Oireita
- Ketjun aloittaja Kirppu^
- Aloituspäivämäärä
Mulla oli vajaan viikon verran alavatsassa menkkajomottelua, joka paheni vähitellen ja sitten tuli niitä kivuliaita supistuksiakin, mutta sen yhden kerran jälkeen tilanne on rauhoittunut kun aloin ottamaan vieläkin rauhallisemmin, paitsi tänään taas kun tehtiin kotona remonttia...oli virhe osallistua, pientä nipistelyä taas tuntunut alavatsassa. Selkäkivulta olen välttynyt tähän asti kokonaan. Nyt 28+3. Liitoskipuja on edelleen nivusten seudulla, ei voi ottaa pitkiä askeleita, tai työntää jalalla mitään, esim. pesukoneen luukkua kiinni, tuntuu ikävältä. :)
Tiiuli
Näppärä viestien naputtelija
Mulla myös noita liitoskipuja ollut jostain viikolta 21 lähtien. Välillä tuntuu että koko alapää repeis
Nyt ei oo ollut vähään aikaan menkkakipuja. Muuten niitä on ollutkin koko raskauden ajan. Liitoskivut myös vaivaa..Vauva on ollut koko ajan pää alaspäin ja kivasti painaa tonne alas..
Aika huonosti on tullut nyt nukuttua. Selkeesti uni on kevyttä, herään helposti eikä välttämättä enää nukuta. Nyt oon käynyt kerran tai kaks yöllä vessassa. Näin myös ensimmäinen synnytysunenei ollut kyllä kovin ruusuinen..
Täällä kans nyt tää viikko ollu aika kevyt unista aikaa. Nukun kyllä yössä ~7h.
En muista missä vaiheessa esikoisesta alko syntymään valmistautuminen, mutta toivottavasti tässä tokassa tää ei kuitenkaan olis sitä nyt ihan vielä.
Nukun pääsääntöisesti vasemmalla kyljellä, paras asento mulle ja mahalle. Enkä oo vielä tarvinu lisätyynyjä tms.
En muista missä vaiheessa esikoisesta alko syntymään valmistautuminen, mutta toivottavasti tässä tokassa tää ei kuitenkaan olis sitä nyt ihan vielä.
Nukun pääsääntöisesti vasemmalla kyljellä, paras asento mulle ja mahalle. Enkä oo vielä tarvinu lisätyynyjä tms.
Useimmiten tulee herättyä vessaan kerran tai kaksi yössä, tai oikeastaan yleensä jano on pahempi kuin vessahätä. Jos saa nukuttua ilman lisähäiriöitä noilla 1-2 vessakäynnilla jonkun 7-8 tuntia yössä niin se on melko täydellinen tilanne. Kolmas vessareissu/muu häiriö alkaa jo haitata unen laatua. Jos joku yö tulee nukuttua pitempään, niin se yleensä kostautuu sitten seuraavana yönä, kevyempi uni, joten heräilen helpommin ja heräämisen jälkeen vaikeampi nukahtaa. Ja liian lyhyt/huonosti nukuttu yö aiheuttaa vatsasärkyä. Suoraan vatsallaan en ole pystynyt nukkumaan ihan alkuviikkojen jälkeen, mutta muuten edelleenkään ei ole mitään ongelmaa asentojen puolesta.
Jos ei ole millään muulla rasittanut liikaa ja takana on hyvin nukuttu yö, niin aamulla herätessä ja sängyssä makoillessa ei tunne raskautta mistään ellei sisuksissa potkita.
Toki siis ihan konkreettisesti kasvanut vatsa näkyy ja tuntuu.
Onko muuten muilla samaa, että nukkumaan käydessä selälleen mennessä tuntuu kuin keuhkot litistyisi eikä saa happea? Menee kyllä hetken kuluttua ohi ja usein herään selältään.
Jos ei ole millään muulla rasittanut liikaa ja takana on hyvin nukuttu yö, niin aamulla herätessä ja sängyssä makoillessa ei tunne raskautta mistään ellei sisuksissa potkita.
Toki siis ihan konkreettisesti kasvanut vatsa näkyy ja tuntuu.Onko muuten muilla samaa, että nukkumaan käydessä selälleen mennessä tuntuu kuin keuhkot litistyisi eikä saa happea? Menee kyllä hetken kuluttua ohi ja usein herään selältään.
