Onko raha hyvä syy lykätä lapsihaaveita?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kaikilla on omat syynsä ja kaikki ajattelee eri tavalla, mutta miten teidän kohdalla, voiko tai saako raha olla suurin syy, että lapsihaave lykkääntyy tai jopa peruuntuu kokonaan?

Moni on minulle sanonut, moni perheellinen tuttu siis, että rahaa jos olisi enemmän, yrittäisivät lisää perheenlisäystä.
 
"Where there is a will there's a way."

Voihan se olla totta että perheen tulot ja menot on tasapainotettu niin tiukasti että tulos on +-0 joka kuukausi, ja tämäkin vaatii kummankin vanhemman työpanoksen. Vaikkapa uusi asuntolaina (jonka korot ovat nousseet yllättävästi ja asunnon arvo kenties laskussa?), autolaina tai pari, toivottavasti ei sentään kulutusluottoja. Voihan olla että vauva perheeseen tarkoittaisi äidin poissaoloa työelämästä joksikin aikaa ja ehkä luopumista jostain, vaikkapa matkustelusta hetkeksi aikaa. Tai vanhempien tai lasten kalliista harrastuksista. Voihan perheenlisäys tarkoittaa asunnonvaihtoakin, joka on ainakin työlästä jos ei jopa kallista.

Jos lapset ovat jo ehtineet isommiksi niin sehän tarkoittaisi että vauvalle pitäisi hankkia kaikki tarvikkeet uudelleen; vaunut, turvakaukalo, istuimet, .... tokihan kirppareilta löytyy ainakin osa tarvikkeista jos on aikaa kierrellä. Hankintoihin saa kyllä uppoamaan rahaa jos haluaa hankkia kaiken uutena. Toisaalta, raha on tavarassa vain hetken kiinni jos myy tarpeettoman pois.

En tuota tiedä. Ehkäpä tämä mukavuus - elintaso -loukku on perheille jotka ovat jo tottuneet mukavaan elintasoon ja siitä tinkiminen tuntuu hankalalta. Motivaatio ei vaan riitä ja se on ihan kelpo syy olla tyytyväinen sen hetkiseen perhekokoon. Ja voihan olla että jos vanhemmilla on ehtinyt tulla jo ikää niin tavanomaiset keinot vauvan hankintaan eivät edes onnistuisi - tarvittaisiin hoitoja ja vieläpä yksityisellä, sillä julkisen puolen hoidot ovat alle 40-vuotiaille joilla ei ennestään ole yhteisiä lapsia. Hintalappu vauvalle voi kiriä ylös jo ihan alussa. Toisaalta iän mukana laskeva hedelmällisyys on hyvä tiedostaa jo nuorienkin, ensimmäisen hankintaa ei kannata lykätä liian pitkään rahan takia - sekin voi tulla kalliiksi!

Onhan tässä paljonkin syitä olla tyytyväinen nykyiseen perhekokoon ja elämään. Jos taas siis on tulenpalava vauvakuume niin eiköhän keinot aina löydy, tai ainakin toivon kovasti että löytyisi ettei kenenkään iltatähtitoiveet kariudu ainakaan rahaan.
 
Muokattu viimeksi:
Ei raha niinkään, mutta työtehtävät.

Ensimmäisen lapsen kohdalla sain pitää oman työni, toisen kanssa en.
Toisin sanoen, vanhempainvapaan aikana tehtäväni oli annettu toiselle, ja itse sain vähemmän vaativan, mutta todella työlään tehtävän.

Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin jo vanhempainvapaalla hakenut muita töitä.
 
Ei. Raha ei ole minulle ainakaan koskaan peruste olla hankkimatta lasta.

Eräs tuttavani sanoi joskus, että lapsi tuo leivän tullessaan. Ei ihan todellisuutta silti tämä, mutta onhan siinä perääkin. Lapsesta kuitenkin saa tukia, vaikka toki ne ovat pieniä. Eihän niillä tietysti elä.

