Oma synnytyksen jälkeinen vointi

miu84

Jostain jotain jo tietävä
Ajattelin, että tähän voisi koota omia synnytyksen jälkeisiä olotiloja ja mahdollisia "oireita".

Itse huomasin n.kuukauden päästä synnytyksestä, että leposyke yöllä (ja välillä normaali syke päivälläkin) on todella matala, n.50 tai allekin. Raskausaikana kun leposyke on ollut n.70-80 ainakin, ja sitä ennenkin 60 tietämillä. Onko muut huomanneet tällaista harventunutta pulssia?

Entäs miten olette kokeneet valvomiset? Meillä nukutaan keskimäärin vain noin neljä tuntia vuorokaudessa kunnon unta (päivisinkään ei vauva osaa nukkua kunnon unia), ja välillä iskee huoli, kauanko univajetta kroppa kestää...kun se oma jaksaminen vaikuttaa tietysti vauvankin hyvinvointiin. :/
 
Muokattu viimeksi:
Sanotaanko nyt vaikka näin, että vointi on hyvä. Valvomisia ei tule, joten en voi vertaistukeakaan valitettavasti antaa. Meillä on hyvin nukkuva lapsi! Kestäisin valvomista varmaan tosi huonosti, joten onneksi yöllä voi nukkua. Alussa oli hirmu touhukas olo koko ajan, mutta nyt vajaa 3kk synnytyksestä alkaa vauhti jo hiipumaan :D Ei kai aina tarvitse jaksaakaan.
Syke on melkeinpä sama kun raskaana ollessa, eli 80-100. Kai se on mulle vaan normaali syke sitten.
 
Mulle tuli synnytyksen jälkeen kauheita lihakipuja. niin kovia etten saanut nukuttua. kroppa ilmeisesti ihmetteli mihin hävis yhtäkkiä niin iso määrä painosta. nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa helpottaan kun 3kk mennyt.
 
miu84, Onko vauvan hoito apua saatavilla niin, että pystyisit päivällä nukkumaan? Taidan itse olla sellainen hormooni-hyrrä, että, vaikka unet välillä olisi katkonaisempia, se ei pahemmin haittaa..

Olo alkaa olla oikeastaan aika ok. Lihasjumitkin on helpottamaan päin, kun vauva viihtyy hyvin lattialla ja sitterissä, ei vaadi niin paljon kanniskelua ja hyssyttelyä enää. Mulla luonnostaan matala syke n.50..raskausaikana korkeampi 60-70.
 
Mulla on joka toinen päivä energinen olo, jaksaa lenkkeillä ja siivota ja touhuta (jopa käydä salilla!) ja joka toinen päivä mega väsy, mässytän kilokaupalla herkkuja ja torkun koko päivän vauva kainalossa.

Öisin herätään 2-3h välein. Uni alkaa 23 ja nousta täytyy 7. Oon huomannut että iltaisin itse haluaisin nukkumaan jo 21-22, eli ne vikat tunnit on melko rankkoja kun itse on jo ihan loppu mutta vauva ei nukahda....

Isästä ei ole nukutuksessa apua eikä myöskään nouse aamulla aikaisin, sekin vituttaa aika ajoin. Tosin se varmaan johtuu omasta väsymyksestä..
 
kesävaavi: Mies voi joskus vapaapäivinä kantaa vauvaa repussa; mutta tosiaan tämä tyyppi ei juuri päiväuniakaan nuku, kantoliina tai -reppu ainoat paikat, joihin saattaa nukahtaa...

