Nurina ketju

Tutuuh, paljon jaksamista! Nyt mammat oikeasti otetaan rennosti! Ei se onni tule kiiltävästä lattiasta ja jatkuvien kehittävien aktiviteettien tarjoamisesta isommille lapsille. Iloinen ja levännyt äiti on ehdottomasti paljon tärkeämpää kuin tyhjät pyykkikorit ja täydellistä ruokamallia hipova lautanen perheen ruokapöydässä.
 
Tää väsyn määrä ja paikkojen kolotus on kyllä ihan jäätävää. Viime viikolla meinasivat neuvolassa pistää mut saikulle, kun purskahdin vaan itkuun, kun kysyivät kuinka mä jaksan. On tosi vaikee itselle myöntää, ettei vaan jaksa enää samalla tavalla asioita kuin ennen raskautta. Jonkun verran tullut vissiin miehellekin valitettua selkäkivuista, kun oli mennyt varaamaan mulle 1,5 tunnin raskausajan hieronnan :Heartred
 
Mä kävin jo kerran raskausajan hieronnassa, sain äitienpäivälahjaks mieheltä. Oli ihan jees, ei vaan oikein hieroja uskaltanut ottaa niin kovasti, kun ehkä olis ollu tarve. Sanoi hieroja, et mul on niin jumissa paikat, et pitäs mennä uudestaankin. Mietin, et pitäs mennäkin, mut se on vaan niin tyyristä huvia :oops: (1,5h maksaa ~90€, 60 min tais olla jotain 60-70€ hujakoilla). tosin pahimmat niska/selkäjumit tuntuu helpottaneen, et en sit tiedä, kannattaako sitä tuhlata "turhan" takia :grin olishan se tietty kivaa ilman jumejakin, en sitä kiellä :)
 
Cirrus18 sanoi:
Itsellä esikoinen on ruoka-aineallergikko kuten myös eläimille ja siitepölyille. Oon kuullu et nykyään on kauhean vaikeaa saada testei mutta silloin reilu 11v sitten kaikki toimi kuin unelma pojan allergioitten suhteen ja kävimme varmaan vuoden välein eri testeissä 10v ajan. Johtunee varmaan siitä ku osa allergioista oli hengenvaarallisia. Onneksi enää pähkinät on ehdottomasti kielletty ja kaikkiin muihin altistetaan. Jätkä on siis nykyään 12-vuotias.
Click to expand...
Lokakuisista hoitelen. Meillä tismalleen sama. Meilläkin nyt 12v moniallergikko. Maidot,viljat pähkinät siitepölyt eläimet jne. Ja hyvin tutkittiin. Myös atoopikko astmaatikko. Miten onko teidän 12v:llä myös nuo kaksi riesana kulkenut?
 
Taustaa: minulla on kolme veljeä. Miehellä on yksi veli, jolla on yksi poika. Miehen äidin ainoalla siskolla on kaksi poikaa. Miehen isällä on pelkkiä veljiä, joiden lapsista 3/5 on poikia.

Ja meillä tulossa poika.

Minusta ihanaa, tiedän että loppujen lopuksi aivan sama, mutta tavallaan tuntuu poika olisi helpompi ensimmäiseksi lapseksi. Tämähän meille pitikin tulla, totta KAI siellä ultrassa näkyi pieni pippeli. Mies myös onnellinen, koska hänellä on suku täynnä poikia ja miehiä, häntä jännitti että olisiko osannut toimia tytön kanssa (vaikka samalla tietää kyllä että kyllä sen olisi oppinut siinä missä pojankin kanssa olemisen).

Ongelma on se että oltiin päätetty että ei kerrota sukupuolta kenellekään. Ja nyt sekä minun että miehen äidit ovat ruvenneet tarkistelemaan erittäin paljon ostoksista että "Sopiihan tää tytölleki?". Äitini on kaivanut kaikki minun vanhat vauvavaatteet ja mekot esiin, veljieni ovat saaneet jäädä kaapin perälle. Vatsaani on arvioitu että pieni ja siro, kuten äidillä minua odottaessa. Anoppi totesi että "poikaviiva" puuttuu kun saunassa käytiin (linea negra vain jätti ilmestymättä).