Ajattelen enemmänkin niin, että ei haluta elintason laskua, jos joku vetoaa vain rahaan siinä, ettei lapsenhankinta ole mahdollista. Asia erikseen, jos on tehtävä esim. kalliita lapsettomuushoitoja.

Tokihan lapselle saattaa haluta varakkaan ympäristön, mutta en itse näe sitä perusteltuna. Vähälläkin pärjää hienosti, ihan kokemuksesta.
 
Ymmärrän kyllä, että niiden ihmisten kohdalla, joilla on jo ilman lapsia tai nykyisen lapsimäärän kanssa vaikeuksia saada rahat riitttämään perustarpeisiin ja elämiseen, niin toive perheenlisäyksestä ei mahdollisesti ole ensimmäisenä mielessä. Hallituksen uudet päätökset tuskin ainakaan lisäävät näiden ihmisten lisääntymishalukkuutta.

Meillä raha ei ole vaikuttanut lapsilukuun, enemmänkin siihen, milloin on mentävä töihin takaisin :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Meidän kohdalla rahalla on väliä. Mies on ok hommissa ja saa sillä elätettyä koko perheen. Toki elämme säästeliäästi. Käytännössä olen siis saanut niin monta lasta kuin vain olen uskaltanut toivoa ja ajatellut jaksavani hoitaa, ja mies on ollut tukemassa tätä.
 
Rahalla on väliä! Tunnen pariskuntia, jotka ovat lykänneet lupatulla-vaihetta nyt yleisen kustannus- ja korkotason noustua. Heille rahalla ja sen tuomalla elämän laadulla on väliä, vaikka he eivät kädestä suuhun eläkkään. Ovat myöntäneet korttitalon romahtavan mikäli toinen jäisi syystä tai toisesta kotiin... vaikkapa pitkä sairasloma / lomautus siihen riittäisi. Näin ollen eivöt koe pystyvänsä tarjoamaan tällä hetkellä sellaista elämän peruslaatua esim sairausvakuutuksen osalta, joka tulevan vauvan osalta nyky-Suomessa on järkevää. Harmittaa heidän puolestaan tuo paremman taloustilanteen odottaminen, mutta ymmärrän sen kyllä hyvin.
Onhan laskennallisen köyhyysrajan alapuolelle syntyvillä lapsilla mielestäni suuri uhka kokea suurta stressaantuneisuutta vanhempien hankalan taloustilanteen myötä, joka ei ole koskaan syntyvän lapsen etu.
 
Muokattu viimeksi:
Silläkin uhalla, että tämä on hyvin epäsuosittu mielipide: on vastuullista huomioida rahatilanne perheenlisäystä suunniteltaessa ja on syntyvän lapsen etu, että perheen talous on tasapainossa. Tietenkin aina voi tapahtua yllättäviä asioita, mutta jos rahatilanne on jo lähtökohtaisesti tosi huono eikä siihen ole parannusta lähitulevaisuudessa näkyvissä (esim. "varmaa" alaa opiskeleva korkeakouluopiskelija), voi olla järkevää miettiä, onko oikea aika lapsen hankinnalle.

Varhaislapsuudessa koetulla niukkuudella on useita tutkittuja negatiivisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämänkaareen. Suomessa mm. Tiina Ristikari on tutkinut vauvaperheiden köyhyyden vaikutusta lapsen elämään myöhemmin, ja vaikka usein keskusteluissa korostetaan sitä, ettei vauvalle itselleen ole väliä, onko hänellä uudet merkkivaunut ja kalliita vauvaharrastuksia (kuten ei olekaan), niin vanhemman talousasioista kokema stressi vaikuttaa lapsen kognitiivisiin ja vuorovaikutuksellisiin kykyihin. Meidän yksilapsinen vauvaperhe ei todellakaan ole millään mittarilla rikas, mutta koen tässä muuten helposti kuormittavassa elämänvaiheessa huojentavaksi, ettei kovinkaan monia valintoja tarvitse tehdä rahaa miettien. Vauva voi käyttää yksityisiä terveyspalveluita, voisimme tarvittaessa ostaa vaikka imetys- tai uniohjausta, vauvalle tehdyissä hankinnoissa olemme voineet miettiä muutakin kuin sitä, mikä on absoluuttisesti halvin vaihtoehto jne. Ideaalia tietysti olisi, että esimerkiksi laadukasta imetysohjausta saisi kuka vaan julkiselta sektorilta ilmaiseksi tai pikkurahalla, eikä lasten sairaskuluvakuutuksia edes koettaisi tarpeellisiksi, mutta koska näin ei ole, koen tosi huojentavaksi, että emme ole näissä pelkästään halvimpien vaihtoehtojen varassa.
 
