Teillä on täällä kyllä hyvää inffoa!!! Kiitos näistä. 
Onko raha hyvä syy lykätä lapsihaaveita?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Paitsi että tuloton saa vuokran sossusta, vaikka maksusitoumuksella, jos luottotiedot ovat menneet. Vuokrqsta ei siis tarvitse huolehtia. Lastenvaatteet saa ilmaiseksi -- meidän lapset ovat käyttäneet pääasiassa vaatteita, jotka eivät kelpaa hopelle lahjoitettavaksi, koska kuulemma köyhät eivät halua niin huonoja vaatteita. No me ainakin halusimme. Näitä käyttökelpoisia, mutta ei niin priimakuntoisia lastenvaatteita ja tarvikkeita saa vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Vaipat saa sossun tuilla -- jos vanhemmat ovat tulottomia, saavat lapsetkin toimeentulotukea. Kaikkeen tarpeelliseen riittää rahat, koska tosiaan asuminen on jo suoraan maksettu ja vaatteer ja tarvikkeet saa ilmaiseksi.
"Sossusta" ei saa vuokraa, asumismenot kuuluvat perustoimeentulotukeen ja sen maksaa Kela. Vuokrana huomioidaan tietty summa X, joka vaihtelee perhekoon ja asuinkunnan mukaan, ei siis mitä tahansa. Ja ihan itse se vuokra pitää maksaa, ellei edunvalvonnassa ole, eikä tilille mitään vuokrarahoja tule vaan ne ihan yleiset tuet (asumistuki, lastenhoidon tuet, työttömän tuet, eläkkeet, toimeentulotuki, mitä kenelläkin), joista jokainen itse allokoi, mitä menee mihinkin. Lapsille tosiaan lasketaan toimeentulotuessa oma perusosa, mutta ei erikseen mitään vaipparahoja tms. Paljonhan lasten käyttötavaraa saa tosiaan ilmaiseksi, mutta jossain vaiheessa lapsilla alkaa olla omakin tahto, eikä ne ilmaisvaatteet enää välttämättä miellytä. Vaatteet eivät myöskään ole ainoa lasten menoerä ruuan ja asumisen lisäksi, vaan isommilla lapsilla harrastaminen ja muu ajanvietto lohkaisee jo ihan huomattavia summia. Plus sitten se, että mahtaako esimerkiksi edelleen lämpimiä ja ominaisuutensa säilyttäneitä toppahaalareita tai suositusten mukaisia kenkiä saada ilmaiseksi tai edes ihan parilla pennillä just silloin kun tulee tarve, veikkaan että ei.
Jos rahaa käytössä on niin vakuutusmaksut, vuoden maksut kerralla maksettuina tulevat edullisemmaksi. Aikakauslehdissä kampanjahintaiset mööräaikaisetilauspätkät ja niiden välillä pelkkiä tarjoushintaisia irtonumeroita, mikäli kirjaston lehtilukusali ei toimi.
Naisena uutta työpaikkaa hakiessa kannattaa yrittää neuvotella myös työterveyspalvelut sisältämään gynepalvelut +laboratoriokokeet työnantajan kustannettaviksi. Ne ovat työnantajalle 100%poisto ja vastaavasti jotta 150euroa on nettona työntekijällä käytössä tulee se konaispalkkakustanuksina paljon kalliimmaksi. Työnantaja voittaa ko tapauksessa myös ajassa, koska yksityiset gynet ottavat iltaisin vastaan, kunnallisessa vain päiväsaikaan.
Hyvää ja kiinnostavaa keskustelua! Nää on kans asioita joissa luokkatausta ja oman lapsuuden perheen kokemukset vaikuttaa paljon= mikä on ns. normaali elintaso, onko lapsuuden perheessä ollut alkoholismia, onko rahattomuus johtunut työttömyydestä vai siitä että on ollut lainaloukussa/tullut sairautta tai yllättävää kulua.
