Oireiluja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oireita on täälläkin.. Selkä alkanut vaivat oikeen tosissaan ja närästää ihan sairaana. Se on ihan sietämätöntä välillä eikä mikään meinaa auttaa. En osaa valita syömisiäkään vielä oikein sen perusteella, mikä alkaa närästää, kun tämä on ihan uus vaiva mulle. Söin yks päivä kaks ruisleipää ihan terveellisillä päällisillä, niin aivan jäätävä närästys vaivas monta tuntia.
Supistukset on myös ystävänä edelleen, mutta onneksi harvemmin ku pari viikkoa sitten [:)] Kyllä tästä vielä hauskaa tulee! Kaveri odottaa kans ja sillä ei mitkään vaivat ole vaivanneet. Pakko myöntää, että olen vähän kateellinen [:)]
 
HipsuNen: mulla närästi jo ennen raskautta, ja nyt siis kaks kertaa kauheammin. Mutta tässä vinkkejä ruoist, jotka ainakin mua närästää:
-ruisleipä, etenkin!!!
-tuorekurkun kuori
-paprika, erityisesti raaka sellainen
-joskus porkkana ja tomaatti, myöskin raaka enemmän kuin kypsä
-kaikki rasvainen ruoka
-kahvia en juo, mutta muut ovat kertoneet senkin närästävän

Että syö siinä sitten terveellistä ruokaa kun kaikki närästää!! [:@]

Rennietä mulla menee ihan pakettikaupalla. Sitä saa syödä max 12 tablettia päivässä, joka kyllä mulle on toistaiseks riittänyt. Siis on mennyt jotain 6-8 kpl päivässä, riippuu vähän siitä mitä syö. Mulla myös Samarin auttaa jonkin verran. Ei ne kuitenkaan koskaan kokonaan sitä närästystä poista, mutta sentään helpottaa oloa jonku verran.[8|]
 
Mulla onneks pahin närästys meni ohi, ainut mikä tällä hetkellä aiheuttaa ongelmia on se, että jos syö ennen nukkumaanmenoa tai sohvalle vaakatasoon menoa, silloin närästää, mutta muuten onneks ei. Luulin että se vielä pahentuisi, mutta helpotti onneks. Tosin vältän tosi paljon maustettuja ruokia ja maitoa menee litratolkulla [:D]
Mutta toi selkä...paikat löystyy ja se edelleen aiheuttaa ongelmia, mutta näillä mennään. Särkylääkettä en syö kun en halua vaikka sitä lekuri määräsi.
 
Kiitos Eve78 hyvistä vinkeistä. Ihan käsittämätöntä vaan, että just kaikki tervellinen närästää. Kahvia en onneks juo ollenkaan. Täytyy käydä hakeen Rennietä. Oon kans huomannut ton saman, että pahinta on joskus se, kun menee hetki syömisen jälkeen vaateriin. Sitten alkaa tulipallot puskea ylös päin eikä mikään tunnu auttavan.
Seuraavaksi ku keksis jotain tälle selälle. Välillä tulee sellanen hetki, että tavallaan toinen jalka pettää alta, kun astuu. Se pistos on jotenki niin voimakas siellä kankun päällä.
 
[:)]Juu, tosiaan, just ennen nukkumaan/makoilemaan menemistä ei kannata syödä. Tai sitten aina syönnin jälkeen istuskelee jonkun aikaa ennen ku yrittää mennä maate. Ja kaikenlainen koukisteleminen (esim kenkien/sukkien laittaminen jalkaan)syömisen jälkeen on todella närästävää puuhaa...

Siitä on ollu kans vähän apua, kun on syöny muutaman tunnin välein vähän kerrallaan. Jos vetää koko mahan täyteen yhdellä kertaa, niin se kyllä närästää sit useamman tunnin.

Mulla selkä on vielä suhteellisen hyvässä kuosissa (onneks!), vaikka jotain kipuja onkin, eikä ihan kauheen kauaa jaksa seistä tai istua putkeen.[:-]

Nyt meen nukkumaan, huomenna on neuvola klo 8.15, josta pitää sit juosta kovaa kyytiä töihin... hohhoijaa!![8|]
 
apua, sarjassamme tyhmiä kysymyksiä...mut siit, tuntuuko että teidän vauvamahat painaa tosi paljon? mulla on ihan viikon sisällä tullut sellainen tunne, että tuo painaa tosi paljon, siis ihan sohvalla makoillessa, istuessa, kävellessä...sit satunnaisia kipuja ollut eilen ja tänään tossa keskellä...vauva potkii ja muuten siis pitäs olla kaikki  ok. Tuli vaan tällainen tyhmä juttu mieleen,että kuuluuko sen ollakkin näin? [:)]
 