Hyvä pointti tuo palveluiden saatavuus. Sehän tuntuu vaihtelevan kovastikin asuinpaikan mukaan. Meillä ollaan tultu ihan mukavasti toimeen julkisen puolen palveluilla ja ne ovat olleet saatavilla aika joustavasti. Oliskohan kerran tai pari ollut 15-v aikana tilanne jolloin olisi tuskahiki noussut pintaan julkisten palveluiden hitauden takia. Toisaalta, sairasvakuutukset ovat todella kalliita mitä joskus laskureita pyörittelin, ja eivät välttämättömiä (pitää muistaa että hankalimmat operaatiot tehdään julkisella joka tapauksessa!). Tottakai lapsissa on eroja. Taloudellisin vaihtoehtohan suurimmalle osalle olisi pistää sairasvakuutuksen (kuten useiden muidenkin vakuutusten kohdalla) vastaava summa jemmatilille ja ottaa sieltä yksityisen maksut aina kun tarvitsee, ja suurin osa perheistä jäisi plussan puolelle. Mutta on paljon helpompaa maksaa laskuja kuin säästää jemmatilille tulevaisuuden sairauksien ja tapaturmien varalle. Tämähän näkyy ihan yleisellä tasolla siten että suurin osa ihmisistä ostaa auton lainalla, sen sijaan että säästäisi rahat siihen. Impulsiiviselle ihmiselle säästäminen saattaa tuntua mahdottomalta ja käyttämättömät rahat korventavat tilillä.
 
Muokattu viimeksi:
Ihmisillä on erilaiset prioriteetit ja se on ihan okei. Yhdelle voi vauvahaave olla isompi ja tärkeämpi asia ja toiselle sen hetkinen elintaso. Kumpikin mielipide on yhtä oikea ja valinta perheelle oikea. Vauvan hankkiminen ei kuitenkaan ole onneksi velvollisuus. Jos se ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin sitten sitä ei kannata tehdä on syynä sitten raha, aika, jaksaminen tai se ettei vain halua lasta.

Jos taas on kova vauvakuume ja epäröi raha-asioiden takia, kannustaisin kyllä hankkimaan lapsen. Ellei nyt ole niin pienituloinen, ettei ole varaa kuin välttämättömimpään senttejä laskien. Lapsettomuushoidot tietenkin myös asia erikseen. Jos lapsen saanti vaatii hoitoja, eikä siihen ole varaa, se on ihan ymmärrettävää.

Henkilökohtaisesti raha ei ole vaikuttanut meillä lapsilukuun. Kumpaakaan lasta hankkiessa emme ole olleet hirveän hyvätuloisia. Toimeen kuitenkin on tultu ja pystytään harrastamaan ja maksamaan vakuutusmaksut jne.

Mitä terveysvakuutuksen välttämättömyyteen tulee, niin esikoisen ollessa pieni mentiin muutamana vuonna plussalle ihan vain flunssien vuoksi. Olisihan sitä voinut yrittää päästä julkisellekin, mutta se ei ole aina ihan helppoa ja voi joutua odottamaan pitkään. Ja toisekseen, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Ei tiedä kuka sairastuu tai joutuu onnettomuuteen ja kuinka pitkälliset seuraukset on. Eli ei se vakuutus ehkä välttämätön ole, mutta tuo turvaa ja joissain tapauksessa myös rahaa menee vähemmän.
 
