Olisitko selvinnyt synnytyksestä ilman modernia lääketiedettä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Hanna

Näppärä viestien naputtelija
Olisitko sinä selvinnyt synnytyksestä ilman modernia lääketiedettä? Entä lapsesi?

Tähän juttuun on koottu uhkia, jotka olivat naisille totisinta totta ennen nykymuotoisen synnytyslääketieteen kehittymistä – aika hurjia juttuja.

Arvioiden mukaan 1600-1700 luvuilla äitien synnytyskuolleisuus oli noin 1-1,5%, ja kun synnytyksiä oli monella naisella lukuisia, todennäköisyydet huonoon arpaan tietysti kasvoivat. Lapsilla kuolleisuusluku oli tätäkin korkeampi. Suomessa me saamme nauttia maailman pienimmästä äitiyskuolleisuudesta: 3 menehtynyttä / 100 000 synnytystä.
 
Olisin varmaan, vauvan perätilasta huolimatta. Lantio kuvattiin ja olihan se nyt iso, olisin osannut kertoa sen itsekin. :joyful:

Äidin äiti kuoli synnytykseen, joten saadaan kyllä olla kiitollisia, että nykyään asiat ovat paremmin!
 
Esikoisen selviytymisestä en olisi ihan varma, ehkäpä jos olisin onnistunut saamaan koulutetun kätilön, jolla olisi ollut pihdit mukana.

Kuopuksen kanssa ei olisi ollut mitään ongelmia kummallakaan meistä :)
 
Kolmosen kohdalla olisi saattanut olla täpärällä, piti laittaa cytotecit lopuksi kun kohtu ei jaksanut supistua tarpeeksi. Nelosen kohdalla vauvan selviytyminen olisi ollut epävarmaa. Mulla meni vedet rv29+2 ja vauva syntyi rv32+6 ja joutui elvytettäväksi pari minuuttia syntymästä.
 
Esikoinen tuskin olisi selvinnyt, ainakaan ilman hapenpuutteen aiheuttamaa aivovauriota. Hän sai synnytyksessä keuhkokuumeen ja joutui suoraan teholle hengityskoneeseen.

Kaksi seuraavaa lasta varmastikin olisivat selvinneet, kuten myös minä itse. Mutta esikoisen syntymä oli hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka lähtökohdat olisivat kunnossa ja synnytys sujuisi hyvin melkein loppuun asti. En ikinä voisi edes harkita kotisynnytystä muun muassa tästä syystä.
 
Olisin. Ei sitä modernia lääketiedettä käytetty synnytyksessä juuri lainkaan, valitettavasti. Vähemmän moderni kätilö oli sitä mieltä, että mitään ei tarvita, koska synnytys ei ole käynnissä, ja sen jälkeen mitään ei ehtinyt saamaankaan kun lapsi syntyi.

Muoks. Ja siis olen modernin lääketieteen fani, en ole missään tapauksessa kotisynnytysten kannalla. Synnytyksessä vain jäi vähän epäselväksi, olisiko sitä modernia lääketiedettä edes ollut saatavilla.
 
Muokattu viimeksi:
Esikoisen syntymästä ehkä olisimme molemmat selvinneet, istukka irtosi juuri pommistusvaiheen lopussa.
Toisessa synnytyksessä olisimme molemmat kuolleet, istukka irtosi osittain kotona.
Kolmosen syntymästä olisimme selvinneet.
Nelosen synnytyksessä olisimme molemmat kuolleet, istukka irtosi kokonaan ja jopa nyt oli hilkulla, että molemmat selvittiin.
Pistää kyllä miettimään jos ei olisi ollut nykylääketiedettä apuna.
 
Olisi siinä voinut käydä vauvalle huonosti. Nyt mentiin sektioon sydänäänten laskun takia. Tiedä sitten olisinko hänet saanut ponnistettua ulos elävänä, jos ei olisi ollut vaihtoehtoja ja jos olisin, kuinka paljon hapenpuute olisi aiheuttanut vaurioita.Tosin epiduraalihan saattaa heikentää supistuksia että tiedä häntä olisiko ponnistusvaihe edennyt nopeammin ilman sitä.
 