Pelottaa todella paljon että onko sukulaisille (taas yksi) poika pettymys? Kamala ajatella että meidän pieni toisi yhtään harmitusta isovanhemmilleen. Tavallaan tästä syystä haluaisin kertoa sukupuolen nyt että syntymä ei olisi mahdollisten ikävien uutisten tuoja ja tavallaan haluan edelleen pitää salassa. Jo siksi että näin sovittiin, mutta myös siksi että saavat nyt pysyä ikään kuin avoimessa ja odottavassa tilassa. Että nyt ei odoteta sukupuolta vaan lasta.
 
Ti-ti-uu, ymmärrän! Luulisi kyllä vauvan olevan aivan yhtä ihana myös sukulaisten mielestä, olipa hän sitten tyttö tai poika. :) Me ei varmuudella tiedetä, kumpaa odotetaan (jännä nähdä, pitääkö lääkärin erittäin epävarma poikaveikkaus paikkansa), mutta mun äiti on alusta asti rasittavuuteen asti odottanut tyttöä: ehdottelee jatkuvasti tyttöjen nimiä (rasittavaa tuo nimien ehdottelu ylipäätään... ehkä halutaan kuitenkin ihan itse keksiä), toistelee jatkuvasti "kyllä se on tyttö!" ja kaiken huipuksi on jopa kirpparilta ostanut pari mekkoa uudelle tulokkaalle... Ihan pikkiriikkisen toivon lapsen olevan poika, ihan vain, jotta äiti saa nenilleen :D Vaikka periaatteessa itse toivoisin tyttöä ekaksi lapseksi.
 
Tiutiutiu sanoi:
Ti-ti-uu, ymmärrän! Luulisi kyllä vauvan olevan aivan yhtä ihana myös sukulaisten mielestä, olipa hän sitten tyttö tai poika. :) Me ei varmuudella tiedetä, kumpaa odotetaan (jännä nähdä, pitääkö lääkärin erittäin epävarma poikaveikkaus paikkansa), mutta mun äiti on alusta asti rasittavuuteen asti odottanut tyttöä: ehdottelee jatkuvasti tyttöjen nimiä (rasittavaa tuo nimien ehdottelu ylipäätään... ehkä halutaan kuitenkin ihan itse keksiä), toistelee jatkuvasti "kyllä se on tyttö!" ja kaiken huipuksi on jopa kirpparilta ostanut pari mekkoa uudelle tulokkaalle... Ihan pikkiriikkisen toivon lapsen olevan poika, ihan vain, jotta äiti saa nenilleen :D Vaikka periaatteessa itse toivoisin tyttöä ekaksi lapseksi.
Click to expand...

Uuh, olisi nimien jatkuva ehdottelu minustakin ärsyttävää, vaikka kaikki tietäisivät varmuudella sukupuolen. Saa jonkin idean heittää, toisen pyydettäessä. Mutta jokin raja, se on kuitenkin niiin lapsen vanhempien asia...

Mutta onnea teille yllätyksen odotteluun. :) Onneksi kummankin kohdalla on varmaa että ihana nyytti tulee joka tapauksessa. :Heartred Odotti sukulaiset sitten mitä hyvänsä.
 
Mä en varmaan periaatteestakaan valitsisi sellasta nimeä lapselle, jota joku on veikannut ja on nimestä aivan varma. Mä en todellakaan nimittäin haluaisi kuulla jotain riemun kiljaisuja kesken kasteen, kun jonkun nimiveikkaus menisi oikein. Musta olisi oikeus ja kohtuus, että vasta kysyttäessä ehdotettaisiin nimiä.