Lähtökohtaisesti en lykkäisi lastenhankintaa rahatilanteen vuoksi, yrityksessä kun voi kestää vuosia. Lääkäriksi opiskeleva voi hyvin tehdä lapsia kun hän elää tuilla -- toimeentulo on varma. Myöskään en kieltäisi lapsia sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat jonkin fyysisen vamman vuoksi pysyvästi työkyvyttömiä. Tulonsiirtojen vuoksi myös tuloton perhe elää Suomessa ihan kivasti.

Lapsiperheköyhyystutkimuksissa menee usein sekaisin se, mikä on rahatilanteen aiheuttamaa, ja mikä on viallisten vanhempien aiheuttamaa.

Tilanne 1) Hyvät vanhemmat, joilla ei jostain syystä ole rahaa -- kaikki kunnossa, lapsella kaikki hyvin.

Tilanne 2) Huonot vanhemmat, jotka ovat muiden ongelmien lisäksi sössineet raha-asiansakin -- lapsillakin on ongelmia.

Tilanne 1 ei tarvitse mitään erityisempää apua, kaikki on hyvin, lisäraha tietenkin aina positiivista. Tilanne 2 ei korjaudu, vaikka perheelle kaadettaisiin kuinka paljon tahansa rahaa, vanhemmat ovat silti huonot. Lisäraha ei siis korjaa tilannetta, eikä ongelmien syy ole rahanpuute, vaikka se ongelmaisen ihmisen mielestä saattaa siltä vaikuttaakin.
 
Hieman eriävä mielipide heti tähän liittyen lasten vakuutuksiin😄 itsekin tätä kovasti miettinyt ja olen sitä mieltä, että vakuutukset eivät ole kyllä välttämättömiä. Aina on päästy kunnalliselle tarvittaessa ja joskus todella kiireellisestikin mikäli vain tarvis. Mutta tiedostan kyllä, että tässä voi olla todella erilaiset lähtökohdat riippuen paikkakunnasta missä asuu. Ja toivon, että soten myötä se ei menekään siihen että se vakuutus on pakko olla mikäli hoitoon haluaa..😬
Ja siis omasta mielestä lapsille olisi ihan hyvä opettaakin, että se raha ei kasva puissa. Joissakin keskustelupalstalla olen lukenut todella kärkkäitä kommentteja että vain hyväosaisemmat saisivat lisääntyä.
 
Meidän kohdalla ajattelen, että kohta on talovelkaa ja miehen pitää käydä töissä säännöllisesti ilman poissaoloja, eikä mulla tuolloin ole mitään apukäsiä päivästä jos vaikka tarviinkin yllättäen tukea mieheltä. Myös isompi lapsikatras tarkoittaa että velkaa vasten palkan on oltava isompi.

Meille myönnettiin lainalupaus juurikin siksi, kun miehen palkka riittää kattamaan tämän ”pienen” perhekoon. Ei yhtään isompaa perhettä tai sitten ei tule lainalupausta.

Oon kyllä nyt superonnellisena kun lainalupaus saatiin ja minä saan olla vielä hetken kotona lasten kanssa, kun miehen palkka riittää lainan saamiseen. ❤️
 
Meidän kohdalla ajattelen, että kohta on talovelkaa ja miehen pitää käydä töissä säännöllisesti ilman poissaoloja,
Eli koko pakka leviää jos mies sairastuu. En ottaisi tuollaista riskiä, vaan asuisin sen verran halvasti, ettei tuollaista lainaa tarvitse. Pahimmassa tilanteessa tuon takia menettää kaiken ja jää vielä velkaakin.
 
Eli koko pakka leviää jos mies sairastuu. En ottaisi tuollaista riskiä, vaan asuisin sen verran halvasti, ettei tuollaista lainaa tarvitse. Pahimmassa tilanteessa tuon takia menettää kaiken ja jää vielä velkaakin.
Siis voi mies olla poissa jos on sairas yms… tarkoitin lähinnä, että jos minä oon liian kovilla niin mies ei voi yhtäkkiä jäädä pois töistä auttamaan minua. Ilmaisin asian kovin huonosti. Anteeksi. 😅

Nyt pärjään mainiosti, mutta sitten jos lapsia olisi enemmän niin sitten olisin ehkä liian kovilla, vaikka kaikkeen kyllä sopeutuu.

