Oma vointi synnytyksen jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja +Mymmeli+
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
+Mymmeli+

+Mymmeli+

Puuhakas puhuja
Maaliskuunmammat 2014
Vauvoista riittää puhumista loputtomiin, eikä kaikki muista kysyä miten äiti itse voi.
 
Minua ainakin kiinnostaa miten olette parantuneet synnytyksen jälkeen!?! Itse sain vasta esikoiseni ja koin suurehkon järkytyksen kuinka kipeä itse on synnytyksen jäljiltä. Tietysti kaikki on/oli tämän ihanan rakkauspakkauksen arvoista ja tekisin kaiken koska vain uudelleen, mutta silti. Pojan syntymästä tulee tänään tasan 3-viikkoa ja tuntuu että vasta muutama päivä on olleet itsellä alakerrassa kivuttomia. Tuntui hienolta istua taas kovalla tuolilla ilman suurta kipua :) Tosin sen lisäksi, että mulla on ensimmäinen synnytys takana se oli myös äärimmäisen raskas 96min ponnistusvaiheen ansiosta. Mulle tehtiin viisto episiotomia ja kaiken kaikkiaan 10 tikkiä.

Miten siis itse voitte? Miten teillä on alkanut parantuminen etenemään, niin sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen?
 
Itse olin aika heikossa hapessa heti synnytyksen jälkeen, kun verenhukka oli niin suurta ja meinasin osastolla pyörtyäkin. Rautalääkkeitä oon nyt napsinut synnytyksestä asti ja sen suhteen kunto alkaa olla jo hyvä. Mulle tuli 2. asteen repeämät ja tikkejä ommeltiin neljä ja istuminen oli aika tuskaista pitkän aikaa. Lisäksi mun lonkat ja nivuset oli tosi kipeät, joten ylösnousut oli hankalia etenkin sängystä. Nyt on onneksi jo helpottanut ja synnytyksestä on tosiaan aikaa päälle kaksi viikkoa. Pääsen jo hyvin liikkumaan, eikä tarvitse koko ajan jännittää, milloin kivun takia meinaa pettää jalat alta. Tikitkään ei enää tunnu ikäviltä ja ilmeisesti ne on jo hyvää vauhtia sulamassa pois.
 
Täällä alkaa elämä voittamaan, tai no alkaa tuntua normaalilta
Mulla oli verenhukka 1250ml ja sain 1000ml punasoluja sitten tiputuksessa. Mulla on epparihaava ja tuolla sisällä syvällä repeämä, joka synty vauvan päässä olevasta scalpista, se vuoti kovasti ja sen takia verenhukka.
Sairaalassa kaks ekaa päivää oli aikalailla vaan makoilua mut sit kolmantena päivänä olin jo enempi pystyssä, tiputus ja rauta teki tehtävänsä.
Kotosalla ollaan oltu nyt reilu viikko ja alkaa tuntua siis lähes normaalilta. Pystyn lähes normaalisti istumaan, vielä kyllä kovilla tuoleilla turvaudun renkaaseen ja ilokseni huomasin et tässä parin päivän aikana on jälkivuotokin alkanu vähenemään, tänään tullu tooosi vähän
Ainoo vaan on et oon tosi kalpee ja sen ansiosta silmänaluset näyttää entistä tummemmilta joten oon aika karseen näkönen Ehkä se siitä ku alkaa käydä tuolla ihmisten ilmoilla ja rupee taas ehostamaan itseään, jos sitä sit näyttäs vähän "elävämmältä"
 
Hyvä aihe :)

