Nyt kävi sitten sillälailla että vauvaa ei oo ei tuu... En tiedä miten alottaa... Ehkäpä alusta. Sunnuntaina tuli tosi niukkaa verenvuotoa, en tästä ollu ihan hirveesti moksiskaan koska on yleistä. Vuotoa tuli maanantaina ja vielä tiistaina jollon ajattelin että nyt taitaa olla paree oman mielen rauhan vuoksi selvittää mistä johtuu. Soitin neuvolaan ja sillä sattu just olla onneks toimistopäivä ja sanoi että tuu kun ehdit. Neuvolassa sitten ultrattiin ja ultrattiin ja heti ekana hänkin oli näkevinään kaksi sikiöpussia mutta asiaan ei sillain kiinnitetty huomioo, koska olihan just kaksi viikoo ennemmin seinäjoen keskussairalassa luultu et on kaks mut kumminki sit päädytty ajatuksee et yksi. Mut joo, sikiö näytti pienemmältä kun kaks viikkoo sitten (9.10.14 18,4mm 8+4) eikä löydetty sykettä, koitettiin välis kuunneellakkin mut mitää ei kuultu. Noh, siitä sitten kauhajoelle tk:seen, jossa alatieultra ja tältä vuosikymmenenltä toisin ku neuvolan oma. Sielläkin oltiin näkevinään kaksi pussia mutta asiaan ei kiinnitetty huomiota sen kummemmin. Todettiin yhdessä ettei sikiöllä sykettä kyllä näy, ja sain osanotot. Siitä sitte matka jatku kohti seinäjokea jossa sitte lääkäri kyllä näki selkeesti kaksi eri sikiöpussia. Kaksi erikokoista sikiötä, kaksi sykkeetöntä sikiötä. Toinen oli kuollu jo aiemmin ehkä n. 6+, niiku sillon kaksi viikoakin sitte aluksi katottiin. Toinen hyvin pian sen ultran jälkeen, koska oli mennyt pienemmäksi eli vain 15mm, eli oli alkanut jo surkastua. Raskaus todettiin kaksoisraskaudeksi viikolla 10+2 ti 21.10 ja molemmat sikiöt menehtyneiksi, eri aikaan kylläkin. Eilen sitten menin takas seinäjoelle aamulla puol 8 syömättömänä ja puol 2 kaavittiin kohtu tyhjäksi. Kaavittiin mun pyynnöstä koska mies reissuhommissa 600km päässä ja mulla ei ole aikaa monena päivänä maata sairaalassa 80km pääs kotoa, jossa kaks muksua. Hoitajia ku ei aiva kauhiasti ole meillä olemassa. Tämän takia lääkkeellinen tyhjennys ei yksinkertaisesti ois onnistunut, ja kaksoisraskaudessa sitä poistuvaa materiaaliakin on vähän enemmän. Näin siis meillä, onnen puhalluksia teille muille. Toivottavasti kukaan ei enää joukostanne poistu. Suoraan sanottuna tää on ihan paskaa, ja toivon vaan et kipu ja ahditus menee pian pois. Onni on se, että meillä on kaksi tervettä lasta. Niistä yritän imeä voimaa huomiseen. Ja yksi juttu vielä, meidän elämässä on tosi usein ollu päivämäärillä taipumusta ironiaan kaiken maailman isommissa ja pienemmissä asioissa. Näin taas. 22.10.2006 alettiin seurustella 22.10.2014 musta tyhjennettiin kaksi meidän lasta. Mut saa poistaa listasta.