Mulla on alkanu kans ihan parin viimepäivän aikana maha tuntumaan isolta ja raksaalta. Eilen tuntu ettei kävelämään pysty ja että takakeno on suuri. Tukivyö, mammahousut ja masutuubi kaikki yhtä aikaa päällä ja siitä huolimatta painaa. Ja arkana on, kun potkuja ja pungerrusta tuntuu riittävän. Kuinkahan monta viikko veilä jäljellä? Tänään kyllä vaikuttais taas vähän helpommalta. Mulla on kyllä jo sohvallakin tyynyt tukena samalla tavalla kuin nukkuessa [:D]

PS. enkä oo kyllä yhtään epäilly etteikö kuuluis tuntua tältä [:)]
 
Sama juttu, tosi painavalta tuntuu päältä ja sisältä. Mä myös oletan automaattisesti että näin kuuluukin olla, kun kuitenkin siellä sisuksissa kasvaa jotain joka tulee koko ajan painavammaksi. [:)]
 
Mulla närästi ihan hirveästi silloin viikoilla 6-18. Samaan aikaan, kuin oli järkyttävä pahoinvointi. Ne kaksi taisivat lietsoa toisiaan. Läppä oli ihan löystynyt ja siksi päästi kaiken läpi, niin mahahapot, kuin öksytkin. Mulla ei ainakaan Rennie auttanut mihinkään. Ihan sama, kuin olis karkkia syönyt, paitsi pahaa sellaista.[:D]

Mutta se, mikä jonkin verran auttoi oli Gaviscon oraalisuspensio. Se on sellainen paksu maitomainen litku, jota juodaan n. 10ml ja se tekee kalvon niin mahalaukkuun, kuin ruokatorveenkin ja polte loppuu siihen. Sitä kannattaa ottaa syömisen jälkeen ja ennen nukkumaanmenoa, koska sitten taas, kun syö jotain, se kalvo häipyy ja teho lakkaa. Ton tökötin ongelma oli pahoinvointiaikana sen koostumus. Niele nyt sitä vatkulia, kun muutenkin oksettaa.

Lisäksi söin kuurina Primperan-pahoinvointilääkettä, jonka neuvolalääkäri oli määrännyt. Se vahvistaa ruokatorven alinta sulkijalihasta, jolloin mahahapot (ja oksennus) ei pääse niin helposti läpi.

Tuon viikon 18 jälkeen ei ole närästystä ollut. Toivottavasti ei tulekaan.

Mulle ei ole raskausarpia tullut, ainakaan vielä. En ole vaivautunut rasvaamaan mahaani, kun rasvat tuntuvat aina niin nihkeiltä, vaikka kuinka pitäisi olla hyvin imeytyviä. Napakaan ei ole vielä pullahtanut ulospäin. Kyselin äidiltäni, miten nämä asiat ovat hänen kohdallaan olleet. Ei ole arpia tullut, eikä napa kääntynyt ollenkaan, vaikka maha on joka kerralla ollut melkoinen. Ei ole myöskään linea negraa, eikä merkittävästi enempää karvojakaan.

Mitä painontunteeseen tulee, niin se tosiaan on lisääntynyt eksponentiaalisesti viimepäivien aikana. Vielä viimeviikolla olin mielestäni hyvinkin ketterä, enkä aina edes muistanut mahaani. Nyt se tuntuu olevan kokoajan tiellä. Onneksi nyt ei tarvitse olla siellä päiväkodissa kyykistelemässä ja kumartelemassa. Huh.
 
Nonni, pitkästä aikaa vihdoin ja viimein pääsin täälläkin käymään niin kerronpas vähän kuulumisia..

Elikkä tämä joulukuinen on niin hätänen, että meinas tuossa jo tulla tupsahtaa maailmaan vähän turhan aikasin, mutta onneksi se saatiin vielä pysymään sisällä.. Ainakin toistaiseksi..Paikat on pehmeet, kohdunkaula alle sentin, ulkosuut auki, sisäsuu just ja just kiinni..Supistukset on ollut tosi rajuja, mutta onneks lääkkeillä saatu niitä hillittyä.. Muutama viikko vierähti sairaalassa ihan vuoteen omana ja nyt sain just ja just luvan siirtyä kotiin omaan sänkyyn, koska mulla ei ole vielä lapsia eikä lemmikkejä. Mitään en kylläkään saa tehdä muuta kuin maata mutta aina tämä oma sänky sairaalan sängyn voittaa!! että nyt tässä vaan toivotaan että poika pysyis mahdollisimman pitkään masussa, paras paikkahan se on sille vielä tässä vaiheessa...

