Onko lapsella osallistuva isä?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko sinun lapsellasi osallistuva isä? (Tai muu puoliso! Totta kai myös naisparit voi osallistua keskusteluun ajatellen puolisoa.) Oletatko lapsen isän osallistuvan?

Oma mieheni osallistuu lasten hoitoon voimiensa mukaan. Nykyisin menee vähintään hyvin lähelle tasan. 🥰 (On ollut aikoja jolloin osallistuminen on ollut sairastamisen vuoksi hyvin minimaalista.) Myöskin oletan hänen osallistuvan mahdollisuuksien mukaan. Syöpäpotilaalta ei voinut odottaa niin paljoa ja jos hän on joskus töissä, joka rajoittaa lasten kanssa kotona oloa se tietenkin vaikuttaa. Kotona (kohtalaisen) terveenä olevalta puolisolta oletan, että lapset hoidetaan yhdessä. Aina välillä toinen ottaa toista enemmän koppia, mutta sekin mielestäni kuuluu perheen yhteiseloon.
 
Meillä molemmat osallistuu aika tasapuolisesti. Toki täysimetyksen suosijana teen sen suurimmaksi osaksi ja jos ite oon muualla niin sit mies tietty hoitaa ruokinnankin. Ja silloin kun mies töissä ja mä äitiysvapaalla niin hoidan yleensä yöt. Mut molemmat pystyy tarvittaessa pyörittää kaiken yksin.

Jäädään molemmat vielä yhdessä osittaiselle vanhempainvapaalle kuopuksen kanssa vuodeksi niin että molemmat on vastuussa lapsista sekä käyvät puolittain töissä niin ei tuu epäsopusuhtaa työn ja vvapaan kanssa (ollaan aika lailla samassa palkkaluokassa, taidan muutaman kympin ansaita enemmän).

Huomaan kyl et ite mikromanageroin paljon enemmän, eli mietin kausien vaatteita ja tulevia kokoja etukäteen sekä ruokajutuissa mietin vaikka kasvikset aterioille niin et on terveellinen kokonaiskuva jne.
 
Muokattu viimeksi:
Sanoisin että mun mies on kyllä osallistuva isänä. Hän laittaa ehkä puolet illoista lapsen nukkumaan ja yleensä kun ollaan ulkona yhdessä niin on se joka kantaa lasta ja juoksee perässä. Tekee ruoat jos on kotona(vaikka vähän pitää muistuttaa kasviksista ja säännöllisistä ruoka-ajoista lapselle). Vaihtaa kakkavaipan melkein aina jos sattuu olemaan silloin kotona, silti aika harvoin, mutta kuitenkin. Iltaisin, jos vain on kotona, niin leikkii taaperon kanssa, ja onhan ne leikit tosi erilaista kun minun kanssa ja taaperolle niin mieleistä.

Meillä on jako, että olen kotona ja mies käy töissä (täysin yhteiset rahat) niin onhan lapseen liittyvät asiat paljon tämänkin takia jääneet pääosin mulle, koska se on mun "työ". Hankinnat ja suunnitelmat muutenkin istuu enemmän mun luonteeseen kun miehen. Valitettavasti mies on tärkeässä roolissa töissä ja työ on myös hänelle erittäin mielekästä, joten aika perheelle meinaa jäädä vähäiseksi, vaikka arvostaa perhettä ja mielellään viettää kyllä aikaa kotona. Toki toivoisin, että hän olisi käyttänyt osuutensa vanhempainvapaasta, lähinnä sen takia että oikeasti ymmärtäisi mitä minun "työ" oikeasti on. Viimeksi hän on ollut lapsen kanssa yön kaksin lähes vuosi sitten, kun itse olen vähän joka välissä lapsen kanssa monta päivää ilman miestä (nytkin).
 
Toki! Terve mies, jolla ei ole syytä olla osallistumatta. Jos ajattelen kotitöitä, niin joudun kyllä usein kertomaan mitä pitää tehdä, mutta kyllä hän tekee. Ja ennen kaikkea hän jaksaa touhuta tytön kanssa!

Meille on muodostunut roolit lapsen kanssa olemisessa. Minä useammin keksin tytön kanssa jotain rauhallista tekemistä tai vien häntä pidemmille retkille. Mies jaksaa sitten kotona telmiä tytön kanssa enemmän ja vie tätä leikkipuistoon ja muutenkin lähitienoille ulos enemmän. Tyttö on kyllä molempien kanssa jumppaamassa, jos kotona tehdään jotain.

Mies myös jaksaa lapsen kiukuttelua paremmin. Jos ollaan molemmat paikalla niin minä olen meillä se joka useammin menee ns. jäähylle kihisemään kiukusta ja huutamaan tyynyyn jonkun uhmakohtauksen edessä ja mies ottaa koppia tilanteesta. 😅

Toisaalta minä hoidan kaikki lapsen vaatteisiin ja muuhun sellaiseen liittyvät asiat kokonaan. Kodin ulkopuoliset työmäärät on meillä molemmilla vaihdelleet paljonkin tytön syntymän jälkeen ja kotitöiden teko on sitten mennyt vähän niiden mukaan.

Kun mies oli kotona, niin hän jaksoi tehdä monimutkaisia illallisia usein, mutta nyt meistä ei kumpikaan jaksa laittaa niin paljon ruokaa niin tehdään enemmän yksinkertaisia laatikkoruokia yms. Tai kiireen keskellä koti ei ole muutenkaan ihan niin tiptop aina. Pystytään siis sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.

Vaikka mieheni välillä saa pääni räjähtämään 🤯(unohtaessaan kolmannen kerran peräkkäin saman asian kauppalistalta, sotkiessaan hetkessä ympäristönsä tai keksiessään jonkun uuden yritysidean, joka vaikuttaa meidän kaikkien arkeen), niin olen onnellinen, että juuri hän on lapseni isä. ❤️ Kyllä hän vaan on jaksanut kantaa niin paljon, esimerkiksi miun ollessa leikkausten jälkeen heikossa hapessa tai muutoin kipeänä paljon. Välillä kuulen entisten kumppanieni ikäviä sanoja päässäni tuollaisissa tilanteissa ja olen todella kiitollinen, ettei niihin suhteisiin tullut lapsia.
 
Takaisin
Top