Me on nyt kaksi lapsinen perhe ja esikoisen ollessa ainut ja odottaessani nykystä oli mies useita kuukausia ensin työttömänä ja hanttihommia tehden ja itse äitiysloman jälkeen aloin käymään ensin vain keikkatöissä ja opiskelemaan uutta alaa(erittäin hyvin työllistävää, onhan hoitajista huutava pula) ja nyt kuopuksen äitiysloman jälkeen palaan kesätyökieppauksen jälkeen jatkamaan opiskelua. Me ollaan pienituloisia, mutta silti säästettiin asp-tilillä omistusasuntoon jossa nyt asutaan ja asumismenot pysyi samana kuin vuokralla asuessa ja kämppä on isompi ja perusremontit taloyhtiössä tehty, joten isoja yllätyksiä ei pitäisi tulla 5 vuoden sisään asunnon suhteen. Ja onneksi hankittiin kämppä nyt kun korot ylhäällä, koska jos oltais hankittu aijemmin ois tää korkojen yllättävä nousu ollut mahdollisesti haaste.
Jotenkin meidän kohdalla koen, että koska elintaso on "sopeutettu" näihin pieniin tuloihin(pieni asunto, ei autoa, ostetaan aikalailla kaikki käytettynä paitsi ruoka yms), niin tuskin lastenkaan kans ongelmaa tulee rahallisen pärjäämisen kanssa. Tosin meillä myös nyt puolisolla töitä ja itse kun valmistus niin varma työllistyminen edessä, eli tulotaso tulee tästä hyvin todnäk nousemaan. Mutta ainahan näissä on iso JOS sillä oma/puolison terveys voi pettää, voihan sitä vaikka kuollakkin yms.
Sairausvakuutusta ei meillä myöskään ole, vaan olen jonottanut tavan terveyskeskuksessa ne muutamat kerrat kun esikoisen kanssa ollut tarvis. Tässä tosin on oltu hurjan onnekkaita ja taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa tietenkin myös jos lapsella olisi vaikka jotain vammaa/paljon hoitoa vaativaa terveydellistä ongelmaa.
Eli summasummarum: lapset voi hyvinkin "tehdä" opiskelijana/työttömänä mutta toki siitä on apua jos talous on tasapainossa ja suhteutettu niihin tuloihin jo ennen lasten hankintaa ja on edes pientä puskuria säästötilillä. Tietyllä tavalla itse koen kans, että se, että on aikaa olla lastensa kanssa on tosi tosi tärkeetä, joten tää opiskelu aika on ajallisesti joustavampaa näiden pienten lasten kanssa niin että näkee ja saa olla mukana kehitysvaiheissa joita tulee tiuhaan, vaikka äitiysloma loppuukin.
Me on nyt kaksi lapsinen perhe ja esikoisen ollessa ainut ja odottaessani nykystä oli mies useita kuukausia ensin työttömänä ja hanttihommia tehden ja itse äitiysloman jälkeen aloin käymään ensin vain keikkatöissä ja opiskelemaan uutta alaa(erittäin hyvin työllistävää, onhan hoitajista huutava pula) ja nyt kuopuksen äitiysloman jälkeen palaan kesätyökieppauksen jälkeen jatkamaan opiskelua. Me ollaan pienituloisia, mutta silti säästettiin asp-tilillä omistusasuntoon jossa nyt asutaan ja asumismenot pysyi samana kuin vuokralla asuessa ja kämppä on isompi ja perusremontit taloyhtiössä tehty, joten isoja yllätyksiä ei pitäisi tulla 5 vuoden sisään asunnon suhteen. Ja onneksi hankittiin kämppä nyt kun korot ylhäällä, koska jos oltais hankittu aijemmin ois tää korkojen yllättävä nousu ollut mahdollisesti haaste.
Jotenkin meidän kohdalla koen, että koska elintaso on "sopeutettu" näihin pieniin tuloihin(pieni asunto, ei autoa, ostetaan aikalailla kaikki käytettynä paitsi ruoka yms), niin tuskin lastenkaan kans ongelmaa tulee rahallisen pärjäämisen kanssa. Tosin meillä myös nyt puolisolla töitä ja itse kun valmistus niin varma työllistyminen edessä, eli tulotaso tulee tästä hyvin todnäk nousemaan. Mutta ainahan näissä on iso JOS sillä oma/puolison terveys voi pettää, voihan sitä vaikka kuollakkin yms.