Saadaan tosi hyvin laina maksettua, kunhan mies vaan käy töissä mikä onkin lainan saannin ehto. 😃 Ensivuonna minä menen syksystä töihin, mikä auttaa entisestään lainan maksussa.
 
Lähtökohtaisesti en lykkäisi lastenhankintaa rahatilanteen vuoksi, yrityksessä kun voi kestää vuosia. Lääkäriksi opiskeleva voi hyvin tehdä lapsia kun hän elää tuilla -- toimeentulo on varma. Myöskään en kieltäisi lapsia sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat jonkin fyysisen vamman vuoksi pysyvästi työkyvyttömiä. Tulonsiirtojen vuoksi myös tuloton perhe elää Suomessa ihan kivasti.

Lapsiperheköyhyystutkimuksissa menee usein sekaisin se, mikä on rahatilanteen aiheuttamaa, ja mikä on viallisten vanhempien aiheuttamaa.

Tilanne 1) Hyvät vanhemmat, joilla ei jostain syystä ole rahaa -- kaikki kunnossa, lapsella kaikki hyvin.

Tilanne 2) Huonot vanhemmat, jotka ovat muiden ongelmien lisäksi sössineet raha-asiansakin -- lapsillakin on ongelmia.

Tilanne 1 ei tarvitse mitään erityisempää apua, kaikki on hyvin, lisäraha tietenkin aina positiivista. Tilanne 2 ei korjaudu, vaikka perheelle kaadettaisiin kuinka paljon tahansa rahaa, vanhemmat ovat silti huonot. Lisäraha ei siis korjaa tilannetta, eikä ongelmien syy ole rahanpuute, vaikka se ongelmaisen ihmisen mielestä saattaa siltä vaikuttaakin.
Niin no, kyllä laadukkaassa tieteellisessä tutkimuksessa osataan taustamuuttujat vakioida, ja siitä vakioinnista huolimatta on saatu tuloksia, joiden mukaan taloudellinen niukkuus aiheuttaa lapselle haittoja. Sinänsä on mielestäni ihan maalaisjärjellä pääteltävissä, että vanhempi pystyy antamaan lapselle enemmän kaikensorttista hyvää, kun aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää raha-asioiden pohtimiseen.

Ja lisään, että tämähän on tietty ihan eri juttu kuin se, että lapselle pitäisi ostaa kaikki uutena, mahdollistaa mikä vaan harrastus ja muutenkin tarjota kaikki, mitä lapsi kehtaa pyytää. Ei tietenkään. Monesti vaan on niin, että nurinkurisesti hyväosaisemmat pystyvät monesti tekemään lapsiarjessa rahaa säästäviä valintoja helpommin kuin todella vähillä rahoilla elävät.
 
Niin no, kyllä laadukkaassa tieteellisessä tutkimuksessa osataan taustamuuttujat vakioida, ja siitä vakioinnista huolimatta on saatu tuloksia, joiden mukaan taloudellinen niukkuus aiheuttaa lapselle haittoja. Sinänsä on mielestäni ihan maalaisjärjellä pääteltävissä, että vanhempi pystyy antamaan lapselle enemmän kaikensorttista hyvää, kun aivokapasiteettia ei tarvitse käyttää raha-asioiden pohtimiseen.

Ja lisään, että tämähän on tietty ihan eri juttu kuin se, että lapselle pitäisi ostaa kaikki uutena, mahdollistaa mikä vaan harrastus ja muutenkin tarjota kaikki, mitä lapsi kehtaa pyytää. Ei tietenkään. Monesti vaan on niin, että nurinkurisesti hyväosaisemmat pystyvät monesti tekemään lapsiarjessa rahaa säästäviä valintoja helpommin kuin todella vähillä rahoilla elävät.
Todella hyvin lisäsit! Omanapaisesti minä pystyn ihan perusmenoissa säästämään ostamalla vaippoja tarjouksesta vaikka kuukaudeksi ennakkoon ja seuraavanakin kokoa jo varastoon. Talvivaatteita keräilin kevään aletangoista jne. Niin en pystyisi tekemään mikäli minimitulonsiirtoeuroilla eläisin.
 
