odotusajan liikunta

alia

Piirimestaruustason postaaja
Elomammat 2017
Tällainen aihe on lähellä omaa sydäntä nyt viikolla 7+3.
Ensimmäistä lastani odotellessa 13 vuotta sitten en ollut kovin liikunnallinen ja siis harrastuksia ei ollut.
Nyt olen muutaman vuoden ajan harrastanut liikuntaa aika reippaasti ja mietinkin paljon, että missä vaiheessa täytyy ruveta rajoittamaan ja keventämään liikuntaa.

Mitenkäs muut?
 
Käyn siis keskimäärin viikossa, vuorotyöstäni riippuen, 3 krt tanssimassa, 2 krt spinningissä ja kerran salilla. Satunnaisesti tulee käytyä pilateksessa ja lenkillä.
Tuo sali on mulle kyllä ihan pakkopullakäynti, en vaan pidä vaikka kuinka yrittäisin, mutta käytävä on!
Spinningissä olen ottanut käyttöön sykemittarin ja kyllä hyvin monesti tunnilla joudun hölläämään, kun syke nousee yli 150. Itse jaksaisin kovempaakin rääkkiä, mutta nyt täytyy ajatella myös lasta :)
 
Mie kävin viimeiset kisani syyskuun puolivälissä ja nyt oon jatkanut treenaamista oman voinnin mukaan.Oon aikaisemmin loukannut selkäni,joten yritän päivittäin edes kävellä oksentelun lomassa,niin elämä on helpompaa.Aion kyllä jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista,järki päässä ja ajatus mukana!:)

Neuvolassa kannustettiin jatkamaan urheilua samaan tapaan ja hetkelliset korkeemmat sykkeet eivät haittaa,kunhan ei nyt mitään maksimimaratonia vedä.
 
Kiva, että jaksat oksentelusta huolimatta liikkua :)
Itsellä kun tällä kertaa sitä pahoinvointia ei juuri ole (ainakaan vielä), niin on pystynyt kyllä ihan "normaalisti" liikkumaan. Ja samoin, pyrin liikkumaan niin pitkälle kuin mahdollista, jos mahdollista.
Joo, en minäkään aatellut, että se hetkellinen sykkeen nousu mitään haittaisi, mutta tuppaa nousemaan ja pysymään aika korkeella tunneilla, niin parempi vähän höllätä :)
 
Näinhän se on,välillä tuntuu et onko oikeesti näin rapakunnossa ku puuskuttaa paljon aikaisemmn ku normaalisti.Kyllähän se kannattaa höllätä,jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten:) Mukavia liikuntahetkiä!Tulis pian talvi ja pääsis hiihteleen koiran kans!
 
Mulla tuli viime raskaudessa niin hirveet liitos- yms muut lantion alueen nivelkivut ja muljahtelut et ennen aktiivinen liikkuminen loppui siihen. Siis pystyin käymään jollain. n. 15min kävelylenkeillä ja se oli siinä!

Nyt täytyis liikkuu kun vielä pystyy mut on niiin hirvee flunssa et se täytyy parantaa ensin...
 
No, mutta 15min. kävelylenkitkin parempia kuin ei mitään :)
Ensimmäinen raskaus mulla vaan helpottui loppua kohden, kun pitkään kestänyt pahoinvointi vihdoin lakkasi, ja vatsaa ei tullut juuri ollenkaan.
Tietysti nyt odottelen yhtä helppoa loppuraskautta, mutta ei kai ne aina samanlaisia ole..
Alkuraskaus onkin onneksi ainakin toistaiseksi ollut huomattavasti helpompi - eli ei pahoinvointia :)

Pikaisia paranemisia sinne :)
 
Mua on varmaan pistänyt joku liikuntakärpänen, lisääntyvässä määrin tulee lenkillä käytyä ja tanssinpa zumbaakin tänään. Alotin kuntokuurin jo ennen kun edes oli aavistustakaan että joku möyrii masussa ja jäin kyllä koukkuun! Siitä tulee vaan niin vietävän hyvä olo kun edes vähän liikkuu. Mulla on vielä se hyvä puoli, että huonovointisuus on pysynyt aika vähäisenä, kunhan vaan muistaa syödä kun nälkä tulee. Saas nähdä miten sit jaksaa kun maha alkaa kunnolla kasvaa!
 
