Onko raha hyvä syy lykätä lapsihaaveita?

[Miyn]

Vakuutuksista vielä sen verran, että vakuutusyhtiöt ovat yrityksiä joiden tavoitteena on tehdä voittoa. Eli vakuutusmaksut säädetään siten että suurin osa asiakkaista tulee maksaneeksi enemmän maksuja kuin mitä he saavat hyötyinä ulos. Näin pitkässä juoksussa aina, muuten vakuutusyhtiöiden toiminta ei olisi kannattavaa. Tottakai hetkellisesti voi tulla perheellä aikoja jolloin vakuutus korvaa enemmän kuin mitä vakuutusmaksuihin on uponnut, mutta pitkässä juoksussa näin ei tapahdu, eikä näin tapahdu kaikille. Rikkaalle kannattavampaa olisi tyrkätä vakuutusrahat pörssiin kasvamaan korkoa korolle ja nostaa sieltä jos sattuu tarvitsemaan. Köyhällä ei tähän ole varaa, jos yhtäkkiä sattuukin elämänjakso jossa vaikkapa sairaskulut ylittävät maksukyvyn reippaasti.

Vakuutuksissa on sellainen puoli, että tiedät etukäteen, että seuraava xx euron vakuutusmaksu tulee tammikuun 5. päivä. Ja osaat varautua siihen säästämällä rahaa. Mutta jos ei ole vakuutusta, lapsi sairastuu, tarvitsee erikoislääkäriä ja liudan erilaisia lääkkeitä, niin ovatko kaikki varautuneet siihen yllättävään, äkilliseen rahanmenoon? Joillakin on hätävaraa toisella tilillä, jotkut taas elävät suurinpiirtein kädestä suuhun. Meillä esimerkiksi lapsen atooppinen ihottuma on ollut niin vaikeasti hoidettava, että jos oltaisiin jouduttu ostamaan ja maksamaan täysimääräisenä kaikki rasvat, voiteet, lääkevoiteet, erikoislääkärinkäynnit ym. niin ehkä se yhden vuoden vakuutusmaksu olisi riittänyt näihin menoihin, mutta todennäkäisesti ei.
Tottakai vakuutusyhtiö on saamapuolella, mutta mielellään moni sitä vakuutusta kuitenkin maksaa.

 

[Kipuna]

Vakuutuksissa on sellainen puoli, että tiedät etukäteen, että seuraava xx euron vakuutusmaksu tulee tammikuun 5. päivä. Ja osaat varautua siihen säästämällä rahaa. Mutta jos ei ole vakuutusta, lapsi sairastuu, tarvitsee erikoislääkäriä ja liudan erilaisia lääkkeitä, niin ovatko kaikki varautuneet siihen yllättävään, äkilliseen rahanmenoon? Joillakin on hätävaraa toisella tilillä, jotkut taas elävät suurinpiirtein kädestä suuhun. Meillä esimerkiksi lapsen atooppinen ihottuma on ollut niin vaikeasti hoidettava, että jos oltaisiin jouduttu ostamaan ja maksamaan täysimääräisenä kaikki rasvat, voiteet, lääkevoiteet, erikoislääkärinkäynnit ym. niin ehkä se yhden vuoden vakuutusmaksu olisi riittänyt näihin menoihin, mutta todennäkäisesti ei.
Tottakai vakuutusyhtiö on saamapuolella, mutta mielellään moni sitä vakuutusta kuitenkin maksaa.

Itse ajattelen myös, että joku "hinta" on sillä mielenrauhallakin ja siitä olen itse vakuutusten muodossa maksamaan

 

[Vargynja]

Samoja mietin kuin Miyn ja Kipuna. Juuri näistä syistä meillä on vakuutus. + Koska ikinä ei voi tietää. Eli no, oikeastaan se mielenrauha. Puoliso sai syövän alle 30-vuotiaana, joten se kyllä istutti vahvan epävarmuuden terveyden säilymisestä. Sääli kun ei ollut hänellä vakuutusta. Joten meidän lapsilla on. Ja itseasiassa menee tässä meillä saamapuolelle tänä vuonna, kun kuopuksen korvat putkitetaan yksityisellä. Saisi ne varmasti julkisellakin, mutta jono ainakin on lyhyempi. Tai en tiedä saisiko, vähän on huonoja kokemuksia täällä julkisesta. Kovin mielellään sanotaan että olkaa nyt vielä kotona ja päivystyksestäkin käännytetään pois.

