Oi joulun aika

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sinbbu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voih.. :/
Itse oon saanu nauttia ihanista lapsuuden jouluista. Vaikka silloin ei paljon rahaa ollut, niin vanhemmat panosti aina jouluun. Aatonaattona isi haki kuusen sisälle ja se saatiin koristella äidin kanssa. Yöllä oli pakko unisena käydä aina ihailemassa joulukuusta, jossa valot loisti pimeässä. Voi sitä jännitystä. Aattoaamuna katsottiin piirrettyjä ja syöttiin riisipuuroa ja jännitys senkuin kasvoi. Ulkona leikittiin ja laitettiin joulupukkia varten lyhtyjä hankeen, että pukki näkee tulla. Illalla käytiin saunassa ja sen jälkeen syötiin ihana jouluateria ja suklaata sai ahtaa navan täyteen. Sitten isi aina sanoi:" Kuulitteko? Siellähän kilisee ulkona kulkusia...jokohan se pukki tulee?" Siinä sitten hihkuen ikkunaan, et mihin se pukki on oikein parkkeerannut. Ulos olisi tehnyt mieli mennä katsomaan pukin rekeä, mutta äiti sanoi, ettei enää saunan jälkeen pueta ulkovaatteita ja pukki on muutenkin kovin kiireinen, että tulee pian nopeasti käymään ja jatkaa sitten matkaansa. Sittenhän tuli pukki. Vanha ja raihnaisesti kulkeva pukki. Meidän piti aina tukea pukkia, että pukki pääsee sisälle. Pikkusisko vähän pelkäsi aina, mutta minä reippaana isosiskona autoin pukin sohvalle. Siitä sitten alkoi lahjojen jako ja pikkusiskoa huoletti, että isi ei päässyt taaskaan lahjojen jakoon. Pukki sanoi, että isi pitää poroja kiinni ja saa kyllä lahjansa. Lahjat saatiin jaettua ja sen jälkeen pukki piti auttaa ulko-ovelle ja niin se pukki lähti seuraavaan koohteeseen. Eikä aikaakaan kun isi tuli autotallin kautta sisälle ja näytti meille käsissään olevaa "poron karvaa". Tosiasiassahan se oli hirventaljasta nypätty pieni tuppo, mutta se herätti viattomissa pienissä lapsissa kyllä suurta ihastusta. Ja siitä sitten lahjojen availua ja leikkimistä yömyöhään, kunnes isi sai kantaa tytöt lelujen keskeltä nukkumaan. Pikkuveli syntyi vasta kun olin itse 11-vuotias, ja siihen mennessä olin jo aikaa sitten tajunnut, kuka pukki oikein on. :D
Joulu meni aina ohi suurinpiirtein samoilla rutiineilla. Kuusi otettiin pois, syötiin tähteitä ja äiti keitti hernekeiton kinkunjämille. Uutta vuotta odotettiin melkein yhtä hartaasti kuin joulua. Isi ampui raketteja ja valettiin tinaa. Koko joulukuu oli aina meille lapsille yhtä juhlaa ja oltiin aina ihan vain perheen kesken. Ei pakkosyöttöä, ei mielistelyä, ei ylenpalttisesti lahjoja, ei kulutushysteriaa ja miten ihanat muistot meille on jäänyt. Tällaisia muistoja toivon voivani suoda omille lapsilleni. On ihana katsella lapsuuden aikaisia joulukuvia. Aina lahjoja avataan yöpaidat päällä, ettei voida mennä ulos katsomaan rekeä.. sitä suurta valhetta. :D Viaton on tuokin joulupukkivalhe, kun nyt miettii, miten kauniita muistoja on saanut. Muistan kun aloin kerran epäilemään pukin aitoutta. Isi ja äiti kutsui tädin miehen seuraavana jouluna pukiksi, mutta ei minua enää huijattu. Pukilla oli aivan samanlainen suhuässä ja rannekello, ku tällä tädin miehellä. Hehheheh.. hauskaa oli silti ja pukki sai pusun poskelle, kuten kaikkina aiempinakin vuosina.