Viikon välein joudun lääkärillä käymään ja heti supistusten tullessa lähtemään takaisin polille...Mukavaa ei ole ja jos on ideoita miten sais ittiään vähän piristyyn niin antaa tulla vaan! Ystävät  käy onneksi ahkeraan kattomassa, mutta ei nekään voi tänne mun seuraksi jäädä asumaan..[:)]
 
Huh huh! Hurjasti tsemppiä kuiku!! Toivottavasti tilanne pysyy aisoissa ja poika saisi vielä kasvaa ja kehittyä kohdun turvassa. Onneksi Suomessa on hyvää tuo keskosten hoito, mutta olisi se varmasti äärimmäisen rankkaa niin vanhemmille kuin vauvallekin. Ymmärrän hyvin, että aika käy pitkäksi. Mulla ainakin ottaisi tosi lujille jos joutuisin vuodelepoon nyt...
 
Tsemppiä sinulle kuiku... Kaksi raskautta maanneena luulen tietäväni aika hyvin mitä käyt nyt läpi. Viimeisten viiden vuoden aikanahan keskoshoito on täällä Suomessakin mennyt huimasti eteenpäin ja minun kahdeksan vuoden takaiset kokemukseni keskolasta ovat varmaan jo aika muinaismuiston kaltaisia - hyvää hoito oli silloinkin ja nyttemmin kuulemma vain parempaa.

Paljon lisäpäiviä/viikkoja sinulle toivotan. Minäkin vietin eilen osan päivästä vuodelevossa (itse leikin taas lääkäriä, kun nuo supistuksen pirulaiset täälläkin kiusaavat...) Vähän täällä elelen siihen malliin, että nyt olen jo miehellekin kertonut, että supisteluja on ilmennyt - oli pakko, kun näyttää ettei tästäkään raskaudesta tule sellaista helppoa loppuun asti menossa olevaa raskautta kuin toivoin. Eli vähitellen perhettä valmistellaan siihen, että mahdollisesti äiti tulee olemaan joitain viikkoja hieman vedottomana taas kerran (onneksi tässä eletään jo viikkoa 29, joten viimeistään reilun viiden viikon päästä voi jo hengähtää helpotuksesta... kunhan sinne pääsisi)

Minulla muuten vauva myllää jo häpyluun takana, eli vaikuttaisi siltä, että kuten edelliset myös tämä on katsonut asiakseen laskeutua ja kiinnittyä varsin aikaisin (edellinen oli lähtökuopissa rv28 mutta silti päästiin hienosti viikolle 37+0)
 
Täältäkin kuikulle tsemppiä! Mukavaa kuitenkin, että olet päässyt kotiin. Ota lepäily nyt ihan just lepäilyn kannalta. Ajattele, että teet nyt jotain todella tärkeää ja keskity vain siihen, että sulla on mukava olla. Yritä saada mieli rentoutettua ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Itsellä ainakin vastoinkäymisiä kohdatessa oloa helpottaa juuri mielen rentouttaminen. Ei ole mikään helppo juttu huolen keskellä ja varsinkin kun ei edes saa hirveästi tehdä mitään, mutta kun sen taidon kerran oppii, niin hyöty on suuri.

Muista, että jokainen päivä on voitto!
 
Pääskynen antoi todella hyvät neuvot tuosta makoilusta - luultavasti Kuiku oletkin sairaalassa jo siihen orientoitunut.

Minulla nyt iski ihan kamala jännitys päälle. Tässä noiden supistelujen alettua olen jo muutamaan kertaan miettinyt sairaalakassin pakkaamista. Kahdesti olen joutunut äkkiarvaamatta sairaalaan, kakkosta odottaessa synnyttämään rv31+1 ja kolmosta odottaessa makaamaan rv30. Niinpä viimeksi pakkasin kassin rv23 ja nyt sen tehdä tässä vaiheessa.

Viime yönä heräsin kolmen maissa vatsa kivi kovana ja taas pisti oikealle puolelle. En oikein tiedä, mitä nämä kovettumiset ovat, kun eivät tuo ei tuntunut oikein supistukseltakaan vaan kesti varmaan puolisen tuntia. Menin käymään vessassa, kun tuo joskus on auttanut jopa supistuksiin (viimeraskaudessa tuppasi supistelemaan herkemmin, kun rakko oli täysi) ja samalla jouduin taas ulos juoksemaan, kun tietysti koirallakin sitten oli pissahätä ja siellä sitten alkoi vihloa tuonne alapäähän... Aiemmin nuo vihlonnat ovat edeltäneet synnytystä mutta toivottavasti ei ihan vielä. Alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hermot kiristyä ja vähitellen alkaa kyllä tuntua siltä, että oli miten oli niin tämä viides saa olla viimeinen, ei näitä tällaisia raskauksia loputtomiin jaksa.

Kuiku: saitko muuten sairaalasta supistuksen estolääkkeet kotiin mukaan. Oletko joutunut pistämään Klexanea vai riittävätkö suun kautta otettavat hillitsemään supistelujasi? Hurjasti voimia vielä kerran tuohon henkisesti rankkaan TYÖHÖN.
 