Kai se tosiaan riippuu pitkälti myös hormoneista, miten tuo vähäinen unen määrä vaikuttaa kehenkin... Kiva kuulla, että agronomin ei tarvitse juurikaan valvoa. :) Sterling; kuulostaa sinun yöt kyllä rankoilta (me sentään koitetaan torkkua sitten pitkälle aamuun). Ja sama juttu vähän meillä; mies ei osallistu vauvan nukkumis-/valvomis-/ eikä muihinkaan rituaaleihin, kun täysi työ, että jaksaa mulle tuoda kaupasta ruokaa ja passata silloin kun ehtii. :D
 
Mulla vointi on ollu aika hyvä koko ajan, johtuen pitkälti siitä, että on aika kiltti vaiva ja Isukki osallistuu paljon. Alussa oli sitä herkistymistä, mutta nyt jo normaali olo.

Ulkoilen ja liikun paljon ja uskon sen vaikuttavan omaan vireystilaan. Nukun sikeämmin ja pärjään vähemmillä unilla. :) ja onneks ne yöheräämiset on tosiaan vain vaihe ja helpottaa koko ajan. Tsemppiä kanssasiskot yöheräilyihin ja univajeisiin! Sallitkaamme erilaiset nautintoaineet(suklaa yms.), jotta jaksetaan tää vaihe. :wink

Jos minä voin hyvin, niin voi perheemmekin paremmin :)
 
Meillä on helpottunut arki nyt tosi paljon, kun saatiin vauvan vatsavaivat kuriin ja lonkkavaljaat pois kokonaan! Tyttö nukkuu ihan uskomattomia yöunia 21..22-06 heräämättä edes syömään! :joyful: ja olen pahoillani teidän puolesta, jotka heräätte öisin :Heartpink

Jospa teitä helpottaisi vaikka tieto siitä, että tätä edelsi 2-4h itkumaratoonit iltaisin! Meillä myös esikoinen on nyt esiuhmassa (1v7kk) ja hän herää myös klo.6 kun tyttö herää syömään. Siinä meillä alkaa hiljalleen aamupuuhat ja klo 10 ollaan jo viimeistään ulkona. Välillä meinaa palaa väsyneenä pinna kun vauva itkee ja esikoispoika kirkuu vieressä ihan muuten vaan kun on väsynyt tai tylsistynyt..:banghead: Mutta ulkoilu auttaa kyllä tähänkin helposti, pitää vaan jaksaa hetki kaaosta ennen kuin sinne pääsee! :wink

Sellaista siis arki meillä. Tänään aloitan pumpin pitkästä aikaa ja saan siten aikaa ihan.itselleni. hetkeksi. Niin ja toki suklaa auttaa myös joka asiaan..siksi on hyvä jumpata vähän myös :rolleyes: terv. Juuri eilen mokkapaloja leiponut (ja aamupäivällä kahvin kanssa sitä herkutellut) herkkusuu :grin:grin
 
Synnytyksestä palautuminen oli nopeaa. Kroppa ollut kovilla valvovan ja yhdessä vaiheessa varsin itkuisen vauvan vuoksi. Meillä asuu vauva, joka ei tykkää nukkua päikkäreitä (paitsi sylissä) ja yöt elellään 1-3 tunnin pätkissä.

Imetyksen alku oli työläs, raskas ja hyvin kivulias. Siitä kuitenkin selvittiin ja nyt imetys on ihan helppo juttu. Alun maratonimetykset on ollu osana saamaan selkää, niskaa ja hartioita totaalijumiin.

Korvien välille on ollut työlästä sopeutua vauva-arkeen ja kotona olemiseen. Itkuisen lapsen kanssa, kun ei oikein tee mieli mennä mihinkään jaksamisesta puhumattakaan. Menevälle äiti-ihmiselle on ollu kova paikka olla vaan kotona. Nuppia helpottaa säännöllisesti pari kertaa viikossa vietetty oma aika koiraharrastuksen ja saliharrastuksen parissa.
 