-milliania-
Silmät suurina ihmettelijä
Tässä alkaa viikot käymään vähiin kaikilla pikkuhiljaa, onko lähdestyvä synnytys alkanut antamaan muille jo merkkejä? Täällä nyt viikot tasan 35+0 ja eilen koettiin jänniä hetkiä menkkajomotuksen ja 5min välein säännöllisten supistusten kanssa. Kuitenkin laantuivat onneksi suihkussa ja synnärille ei tarvinnut lähteä. Olisipa tajunnut viome kontrolliultrassa kysellä kohdunsuun tilannetta. Ensi viikolla tulevassa kontrollissa toisaalta jo turha tarkastella, johan viikot alkaa olla näin kolmatta synnyttäessä kasassa.
Ehdin ottaa tästä jo pienen stressin aiheen kun muutama viikko sitten takaperin heräsin viikon ajan aamuyöstä selkä todella kipeänä ja ainoa asento, missä sain uudestaan unenpäästä kiinni oli selällään, ja usein olen tässä raskauden aikana muutenkin herännyt selälläni. Ja sitten muistin, että perhevalmennuksessa käytiin läpi sellainen lista "myyttejä" ja yksi niistä oli, että selällään ei saisi nukkua. Hoitaja siellä sanoi, että saa nukkua selällään jos se tuntuu itselle hyvältä, mutta tietysti menin ja googlasin koska en ollut ikinä moisesta edes kuullutkaan ja mietin, miksi se oli ylipäätään siellä listalla. Googlesta nyt löytää kaikkea hömppää niin kysyin vielä viime kerralla lääkäriltäkin ja hän sanoi myös, että saa nukkua jos itselle tuntuu hyvältä. Jos ei tunnu, niin sitten vaihtaa asentoa, sillä se voi vaikuttaa istukan (?) toimintaan kun vauva painaa selän verisuonia. Mutta eniveis, äidin pitäisi siis tuntea myös huonoa oloa, mikäli vauvalle aiheutuisi selällään nukkumisesta vaaraa, ja silloinhan jo itsekin vaihtaa asentoa jos ei tunnu hyvältä, oli syy mikä tahansa. Eli koska en ole tuntenut mitään erityistä nukkuessani selälläni niin ajattelin niin myös jatkaa, usein nukahdan kyljelläni mutta jos herään selälläni niin ei tarvitse panikoida :)
Niihän se menee et jos ite pystyy olemaan selällään niin sillon ei oo vauvallakaan hätää. Selällään maatessa eka tulee äidille huono olo, ja sen jälkeen istukan ja vauvan verenkierto voi heiketä. Harva äiti pystyy makaamaan selällään koska vatsa painaa valtimoita, mutta jos pystyy ni sitte ei oo hätää. Mäki pystyn ajoittain makaamaan selälläni, varsinki sillon jos sänkyyn mennessä oon ensin maannu kyljellään. Sohvalla pystyn maata selälläni. Esikoisen aikaan ihan viimisillä viikoilla oli selinmakuu hankalaa, jopa neuvolassa puoli-istuvassa asennossa makaaminen aiheutta huonon olon ja pyörrytystä.
Vaivaako ketään "levottomat jalat" nukkumaan mennessä/nukkuessa?
Itse valvoin viime yönä taas n. 1.30-2.00 asti tuon vaivan takia. Viime raskaudessa oli muutaman iltana levottomat jalat, mutta nyt jo useamman viikon ajan lähes joka ilta. Sama myös päivällä jos yrittää nukkua päikkärit. Just kun on väsyneenä nukahtanut, herää siihen pakottavaan tarpeeseen liikutella jalkoja.. Välillä on ollu pakko nousta ylös ja käveleksiä hetken aikaa, että jalat rauhoittuu.
Magnesiumia oon kokeillut, ja pientä helpotusta saanut siitä. Kylmägeeli ei auttanut..
Onko muita toimiviksi todettuja tapoja miten saa helpotettua jalkojen oloa?
Itse valvoin viime yönä taas n. 1.30-2.00 asti tuon vaivan takia. Viime raskaudessa oli muutaman iltana levottomat jalat, mutta nyt jo useamman viikon ajan lähes joka ilta. Sama myös päivällä jos yrittää nukkua päikkärit. Just kun on väsyneenä nukahtanut, herää siihen pakottavaan tarpeeseen liikutella jalkoja.. Välillä on ollu pakko nousta ylös ja käveleksiä hetken aikaa, että jalat rauhoittuu.
Magnesiumia oon kokeillut, ja pientä helpotusta saanut siitä. Kylmägeeli ei auttanut..
Onko muita toimiviksi todettuja tapoja miten saa helpotettua jalkojen oloa?
