Mulla ei (vielä) oo mitään baby blues oireita. Todella hämmentävää, koska esikosta olin ihan rikki, fyysisesti ja henkisesti. Voi olla, että oli jopa ihan masennus, kesti kauan liki koko ekan vuoden. Tai sitten johtui vaan univelasta, neuvolassa epäili sitä enkä ehkä siksi saanut ihan kaipaamaani apua.
Mutta nyt tosi hyvä, pirteä ja iloinen olo. Kummastuttaa kun mies on väsynyt
patistin sen päikyille. Mutta en tiedä onko tää nyt tyyntä myrskyn edellä
toivottavasti ei tuu samoja tuntemuksia kun esikon kanssa, oli aivan kauheaa. Toki nytkin varmasti tulee epätoivon tunteita, etenkin sit kun mies menee töihin ja jään näiden kahen kaa kaksin päivisin nii varmasti kiirettä pukkaa. Varsinkin tuon vanhemman kanssa
Tsemppiä kaikille baby bluessin tai muiden hormooni myrskyjen kanssa painiville
itsekin olen aika itkuherkkä, tosin mä oon porannut sitä miten kova ikävä mulla oli esikkoa sairaalassa (juu, nyt vasta sitä itken)ja sitä kuinka ihana perhe mulla on. Eli sellaista iloista itkua lähinnä, mutta kuitenkin.