Sairausvakuutusta ei meillä myöskään ole, vaan olen jonottanut tavan terveyskeskuksessa ne muutamat kerrat kun esikoisen kanssa ollut tarvis. Tässä tosin on oltu hurjan onnekkaita ja taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa tietenkin myös jos lapsella olisi vaikka jotain vammaa/paljon hoitoa vaativaa terveydellistä ongelmaa.
Eli summasummarum: lapset voi hyvinkin "tehdä" opiskelijana/työttömänä mutta toki siitä on apua jos talous on tasapainossa ja suhteutettu niihin tuloihin jo ennen lasten hankintaa ja on edes pientä puskuria säästötilillä. Tietyllä tavalla itse koen kans, että se, että on aikaa olla lastensa kanssa on tosi tosi tärkeetä, joten tää opiskelu aika on ajallisesti joustavampaa näiden pienten lasten kanssa niin että näkee ja saa olla mukana kehitysvaiheissa joita tulee tiuhaan, vaikka äitiysloma loppuukin.
Tulihan se sieltä -- ilmaistavarat eivät kelpaa, pakko saada kalliita harrastuksia ja aikakauslehtiä pitää tilata vuosi kerrallaan jotta tilaus on halvempi. Ei meille tule yhtään aikaikauslehteä. Tai mitään muutakaan lehteä. Kaikki oleellinen löytyy ilmaiseksi, ja jos työn takia jotain lehtiä väkisin tarvitsee, työnantajalla on niihin nettilukuoikeus. Kaikki nämä "tarpeet" omat itse valittuja, eivätkä aidosti tarpeellisia.
Siinä vaiheessa kun lapselle ei kelpaa äidin hankkimat vaatteet, hän on jo sen verran iso (14-15-v), että hän voi alkaa tekemään töitä. Minä jaoin mainoksia ja tein lastenhoitokeikkaa tuon ikäisenä, kaikki muutkin kaverit tekivät tuossa iässä jotain töitä, jotta saivat ylellisyyksiin rahaa. Yksi kaveri lähti joka vuosi ulkomaille itse lastenhoitokeikoilla tienaamillaan rahoilla.
Siinä vaiheessa kun lapselle ei kelpaa äidin hankkimat vaatteet, hän on jo sen verran iso (14-15-v), että hän voi alkaa tekemään töitä. Minä jaoin mainoksia ja tein lastenhoitokeikkaa tuon ikäisenä, kaikki muutkin kaverit tekivät tuossa iässä jotain töitä, jotta saivat ylellisyyksiin rahaa. Yksi kaveri lähti joka vuosi ulkomaille itse lastenhoitokeikoilla tienaamillaan rahoilla.
Mitä nyt omaa lapsuuttani muistelen, niin tuli kyllä aivan huomattavasti paljon aiemmin se ikä, ettei äidin valitsemat vaatteet kelvanneet, kuin tuolla yläkoulun puolivälissä. Vanhemmilla on myös lasta kohtaan elatusvelvollisuus, ja edelleen oma periaatteeni on, ettei mun alaikäisen lapsen tarvitse mennä töihin ostaakseen itselleen perusvaatteita, vaan minun tehtäväni vanhempana on tarjota jotakuinkin lapselle mieluisat ja tarpeen mukaiset vaatteet. Oma ajatukseni on, että lapsia tehdään sen verran ja sellaiseen taloustilanteeseen, että jos ei mitään isompaa kriisiä (vakava sairastuminen, kuolema, työtilanteen pitkäaikainen muutos) tule, voidaan lapselle ostaa lapsen toivomat vaatteet, eikä mennä vielä kasiluokalle vaan sillä, mitä roskalavaryhmästä sattuu löytymään. Tämä ei edelleenkään tarkoita, että lapselle pitäisi ostaa kaikki vaatteet, mitä lapsi sattuu pyytämään, sehän olisi ihan hölmöä kasvattajuutta, mutta sellaiset, ettei lapsen tarvitse olla harmissaan tai häpeissään. Käytettynä, Henkkamaukalta, ilmaiseksi serkun vanhoja, ei sillä ole väliä, kunhan ovat mieluisia. Lapsilla vaan sattuu olemaan erilaisia laumailmiöitä, jotka meidän aikuisten silmiin saattavat olla vähän hassujakin, mutta jos omani sattuu nyt haluamaan vaikka jonkun tietyn hupparin, joka on "kaikilla", niin lähtökohtaisesti haluan sen hänelle tarjota.
