Odotuksia ja toiveita synnytyksestä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tiinav
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Tiinav

Oman äänensä löytänyt
Neuvolasta antoi mukaan esitietolomakkeen synnytystä varten. Laitoin toiveita muutaman ja olis kiva kuulla mitä teillä muilla on?

- Haluaisin olla koko ajan tietoinen mitä tapahtuu
- Tarpeen mukaan kipulääkkeitä voi ehdottaa ja haluaisin myös epiduraalipuudutuksen
- En halua mielellään ylimääräisiä katsojia synnytykseen, vaan mahdollismman hiljaisen ja rauhallisen tilanteen
- En halua episiotomiaa ellei ole ihan pakko, mutta silloin toivoisin edeltävästi perustelun
- Haluaisin että mies on lähellä koko ajan ja jos vauva joudutaan viemään pois mun luota niin haluan että mies seuraa vauvaa
- Isä saisi leikata napanuoran
- Rauhallinen ihokontakti ja ensi-imetys, vauva saisi itse ryömiä rinnalle
 
Vähän samoja ajatuksia.
- Haluan osallistua päätöksentekoon ja saada tarkempaa informaatiota kuin viimeksi.
- Haluaisin kätilön, joka pystyy huomioimaan taustallani olevan traumaattisen synnytyksen ja tsemppaamaan.
- Mikäli minut pitää viedä muuhun toimenpiteeseen tai vauva lastenosastolla, haluan, että mies pysyy vauvan lähettyvillä ennemmin kuin minun. Siinä tapauksessa, että joudun olemaan vintti pimeänä, haluaisin mieheni tuovan vauvan minulle, jotta saan varman tunteen siitä, että kyseessä on oma lapseni. Tämän olen kertonut miehelle, jotta tietää, mitä toivon.
- Jos menetän paljon verta tälläkin kertaa, en suostu odottamaan verensiirtoa seuraavaan päivään, jotta en mene yhtä heikkoon kuntoon kuin viimeksi. Myös mieheni on luvannut huolehtia, ettei minua jätetä liian huonoon kuntoon. Tietoihini on jo onneksi kirjattu, että heti kun vauva on ulkona, annetaan kohtua supistavaa lääkettä verenvuodon vähentämiseksi.
- En halua mukaan minkäänlaista harjoittelijaa tai kandia.
- En toivo välilihan leikkausta, jos ei ole ihan pakko. Kivunlievityksen otan vastaan mielelläni, myös epiduraalin. Synnytysasennon suhteen olen valmis kokeilemaan muutakin kuin puoli-istuvaa, jos se vaikuttaa hyvältä idealta.
- Akupunktioneuloja ei tarvitse tällä kertaa edes kokeilla. Neulat varpaanväleissä ei irrota istukkaa eikä ilahduta.
 
Onneksi nyt on kesäaika niin tuskin kauheasti sairaaloissa on nyt kandeja tai harjottelijoita :)
 
Omat toiveet ja odotukset
- mahdollisimman pitkälle lääkkeettömät kivunlievityskeinot, amme tai suihku ykköstoiveena, muutoin varmaan liikuskelu, kuumavesipullo ja fysiopallo + mies vois hieroo alaselkää jos siellä taas pahimmat kivut avautumisvaiheessa
- spinaali tai epiduraali ennen ponnistusvaihetta jos ja kun en kivun kanssa pärjää, sen sijaan tällä kertaa ehkä välttelen sitä ilokaasua kun ei sillä kyllä ollut minulle viimeksikään kipua lievittävää vaikutusta (auttoi toki ehkä paremmin keskittymään hengitykseen, mutta maski on vähän ahdistava ja haisi pahalle)
- episiotomia vasta kun puudutusaine on tehonnut, ei siitä sen enempää.. Toivottavasti koko epparia ei tällä kertaa tarvitsisi
- mahdollisimman hyvä kommunikaatio kätilön kanssa että missä mennään
- jos vauvan ja minun vointi hyvä ja riittävästi viikkoja niin mahdollisimman pikainen kotiutuminen :)
 