Ja kyllä, meillä mun äiti jaksoi rakenneultraan asti paasata, kuinka ihanaa olisi, jos toinen olisi tyttö. Mustakin on ihanaa, kun toinen on tyttö (esikoinen kun on poika), mutta mulle sillä sukupuolella ei ole mitään väliä. Mietinkin, mikä olisi ollut äitini reaktio, jos mahasta olisikin löytynyt pieni pippula.

Tiutiutiu, selvisitkö ilman vatsatautia? Menikö miehen tauti jo ohi?
 
Ti-ti-uu sanoi:
Mutta onnea teille yllätyksen odotteluun. :) Onneksi kummankin kohdalla on varmaa että ihana nyytti tulee joka tapauksessa. :Heartred Odotti sukulaiset sitten mitä hyvänsä.
Click to expand...
Joo, nimenomaan! Varmasti suloisia lapsia joka tapauksessa, olivatpa mitä sukupuolta hyvänsä. <3

Imme: Joo, täälläkin on puhuttu, että ei kyllä vahingossakaan mitään niistä ehdotetuista nimistä anneta :D Vaikka jos se nyt sattuu olemaan poika, niin eipä ole sopivia ehdotuksia juuri tullutkaan. Vain tytölle pitkä liuta :D

Mies parantui mahataudista nopsaan - varsinainen tauti meni yhdessä yössä ohi, mutta toki oli pari päivää vähän heikkovointinen. Mulle ei ole tarttunut ollenkaan :) Vähän jäi harmittamaan lauantai-illan grillibileet, joihin ei varmuuden vuoksi menty, ettei kukaan vaan saa vatsatautia. Tuo kun jäi nyt vähän epäselväksi, oliko kuitenkaan noro vai joku ruokamyrkytyksen tapainen. Olis ollut niin kiva nähdä ystäviä ekaa kertaa pariin kuukauteen (ja osaa tammikuun jälkeen), mutta minkäs teet :(
 
"Hauska " kuulla että muilla vähän samanlaisia sukupuoleen liittyviä asioita.. olen jo itse vetänyt kiepit pari kertaa kun anoppi sanoi sisareni poikaa sylissä pitäessäni että "kyllähän siihen toinenkin poika vielä mahtuisi syliin!". Voi prkl että tuollainen se saa minut ihan raivon partaalle. Ok ehkä hormoonitkin vaikuttaa hieman..:rolleyes:
Meillä siis tyttö ennestään ja nyt tulossa toinen lapsettomuushoitojen tuloksena että voin vakuuttaa että aivan tasan yksi lysti kumpi tulee kun saatiin tämäkin edes alulle. Isovanhemmat eivät tiedä lapsettomuushoidoista eivätkä siitä että tiedämme että tuleva on tyttö. Olemme kaikille sanoneet että emme tiedä kumpi tulee. Kaikista helpointa. Haluan pitää jotain omaakin raskaudesta ihan vaan minun ja mieheni tiedossa, kaikkea en halua jakaa eikä mielestäni tarvitsekaan.

Olen iloinen että meille tulee toinen tyttö. Mies on aivan ihana tytön kanssa, suojelee ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Voin kuvitella kun joskus tulee siihen ikään että alkaa mahdollisesti poikia pyöriä lähistöllä että on tarkkana poikien kanssa.:happy: Ja toisaalta haluan antaa tytöilleni sitä itseluottamusta ja elämälle eväitä joita en välttämättä itse ole saanut lapsena.

