Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Diku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon nyt tullut siihen pisteeseen että pienetkin vastoinkäymiset itkettää. Aikaisemmin raskaudessa toki tuli tunteet pintaan mutta padot eivät auenneet ihan pienistä. Nyt olen mm. itkenyt kun en keksinyt kaupassa mitä laittaa iltaruoaksi... ihanat hormonit :laughing021

Sympatiat kivun kanssa tuskaileville.:Heartbigred
Olen kiitollinen että olen itse päässyt niin vähällä. Iskias kolottaa nukkuessa ja turvotus vaivaa etenkin jalkoja. Välillä kummallisia vihlaisuja siellä täällä lantiossa ja tuntuu että luut elää ihan omaa elämäänsä. Supisteluakaan ei ole ollut kuin kiristystä liian reippaasti kävellessä.
 
Enpä tiennyt minne muualle laittaisin tästä kysymyksen, joten laitan sen tänne. Ollaan tosiaan miehen kanssa lähdössä nyt mökkeilemään viikoksi. Mökki on noin parin tunnin ajomatkan päästä kotoa ja omasta äitipolista. Mietin, että entä jos satun tarvitsemaan ä-polin palveluja (esim vauva ei liiku tarpeeksi jne), niin onkohan minun mahdollista olla yhteydessä lähimpään synnytyssairaalaan (tässä tapauksessa ajomatkaa olisi noin puolisen tuntia), jonne voisin mennä tarkastukseen?
 
Kyllä mun mielestä voi olla yhteydessä lähimpään paikkaan. He siell sit arvioi kuinka kiireellinen asia on eli ottavatko sinne tarkistukseen jos tarvetta tulee.
 
Mä kans näkisin, että päivystysasia on päivystysasia ja vauvan liikkumattomuus päivystysasiana esim. virtsatietulehdusta kiireisempi. Varmaan kannattaa soitella jos huoli herää (ja muistaa olla vähättelemättä huoltaan siinä puhelimessa :D ) Ihanaa mökkeilyä!!
 
Toffee: Mä itkin esikoista odottaessa kaupassa sitä, kun ei ollut mun lempileipää tarjolla sopivan pitkällä päivämäärällä. Kyseistä leipää kyllä siis oli, mutta päivämäärä oli liian lähellä eli olisi mennyt liian nopeasti vanhaksi. Vetäisin siitä viattomalle aviomiehellenikin kauheat herneet nenään ja itkin ja tiuskin kunnes pakenin toiseen hyllyväliin rauhoittumaan. Että sattuuhan sitä! :grin Monet kerrat ollaan jälkikäteen tuota naurettu, liekö yksi lempitarinoistamme raskausajoilta. :hilarious:

Imme: Kyllä mäkin lähimpään paikkaan olisin yhteydessä. Esim itse lomailtiin viime viikolla yli parin tunnin ajomatkan päässä, ja jos siellä olisi jokin hätä tullut niin lähimpään synnäriin olisin kyllä soitellut. Tosin useimmathan neuvoo vauvan liikkumattomuuden kanssa ensin tekemään liikelaskentaa, joten ei sitä nyt siinäkään tapauksessa ihan heti tuli hännän alla olla päivystykseen ajamassa. Mutta kyllähän se lähimmän paikan pitää neuvoa, mitä tulee tehdä jos on hätä - riippumatta hädässä olevan kotipaikkakunnasta.
 
Dodih, nyt mäkin alan pääseen tähän "tökitään sukkapuikolla värkkiin"-tuntemukseen sisään. Meinas lähteä jalat alta, kun ekan kerran "tökkäs" sopivasti...