Liikunta on kyllä mahtavaa!
Itselläkin tosiaan pahoinvointi hyvin lievää. Nyt on vaan tuo väsymys.
Käyn yleensä heti aamusta tai päivästä tunneilla ja nyt vaan tuntuu, ettei jaksa, kun väsyttää. Täytyy luultavasti ainakin noita yövuoron jälkeisiä aamutunteja karsia. Tänäänkin ihan puhki, kun neljännen yön jälkeen tanssitunnille menin ja sama väsymys jatkuu, vaikka hyvät unet sitten nukuinkin.
Aiemmin ei ole juuri mitään väsymyksiä ollut, vaikka yövuorojen jälkeen tanssimassa melko säännölliseti olen käynytkin.
 
Minä aloitin juoksemisen uudestaan parin vuoden tauon jälkeen kuukausi esikoisen syntymän jälkeen ja olen melko tarkkaa käynyt 3-4 kertaa viikossa lenkillä. Välillä innostuin käymään vähän salillakin, mutta juoksemaan on niin helppo mennä, kun laittaa vaan lenkkarit jalkaan ja ovesta ulos. Nyt en ole flunssan takia uskaltautunut lenkille ja alkaa pikkuhiljaa hermo mennä, kun ei ala flunssa laantua. Välillä on sitten täytynyt tytön kanssa lähteä kävelylle, että pääsee vähän tuulettumaan. Tyttö on vaan hieman huonoa seuraa lenkeille, kun ei tykkäisi istuskella kyydissä vaan kävelisi itse ja tietty aina eri suuntaan mihin minä olisin menossa.
 
Täällä alkaa oireet helpottaa ja se järkyttävä väsymys!Oon nyt vain tehnyt koiran kans lenkkiä, sekä kahvakuulaillut kotona,mutta tänään aion palata ihanaisen intohimoni pariin liikuttamaan rautaa!:) Niinkuin Pätkis87 tuossa sanoikin,liikunnasta tulee vietävän hyvä olo.Taukoais nämä sateet vaan hetkeksi.Vaikken sokerista olekkaan,on tympeää aina kaatosateessa porskuttaa.

Oon ollu vähä allapäin kun en ole voinut väsymyksen ja huonon olon takia liikkua, mutta kun juttelin äitini kanssa,niin hänellä on mennyt alkuraskaudet juurikin näin ja sen jälkeen ollut elämänsä kunnossa.Toivottavasti peritty juttu!:)
 
Argh, mä oon ollut viimeiset 1,5 kk niin pahoinvoiva, etten edes ole pystynyt ajattelemaan mitään liikuntaa. Vatsalihaksia tosin on tullut treenattua säännöllisesti kun yrjö lentää ;)

Kroppa huutaa liikuntaa ja itken verta peilin edessä kun perä löystyy nopeemmin kuin pystyy käsittämään. Odotan kuin kuuta nousevaa, että tää pahoinvointi loppuisi ja pääsisi taas treenaamaan. Mulla on aktiiviurheilijatausta (vielä viime kaudella SM-tasolla, mutta tämä kausi raskauden takia tietty syrjässä), joten tämä yhtäkkinen täysi liikkumattomuus tuntuu kropassa ja henkisesti myös.

Mä oon luullut, että alkuraskaudessa voi revittää ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta sitten lähempänä 20 raskausviikkoa pitäs ruveta tarkkailemaan niitä sykkeitä, ettei vetäs yli 150 pitkäjaksoisesti. Intervalleja voi kuitenkin tehdä kunhan palautuu välissä. Ja tietty oloja kuunnellen, jos joku juttu sattuu/tuntuu epämiellyttävältä niin sitä ei tietenkään jatketa. Näillä ohjeilla menin esikoisen kanssa ja vielä synnytystä edeltävänä iltana painelin jumppaan ja 6km lenkille.

Tapsu: täälläkin mieli halajaa kolistemaan puntille! Mulla oli niin hyvä jakso ennen plussausta, rikoin mun aikasemman penkkienkan + rive enkan, joten hieman pelottaa millä kiloilla sitä nyt joutuu aloittamaan taas tauon jälkeen. Punttien kanssahan pitäs ottaa aika paljon kevyemmin raskauden aikana, ainakin kyykyt + rive sun muut raskaat liikeet pitäs pitää aika kaukana maksimipainoista, vai onko sulla erilaista tietoa?
 