Harrastuksista taas on lapselle ihan valtavan paljon hyötyä, ja valitettavasti useimmat ohjatut harrastukset maksavat nykyään aika paljon. Ei harrastuksen tarvitse olla edes perinteisesti kalliiksi mielletty (jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus...), jotta siihen saa menemään satoja ja satoja euroja vuodessa. Esimerkiksi joukkueurheilu tuppaa ymmärtääkseni missä tahansa isommassa kaupungissa maksamaan nykyään vähintään tonnin vuodessa, ja varusteet siihen päälle. Ei se minustakaan ole hyvä kehityskulku, mutta jos toinen vaihtoehto on jättää oma lapsi kokonaan noiden harrastamisen hyötyjen ulkopuolelle, niin en sitäkään pidä toivottavana. Sitähän vanhemmuus jatkuvasti tuntuu olevan, tasapainottelua toisaalta omien yhteiskunnallisten ideaalien ja toisaalta oman lapsen parhaan mahdollisen edun välillä.
Onpas kiinnostavaa keskustelua. Mä olen kasvanut perheessä, jossa mitään ei puuttunut absoluuttisella skaalalla: tunneympäristöltään hyvin tasapainoinen ja lämmin koti, asuttiin omakotitalossa (maalla), meillä oli aina kaudenmukaiset vaatteet, oli (edullisia) harrastuksia lapsilla, käytiin jopa joskus ulkomailla tai ruotsinlaivalla, kenelläkään ei ollut koskaan nälkä kotona.
Mutta mä olin lapsena silti koko ajan TOSI tietoinen siitä että rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, ja olen jälkikäteen tajunnut että meillä oli esim ruoka valittu kyllä aina aika lailla halvimman mahdollisen mukaan. Muistan myös, että äiti ja isä keskustelivat usein rahasta ahdistuneeseen sävyyn.
Tämän johdosta olen itse halunnut tietoisesti pyrkiä siihen, että lapsi (ja sormet ristissä toivon että joskus voisin sanoa että lapset) saa kasvaa ympäristössä, jossa hänen ei tarvitse huolehtia perheen taloudellisesta tilanteesta yhtään. En halua että hänen tarvitsee miettiä onko meillä varaa tavallisiin asioihin. Haluan että ei mitään puutu ja että ei joudu murehtimaan erilaisuutta tekemisten, vaatteiden tai tavaroiden kanssa.
Tuhlailua ja pröystäilyähän tämä ei sitten tarkoita.
(Ollaan yksinkertaisista asioista pitäviä, mutta mukavuudenhaluisia ihmisiä.) Vaan sitä, että raha-asioita ei tarvitse arjessa juuri miettiä, kenenkään.
Uskon että tämä pystytään perheellemme tarjoamaan, kun on kaksi korkeakoulutettua ja suht hyvätuloista vanhempaa.
Jokainen perhe varmasti löytää omat ratkaisunsa ja omat prioriteettinsa, ja toivottavasti kaikilla on mahdollisuus luoda omannäköistä arkea.
Mutta mä olin lapsena silti koko ajan TOSI tietoinen siitä että rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, ja olen jälkikäteen tajunnut että meillä oli esim ruoka valittu kyllä aina aika lailla halvimman mahdollisen mukaan. Muistan myös, että äiti ja isä keskustelivat usein rahasta ahdistuneeseen sävyyn.
Tämän johdosta olen itse halunnut tietoisesti pyrkiä siihen, että lapsi (ja sormet ristissä toivon että joskus voisin sanoa että lapset) saa kasvaa ympäristössä, jossa hänen ei tarvitse huolehtia perheen taloudellisesta tilanteesta yhtään. En halua että hänen tarvitsee miettiä onko meillä varaa tavallisiin asioihin. Haluan että ei mitään puutu ja että ei joudu murehtimaan erilaisuutta tekemisten, vaatteiden tai tavaroiden kanssa.
Tuhlailua ja pröystäilyähän tämä ei sitten tarkoita.