 

[Pingviiniemo]

Komppaan tuota ” ne on ne menot, ei tulot” Toki miehellä on paljon isommat tulot kuin minulla, joten perheenä olemme ihan hyvin toimeentulevia, eli rahoja ei tarvitse laskeskella.
Mutta meillä ei ole niin isoa asuntoa, johon pankki antaisi. Autollakin alkaa olla jo ikää, mutta hyvin sillä pärjää.

Henkilökohtaisesti inhoan kaikenlaista shoppailua, eli jos jotain ostetaan, niin sitten tarpeeseen, ei huvikseen. Työ nyt asettaa tietyt vaatimukset pukeutumiseen, mutta onneksi ei ole mikään jakkupukutyö :)

Lapsia on vain kaksi, joten saavat harrastaa mitä haluavat. Molemmilla on ollut sairaskuluvakuutus vauvasta asti, ja hyvä niin, kun nämä ” hyvinvointialueet” sulkevat yksiköitä, ja jonot kasvavat vain. Vakuutuksella pääsee lastenlääkärin vaikka 10 illalla, mikä julkisella puolella ainakin täällä on mahdotonta.

Tämä harrastaminen on kyllä mahtavaa jos siihen on mahdollisuus taloudellisesti! Itse pianon soittoa ja kuvataidetta lapsesta asti harrastaneena voin sanoa, että kyllä se olisi aikamoinen menetys jos ei olisi ollut mahdollista. Itse pidän tärkeänä että olisi rahaa lasten harrastuksiin isompana ja siksi perhekoko ei voi olla aivan mahdoton meillä.

 

[Nepeta Cataria]

Harrastukset ovat kyllä tärkeitä! Meillä näin suurperheessä suurin resurssipula on ajassa ja kulkemisessa, tuntuu että rahan saisi kyllä riittämään, mutta harrastuksiin kulkeminen vie aikaa. Yhden lapset harrastus saattaa hörpätä illasta lopputunnit ja se on sitten pois muulta perheeltä. Varmaankin tämä aika tuntuu sillä hankalalta kun osa lapsista on vielä kovin pieniä, mutta vielä toistaiseksi olen saanut aikataulut osumaan sen verran että kaikki onnistuu. Ainakin niin että jokaisella isommalla lapsella on mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen.

Toki sitten kotona tuetaan mielenkiinnon kohteita; voimistelijatytöllä on huoneen lattialla patja jolla treenata vaikkapa kuperkeikkoja, ja taiteilijatytölle on tarjolla aina paperia, kyniä ja askartelutarvikkeita jos inspiraatio sattuisi iskemään.

 

[Selah]

Tosi hyviä pointteja ihmisten eri luonteesta ja tottumuksista. Meillä on elämäntilanteen vaihdelleet paljon, tulot yli kymmenkertaisia toisina kausina verrattuna huonoimpiin, ja tarkoitan pitkiä kausia joissa kaikissa osattu elää kädestä suuhun. Tulomuutokset kasvattaa ihmistä ja oppii ymmärtämään mikä elämässä on tärkeää. Suomessa kaikki etuudet kouluruokailua myöten on niin huiput, että itse näen, ettei lapsi vaan ole prioriteeteissä kauhean korkealla jos Suomessa asusteleva ajattelee ettei ole rahan takia mahdollisuutta lapseen.

Meillä lykkäys ei johtunut rahasta, mutta epävakaasta elämästä, muutettiin niin paljon maanosien välillä tyhjän päälle. Siinä vaiheessa omankin terveyden tasapaino, parisuhde ja elämännormit on hukassa. Näitäkin olis varmaan pehmentänyt rahalla, jos niin olisi valinnut, joten voisi kai sanoa että jos rahaa olisi ollut paljon niin elämä olisi ollut sen käänteistä huolimatta pehmeämpää ja johtanut aikaisempaan lapsen tervetuliaaksi toivottamiseen.