Tämä mamma sai synnytyksessä kaksi pinnallista limakalvorepeämää, toinen useamman sentin mittainen ja suhteellisen syvä, mutta kätilö katsoi ettei tartte ompeleita. Olinkin sitten toooosi kipeä ekat kaksi viikkoa, koska en päässyt antamaan haavalle sen kaipaamia ilmakylpyjä alusta asti, kun kaikki päivät meni teholla tytön vieressä istuessa ja haavat hautui sit tietty siteessä eli ei päässyt ollenkaan paraneminen alkuun. Ekalla kotikäynnillä terkka katsoi haavan ja sanoi, että hän olisi kyllä tikannut... On siis kai hyvin monenlaisia mielipiteitä. Pissillä käynnit oli sen ekat kaksi viikkoa ihan silkkaa helvettiä. Käsisuihkun avulla toimitukset helpotti jossain vaiheessa vähän, mutta alkuun ei sekään auttanut. Mikään ei ole ikinä kirvellyt niin paljon. Kahden vkon jälkeen alkoi selkeesti helpottaa, nyt haavat arpeutuneet hyvin ja olo lähes normaali :) Ihanaa, olo on lähes kuin uudestisyntynyt!

Jälkivuoto oli jo tosi niukkaa ja ihan vaaleeta, nyt se on vähän taas runsastunut... Plaah. Edelleen myös välillä vihloo tuolta kohdun seudulta. Epiduraalin pistokohta on kipeä selässä, onko muilla tästä kokemusta? Ainut, mikä nyt suuremmalti vaivaa, on kiusallinen virtsankarkailu. Meinaa aina lirahtaa kun naurattaa kovasti ja rakko yhtään täydempi. Kovasti oon kyllä treenannut lantionpohjanlihaksia jo raskausajalta alkaen, kuinkahan kauan teillä aiemmin synnyttäneillä on ollut karkailua jos sitä siis on ollut?

Ja tää mahanahka... Voi kun sille jaksais alkaa tehdäkin jotain :/ Eteen on jäänyt tollanen reppu vaikka kaikki raskauskilot (14kg) lähti alle kahden viikon kuluessa synnytyksestä. Raskausarvet on myös jotain aivan järkyttävää. Nahka on hiutunut paikoittain melkein puhki.
 
Täällä on kohta 3 viikkoa synnytyksestä ja alkaa alakerta olla melko normaali, pientä jälkivuotoa vielä. Synnytyksestä sain pari pientä repeämää ja muutaman tikin, mutta pystyin heti istumaan joten kuten. Raskausajan kilot ovat hävinneet (+muutama ylimääräinenkin, jee). Babyblues vaivaa, joinakin päivinä pahempana ja joinakin sitä ei edes huomaa. Toivottavasti tää itkeminen lakkaa joskus...
 
minä oon toipunu tosi nopeeta tällä kertaa.sain vain 3 vai 4 tikkiä 1-asteen repeämään ja se parani nopeeta,ekan viikon istuin mieluummin renkaalla mut pystyin kyllä kovallaki tarpeen vaatiessa istuun. jälkivuotoki oli aika minimaalista,ekan viikon vuosin sillai normaalisti vähän ku menkat ois ollu ja sit seuraavat 2 viikkoo oli enää semmost kevyttä tihkumista et semmonen mini pikkuhousunsuoja riitti hyvin.3vk siis kesti kaikkiaan kunnes loppu :) nyt tuntuuki ett ihan ku olis ovulaatio :O tai sitten menkat alkamassa >:( plaah. semmost menkkasärkyä ollu eilen ja tänään.
mut oli kyllä onni että nyt säästyin näin vähällä.esikoisesta kun tuli lääkärin arvion mukaan 25-30 tikkiä sisälle ,ulkopuolelle eppariin tuli vaan 5. en pystyny 2kk istuun kovalla..
 
Mä olen kans palautunut synnytyksestä todella hyvin. Melkein jo seuraavana päivänä tuntui siltä niinkuin ei olis koskaan synnyttänytkään. Paljolti kyllä vaikuttaa se, että selvisin täysin naarmuitta. Samana päivänä kun synnytin niin istuin jo kovalla penkillä täysin tuskitta.
Pari ekaa päivää oli vähän heikohko olo kun menetin sen verran verta kun istukka ei meinannu irrota ja siks kohtukaan ei päässyt supistumaan. Nyt oon syöny rautaa ja olo on mitä mainioin.
Jälkivuoto on alkanu pikkuhiljaa hiipumaan ja nyt tulee muutamia kertoja päivässä sellanen kunnon lorahdus, mutta välillä ei tiputtele ollenkaan (aika outoa minusta).
Viikko synnytyksen jälkeen kävin ekan kerran vaa'alla miehen kehotuksesta ja yllärä olikin aikamoinen kun huomasin, että oon taas takas lähtöpainossa! Mahakin on aika hyvin lähteny vetäytyy. Kyllä tota pullataikinaa tossa vähän vielä on. Ei todellakaan mikään pyykkilautavatsa, mut ihonmyötäisiä vaatteita oon jo hyvin pystynyt käyttämään.
 