Mä oon vasta nyt alkanut tuntemaan, että kroppa alkaa pikkuhiljaa palautumaan synnytyksestä edes jotenkin. Johtunee istukanpalasesta, joka huomattiin vasta jälkitarkastuksessa noin 2,5kk päästä synnytyksestä. Kiitos siitä kuuluu neuvolalle, jolla oli "kesäloma" eikä ketään kiinnostanut mun tai vauvan vointi ja meitä palloteltiin sinne tänne, tietämättä tai kyselemättä mitään. Kerrankin käytiin neuvolassa ja meiltä kysyttiin et miks meille oli varattu aika... (Tytöllä siis seurattiin painoa imetyksen ja korvikkeen takia ja mulle oli just annettu antibioottikuuri tulehdukseen.. )

Ja mistä mä, ensisynnyttäjänä, sen tiesin, ettei pitäis olla jatkuvaa kipeää/menkkamaista kipua tai tosi väsynyttä oloa kropassa tai ettei vuodon tulisi jatkua niin pitkään ja arkaa oloa alavatsassa..Toki mä kaikesta mainitsin aina neuvolassa, mutta kaikki vakuuttelivat, että kuuluu asiaan.
Kiitos tulehduksen (jonka aiheutti siis se istukanpalanen kohdussa) imetys oli muutenkin takkuilevaa, mutta kun se yhdistttiin antibioottikuuriin jälkitarkastuken jälkeen, maidontuotanto lakkas miltein kokonaan. Ja sekin vähä mitä oli, niin aiheutti tytölle järkyttävät vatsavaivat.

Noh, koko hoidon jälkeen (siinä meni noin 2,5 viikkoa) kun yritin taas antaa rintaa, niin eihän sieltä paljoa enää tullut ja tyttö oli saanut jo niin hyvin pullosta, ettei rinta enää kelvannut ollenkaan .Pumppaamalla ei tullut tilkan tilkkaa. SInne tyssäsi siis imetys. Hirveän kidutuksen ja vaivan jälkeen. Suoraan sanottuna ärsyttää ihan älyttömästi. :mad::mad::mad::mad: Me tosiaan tehtiin kaikki mahdollinen; rintakumi, imetysohjaus, kipeät rinnat, imetystyyny, vaihdeltiin asentoja, annettiin niin paljon rintaa kuin mahdollista ja vähennettiin koko ajan korviketta..

Muutenkin neuvolan toiminta on ollut enemmänkin kuin kyseenalaista. Selitin esim. montaa kertaa heille, miten tyttö voi huonosti ja sillä on todella kovat vatsavaivat ja ulostaminen sattuu, mutta tyypit oli vaan et "ikävää"..
Itse pitiä etsiä jostain netin keskustelupalstoilta että voisi kokeilla tytölle mallasuutetta, kun neuvolassa sanottiin että on ok jos tyttö ei kakkaa viikkoon! VIikkoon!! Siis herranjestas, eihän aikuisellekaa tee hyvää olla viikko kakkaamaatta.. ja tytöllä oli vielä kehkeytymässä selkeästi inho kakkaamiseen.. On ok jos lapsi ei kakkaa viikkoon omasta halustaan, mut ei oo ok jos lapsi itkee kun yrittää kakkaa. Maalaisjärkikin sen jo sanoo.

Lisäksi anoppini, joka on vanha neuvolatäti (mutta ei oo siis tehnyt hommia enää yli 10 vuoteen) on tentannut mua että miksen enää anna rintaa ja kyllähän mun pitäis, ja pitää vaan sinnikkäästi jatkaa.. Ikäänkuin mä oisin vaan laiskuuttani antamassa pullosta. Tulis itse pumppaamaan mun rinnat, niin ehkä tajuis et kun sanon ettei sieltä enää tuu, niin sieltä ei todellakaan enää tuu. Ärsyttää, että kun muutenkin yrittää kaikkensa lapsen eteen, niin joku hemmetin tänttä inttää ettet tee tarpeeksi. Ja hän siis tietää tilanteen ja tietää että mulla on ollut tulehdus jne.