Mulla ei ole oikeastaan muuta kuin, että jos kaikki menee hyvin ja koen, että jaksan, niin en halua tälläkään kertaa mitään kivunlievitystä. Kotona haluaisin olla mahdollisimman pitkään. Ja jos voimat riittää, niin synnytän mieluiten seisten. Sellaisesta mahdollisuudesta ei ollut kukaan puhunut etukäteen, mutta taitava kätilö ehdotti sitä mulle tokan kohdalla ja oli tosi hyvä. Esikoisen synnytin puoli-istuvassa ja siihen verrattuna toi seisten tuntui paljon helpommalta. Voi tietty olla, että toka olisi ollut helpompi muutenkin, mutta seisten tuntui, että tunsin supistukset selvemmin ja pystyin paremmin ponnistamaan. Ponnistusvaihe oli tosi nopea (ei tarkkaan katottu kellosta, kortissa lukee 5min) ja itestä tuntui, että se etenee koko ajan ja olin tosi yllättynyt, kun kätilö sanoi, että lapsi on kohta ulkona. Muutenkin liikkuminen ja pystyssä oleminen on auttanut mua aikaisemmissa synnytyksissä.
 
Mulla ei ollut muita toiveita kuin että ilokaasulla mahdollisimman pitkään ja sitten paraservikaalipuudutus, jos ei ilokaasulla pärjää. Ja että kotiin mahdollisemman nopeasti.

Mulla oli ed synnytyksessä ambulanssi-ssiraankuljettaja opiskelija synnytyksessä mukana. Ei häirinnyt mitenkään ja itse asiassa oli hyvä kun vähän katsoi mun miehen perään, et miten hän pärjää :)
 
Inkivääri kiva kuulla että seisoma-asento on ollut toimiva, itsekin tällä kertaa pohtinut että mieluiten ponnistaisin pysyasennossa esim polviseisonnassa nojaten kohotettuun sängynpäätyyn. Esikoisen kanssa puoli-istuvassa asennossa tuntui että joutuu tekemään tosi kovasti töitä koko kropalla mutta pystyasennossa ehkä painovoimakin auttaisi oman osansa?
 
Mulla ei oo mitään erikoisia toiveita, tilanteen mukaan mennään tälläkin kertaa. Eka synnytys kesti 30 tuntia ja jouduin käyttämään kaikki mömmöt, toka kesti 4 tuntia, josta suurimman osan olin kotona joogamassa, eikä tarvinnut/ehtinyt ottaa mitään kipulääkettä. Kaiken valmentautumisen yritän tehdä pääni sisällä että kun aika tulee olen valmis ottamaan vastaan sen mitä edessä on. Toivon vain että pystyn normaaliin alatie synnytykseen, sektioita en haluaisi.
 
Toivon että synnytys olis normaali alatiesynnytys joka etenee omalla painollaan. Kotona haluan olla riittävän pitkään, mutta ei liian. Mikäli etenee kuten aiemmat niin mielellään menisin ilman kivunlievitystä nytkin, ei oksitosiinia tai kalvojen puhkaisua liian aikaisin. Amme oli viimeksi hyvä ja jos mahdollista sinne voisin haluta nytkin. Toivon myös että sattuis hyvä kätilö joka neuvoo hengityksen ja ponnistuksen kanssa ja kertoo mitä tapahtuu. Tilanteen mukaan tietysti ja jos oma tai vauvan turvallisuus vaati jotain muuta niin sen mukaan mennään.
 
Oon toivonu saavani kivunlievitykseks tens-laitteen ja mahdollisuuden päästä suihkuun tai kylpyyn. Lisäks toivoin, etten joutuis olee lapsivuodeosastolla kuin pakollisen ajan, sillä esikoisen kohdalla koin lapsivuodeosaston tosi ahdistavana ja traumaattisena paikkana. Muuta en oikeestaan oo toivonu tai pyytäny, sillä mielelläni menen ihan tilanteen mukaan.
 
Juu, nopea kotiutuminen olisi ihanaa. Mua ahdisti viimeksi olla siellä osastolla samassa huoneessa muiden kanssa. Aina itki jonkun vauva tai joku äideistä, ihmisiä kävi päiväsaikaan, hoitajat ravasi huoneessa pitkin yötä, kun yhdellä tuli liikaa maitoa ja sen vauva oksensi sitä pois vähän väliä (en ymmärrä, miksi se syötti sitä sitten ihan koko ajan, kun niitä pukluja lensi metrin kaaressa ihan karmean äänen säestämänä). Toisella äidillä oli repeämä peräsuoleen asti, ja se ei tietty ollut siitä kovin onnessaan jne. Kotiin pääsy tuntui ihmeelliseltä, kun olikin äkkiä pitkiä hiljaisuuksia.
 
-mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ... Amme tens äänenkäyttö yms..
-lääkkellisistä epi tai ilokaasu
- ei välilihan leikkausta ellei pakko
- hyvää vuorovaikutusta kätilöltä ,minulta ja tukihenkilöiltä ja että keskusteltaisiin asioista ja perusteltaisiin
-perhehuone
- jos minulla tai vauvalle jotain niin mies olisi vauvan kanssa sitten
- vauva rinnalle ja punnitukset yms vasta ensi imetyksen jälkeen mikäli vauvan vointi on hyvä
 
Joitakin juttuja kirjattiin ylös neuvolassa, yritän muistella mitä ne oli...

-Huomioidaan se, että olen yksin synnyttämässä.
- Toiveena liikkua mahdollisimman paljon synnytyksen aikana.
- Täytyy pitää ajantasalla synnytyksen kulusta ja tapahtumista ja keskustella mahdollisista toimenpiteistä kanssani.
- Ei saa antaa antibiootteja tai lisäverta keskustelematta ensin kanssani.
- Annetaan napanuoran sykkiä rauhassa loppuun.
- Vauvaa ei saa viedä pois luotani, poikkeuksena hätätilanne.
- Vauvalle ei saa antaa sokerilientä tai lisämaitoa keskustelematta ensin kanssani.

Ajattelin mennä fiiliksen mukaan noin muuten, mutta joitakin perusasioita oli hyvä kirjata ylös. Toivottavasti olen synnyttämään mennessä vielä sen verran tolkuissani, että ehdin keskustella toiveista kätilön kanssa. Pääasia on tietenkin, että selvitään vauvan kanssa kokemuksesta ja voidaan hyvin.
 
Onko sulla mesiangervo tulossa ketään tukihenkilöä/doulaa mukaan synnytykseen?
 
Mesiangervo: Kannattaa kuitenkin selvittää kantasi etukäteen siihen lisäverenantoon esim. henkeäuhkaavassa tilanteessa, jossa olet mahdollisesti tajuton.
 
Mä rupesin vasta tänään kunnolla miettimään mitä synnytykseltä toivon. Viime kerralla, kun olin ensikertalainen niin ainut toive oli epiduraali puudutus :joyful: nyt kun sitten tietää mitä tuleman pitää niin osaa laatia jo pitkän listan toiveista synnytystä koskien :wink listaan tuli toiveiksi suolentyhjennys, kipujen mukainen kipulääkitys, paljon nestettä vierellä koko ajan, mahdollisimman vähän ihmisiä saliin, välilihan leikkauksen välttäminen ellei pakko, puoli-istuva synnytysasento miehen avustuksella ja perhehuone tottakai :happy: muutamia muitakin toiveita varmaan vielä tässä ehdin vielä paperiin kirjoitella mutta tuossa ainakin nuo minulle tärkeimmät! Pääasia että synnytys olisi itselle mahdollisimman rauhallinen ja että minua pidetään ajan tasalla tapahtumista. Eiköhän se mene sitten omalla painollaan kun ei odota mitään ihmeempiä! :happy:
 
Salmiakki.
Ei ole tulossa ketään mukaan. En koe tarvitsevani. Onhan siellä kätilöt auttamassa. Luotan heidän ammattitaitoonsa melkolailla täysin. :) Ja luotan itseeni. Tämä on tosiaan jo kolmas synnytys niin on jo vähän käsitystä siitä mitä on luvassa. Ja aikaisemmat synnytykset ovat olleet kaikenkaikkiaan hyviä kokemuksia, vaikka ovat kestäneet kauan. Niissä tukihenkilö on ollut sinällään turha.

Dalila.
Kanta on selvillä.

Tuosta leikkelystä tuli mieleeni, että leikataanko väliliha sitten joskus kevyin perustein? Olen ollut siinä käsityksessä, että se leikataan jos on pakko. Itse olen selvinnyt likipitäen naarmuitta ja tikeittä.
 
Mulla ei hirveesti toiveita ole...mennään sen mukaan mitä vastaan tulee.
Ainut ehkä on että haluan tietää missä mennään ja että pääsen itse päättämään asioista.

Epiduraalia en halua koska viime synnytyksestä huonot kokemukset. Tästä aion kyllä keskustella vielä lääkärin kanssa.
Spinaali mieluummin jos täytyy jompi kumpi laittaa.
 
Takaisin
Top