Mulla tulee sektiosta nyt jo kuukausi ja edelleen on ihan yhtä hankalaa... Tiedän että mulle sektio oli terveyden kannalta ainut vaihtoehto mutta kyllä näin jälkeenpäin vituttaa ja suututtaa hyvinkin rankasti tää homma, ei tähän kipuun ja muuhun pystynyt mitenkään varautumaan ja lisäksi musta tuntuu että en ole mitenkään synnyttänyt, suhde poikaan ei ole vieläkään sellanen rakastavalämpönenihanaäiti-suhde vaan pikemminkin pidän vauvasta huolta jotenkin ohjelmoidusti.. Kyllähän se on ihana ja siitä tykkään mutta harmittaa että en ole siihen vielä mitenkään "rakastunut", voiks noin sanoa??

Sektiohan oli operaationa täysin kivuton että pidin sitä ihan huijauksena, sanoinki hoitajalle siellä leikkauksessa että meen sieltä mistä aita on matalin kun en tunne mitään kipua, mutta kyllä nyt jälkeenpäin pyörrän puheeni, on tää varmasti ihan yhtä suurta kärsimystä kun teillä muillakin! Mulla kaikenlisäksi on sektiohaava tulehtunut ja joudun juoksemaan lääkärillä joka kolmas päivä, lisäksi antibiootit aiheuttaa hiivan mikä on tietty mahtava lisä tähän jälkivuotoon..
Syy miks haava tulehtu on se kun pidin poikaa sylissä niin sen jalat aina osu haavaan enkä tajunnu että se potkii niin voimakkaasti, haava aukes sitten sen takia kahdesta kohtaa. Se on ihan tunnoton se iho siitä ympäriltä niin en tajunnu edes mitään :/ Kipu säteilee ainoostaan kohtuun sisälle ja kävellessä reisiin.

Onneks sentään baby blues on hälvenemässä, jaksan kuitenki tätä fyysistä puolta vähän paremmin kun en itke koko aikaa kaikkea :) Ja sama mulla niin tää jumalaton MAHA, siis kilot on kaikki lähteny mutta tää nahka, siis oon tasan sen näkönen ku olisin jollain 6:nellä kuulla raskaana... raskausarvet ja iho koko mahasta on menny ihan sellaseks ryppyseksi ja veteläksi ja se lähinnä roikkuu tossa reisien päällä, siis aivan järkyttävää. Ja mitään jumppaliikkeitä ei saa tehä ja rasvatakkaan en voi.. Kai se siitä sit ajan kanssa?
 
Täällä toivuttu synnytyksestä myös todella nopeesti ja hyvin. Ensimmäiset päivät kävelin kuin ankka, pylly takana-etukenossa :) Istumaan meno oli aika taiteilemista ja nouseminen myös, mutta parin ensimmäisen päivän jälkeen painoin jo lenkkiä kotimaastossa. Pissakin tuli ihan normaalisti jo synnytyspäivänä, sitä kakkaa saikin odotella, kun pelkäsin niin ponnistaa sitä-kun tuo väliliha leikattiin mutta yllätyksekseni se hätä tuli sunnuntaina ihan luonnostaan.