Meillä on nää meikäläisen hormoonivuoristoradat jo sisäpiirin vitsi. Mies välillä toteaa, että "Oota hetki, hän hakee popparit, että on kivempi seurata tota sun saippuaoopperaa..." :) Sillon tekis mieli vedellä pitkin korvia, mutta toisaalta ihanaa, ettei toinen ota itteensä sitä että mulla menee välillä lujaa ihan turhista asioista. Ja pakkohan sitä on sit ittelleenkin nauraa kun tajuaa oman järjettömyytensä ;)
 
^ Suuresti arvostan suhtautumistasi! Olen nimittäin löytänyt itsestäni kunnon kaksinaismoralistin, mitä hajoiluun tulee. Mun panikoinnit ovat tietty "asiaankuuluvia", mutta auta armias kun mies erehtyy muotoilemaan epäröintiä etäisesti sisältävän virkkeen... En nuku koko yönä ja olen seuraavankin päivän ahdistunut. (y) Että tälleen. Ja vaikka tajuan inhimillisyysaspektin molempiin suuntiin, niin ei todellakaan lohduta yhtään. Pohjalla vissiin se tunne, että teoriassa mies voisi ottaa hatkat koska vain ja mun on yksinkertaisesti biologinen pakko synnyttää tämä lapsi. Vaikka ei tietenkään se hatkaile ja lapsi on kovasti toivottu ja ja ja! Vaan on tämä hitonmoinen elämänmuutos!
 
Nyt tuli ekaa kertaa maitoa tissistä. Onneks vaan vähän, mutta tuntu silti ihan hassulta Oon kaikkien näiden uusien juttujen kans aina eka ihan ihmeissäni.

Ja eka yö viikkoon kun en heräillyt tsiljoona kertaa kuumuuteen vaan sain jopa nukuttua hyvin :) vaikka yöllä sängystä nouseminen vessaan alkaa liitoskipujen kanssa oleen jo aikamoinen haaste.
 
Mulla on nyt muutaman viikon tullut kanssa öisin jotain tisseistä - ihmettelin vaan yks aamu että miks meidän lakanat on täynnä jotain tahroja. :wideyed:
 
joo, mulla tullu nestettä puristaessa tisseistä varmaan puolesta välistä lähtien, onneks ei itestään vuotele, ku tietää et sit ku se kunnolla alkaa koko sänky on märkä.
Mun pitää pitää aina tuuletusikkunaa makkarissa auki yöllä, ja nukun alasti ja pääosin ilman peittoaki :joyful: ..mies valittaa kylmyyttä.

Sit mä juon ihan hirveitä määriä maitoa, en tiiä mikä juttu se on :woot:.
 
Mulla on toinen nänni sellainen halkinainen ja siitä on vuotanut jostain rv14alkaen. Just kun syö jotain ja jos halailee miestä. Lakanassa tahroja. Täytyy varmaan keksii joku systeemi sitten kun alkaa imetys. Ettei sänky oo ihan märkä..
 
Mäkin ihan innoissani huomasin pari iltaa sitten, että tuli ekat kunnon tipat tisseistä! :D (välillä on rintsikoissa jotain pientä tahraa ollut, mutta voinut olla myös bepanthen jämiä, kun rasvailen jo kuivuuden takia)
Hehkutin miehelle tippoja ja se katto kun hullua :D Nää ei ole ihan niitä konkreettisia asioita mitä isi ymmärtää.
 
Hih mä toivoin yhdessä vaiheessa että ei tulisi niin paljon nestettä rinnoista. Keksin että pidän urheilutoppia öisin niin rinnoista ei vuoda niin paljon.. Neuvolan täti sanoi mulle että rintojen vuotavuus ei välttämättä ole tae imetyksen onnistumiselle.. Imetys pitää aina opetella uudestaan joka lapsen kanssa..
 
