Tokaa oottaessa yks lääkäri oli ihan hämmästynyt ja epäuskoinen yhtenä kappaleena olostani, kun neuvolatäti konsultoi tältä uusia ohjeita mun raskausmyrkytysoireisiin liittyen. Hän oli ollut vahvasti sitä mieltä hänen vastaanotollaan käydessäni edellisellä viikolla, että synnytän ihan päivän parin sisällä, kun paikat oli 3cm auki ja supistuksia tuli päivittäin ja hää vielä teki pyöräytykset siellä kohdunsuulla.
No enhän mä mitään synnyttänyt, vaikka "vahvat oireet" oli päällä koko ajan ja paikat hyvin hollilla.
Viimeks, kun meni viikolla yli lasketusta ajasta, niin sisko yritti saada mua lähtemään synnärille LA:n tienoilla, et "meet vaan valittaa vähän kipuja, oot kuitenki jo useamman sentin auki, kyl ne puhkasee kalvot ja saat synnyttää".
Se oottelu, jännittäminen ja malttamattomuus on ihan kivaa aikaa. Ja nyt kun todennäkösesti viimeistä lasta ootan, niin haluan ottaa näistä hetkistä kaiken irti. En toivottavasti koskaan enää oo raskaana, mutta toisaalta se on hieman haikeaakin. On tää niin ainutlaatuista kuitenkin ja jännää, vaikka tähän liittyy paljon epämukavuusalueella roikkumista. (Mut sellasta se on vauvankin kanssa.)
No enhän mä mitään synnyttänyt, vaikka "vahvat oireet" oli päällä koko ajan ja paikat hyvin hollilla.
Viimeks, kun meni viikolla yli lasketusta ajasta, niin sisko yritti saada mua lähtemään synnärille LA:n tienoilla, et "meet vaan valittaa vähän kipuja, oot kuitenki jo useamman sentin auki, kyl ne puhkasee kalvot ja saat synnyttää".
Se oottelu, jännittäminen ja malttamattomuus on ihan kivaa aikaa. Ja nyt kun todennäkösesti viimeistä lasta ootan, niin haluan ottaa näistä hetkistä kaiken irti. En toivottavasti koskaan enää oo raskaana, mutta toisaalta se on hieman haikeaakin. On tää niin ainutlaatuista kuitenkin ja jännää, vaikka tähän liittyy paljon epämukavuusalueella roikkumista. (Mut sellasta se on vauvankin kanssa.)
Ja silti tuntuu että on ihana käydä muuten vain käppäsemässä...