Onhan tämä kyllä henkisesti aika rankkaa.. Kauhea kaaos kotona, eikä mitään saa tehdä sen eteen...
No, olenpahan päässyt harrastamaan vähän liikaakin lempipuuhaani lukemista. Alkaa se seki jo tuntua vähän hullulta, että viikko tolkulla päivästä toiseen aamusta iltaan vaan lukea [:)] Eipä ole oikeen muutakaan kun ei telkkaristakaan mitään järkevää katottavaa päivisin tuu..

Sairaalassa sain aluksi suoraan suoneen tuota supistuksen estolääkettä ja sen jälkeen loppuajasta pistettiin lihakseen. Itse ei ONNEKSI tartte pistää, vaan sain kotiin nuita tabletteja. Se lääkäri kyllä sano ettei nuo tabletit välttämättä riitä, mutta kun en voi itse pistää eikä ole oikeen ketään pistämässä kun mieheni on paljon työn puolesta poissa niin ei oikein ollut vaihtoehtoa..Ja tähän asti oon pärjännyt nuilla niin toivon mukaan niillä pärjätään vielä vähän aikaa...päivä kerrallaan..

Vielä tuohon mahan kovettumiseen, tutulta kuulostaa. Mulle lääkäri sanoi että todella runsas veden juonti voi helpottaa sitä.. kun sehän vähän niinku on supistus mutta ei kuitenkaan ole kun se jää niin sanotusti päälle..monimutkasta [:)] Että ihan reilusti vähintään kolme lasia vettä ja hengittää rauhallisesti syvään pienessä etukumarassa, niin ne "kovettumat" on mulla mennyt ohi..
 
Huh Kuiku millaset viikot sulla on siellä ollut! Koita malttaa pysyä petissä, niin saa kaveri vielä hetken kasvaa mahassa. [:)]
 
Kuikulle edelleen tsemiä makoiluun, uskon että se todella käy työstä!

Mullakin alkoi ne suonenvedot tuossa yllättäen yksi yö ja sitten pohkeita kramppasikin myös päivisin. Eilen hain magnesiumia apteekista. Nyt otan yhteensä magnesiumia 340 mg päivässä ja krampit on jo hävinneet! [:)] Onneksi pääsin näin vähällä tämän vaivan suhteen.
 
Hei kuiku muuten, tv-sarjojen dvd-boksithan on ihan parasta ajankulua, jos sellaisesta tykkää [;)] Nimimerkillä Gilmoren tytöt katsottu noin 10 kertaa
 
Pakko sanoa tuosta magnesiumista että ainakin mulla sanottiin kahdesta eri suunnasta että kestää kaksi viikkoa ennenkuin se alkaa vaikuttaa [:)]
Mä otan magnesiumia 690mg, huomisesta lähtien enää 490 mg. Mulle määrättiin siis juuri sen kahden viikon tehokuuri koska oli se monen tunnin kärsimysnäytelmä silloin yksi yö. Siitä täällä kerroinkin.
Siinä multivita raskausmonivitamiinissahan on yhdessä tabussa se 90mg ja se ei oikeesti riitä mihinkään täyttämään sitä tarvetta. Kaikille ei ehkei tule suonenvetoja mutta silti sisäelimet kärsii jatkuvasti jos ei syö tarpeeksi.
Yli 200 meidän kaikkien sisäelimistä vaatii magnesiumia.

Anteeksi kun selostin mutta olen saanut itse sellaiset luennot vitamiineista ja hivenaineista että voisin jatkaa tästä enemmänkin, enkä vaan magnesiumista.. (toivon todella että muutkin on tajunneet syödä päivittäin mm. maitohappobakteereita ja mustaherukkaöljy kapseleita.. se ei ole itselle vaan hyväksi vaan todella tärkeää vauvalle...)
 
^mulla ei ollut läheskään niin voimakkaita nuo suonenvedot ja krampit kuin mitä täällä moni on kertonut, niin luultavasti sen takia mulle riitti tuo pienempi annos. Ihan selkeästi on auttanut. Luulen, että tuokin on myös yksilöllistä. Ja silläkin on varmasti merkitystä, että mitä ruokavalio pitää sisällään. Mä syön tosi paljon täysjyvävalmisteita (leseitä yms.) ja niissä tulee hyvin magnesiumia.

Juu, maitohappobakteereita minäkin syön. Itseasiassa olen syönyt koko raskauden, vaikka merkitys vauvan kannalta alkaa olla vasta nyt viimeisellä kolmanneksella. Itselle se kuitenkin teki hyvää jo aiemmin. Näitä vitamiini ja ravinnelisäasioita tuli aika paljon päntättyä silloin kun tein ravitsemuksen alan tutkintoa. (ennen labrakoulua ja nykyistä... juu ikuinen opiskelija...)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top