(Ollaan yksinkertaisista asioista pitäviä, mutta mukavuudenhaluisia ihmisiä.) Vaan sitä, että raha-asioita ei tarvitse arjessa juuri miettiä, kenenkään. Uskon että tämä pystytään perheellemme tarjoamaan, kun on kaksi korkeakoulutettua ja suht hyvätuloista vanhempaa.
Jokainen perhe varmasti löytää omat ratkaisunsa ja omat prioriteettinsa, ja toivottavasti kaikilla on mahdollisuus luoda omannäköistä arkea.
Siinäkin on ero mitä ihminen valitsee tehdä ja joutuu tekemään rahatilanteensa tähden. Varakas/hyvätuloinen ihminen voi ihan tyytyväisenä ajaa räjähtämispisteessä olevaa vanhaa auton rotiskoa, jota saa olla korjaamasaa tuon tuosta. Hän on valinut niin. Toisaalta pienituloinen ei välttämättä haluaisi ajaa huonokuntoisella autolla, mutta joutuu niin tekemään koska muuhun ei ole varaa.
On eri asia ostaa käytettyä omasta tahdostaan (tai esim ottaa vastaa ilmaistavaraa, joka ei enää muille kelpaa) kuin ettei muuta vaihtoehtoa kuin hankkia käytettynä. Meidän perhe voitaisiin kai luokitella hyvätuloiseksi ja olen ihan tyytäisenä käyttänyt usemallakin lapsilla kiertäneitä tavaroita lapsillamme, mutta aivan yhtä hyvin voisimme ostaa kaiken uutena. Se ei ole pakkotilanne, vaan valinta.
On eri asia ostaa käytettyä omasta tahdostaan (tai esim ottaa vastaa ilmaistavaraa, joka ei enää muille kelpaa) kuin ettei muuta vaihtoehtoa kuin hankkia käytettynä. Meidän perhe voitaisiin kai luokitella hyvätuloiseksi ja olen ihan tyytäisenä käyttänyt usemallakin lapsilla kiertäneitä tavaroita lapsillamme, mutta aivan yhtä hyvin voisimme ostaa kaiken uutena. Se ei ole pakkotilanne, vaan valinta.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Vakuutuksista vielä sen verran, että vakuutusyhtiöt ovat yrityksiä joiden tavoitteena on tehdä voittoa. Eli vakuutusmaksut säädetään siten että suurin osa asiakkaista tulee maksaneeksi enemmän maksuja kuin mitä he saavat hyötyinä ulos. Näin pitkässä juoksussa aina, muuten vakuutusyhtiöiden toiminta ei olisi kannattavaa. Tottakai hetkellisesti voi tulla perheellä aikoja jolloin vakuutus korvaa enemmän kuin mitä vakuutusmaksuihin on uponnut, mutta pitkässä juoksussa näin ei tapahdu, eikä näin tapahdu kaikille. Rikkaalle kannattavampaa olisi tyrkätä vakuutusrahat pörssiin kasvamaan korkoa korolle ja nostaa sieltä jos sattuu tarvitsemaan. Köyhällä ei tähän ole varaa, jos yhtäkkiä sattuukin elämänjakso jossa vaikkapa sairaskulut ylittävät maksukyvyn reippaasti.
Itse siis kans pienituloisesta perheestä. Mutta itse en kokenut/tajunnut että rahaa ei ollut mihin vaan ja vanhempani eivät esim jääneet työttömiksi/taanneet kenenkään lainaa yms. mikä oli lama-ajan suomessa yleinen syy raha-ahdinkoon. Vaikea rahattomuus ei ole ihmisen "oma valinta" suuressa osassa tapauksia.
Yksi mikä vaikuttaa paljon köyhyyden kokemukseen on myös kaveripiiri: nykyäänkin on kavereiden kans normaalia hengata toistemme kodeissa, käydään kävelyllä ja jos kahvilaan mennään niin otetaan kroisantti ja suodatinkahvi. Asun siis kaupungissa. Kaikki kaverini ostavat kans lasten ja omat vaatteet enimmäkseen kirppikseltä ja yhteinen ajanvietto ei lähtökohtasesti maksa mitään. Tämä oli sama lapsuudessani.