Tuik:Joo kyllähän sitä suositellaan että varsinkin kyykyt,rivet ja mavet ois normaalia pienemmissä painoissa.Toissa päivänä tein etukyykkyä ja tein noin 80% maksimipainosta.Samoten viime viikolla maastavedot.Varmaan joku tässä vaiheessa pystyy tekemään huippusuorituksia,mutta ite keskityn ainakin siihen, että toistot on puhtaita ja ei tule semmosta repivää tuntemusta alamahan/nivusiin.Rive ja tempaus voi olla aika haasteellisia siinä kohtaa kun alkaa maha oleen tiellä :D ..Ja niin,täällä kans uudet penkki ja rive+ylöstyöntöenkat!:) Tsemppiä sulle voimatreeneihin!

Ja voi ihanuus tätä tunnetta!Pahoinvointi on sen verran helpottanu, että vanhaan tapaan sain tehtyä juoksulenkin!Kyllä pienen ihmisen hymy on pienestä kiinni:)
 
Minäkin sain hilattua takapuoleni juoksulenkille sunnuntai-aamuna. Onneksi tuli sovittua lenkki ystävien kanssa jo etukäteen, niin tuli lähdettyä vaikka ennen lenkkiä ällötti ja vaikka mitä. Jälkeenpäin oli kuitenkin hyvä fiilis ja juokseminen tuntui ihan siedettävältä, jopa hyvälle verraten siihen, että oli eka lenkki varmaan 3-4 viikkoon. Huomiseksi on sovittu seuraava lenkki. Jospa se liinkunta alkaisi taas maistumaan ja tuo saamattomuuden tunne saisi kyytiä. 
 
Saamattomuus ja väsymys ollut kyllä huipussaan täällä ja motivaatio liikuntaa kohden 0.
Pitäisi vaan nauttia, kun ei ole huono olo ja pystyy liikkumaan tavalliseen tapaan, mutta ei..
Viime viikon liikunta-saldo oli peräti 1 tanssitunti.. surkeaa.
Nyt on otettu niskasta kiinni ja tänään käyty sekä salilla, että tanssimassa :)
 
Mä tykkään kanssa urheilusta tosi paljon. Kävin tossa keväällä ja kesällä 4 krt viikossa urheilemassa 2 tunnin rupeamia kerrallaan, eli 8 tuntia viikossa. Olin tosi hyvässä kunnossa. Sain sen keskenmenon helmikuussa rv 9 ja silloin koko alkuraskauden treenasin kovalla tahdilla. Jotenkin mulla jäi siitä semmoinen pelko/kammo/fiilis, että jos se kuitenkin vaikutti siihen, vaikka lääkäri vakuutteli, ettei... Kuitenkin, nyt olen sitten sen verran "hysteerinen" tässä raskaudessa, että ennen 10 rv:n ultraa en uskalla pahemmin treenailla. Taikauskoa tai mitä vain, mutta haluan päästä noiden rv 9 ohi kunnialla ja muutenkin tohon toiseen kolmannekseen, jolloin km:n riski pienenee ja sitten taas aloitan rakkaat liikuntaharrastukset :) Jos jotain kävisikin, niin tietysti ajattelisin, että riuhdoinko liikaa urheillessa sittenkin, vaikka irrationaaliselta voi kuulostaakin.

On kyllä myös tämä olo ollut niin kauhea, kun oksentelen ja sairas väsymys, joka pv pitää nukkua päikkärit ja koko ajan on vähän kuvo olo, niin ei oikein liikunnat onnistuisi muutenkaan. Mutta on tää kyllä rankkaa, kun ei ole päässyt urheilemaan. Kroppa huutaa urheilua. Yleensä käyn tanssimassa lattaria, zumbaa, spinningissä, punttiksella, body combatissa etc. Vetäisin yhdet kunnon rajut combatit joihin päälle salsat vielä ennenkuin tein raskaustestiä. Alkoi kyllä vatsaa pistämään niin paljon, että piti tanssi lopettaa hetkeksi tunnilla. Arvasinkin jo silloin että oon varmaan raskaana. Uinti on myös kivaa kun tota mahaa alkaa tulemaan lisää. 