Esikoisen aikaan alko levottomat jalat vaivaamaan erityisesti iltasin. Nukkumista ei onneks häirinny. Ja sama jatku synnytyksen jälkeenki, oikeen väsyneenä tv.tä kattellessa alko jalat nykiin. Nyt tän tokan aikaan on ollu ehkä hivenen pahempi vaiva, alko aikalailla ekalla kolmanneksella ja erityisesti päikkäreiden aikaan vaivaa enemmän. Ja mitä enemmän on päivällä liikkunu, sitä pahempi vaiva on iltasin. Toistaseks yöt oon kuitenki saanu nukuttua. Mulla melkeempä kylmä pahentaa sitä, joten villasukat ja/tai peitto jaloilla on jonkin verran auttanu. Magnesiumia ei oo tepsiny yhtään.
Mulla on kans välillä niin levottomat jalat et ei pysty nukkuun. Erityisesti illalla kun yrittää nukahtaa. Esikoisesta vaiva oli vielä pahempi kuin nyt.
Kiitos vinkistä! Oon niin lämminverinen, että varsinkin kesällä potkin peiton heti nukkumaan mennessä pois enkä tykkää käyttää sukkia edes talvellakaan..
Nyt oon parina iltana nukahtanu tosi hyvin ilman jalkojen levottomuutta ku oon kääriny jalat lämpimään!
vko 39 ja nyt on pari kertaa ollut lieviä liitoskivuiksi tulkittavia tuntemuksia. Lonkat tehny jo muutaman viikon sitä, että jos paino on enemmän toisella jalalla ja tekee pientäkään kiertoliikettä (esim seisoo pöydän edessä ja kääntyy) niin tulee hyvin nopea viiltävä kipu ja inhottava "muljahdus". 
Lähes kaikki kenen kanssa päädyn vahingossakin juttusille ja aihe päätyy raskauteen, surkuttelevat mua viimeisillään raskaana näin kuumalla kelillä. Mutta kun ei mulla ole mitään ihmeempiä ongelmia, niin koita nyt sitten selittää siinä jotain fiksua.
Kunhan ei ole pakko olla pahimmalla helteellä, tyyliin se +28C, auringonpaisteessa pitempää aikaa, niin ei mitään ongelmaa. +23C ja aurinkoa on vielä oikeinkin kiva, myös ulkona ollessa, ja tuntuu ihan samalta kuin ilman vatsaa. Tuossa kun säät viileni ja porukka oli onnellista mun puolesta, niin itse vain toivoin helteiden paluuta, ettei tarvitsis vatsaa puristavia pitkiähousuja, ja yrittää jumpata sukkia&kenkiä jalkaan, kun ei meinaa taipua enää. 
Lähes kaikki kenen kanssa päädyn vahingossakin juttusille ja aihe päätyy raskauteen, surkuttelevat mua viimeisillään raskaana näin kuumalla kelillä. Mutta kun ei mulla ole mitään ihmeempiä ongelmia, niin koita nyt sitten selittää siinä jotain fiksua.
Kunhan ei ole pakko olla pahimmalla helteellä, tyyliin se +28C, auringonpaisteessa pitempää aikaa, niin ei mitään ongelmaa. +23C ja aurinkoa on vielä oikeinkin kiva, myös ulkona ollessa, ja tuntuu ihan samalta kuin ilman vatsaa. Tuossa kun säät viileni ja porukka oli onnellista mun puolesta, niin itse vain toivoin helteiden paluuta, ettei tarvitsis vatsaa puristavia pitkiähousuja, ja yrittää jumpata sukkia&kenkiä jalkaan, kun ei meinaa taipua enää. Kaipa nämäkin raskausoireita on, kun pää pehmenee niin, että unohtelen asioita lahjakkaasti ja puhun mitä sattuu.. 
Ja vielä oon tullut kömpelöksikin, kun kaaduin rappusissa, ja lensin polvilleni kynnyksen päälle(onneksi en mahalleni). Nyt on sit polvi tosi kipeä ja käveleminen vaikeaa.
Ja maha törmäilee milloin mihinkin, kun se on aina edessä ylimääräisenä ulokkeena.
Ja vielä oon tullut kömpelöksikin, kun kaaduin rappusissa, ja lensin polvilleni kynnyksen päälle(onneksi en mahalleni). Nyt on sit polvi tosi kipeä ja käveleminen vaikeaa.
Ja maha törmäilee milloin mihinkin, kun se on aina edessä ylimääräisenä ulokkeena.