Yksi mikä vaikuttaa paljon köyhyyden kokemukseen on myös kaveripiiri: nykyäänkin on kavereiden kans normaalia hengata toistemme kodeissa, käydään kävelyllä ja jos kahvilaan mennään niin otetaan kroisantti ja suodatinkahvi. Asun siis kaupungissa. Kaikki kaverini ostavat kans lasten ja omat vaatteet enimmäkseen kirppikseltä ja yhteinen ajanvietto ei lähtökohtasesti maksa mitään. Tämä oli sama lapsuudessani.
Mulla on itsellä kokemusta kahdesta eri elämäntilanteesta, jolloin oon saanut lapsia. Esikoisen syntymän aikaan tein pätkätöitä suht pienipalkkaisella alalla (välillä olin työttömänä, kun ei sijaisuuksia ollut ja ei ollut tarpeeksi työkokemusta, että ois saanut vakituista työpaikkaa) ja mies oli opiskelija. Keskimmäisen jälkeen sain onneksi vakituisen duunin, joka toi jonkinlaista turvaa arkeen. Myöhemmin toki mieskin sai opinnot päätökseen ja vakituisen työn. Koen silti, että mitään ei ole meiltä ikinä puuttunut, vaikka oltiin pienituloisia. Lapset ovat saaneet kulkea ehjissä (käytetyissä ja uusissa) vaatteissa ja harrastaa sitä, mitä ovat halunneet. Nyt kuopuksen aikaan sain jäädä äitiyslomalle eri asemista, kun on vakituinen työpaikka ja ekaa kertaa elämässä sain esimerkiksi palkallisen äitiysvapaan. Tienaan nykyään tuplaten sen, mitä aiemmin. Myös miehellä on vakituinen työpaikka. Kyllä musta silti tuntuu, että ei sitä rahaa jää yhtään enempää käyttöön nykyään, vaikka rahallinen tilanne on varmasti ainakin kolminkertaistunut siitä, mitä se on pienimmillään ollut. 
Kyllähän se raha toki helpottaa elämää ja tuo tietynlaista turvaa, mutta pienelläkin pärjää. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot, niin kuin joku aiemmin jo mainitsikin. 
Kyllähän se raha toki helpottaa elämää ja tuo tietynlaista turvaa, mutta pienelläkin pärjää. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot, niin kuin joku aiemmin jo mainitsikin. Ja siis sen vielä lisään, että meillä on lapset laitettu aina etusijalle ja pidetty huoli siitä, että heille riittää kaikki tarvittava. Suuremmat tulot on meillä vaikuttanut enemmän siihen, että nykyään ehkä itselle ja säästöön jää enemmän rahaa kuin pienituloisena. Toisaalta verotus kyllä pitää huolen siitä, että ei tässä kaikesta huolimatta pääse rikastumaan. 
Muokattu viimeksi:
Meidän perheellä ei ollut rahasta pulaa, mutta vanhempani pitivät erittäin tärkeänä sitä, että mitään ei hankittu tai tehty siksi, että kun kaikki muutkin. Samaa toteutetaan meilläkin, eli on aivan turha vaatia mitään sellaista, mitä kaverilla tms. on, ei varmasti tipu. Vaikka se olisi se kaikken halvin vaate, niin ainakaan sitä ei saa. On erittäin tärkeää oppi vastustamaan laumailmiöitä lapsesta asti, koska ne ovat aikuisille vahingollisia. Aikuiset menevät tutkimuksissakin selkeästi hengenvaarallisiin tilanteisiin seuratessaan laumaa.
Kaikkea voi harrastaa lähes ilmaiseksi. Ei ole pakko valita sitä kaikkein kalleinta versiota. Lisäksi kannattaa harrastaa kaudenmukaisesti, eli sellaista, jota voi harrastaa ulkona. Ei ole mitään järkeä harrastaa luistelua kesällä tai jalkapalloa talvella. Eikä ole mikään pakko harrastaa samaa asiaa ympäri vuoden.
Mä oon tässä asiassa täysin samaa mieltä ja itse toteuttanut samanlaista kasvatustapaa. Nyt saan ylpeänä katsella sen työn tuloksia, kun isommat lapset osaavat itse seisoa omilla jaloillaan omien mielipiteidensä takana. Heillä on omat aivot ja osaavat kriittisesti katsoa maailmaa eivätkä mene vain päättömästi virran mukana. Molemmilla on oma tyyli ja omat mielenkiinnon kohteet, jotka on uskallettu valita niin, että ei ole väliä vaikka kukaan muu ei pukeutuisi samallalailla tai olisi kiinnostunut samoista asioista.