Huoh.. Pahoittelen avautumista. On vaan ärsyttänyt ihan hemmetisti tää, miten äitejä seurataan neuvolassa synnytyksen jälkeen. Tai vauvaa. Minulta eivät kyselleet mitään ja kun kerroin oma-aloitteisesti, niin sanoivat että on ihan normaalia. Vasta lääkäri jälkitarkastuksessa harkitsi, että josko lähettäis varmuuden vuoksi lähetteen... just joo. Varmaan pitää itse varata aika jollekin fyssarille tai lekurille, kun on imetyksen aikana ja jälkeen sattunut rintaan silleen pistävästi.. mietin et oisko joku tukos tms, jota en itse saa hierottua auki. Ja vauvan vointi oli käytännössä vaan painon mittausta. Mitään muuta ei koskaan tehty, ellei ollut aivan pakko (esim. joku rokote tms.) Ihan sama, vaikka selitin että kun tyttö ei normaalisti itke, mutten kun saadessaan mun rintamaitoa ja kun kakkaa, tai kun ei halua kakata.. "ikävää.. ihan normaalia" oli vastaus.. hemmetti.

Muuten tyttö on onneksi voinut jo paremmin. Sitä mallasuutettakaan ei tarvinnut kuin muutama kerta antaa ja sen jälkeen loppuivat itkut kakkaamisen yhteydessä. Kakkaaminen on muutenkin helpottunut, eikä lapsi näytä niin pelokkaalta enää kun yrittää kakata. Yleisesti vatsavaivat ovat helpottaneet ja ruokahalu vaan lisääntynyt. Eilen oli 1kk tauon jälkeen neuvolapäivä, jolloin tyttö sai 3 rokotusta kerralla. Siksi oli kärttyinen ja tosi väsynyt ja nyt rakoilee rytmi. Muuten normaalisti tyttö ei päivisin nuku, mutta yöllä senkin eestä. :happy: Päivisin saakin sitten juosta ja huhkia koko ajan syöttämässä ja viihdyttämässä :grin

Että sellasta täällä :)
 
Meillä tyttö "papanoi" hurjan itkun kera kun siirryttiin korvikkeeseen! o_O mutta kun vaihdettiin merkkiä niin kakka oli taas normaalin löysää. Vasta neljäs korvike vei mahavaivat kokonaan pois. Eli niitä kannattaa vaihtaa jos on vatsavaivaa.
 
Fitnessmamma: Kuulostaapa tutulta. Meillä on myös ollut alusta asti itkuinen vauva, jota ei päivisin voi laskea oikeastaan minnekään, eikä juuri nuku päiväunia. Kroppa on tosiaan jumissa. Imettää pitää edelleen (vauva reilu 2kk) puolen tunnin välein päivisin, koska se on ainoa, joka auttaa itkuun. Ellei ole sattunut nukahtamaan tunniksi kantoliinaan. Tämä ei halua olla vaunuissakaan, saati nukahtaa sinne, joten vaunulenkkejäkään ei voi tehdä... Itseänikin on alkanut ahdistaa pelkkä kotona oleminen; ei voi tosiaan kuvitella, että vauvan kanssa lähtisi mihinkään, kun hillitön itku ihan varmasti yllättää. Yöt on onneksi verraten parempia, vaikka unta ei tietenkään tule riittävästi. Tsemppiä meille..! :wink
 
Älkää ottako tätä nyt hyökkäyksenä :shy: mutta voisiko auttaa, jos välillä antaa pullosta lisämaitoa (vaikka omaa pumpattuna jos ei halua korviketta antaa)? Vauva luultavasti itkee nälkää vaikka olisi juuri syönyt (näin ainakin kävi meillä imettäessä).

