Muutama kuolennälkäänpahaolo-kohtaus ollut iltapäivisin, syömällä siis olo helpottunut. Ekassa raskaudessa näitä oli aika usein ja yleensä varsinkin aamuisin. Silloin ei vain aina heti tajunnut että paha olo olikin nälkää. Kertaakaan ei silloin oksettanut, toivottavasti ei nytkään.
Esikoisesta taisin selvitä kolmen päivän appelsiinimehun juonnilla ja ällötys meni ohi. Nyt tuntuu, että saattaa kestää pidempään. Toivottavasti ei. Ruokaa ei tee mieli ja sit pitää pakottaa itsensä syömään jotain, kun nälkä tulee kuitenkin. 



Edellisessä raskaudessa rinnat alkoivat aristaa jo paljon ennen plussaa, nyt ei sellaista oiretta ole toistaiseksi lainkaan. Silloin se jatkui monta kuukautta, joten en jää kaipaamaan vaikkei nyt tulisi ollenkaan. Väsymys on myös ollut aikamoinen ja muutenkin vähän sellainen hajamielisen höpsähtänyt olo koko ajan. Puolisokin välillä ihmettelee, että onko mulla ihan kaikki muumit laaksossa...