Ai että ihania nämä suikkapuikko vihlonnat suoraan tuonne alakertaan! :S Tuntuu, että vähintäänkin koko värkki tipahtaa irti ja jalat lähtee alta... Olihan muitakin täällä, joilla näitä on/oli? Kävittekö näytillä tai mainitsitteko neuvolassa näistä, että ovatko ihan asiaan kuuluvia? Ja mistä johtuvat..? Nyt on ollut enemmän ja neuvola vasta keskiviikkona, joten kysyn siellä sitten vielä mutta ajattelin että ovatko muut joilla on ollut käyneet ihan lääkärin puheilla... :)
Toinen juttu on sitten se, että onko kukaan muu huomannut vauvan liikkumisessa eroja? Nyt aikalailla kahden viikon sisään (rv 33-35) olen huomannut että Nuppunen ei niinkään enää riehu ja potkunyrkkeile, vaan enempi möyrii ja nostelee peppuaan yms. Ja nukkuukin paljon pidempiä jaksoja. Eli sanotaanko niin, että liikehdintä on harventunut. Epäilen että johtuu siitä, ettei toinen enää oikein mahdu samanlailla kuin ennen, mutta silti sitä on pitänyt ihmetellä :) Liikelaskentaa olenkin jo harrastanut ja aion tästäkin kysäistä neuvolassa..
 
Mullakin noita sukkapuikkokipuja on ja ihan normaaleja ovat :)

Nyt rv 34 ja parin viikon aikana kanssa vauvan liikkeet muuttuneet. Napakoita potkuja tulee harvemmin mutta liikkuu kyllä paljon, varsinkin öisin. Liikkeet on enemmän semmosta venyttelyä ja punkemista varmaankin just tilanpuutteen vuoksi :rolleyes:
 
Hyvä kuulla, ei tietenkään kiva että muutkin kärsii näistä, mutta huojentavaa kuulla että on normaalia. :) Jospa ne pikku hiljaa kypsyttelis tuota alakerran tilannetta... ;) Ja niin, liikkeitähän sitä on tullut vahdattua ja pitäähän niitä seurailla. Huojentavaa kuulla tuostakin. Meillä vaan on ollut jo pidempään niin, että Nuppunen nukkuu öisin, koska mitään ei juurikaan kuulu ja päivisin sitte möyrii.. Ei mitään jos rytmi on ja pysyy tuollaisena :) hauska vaan kun esikoinen juuri yöllä mekasti ja olen monelta lukenut täältäkin että yöllä kreisibailataan. Näin ne pienokaiset on erilaisia jo tässä vaiheessa näköjään :)
 
Joo, noiden liikkeiden kanssa välillä hermostuttaa, vaik tietää että nyt on taas se hiljasempi aika päivästä jne. SItten rupee tunnustelemaan et liikutaanko siellä, mut sit kun kättä pitää ylävatsalla, yleensä tuntuu jokin pieni liikahdus vaikka nukkuisikin.
Nyt taas käy sellanen ralli mahassa, herää yleensä tossa 22 aikaan, jolloin kovin liike, sit käy nukkumaan taas puolen yön maissa :)
Mulla vaihtelee tosi paljon liikkeiden rajuus/heikkous päivittäin..
 
Juu, ihan sama juttu täälläkin! Nyt jo onneksi voin sanoa että kun toukka touhuaa urakalla pari päivää, niin niiden jälkeen on sitten pari hyvin hissun kissun lepopäivää. Ja järkeenkäypää se on.. :)
Aluksi hätäilin kovasti, kävin jopa käyrillä joskus 30. Viikon paikkeilla kun tuntui että huoletti liikaa. Mutta nyt osaa jo odottaakin niitä hiljaisia päiviä. :)
 
Itse huomasin vielä töissä ollessa, että kolmannen-neljännen peräkkäisen työpäivän kohdalla alkoi vaavinkin liikkeet harvenemaan. Väsyi varmaan itsekin kun koko ajan mami liikkeessä. Nyt kun on pitänyt ottaa superiisisti muutama päivä, vetää vaavi semmosta rundia, että huh huh! Ei tosiaan enää tilanpuutteen vuoksi teräviä potkuja (nyrkkeilyä virtsarakkoon kyllä, eh...), mutta tuota myllerrystä! Poitsu tunkasee bebaa masun ulkoseinämään ja jalat tuntuu kylkiluissa. Ei ole mua öisin valvottanut, mutta toisaalta mulla on niin hyvät unenlahjat, ettei harmainta aavistustakaan paljon liikkuu yöllä. Vessakäynneillä muutama jalan liike tuntuu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top