Meillä esikoinen oli juuri samankaltainen, eli tosi itkuisa ja oli rinnalla ihan koko ajan. En jaksanut sitä 2h syöttöväliä ja heräämistä, joten aloin antaa illalla ja yöllä korviketta, ja silloin yöt helpottavat. Päivällä annoin myös joka toisen syötön pullosta(neuvolan ohjeen mukaan että saatiin paino nousuun), jolloin sain myös omaa aikaa. Imetyskerrat saattoivat kestää 45min-2h. Imetys ei vaan ollut koskaan helppoa, ikuista imuote taistelua muutenkin. Ja nyt kävi niin ettei tyttö osannut imeä tarpeeksi lujasti, sillä syöttöpunnitus näytti 0-15ml ainoastaan :sorry:

Nyt meillä on kaksi tervettä pullolasta ja terve ja jaksava äiti :wink muistakaa siis myös hoitaa itseänne ja tsemppiä arkeen :Heartpink:Heartpink:Heartpink:Heartpink
 
Tsemppiä LovecraftianBaby! Onpa osaamatonta neuvolaporukkaa sattunut sinulle!

Itsekkin annoin neuvolaan palautetta vanhempien valmennuksista etenkin imetyksen osalta, että on hyvä myös vanhemmille sanoa, että jos maito ehtyy on OK antaa lapselle korviketta, eikä se tee sinusta yhtään huonompaa vanhempaa!
Itsellä oli nimittäin sellaiset kuvitelmat (ensisynnyttäjä) tai näin minulle oli valmennuksessakin iskostettu, että jos teet tarpeeksi työtä imetyksen eteen (ihokontaktit,rinnalla olot, vaihtelut jnejne...) kyllä maito nousee. NO EI mulla noussu kunnolla ja työstettyäni asiaa, se on nyt ihan fine, että osittain imetän. Mutta jos minulle olisi se jo aiemmin ilmaistu, että ei kaikilla nouse ja on ok antaa korviketta, en ehkä olisi pudonnut niin korkealta.

Moni puhuu, että imetys on lapselle muutakin kuin ruokaa, mutta imetys ei ole rakkauden määrite. Lasta voi rakastaa ihan samalla tavalla olipahan täysimetetty, osittain tai korvikkeella. Pääasia on, että lapsi on terve ja kasvaa. :Heartred

Onneksi on kaikenlaiset facebook ryhmät ja foorumit, josta saa apua, neuvoja, vertaistukea ja paljon muuta, sillä ei ensisynnyttäjä osaa kaikkea kysyä, eikä neuvola osaa kaikkea kertoa kysymättä.

Pakko vielä lisätä tää kuva, joka ainakin helpotti minua. :)

Tulipas tästä avautuminen... :D
9f849c1d0a522e6111f300eb288b24fe
 
Joo, meidän poika on alusta asti saanut vähän korviketta, jotta paino lähti nousuun. Itsekin ajattelin, että sillä on vain hirveä nälkä, ja n.3 viikon iässä aloin antaa korviketta useammin pitkin päivää imettämisen päälle, jos olisi tyytyväisempi. Mutta eipä se kyllä itkuihin auttanut; päinvastoin luulen, että imeminen/syöminen on vain ainut, mistä vauva osaa hakea lohtua, ja jatkuvasti täynnä olevasta mahasta taas aiheutuu kipuja...kierre siis. Tämän siis päättelin sitten, kun huomasin, että oma maito alkoi selvästi lisääntyä ja punnituksissa painonnousu alkoi olla mallikasta (jopa 200g/viikko). Nykyäänkin saa kyllä pari kertaa päivässä korvikeannoksen, juurikin että nukkuisi yöllä paremmin.
 
Meilläkin on kokeiltu antaa korviketta, mutta ei vaikuttanut itkuihin tai syöttöväleihin taikka yöuniin. Ja vauvan kasvu kertoo maidon riittävän, joten en näe syytä venyttää mahalaukkua turhaan. On myös käynyt niin että korvikkeella "hoidettiin" iltaitkua sillä seurauksella että vauva heräs yöllä hankalaan oloon ja puklaili paljon.

Itkuisuuteen apu löytyi akupistepainannasta, eli akupunktio ilman neuloja.
Suoliston kehittymättömyys ja pitkä synnytys oli todennäköisimmät syyt itkeskelyyn ja tyytymättömään oloon.
 
Takaisin
Top