Mä oon miettiny synnytystä jo pitkään. Ei pelota tms. lähinnä vaan on "kiva" päästä taas synnyttämään. Tiedän, oon outo. :D Musta synnyttäminen vaan on jotenkin niin ihanaa, vaikka tietysti sattuu. Mut silleen luonnollista.
Eniten pohdin taas sitä et toivottavasti ehditään sairaalaan. Esikoisen synnytys kesti ekasta supistuksesta 8h, toisen vesistä ja supistuksista 5,5h ja kolmas supistuksien alusta 2,5h. Oli hilkulla ettei matkalle ois syntyny vaikka n. 20min päässä sairaalasta asutaan. Mies ei ehtiny ees mukaan synnytykseen ku oli vielä viemässä vanhempia lapsia hoitoon. Tällä kertaa tuskin ees viedään minnekään vaan meen taas yksin synnyttää ja mies hoitaa lapset sit.
Mut joo, sairaalaan kuitenkin haluan, vaikkei kivunlievityksille yms varmaan taaskaan ole tarvetta (kaikki edelliset tulleet ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä, liike, pystyasento ja suihku riittävät, jos ehtii). Viime synnytyksessä oli vähän reilummin vuotoa jälkeenpäin niin parempi senkin puolesta olla sairaalassa. Plus tietty se, et vauva voi hyvinkin todennäköisesti syntyä ennenaikaisesti, niin suunniteltu kotisynnytys ei onnistu. Edelliset syntyneet 38+4, 36+3 ja 36+3, eli tuskin menee ainakaan yliaikaiseksi.
Toinen pohdittava asia on tietty se, et jos synnytys käynnistyy miehen ollessa töissä ja esikoisen koulussa, niin mitäs sitten? Ajelenko mä täältä sairaalalle lapset mukana vai mitä ihmettä, kun ei oikeesti voi jäädä odottelemaan yhtään. Toivottavasti käynnistyy illalla/viikonloppuna et mies ja kaikki lapset kotona. :)