Ei ole vaikuttanut raha meillä lapsihaaveisiin millään lailla. Meille tulossa keväällä viides. Asiansa kun puljaa niin, että voi tarvittaessa olla useamman vuoden kotiäitinä, on mahdollista hankkia isompi perhe ja kasvattaa lapsia kotona 😊 Meillä ei ole esim isoja lainoja harteilla ja tehdään asioita paljon itse. Ne on ne menot, ei tulot 😉
 
Monesti vaan on niin, että nurinkurisesti hyväosaisemmat pystyvät monesti tekemään lapsiarjessa rahaa säästäviä valintoja helpommin kuin todella vähillä rahoilla elävät.
Ah, hyvä pointti! Toki kuulisin lisää hyviä esimerkkejä tästä. @Aaltokukka hyvin jo mainitsikin tuon alennuksista hamstrauksen. Sehän kysyy vähän ylimääräistä rahaa ja mahdollisuutta varastoida, eli tilaa.

No yks aika selkeähän on tietty maksetussa omistusasunnossa asuminen vs. vuoralla asuminen tai asuntolainan lyhentäminen. Olo keveni meilläkin kummasti kun saatiin asuntolaina maksettua. Huh!
 
Ah, hyvä pointti! Toki kuulisin lisää hyviä esimerkkejä tästä. @Aaltokukka hyvin jo mainitsikin tuon alennuksista hamstrauksen. Sehän kysyy vähän ylimääräistä rahaa ja mahdollisuutta varastoida, eli tilaa.

No yks aika selkeähän on tietty maksetussa omistusasunnossa asuminen vs. vuoralla asuminen tai asuntolainan lyhentäminen. Olo keveni meilläkin kummasti kun saatiin asuntolaina maksettua. Huh!
Mä heittelen vaan nopeasti juttuja joita tulee mieleen, Aaltokukalla olikin tuossa jo yksi pointti, joka itselläni oli mielessä. Asuminen on toinen hyvä esimerkki, omistusasujalla on mahdollisuus lyhennysvapaisiin esim. hoitovapaan ajaksi, vuokrasta ei saa koskaan mitään alennusta ja se ainoastaan nousee. Toki just tällä hetkellä lyhennysvapaa on korkeiden korkojen vuoksi aika laiha lohtu, jonkinlainen kuitenkin. On mahdollisuus ostaa varastoon jotakin käyttötavaraa, kun tulee käytettynä tai alennusmyynnissä hyvä vastaan, eikä se ole pois kuluvan kuukauden ruokarahoista. Ihan jo vaikka jotain pyykinpesuainetta voi tilata kertaostoksena kalliin, mutta pidemmän päälle halvan satsin seuraavaksi vuodeksi. Jos perheessä on auto, voi torikaupoilla käydä miettimättä bussiaikatauluja ja -reittejä. Monissa asioissa itse tekemällä voi säästää, mutta alkuun pääseminen vaatii jonkinlaista investointia, jota ei voi kovin pienistä rahoista tehdä. Esimerkiksi kestovaipat menevät vähän tuollaiseen kategoriaan - ne ilmaiseksi tai parilla pennillä jaettavat vaipat ovat tyypillisesti niin huonoja, että ne joko vaativat paljon laittoa tai aiheuttavat sen, että vaatteet ovat jatkuvasti märät ja sekä vauva että vanhemmat tyytymättömiä. Sen sijaan säästämisen makuun pääsee, jos on mahdollisuus ostaa uutena tai vähän käytettynä laadukkaat kestovaipat, jotka eivät ole jo valmiiksi rikki.
 
Takaisin
Top