Muutenkin voin todella energisesti, jaksan touhuilla kaikkea entiseen malliin. Pitää koputtaa puuta ettei tule "jälkikäteen" mitään takapakkeja. Itselläni myös tuo maha hieman roikkuu, arvet sentään ovat haalistuneet. Turvotus hävinnyt ja ainakin itse huomaan että tuo imetys vie kyllä sen verta kropasta energiaa että laihtunutkin olen. Ihanaa kun pystyy taas pitämään omia vanhoja vaatteita ilman että kiristää ja ahdistaa, ja koruja-kihlasormusta! Kyllä sitä nauttii ihminen pienistä asioista :)
 
Annemari-
ei se rakkaus kaikilla äideillä heti synny eli ole huoleti! tuo on kaikista mullistavinta naisen elämässä niin heittäähän siinä kaikki tunteet ja hormoonit ihan häränpyllyä.mutta kyll se sieltä tulee ,usko pois <3 ja kun sulla se babyblueskin oli niin se on myös tehny osansa niihin tunteisiin.
inhottavaa et sinul on noin pitkittyny tuo toipuminen :( toivottavsti alat pian paraneen ja sittenhän kun sektiohaavakin on täysin parantunut ja vatsalihakset palautuneet yhteen niin saa alkaa liikkumaanki sen röllykän suhteen ;) mulla ei esikoisesta jääny mitään röllykkää mut nyt kyllä on :S HYI! tahon eroon tästä nahkarepusta!!! :D
 
Mun vointi on ollu kokoajan suorastaan loistava!!! Sain pari tikkiä ensmäsen asteen repeämään, mutta ei nuo kyllä ole haitanneet missään vaiheessa! Istuin jo tunti synnytyksen jälkeen ja mitään jomotusta suurempaa kipua en ole tuntenut!!!(Istuin muuten esikoltakin heti aamulla kun syntyi yöllä ja mulle tehtiin sillo eppari... koskaan en ole sitä rinkulaa tarvinnu) Jälkisupistukset tosin oli alkuun aika hemmetin kipeitä ja ärsyttäviä.... Piti aina imettäessä helutella jalkoja kun sattu niin kovin, särkylääkkeitäkään en viittiny syödä kun musta tuntui että tirpalle tuli niistä ilmavaivoja.  Nyt olo jo normaali, jälkivuotokin on loppunu ja sitäkin oli paaljon vähemmän kuin esikoiselta.

Tää on muuten aiwan mahtava aihe... Kaikki (itsemme mukaan lukien) unohtaa äidin siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt! Kiitos Mymmeli!
 
Täällä porskutetaan!

synnytyksestä on kolme viikkoa tasan. Eka viikko oli tympeä. Kaveri jäi kiinni hartioista niin alapää oli aika tohjona, ihan istuinluita myöten. Jälkivuoto alko niukkenee kuitenki jo viikko sitten ja oon siitä lähtien pärjänny ihan pikkuhousunsuojalla, yöksi paan kuitenki ohkasen siteen. II asteen repeämään pantiin neljä tikkiä, joiden ois pitäny sulaa 2 viikossa, mutta kaksi siellä näyttäis vielä olevan ja ne kirraa vähän ihmeellisesti - aion ottaa puheeksi neuvolassa tällä viikolla jos ei sula siihen mennessä. 12 kiloa 13 kertyneestä on kadonnut. Alapää kärsii istua mutta ei tunnu omalta alapäältä.

Mulla oli kans jottai kummaa herkistely-itkeskelyä eka viikko kotiutumisen jälkeen mutta nyt on parempi fiilis. Ollaan päästy jo liikkumaan vauvan kanssa niin se jotenki aukasee tekemisen mahollisuuksia eikä oo niin mökkihöperö olo.

Väsyttää toki enempi ja koko ajan on kauhia kuuma tai jano tai palelee, ja nyt kun vauva joutui sairaalaan yöksi tarkkailuun operaation jälkeen tuntu että tissit otti kylmää ja olivat vähällä räjähtää, vaikka pumppasin ne tyhjiksi kolmesti perjantain aikana ja maidon talteen. Ummetus on jatkuvasti vieraana, ja sitte ku tulis, niin pitää aika varovasti toimitus tehdä.