Ekassa raskaudessa oksensin 8 kk ja selkä oli jumalattoman kipeä, hyvä kun pystyi vaappua eteenpäin, niin urheilut vähän jäi, mutta tokassa raskaudessa voin paljon paremmin, uin paljon ja tanssin vielä isollakin mahalla. Niin ja kävin äitiysjoogassa, kun oon muutenkin joogaillut. Se on ihanaa!
 
Parempihan se on niitä omia tuntemuksia seurailla. Eiköhän me itse tiedetä, miten jaksetaan :)
Mua sais kyllä joku vähän jarrutella. Oon ollu niin väsynyt ja silti... Aamulla pitää seiskalta herätä tanssitunnille ja sitten ehkä vielä spinning päälle. Viime viikon olin lomalla, enkä paljon muuta kerennyt tehdä kun treenata ja nukkua... Niin ja syödä, paljon ja joka välissä :)
Sunnuntain pidin lepopäivän, kun olin ihan puhki.
No nyt taas duuni hiukan rajoittaa liikkumista :)
 
Minulla meno on ollut hyötyliikuntapohjalla oikeastaan koko syksyn ajanpuutteesta ja ehkä vähän saamattomuudestakin johtuen. Liikuntakortti olisi vielä salille ja jumppiin kevääseen asti, nyt kun aikataulut ovat vähän helpottaneet niin vielä ehtisi, kun vatsakaan ei vielä näy (olen pyöreä, menee varmaan useampi viikko ennen kuin alkaa muoto tulla esiin). Ulkoiltua tulee pyöräilyn ja/tai kävelyn merkeissä 30-90 minuuttia päivässä, mikä on kyllä sillä tavalla tärkeää, kun sisällä tuntuu, että happi loppuu. En tiedä, johtuuko tämä raskaudesta, muuten olen voinut viime viikot jo ihan kohtuullisesti, eikä henkeä varsinaisesti ahdista kuitenkaan.

Viime maanantaina kokeilin äitiysjoogaa ja innostuin etsimään myös YouTubesta lisäharjoitteita nimenomaan mammoille ja tykkäsin kovasti! Astanga tuntuu nyt vähän rajulta jo, mutta tämä hieman kevyempi mamma-versio (hathaa ennemmin kuin astangaa) sai löytämään sellaisia selkä- ja kylkilihaksia, että varmasti harjoituksesta jotakin hyötyä oli .  

Onko muita, joilla olisi äitiysjoogasta kokemusta - etenkin siitä, onko siitä ollut apua synnytyksessä aikaisemmin?
 
Jooga ei ole kyllä tuttu, mutta ihan tavallisessa pilateksessa oon muutaman kerran käynyt.
Mietinkin yhessä vaiheessa, että pitäiskö sellaseen mammapilatekseen mennä :D
Mutta, kun noita harrastuksia on jo vähän liikaakin, ehkäpä ne riittää toistaiseksi :)
 
Mä olen toistaiseksi liikkunut ihan normaalista eli 3-4 krt/vko zumbaa, afroa ja muuta tanssillista. Sen lisäksi on päivittäiset lenkit koiran kanssa. Välillä tuntuu, ettei jaksa mitään ja syke liitelee pilvissä ja välillä sitä unohtaa olevansakaan raskaana. Onneksi noi mun lajit on sellasia, että niissä voi löysäillä, jos on huono päivä :)

Mammajoogassa olin viime raskaudessa, mutta se ajoittui huonosti, enkä saanut täyttä hyötyä siitä. Synnytyksessä en kokenut siitä olleen mitään hyötyä, kun en kotona jatkanut harjotuksia ja olin unohtanut suurimman osan kun synnytyksen aika tuli. Se oli muutenkin ehkä hieman liian rauhallista mun makuun, joten tällä kertaa kokeilen mammapilatesta, josko se olis vähän enemmän mun makuun. Meinaan mennä tunnille tossa ens vuoden alussa, kun muut liikunnat ehkä siinä vaiheessa on pakko jättää vähän vähemmälle.
 
Takaisin
Top