E
Epätoivoinen
Vieras
Tilanne on sellainen että olen melko alussa raskaana ja raskaus ei ole mennyt aivan putkeen. On ollut kipuja ja vuotoa ja lääkäri halusi ultrata lopulta selvittääseen ettei kyse ole kohdunulkopuolisesta. Olen yksin saanut ravailla lääkäreis, labroissa jne ja kun tuli tieto että joudun ultraan ni pyysin miestä tueksi koska pelotti niin paljon. Mutta mies halusi jäädä kotiinsa pelaamaan mielummin pleikkaa (asumme vielä eri talouksissa koska etsimme isompaa asuntoa). Ultrassa selvisi että olen 6+1, sykettä ei löytynyt ja vuodon syyksi selvisi infektio jonka sain papasta joka otettiin viime viikon alussa. Lääkäri haluaa että ultra uusitaan parin viikon päästä että selviää että näkyykö syke vai onko mennyt kesken. Niin olen nyt pari päivää saanut yksin kotona itkeä kivuista ja pelosta kuunnellen miehen haukkumista että olen ilkeä sika ku kehtaan sanoa että olen pettynyt ku hän ei tullut tueksi ja pistää oman mukavuutensa ja pleikalla pelaamisen raskauden ja minun edelle. Väittää että yritän muka kontrolloida, käyttää raskautta aseena, haen väkisin riitaa jne kun olen ollut surullinen ja pettynyt kun hän ei ole ollut tukena. Niin kysyn että vaadinko oikeasti liikaa ja olenko minä oikeasti tässä se kusipää ku oletan että olisi itsestäänselvyys että toinen haluaa tukea ja olla mukana tämmöisessä tilanteessa. Varsinkin ku mies on se ketä on jo muutaman vuoden puhunut lapsen hankkimisesta.
ja että mieskin ymmärtäisi kuinka tärkeää toisen tuki on tälläisessä tilanteessa.