Maha roikkuu sen yhden menetettävän kilon verran ja näkyy tullen raskausarpiakin, nyt ne ei niin näy kun ovat "repun" alapuolella - pitäiskö jättää esteettisistä syistä tuo reppu tuohon! Ja hassua: linea negra ilmestyi synnytyksen jälkeen.

Mutta muuten olo on fyysisesti ja henkisesti aika mainio ja olen saanut sovitettua entisen minäroolin tähän äitirooliin, joka mua vähän pelotti että miten mulle istuu nää vauvahommat. Mutta hyvinhän tää sujuu. Mies tulee kohta töistä, huokastaan enste vähän ja sit mennään pitemmälle vaunulenkille!
 
Ihana kuulla ettei kaikilla muillakaan ole mennyt ihan kaikki putkeen. Joskus tuntuu että yksin täällä ähellän ja manaan. Mies tosin yrittää muistuttaa että eihän siitä ole vielä kuin hetki. Mulle laitettiin kätilön mukaan kolme tikkiä. Ja istuin jo pyörätuoliin jolla mut vietiin osastolle. Mun jalat ei kantanut sitä väliä. Mutta muuten tosiaan selvisin yllättävän hyvin. Jälkivuoto on ollut tosi vähäistä, kuin menkkoja. Ja parin päivän jälkeen vain tiputtelua, ja sitten jotain ihme hulauksia melkein päivittäin. Nyt parin päivän päästä tulee kaksi viikkoa synnytyksestä eikä vuotoa ole kuin noi hulaukset enään.

Mutta mulla on edelleenkin jalat tosi heikkona, okei mitä olin laiskana ennen synnytystä. Mutta en meinaa jaksaa puolen tunnin kävelylenkkiä pihalla. Olen vähän ihmeissäni. Kävin vaa'alla ihan ilkeyttäni kun tulin kotiin. Ei olisi kannattanut. Painoa oli lähtenyt synnytyksessä noin 2 kiloa! Vaavikin painoi 3 kiloa+ istukat yms päälle, mutta tilalle tuli järkky turvotus. Mun jalat turposi ekan viikon ilta illalta kamalemmiksi. Ja sormet on kuin nippu nakkeja. Siis nyt synnytyksen jälkeen. Ennenkin sitä oli mutta se lähti pois. Tämä ei vaan meinaa lähteä mitenkään. Römpsä tossa edessä on melkoinen. Painoa on tähän mennessä hävinnyt noin 5 kiloa, ja toivon että sitä vielä vähän lähtisi. Tulihan sitä 15 kiloa kuitenkin. Niin että tavoitetta on, kun ajattelin saada normi vaatteet talveksi päälle. Mammahousut on ainoa mitä haaveilen jalkaan. Onneksi nahkatakki mahtuu kuitenkin.

Tunteista sen verran, että ekan viikon synnytyksestä itkin. Itkin kaikkea ja kaikkialla. Itkin onnesta ja liikutuksesta ja vaikka mistä. Onneksi se alkaa vähän tasaantumaan. Mutta näin meillä on ollut jokaisen lapsen kohdalla. Se näköjään kuuluu meillä siihen normaaliin tapaan mennä.
 
Nyt mä olen ruvennut tässä hiljattain parantumaan, mutta en olis voinut kuvitellakkaan että tulen noin kipeeks.. 
Jouduin kiireelliseen sektioon ja siinä syy mahan kipuun.. :/ en kauheesti mitää itse voi tehä..
 
Kysymys teille joilla kokemuksen syvää rintaääntä:

JÄLKITARKASTUS: mitä siellä tarkalleen ottaen tehdään? Terkka otti multa jo tytön viime neuvolakäynnillä virtsan, painon, verenpaineen ja hempan tuota lääkärikäyntiä varten, niissä ei mitään ongelmia.

Kahden viikon päästä itsellä edessä ja jo hirvittää että kuinka kipeää tekee :/ Paikat ei vielä todellakaan entisellään...
 