Minä olisin kyllä selvinnyt jokaisesta synnytyksestä mutta esikoiselle olis voinut käydä kehnosti...
Hän oli perätilassa, napanuora oli lyhyt ja tiukasti kaulan ympärillä! Hän lähtikin salista elvytäkseen ja teholle:(
Kiitos modernin lääketieteen ja osaavien kätilöiden hän on nyt super reipas ja täysin terve ykkös luokkalainen<3
 
Esikoisen sykkeet heikkeni kesken ponnistusvaiheen, mutta olin jo miltei ponnistanut pään, kun lääkäri sai imukupin kiinni. Eli todennäköisesti esikoinen olisi selvinnyt ilman apuja myös vanhaan aikaan.

Kolme seuraavaa olisivat varmaankin myös selvinneet, ei mitään riskitekijöitä. :)
 
Esikoista vauhditettiin oksitosiinilla kun olin niin poikki 2 vrkn jälkeen mutta vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin. Tiedä sitten olisiko mennyt hyvin loppuun asti tai kauanko synnytykseen olisi mennyt, kun vasta epiduraali sai paikat avautumaan vauhdilla. Tokan kanssa ei mitään ongelmaa, joskin hyvä että oli kokenut lapsenpäästäjä koppaamassa kun napanuora oli kaulan ympärillä.
 
En osaa sanoa. Todennäköisesti en. 2/3 synnytyksestä jouduttiin vauhdittaa käynnistyksellä ja yksi lapsi olisi menehtynyt siihen kun sydämen ductus suonet ei auennu. Nykyään kaikki kolme ihania terveitä murusia :happy:
 
Oltaisiin kuoltu minä ja vauva ilman lääkäreitä! Raskausmyrkytys ja pikkukeskonen.

Aika karua ajatella, että luonto olisi hoitanut meidät pois. :sorry:
 
Esikoisesta en tiedä. Hänellä oli ilmeisesti huono päänasento ja napanuora kaulan ympärillä kolme kertaa, joten synnytys pitkittyi ja lopulta leikattiin. Olisi voinut ehkä tulla itsekin ulos, mutta synnytys olisi kestänyt ja olisi voinut saada vaurioita napanuoran takia. Toinen syntyi itse ihan ok, mutta minä olisi voinut kuolla jälkivaivoihin. Luulen että olisin kuollut molemmilla kerroilla.
 
Muokattu viimeksi:
Kaksosilla olisi ollut varmaan mahdollisuudet jäädä henkiin ilman lääketiedettäkin, mutta voi olla, että ilman pysyviä vaurioita ei oltaisi selvitty. Kolmannen kanssa olisi todennäköisesti pärjätty kotisynnytyksessäkin molemmat hengissä.
 
Luultavasti en olisi selvinnyt koska repesin pahasti ja vauva tuli imukupilla. Todennäköisesti olisimme molemmat kuolleet.
 
En tiedä. Lantiotani ei magneettikuvattu, vaikka epäilin minulla olevan sama kuin äidilläni ja mummollani, eli ahdas lantio, josta vauva ei välttämättä mahdu syntymään. Perinnöllisyyden lisäksi seikka että maha oli edessä ja iso heti alusta lähtien (kun lantion suojiin ei kauaa mahdu ahtauden takia?), sai minut uskomaan itsellänikin ongelmia tulevan. Kärsin aivan järkyttävästä, kamalasta synnytyspelosta, jotenka jouduin neljästi käymään pelkopolilla juttelemassa. Viimein sain sektiopäätöksen pelkoperustein ~rv 36. Ei mitenkään houkuttele ajatus mahdollisessa uudessa raskaudessa saman toistamisesta, mutta syli tuntuu tyhjältä ja vauvakuume kaivertaa.. Sektio oli kuitenkin oikea päätös.
 
Oltais varmasti kumpikin selvitty. Pelkällä ilokaasulla jota ilmanki ois pärjänny kun ei mitään auttanu. Eppari leikattiin ku tyttö piti nyrkkiä niin tiukasti poskea vasten. Sehän ois varmasti hoitunut entisaikaankin.
 
En olisi selvinnyt synnytykseen asti ilman. Hyperemeesiin olisin kuollut. Nestehukkaan olisi henki lähtenyt ilman nykyaikaista tiputusta.
 
Takaisin
Top