Okei, teidän perheellä on oikeus tehdä tuollainen valinta ja se kuulostaa ihan perustellulta. Toki kiinnostaisi tutkimustieto siitä, että jos lapsella ei ole lapsena mahdollisuutta osallistua vaikka Pokemon-korteilla pelaamiseen, koska ne ovat laumailmiö ja siksi tuomittava, tämä osaisi aikuisena vastustaa hengenvaarallisia laumailmiöitä paremmin. En missään vaiheessa ole tarkoittanut, että lapselle pitäisi ostaa kaikki mitä lapsi ikinä haluaa, mutta pitäisin sitä vähän kurjana, jos ei myöskään ihan periaatteesta koskaan osteta mitään lapselle mieluista, koska kyseessä on laumailmiö.
Edit. Ja siis edelleen, vaikka lapseni haluaisi jonkun kaikista erikoisimman vaatteen tai vempeleen, jota ei varmasti ole kenelläkään muulla, niin toivon pystäväni sen lapselleni mahdollistamaan, jos hankinta on jotenkin järjellä perusteltavissa. Tuo laumailmiö oli vaan ihan pieni osa tuota viestiä, jonka pointti oli se, että omilla kriteereilläni toivon, että lapseni voi pukeutua itselleen mieluisiin vaatteisiin, harrastaa itselleen mieluisia lajeja yms., eikä aina vaan sitä, mitä ilmaiseksi tai mahdollisimman halvalla saa.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Minusta oman tahdon kasvattaminen on kyllä tärkeä juttu. Minä olen tukenut sitä lapsella paremminkin niin että jos hän haluaa jotain mikä poikkeaa valtavirrasta, olen sen hänelle sallinut. Teinipojallani on ollut pitkä tukka jo alakouluikäisestä. Olen ajatellut sen niin että jos jotain todella haluaa, pitää pystyä kestämään myös ympäristön arvostelu. Täällä maalla tuo pidempi tukka on vähän harvinaisempi juttu. Mutta joo, eipä mekään hommata mitään siksi että naapurillakin on, tai "kaikilla muillakin". Varsinkin ennen isompia hankintoja on hyvinkin syytä aina itsetutkiskella et miksi todella sitä haluaa. Sosiaalinen kilpailu materialla on meillä aina huono vastaus. Se on varma tapa hävitä, ostaa tavaraa jota ei ehkä edes tarvitse.
Jokainen kasvattaa tavallaan, mutta minä pyrin siihen että lapsi saa toteuttaa omaa tyyliään on se sitten erilainen tai samanlainen kuin kaverilla. En painosta kumpaankaan suuntaan vaan kannustan olemaan sellainen kuin itse haluaa.Joskus se muoti-ilmiö jää lapselle tosi tärkeäksi muodin mentyä ohikin. Itselleni kävi näin Harry Potterin suhteen. Vielä ei esikoisen toiveet olleet kalliita, mutta jos alkaa toivoa sitä kalleinta merkkiä saattaa joutua tyytymään halvempaan vastaavaan ellei käytettynä satu löytymään.
Kolmasluokkalaisella alkaa olla jo mielipiteitä ja omaa makua ja 2 vuotiaskin osaa ja saa valita mieluisan värisen/kuosisen jos antaa kaksi vaihtoehtoa. Käytettyjä vaatteita ostetaan kuitenkin molemmille ja saadaan myös tutuilta ilmaiseksi. Pieni lapsi ei vielä välitä, mutta kouluikäistä saatetaan jo kiusata jos vaatteet on rikkinäisiä, sitäkään en halua vaan kuitenkin ehjiä (ellei lapsi halua nimenomaan niitä reikäisiä housuja tms.) Onneksi halvalla saa ehjiä vaatteita kirppareilta. Mielestäni myös vanhemman vastuulla elatusvelvollisena on hankkia lapsen vaatteet.
