Nyt alkaa olla olo, että syntyis jo. Oltiin eilen illalla leffassa, kun kaveri päätti oikein tosissaan aloittaa päänasettelun oikeaan koloonsa. Käänsi pyllyn aivan suoraan ylöspäin niin etten meinannut henkeä saada, kun painoi niin palleaan. Hoin itselleni mentaalimantrana, että silmät ja suu auki, silmät ja suu auki - en ole koskaan pyörtynyt, mutta hetkittäin alkaa olla aavistus, miltä se saattaisi tuntua.
Kotona tuli sitten pari napakkaa supistusta ja niiden perään aivan tolkutonta mahanahan alaista riehumista. Uni tuli ja armahti vasta joskus puoli kolmen aikaan. Nyt kun oon viikon verran enempi tai vähempi valvonut, alkaa olla aika toispuoleinen olo. Vessassa pitää käydä vähintään tunnin välein, päätä särkee, tissit kutiaa öisin aivan vimmana (oon raapinut kannut jo aivan raidallisiksi), lapsen möyrintä tekee tosi huonoa ja sattuukin...
Oon siis ihan poikki, aivan tööt. Jos meen pitkäkseni, poika potkii herkeämättä. Jos ei potki, pissattaa. Jos ei pissata, oksettaa. Tätäkö pitää vielä kuukausi jaksaa?