Nyt on viikko synnytyksestä ja oon ihan suhteellisen hyvin toipunu. Ainakin henkisesti. Tuntuu että joka päivä on ytä juhlaa ton rakkauspakkauksen kanssa ja päivät menee vaan sitä ihastellessa <3 Öitä edelleen vähän jännitän et miten toi nukkuu koska mies ei viel pidä isyyslomaa ja on yöt töissä ni joudutaan olemaan murun kanssa yöt kahdestaan. Nyt pari yötä oon saanutkin nukutuksi sellaiset 8 h erissä joka riittää siihen etten oo ihan zombie päivisin.

Tonne alakertaan tuli vaan pari pinnallista haavaa ja muutama tikki joka kyllä edelleen vähän on kipeä ja hankaa mutta oon pystyny jo joten kuten istumaan ja käymään puolen tunnin lenkeillä. Eniten vaivaa aiheuttavat järkyttävät peräpukamat joita tuli kaksin kappalein ja ovat todella kipeet ja isot =/ mä oonki nyt sit käyttäny aamuisin peräpuikkoja ja voiteita sekä movicolia vatsan pehmikkeenä. Hankalaa on myös kun meillä ei oo käsisuihkua ni sit pitäis aina kammeta suihkuun niitä suihkuttelemaan.. Jälkivuotoa tulee vielä ihan kunnon holahduksin ja tuntuu et side vaan hauduttaa tota alapäätä. No jospa se pikkuhiljaa laantuis ja vois pitää pelkkää pikkuhousun suojaa.

Muuten oon kyllä tosi tyytyväinen olotilaani. Tuntuu nyt jo että ei se synnytys loppujenlopuksi ollutkaan nii kamalaa ja ehkä mä viel tuun synnyttämään uudelleen :)
 
Mulla tulee torstaina kuukausi synnytyksestä ja olotila on nyt  hyvä :) Alapäässä vielä yksi tikki vihottelee eikä meinää millään sulaa. On myös semmosessa kohdassa että housut hankailee niin pikkase ärtyny mutta luotan että paranee vielä.
Mulle tehtiin tosiaan eppari synnytyksessä ja se kerkiskin sitte tulehtumaan jo laitoksella. Ja tuon tulehduksen jälkeen sain sitte vielä kohtutulehduksen mutta nyt voiton puolella tosiaan :)
Synnytin torstaina ja se ensimmäinen viikonloppu oli kaikista tuskasin kun ei istumisesta tullu mitää ja kävellä ei jaksanu ku ihan hetken kipujen takia mutta sen yli kun pääs niin alko sitten nopeasti helpottumaan. Istuin jo laitoksellakin (sattu kylläkin) mutta noin viikko siinä meni synnytyksen jälkeen että pysty kivutta jo istumaan.

Henkisesti selvisin omasta mielestä melko hyvin. Laitoksella olin kyyneleet silmissä melkein koko ajan kun kaikki itketti :D lääkäri kun sano että tyttö terve ja kotiin lähtölupa annettu niin vollotin vuolaasti!

Rehellisesti sanottuna en osannu ajatella synnytystä noin rankkana kokemuksena ja varsinkin se synnytyksen jälkeinen viikko.. ei sitä niin vaan pompattukkaan sängystä ylös ja tehty lenkkejä yms mitä olin haaveillut, mutta siltikin kyllä joskus tulevaisuudessa haluan lisää lapsia eli oon valmis kokemaan sen uudestaan muttei vielä!
 
Mulla on kulunu synnytyksestä nyt kuus viikkoa ja olo on entisellään. Jälkivuoto on loppunu, paino tippunu jo ihan mukavasti ja suonikohjutkin hävinny! Ihan hillitön tuo taikinamaha kyllä vielä. Raskausarpia mulle ei onneksi tullu. Millon sitä mahaa saa alkaa siis treenaamaan? Ois ihana päästä siitä eroon.
Ainut mikä vaivaa ton mahan lisäksi on pieni paineen tunne alapäässä, mutta se on kuulemma normaalia. Toivottavasti menee ohi. Alussa oli mullakin älytöntä vuoristorataa noiden tunteiden kanssa, mutta pian se alkoi onneksi helpottaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top