Oi onnellinen ja viaton lapsuus.. <3
 
Aww <3 samankaltaisia lapsuudenmuistoja täällä! Siksipä haluaisin mennä oman perheen kanssa omille vanhemmille viettämään joulua, siellä pääsisi joulusaunaan ja äiti osaa luoda kotiin sen oikean tunnelman. Mutta miehen vanhemmat eronneet ja periaatteessa olisi kolme paikkaa minne pitäisi mennä.. Saa nähdä miten tää poitsun eka joulu järjestetään :) ehkäpä sit ollaan vaan kotosalla
 
Joo, no mekin kierretään vanhempien luona niin kauan, että löydetään/rakennetaan se omakotitalo. Ei täällä kerrostalossa oo niin kivaa ku maalla omakotitalossa. Mun mielipide siis tämä. Molempien porukat on yhdessä ja tänä vuonna jouluaattovuoro on mun vanhemmilla ja sitten mennään miehen vanhemmille. Ja molemmissa paikoissa päästään kans joulusaunaan. Ah, että mä jo odotan... sit kun on okt, nii oon luvannu järjestää joulun, että saa äitikin tulla välillä valmiiseen pöytään. Eiköhän se oo jo hänen vuoro.. :)
 
hehee! Olin tehokas ja aloitin joulusiivon vaatehuoneesta! Minimies sitterii ja siinä se vähän aikaa katteli et mikä siivouskärpänen äitiä on purru ja nukahti :) Kasa vaatteitakin lähtee pois ja kas kummaa nyt on taas tilaa hyllyillä :D
 
pitäs keksiä sinne vaan kuljetus ku itellä tulee aika pitkä matka ajaa esim sinne sairaalaan missä synnytin.. mutta hyvä idea! pistetään tämä idea korvan taakse ;)
 
Minullakin vastaavanlaisia joulumuistoja lapsuudesta. Minä en suostu olla menemättä vanhemmilleni jouluna. Onneksi miehen vanhemmat asuvat sen verran kaukana ettei sinne tuu joulusin ajeltua, voidaan siis hyvällä omalla tunnolla mennä minun vanhemmileni :) (vaikka tiedän kyllä, että anoppi olisi enemmän kuin iloissaan jos sinne mentäis). Minun vanhemmileni tulee myös isoveljeni perheineen ja isovanhempani ja siellä on oikea joulutunnelma. Meillä on myös aatonaattona perinnejuttuja, jotka yhdessä tehdään.
Minun lapsuudenpukkini, käy nyt minun lapsillani pukkina. Kummasti sillä pukilla oli samanlainen sormus kuin minun kummisedälläni ;)
 
Mä oon ollu jouluihminen, mutta nyt kans semmone tunne että vois dissata koko joulun. Oompas minä mörkkispäällä..
 
me mennää koko kööri isomummolle,sinne tulee tytön mummo,setä ja täti perheinee sit myöhemmin käydää vielä mummolla(mun äidillä) saunassa ja syömässä.ja sit alkaakii taas uudestaa painonpudotus :devil07
 
Siit lähtien ku esikko synty ollaan rakennettu omaa joulua kotona. Meiän porukoilla on sitte käyty joulupäivänä tai sitä seuraavana vielä syömässä. Näin tullaa tekee jatkossakin ja on toiminu meillä :love017
 
Täälläkin yksi joulutonttu ilmoittautuu :rendeer Joululaulut jo soi päässä ja sormet syyhyää että pääsee askartelemaan :) Pikkasen hirvittää se tuleva lahjarumba, varsinkin nyt kun on lapsi talossa. Kaikkein ihanintahan joulussa on se lämpö ja läheisyys ja hyvä ruoka <3
 
Yleensä mä jaksan vääntää koristeita, uusiopaperia yms juttuja ihan itse.. rakastan askartelua ja kaikkee luovuutta vaativaa touhua.. Tänä vuonna kuitenkin menin vähän matalamman aidan yli, ja ostin korttipohjat valmiina, sekä koristetarrat kortteihin. Kulkuset pujotin koristenauhaan ja sit vaan liimaa ja kortit on siinä. Ja ihan hyvä näin.. poika jaksoi sen aikaa möllötellä ja hieman torkkua, kun saatiin miehen kanssa kortit tehtyä. Joutuihan poika toimimaan mallinakin, että saatiin kuva korttiin. Siinäkin meinas ukolla vähän mennä hermo.. mutta en viitsiny jättää "rekvisiittaa" keskelle olohuoneen lattiaa odottamaan pikku isännän parempaa tuulta. :D Mutta ihan suloinen ilme saatiin vaikka toivoin sitä ihanaa hymyä.. Myös koristeet vei pikkumiehen huomiota, joten oli hankala saada häntä katsomaan ylöspäin. Hehheh.. pieni toinen. <3
Joulurunon runoilin itse ja se tulostetaan kortin sisäpuolelle. Siitä tuli yksinkertainen ja jouluisen kliseinen:

On joulun aika jälleen taas,
Saa murheet, kiireet unohtaa.
Nyt kaikki taivas ja maa,
näin seimen ääreen polvistukaa.
Tää aika on suurten ihmeiden,
ja juhla suuren rakkauden.

20131117_091055 (Copy).jpg


Mut joo, ihan minusta sieviä kortteja tuli, vaikka mentiikin helpomman kautta.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top