellä arvostelua, siellä tuntuu olevan välillä aika inhottava kulttuuri. Täysin tuntemattomille tullaan kommentoimaan ikävään sävyyn milloin mistäkin. Arvostellaan, haukutaan ym. Mikä on mielestäni täysin järjetöntä. Jos näet kadulla ylipainoisen ihmisen et oletettavasti huuda hänelle "läski!". Silti ylipainoiselle saatetaan somessa kommentoida niin. (Tämä ei siis ole kenellekään täällä ja siitä päätellen kuinka kiva keskustelukulttuuri täällä foorumilla on, en usko teidän täällä kirjoittavien toimivan niin somessa. ) En käsitä miten moisesta kiusaamisesta on tullut niin "normaalia". Eikö voi vain ohittaa postauksen sanomatta mitään, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa? Ja olla seuraamatta sellaisia tilejä, joista ei pidä?

Samaa mieltä, mutta minusta tämä ei poissulje ongelmien havaitsemista tai niiden ratkaisukeinojen pohtimista.

Kun sanoin, mitä ensimmäiseksi ajattelisin nähdessäni ison ja terveen näköisen lapsen rattaissa, niin se on se normaali ajatus "näin ei pitäisi olla". Seuraava on sitten totta kai se, että pohdin syitä sille ja sen sijaan, että alkaisin arvostelemaan henkilöä, saatan jopa hymyillä sille väsyneelle äidille kannustukseksi. Koska enhän minä tosiaan tiedä mikä se syy on, että se lapsi on rattaissa.

Mutta jos yleisesti ympäristössä lisääntyy samanaikaisesti isojen lasten kuljettaminen rattaissa, niin minusta ainakin on hyvä pysähtyä sen kysymyksen äärelle, että onko se lapsille hyvästä.

Samalla tavalla voin yleisesti suhtautua epäluuloisesti vaikka johonkin ihmisryhmään ja samaan aikaan kohdella sen jäsentä kuten muidenkin ihmisryhmien jäseniä.

 

[Pilkki24]

Ja tätä samaa tekee varmasti iso osa niistä (terveistä ja "tavallisista") perheistä, jotka kuljettavat isoja lapsiaan rattailla päiväkotimatkoja. Rattaat on apuväline tilanteisiin, joissa on aikapainetta, kaikilla väsymystä ja ehkä vaarallisia tai hankalia kohtia liikenteessä. Sen lapsen kannalta on edelleenkin parempi kulkea se päiväkotimatka rattaissa kuin autossa istuen, koska rattaissa istuen se saa sentään mallin siitä, että aikuisen ihmisen on normaalia liikuttaa kehoaan säällä kuin säällä myös arkiliikuntana, ei vain vapaa-ajan lenkeillä.

Olisi se varmasti turvallisinta liikenteen kannalta kuljettaa siellä rattaissa lenkilläkin tai luontopolulla käärmeiden varalta, mutta oppiiko lapsi sitten tarkkaavaiseksi liikenteessä, jos ei joudu harjoittamaan niitä taitoja.

Minusta vaan isojen lapsien kuljettaminen rattaissa on lisääntynyt katukuvassa paljon ja samaan aikaan lisääntyvät liikkumattomuudesta aiheutuvat ongelmat, niin en usko sen rattaissa kuljettamisen lisääntyneen sen seurauksena, että liikkuminen olisi lisääntynyt. Enkä yhtään sen enempää kannusta siihen autolla joka paikkaan kuljettamiseen. En vain näe sitä asiaa syynä olla olematta toisesta asiasta huolissaan. Toki saatan olla väärässäkin ja ihan turhaan huolissani asiasta.

Itse olen vain lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei isojen lasten paikka ole rattaissa. Muut saavat tehdä mitä haluavat omien lastensa kanssa — sinäkin. Ihan kuten olen sitä mieltä, että imettäminen ja alatiesynnytyskin olisivat paras vaihtoehto lasten kannalta (omani syntyi keisarinleikkauksella ja oli osittaisimetyksellä). En silti lähde syyllistämään yksilöä, mutta en myöskään ala väittämään keisarileikkauksen ja pulloruokinnan olevan yhtä hyviä vaihtoehtoja.