Mutta nämäkin on kaikki valintoja. Ja jokainen saa tehdä valinnat omien prioriteettien mukaan. Jos haluaa pystyä tarjoamaan lapselle kalliimman harrastuksen niin se on ihan okei. On myös okei hankkia lapsi ilman että siihen on varaa. Halpoja/ilmaisia harrastuksia kuitenkin on myös tarjolla. Lasten harrastuksiin voi myös saada tukea.
Uskoisin että siihen miten rahatilanne vaikuttaa lapseen, vaikuttaa myös se, miten vanhemmat puhuu asiasta. Itselleni tuli stressiä lapsena, kun vanhemmat murehti rahatilannetta lasten kuullen. Jos rahahuolista ei puhu lasten kuullen, ne ei näy lapselle niin voimakkaasti. Tämä ei tarkoita sitä ettei lasta voisi opettaa käyttämään rahaa järkevästi ja kertoa ettei raha kasva puissa. Vaan sitä, ettei lapsen tarvitse kantaa aikuisten rahahuolia.
Kolmasluokkalaisella alkaa olla jo mielipiteitä ja omaa makua ja 2 vuotiaskin osaa ja saa valita mieluisan värisen/kuosisen jos antaa kaksi vaihtoehtoa. Käytettyjä vaatteita ostetaan kuitenkin molemmille ja saadaan myös tutuilta ilmaiseksi. Pieni lapsi ei vielä välitä, mutta kouluikäistä saatetaan jo kiusata jos vaatteet on rikkinäisiä, sitäkään en halua vaan kuitenkin ehjiä (ellei lapsi halua nimenomaan niitä reikäisiä housuja tms.) Onneksi halvalla saa ehjiä vaatteita kirppareilta. Mielestäni myös vanhemman vastuulla elatusvelvollisena on hankkia lapsen vaatteet.
Mutta nämäkin on kaikki valintoja. Ja jokainen saa tehdä valinnat omien prioriteettien mukaan. Jos haluaa pystyä tarjoamaan lapselle kalliimman harrastuksen niin se on ihan okei. On myös okei hankkia lapsi ilman että siihen on varaa. Halpoja/ilmaisia harrastuksia kuitenkin on myös tarjolla. Lasten harrastuksiin voi myös saada tukea.
Uskoisin että siihen miten rahatilanne vaikuttaa lapseen, vaikuttaa myös se, miten vanhemmat puhuu asiasta. Itselleni tuli stressiä lapsena, kun vanhemmat murehti rahatilannetta lasten kuullen. Jos rahahuolista ei puhu lasten kuullen, ne ei näy lapselle niin voimakkaasti. Tämä ei tarkoita sitä ettei lasta voisi opettaa käyttämään rahaa järkevästi ja kertoa ettei raha kasva puissa. Vaan sitä, ettei lapsen tarvitse kantaa aikuisten rahahuolia.
Komppaan tuota ” ne on ne menot, ei tulot” Toki miehellä on paljon isommat tulot kuin minulla, joten perheenä olemme ihan hyvin toimeentulevia, eli rahoja ei tarvitse laskeskella.Ei ole vaikuttanut raha meillä lapsihaaveisiin millään lailla. Meille tulossa keväällä viides. Asiansa kun puljaa niin, että voi tarvittaessa olla useamman vuoden kotiäitinä, on mahdollista hankkia isompi perhe ja kasvattaa lapsia kotonaMeillä ei ole esim isoja lainoja harteilla ja tehdään asioita paljon itse. Ne on ne menot, ei tulot
Mutta meillä ei ole niin isoa asuntoa, johon pankki antaisi. Autollakin alkaa olla jo ikää, mutta hyvin sillä pärjää.
Henkilökohtaisesti inhoan kaikenlaista shoppailua, eli jos jotain ostetaan, niin sitten tarpeeseen, ei huvikseen. Työ nyt asettaa tietyt vaatimukset pukeutumiseen, mutta onneksi ei ole mikään jakkupukutyö :)
Lapsia on vain kaksi, joten saavat harrastaa mitä haluavat. Molemmilla on ollut sairaskuluvakuutus vauvasta asti, ja hyvä niin, kun nämä ” hyvinvointialueet” sulkevat yksiköitä, ja jonot kasvavat vain. Vakuutuksella pääsee lastenlääkärin vaikka 10 illalla, mikä julkisella puolella ainakin täällä on mahdotonta.