Mutta asiaan palatakseni voin jo kuvitella sen että jos joku uskaltaa päästää suustaan "kyllä teidän vielä kolmas pitää tehdä että poika tulee" niin sillä saa viimeistään minun hermot katki..:grin Ja voin kuvitella että sanoo koska ensimmäisestä puututtiin imetykseen, lapsen ruokailuun, nukkumiseen ja milloin mihinkin oli aina kaikilla selvä ohje miten toimia. Lähinnä isovanhemmat siis.. laitoin jo silloin rajat asialle ja laitan nytkin. Ehkä siksi olen alkanut kasvattaa väliä heihin kaikkiin, kai sitä jollain tavalla toimii kuin leijonaemo ja suojelee omiaan. Ja siitä kaikkein vähiten tykkään että tullaan sorkkimaan ja kasvattamaan minun lapsiani omilla ohjeilla. Teen sen ihan itse ja juuri niinkuin itse parhaaksi näen.
Tulipas pitkä avautuminen..
 
Hassua, mua ei haittaa yhtään muiden nimiehdotukset, itsehän me sen sitten viime kädessä päätämme :) enemmänkin toivon, että jostain pomppaisi hyvä nimi eteen!

Meillä on sukulaiset onneksi osanneet olla iloisia lapsen sukupuolesta, mitään loukkaavia kommentteja en ole kuullut, eikä myöskään mitään tyrkytystä tai asiattomia neuvoja ole tullut, niitä odotellessa ;)
 
Noksu, kuulostaapa tympeältä. Etenkin se, että kukaan ei voi koskaan olla varma perheen taustoista ja on todella kohtuutonta, jos joku utelee, milloin tulee lisää vauvoja tai vastaavaa. Voi olla kova paikka, jos perheeseen ei yksinkertaisesti saada vauvaa, vaikka kuinka yrittäisi. Sitten joku kysyy, että milloinkas te niitä vauvoja teette... niitä vauvoja kun ei tuosta noin vaan tehdä, niitä saadaan.

Itse kun odotin esikoista ja soitin isälleni nt-ultran jälkeen tulevasta perheenlisäyksestä, niin hän jotenkin huolettomasti vastasi omaan kommenttiini keskenmenon pelosta vain toteamalla, ettei meidän lähipiirissä keskenmenoja ole ollut ja sellaisella ei kannata päätään vaivata. Isä ei vain tiennyt, että ennen esikoisen onnistunutta raskautumista olin juuri edellisessä kierrossa saanut keskenmenon.

Lisäksi vaikka olen oikeasti paljon tekemisissä äitini kanssa ja hän oikeasti luulee, että kerron hänelle kaiken, tulisi järkyttymään, jos kuulisi kaiken, minkä olen jättänyt kertomatta. Hän ei esimerkiksi tiedä vuoden 2014 keskenmenostani mitään. Hän vain jaksoi ihmetellä tämän syyskuisen vauvan nt-ultran jälkeen, miksen ollut kertonut raskaudestani aikaisemmin. Hän ei kyennyt ymmärtämään, miksi en olisi halunnut jakaa hänen kanssaan keskenmenon tietoa, koska jonkun kanssa olisi hyvä ollut keskustella, jos jokin olisi ollut pielessä (onneksi ei ollut, vaan tuolla masussa potkuttelee :Heartpink). Totesin vain, että onhan mulla ihana aviomies, jonka kanssa olisin voinut asiasta puhua.

Tulipa avautuminen. Mutta summa summarum. Ärsyttää tuppautujat. Jokainen valitsee elämässään ne luottohenkilöt, joille avautua.
 
Meille on ihan sama kumpaa sukupuolta tulee ja niin on myös melkeinpä kaikille lähisukulaisille. Ainoastaan kummotyttöni äiti toivoo, että meille tulisi tyttö niin sitten olisi heidän tytölle leikkikaveria :) (kummityttöni on siis nelisen kuukautta nyt). Isoveljelleni syntyy ens kuussa poika.
Me ei tiedetä kumpaa odotetaan eikä olla haluttu sitä tietää eli se on aiheuttanut pientä keskustelunpoikasta. Isäni väittää että me tiedetään mutta ei haluta kertoa, äitini taas tietää tasan tarkkaan kumpi sieltä on tulossa mutta ei suostu kuitenkaan kertomaan että mitä arvelee :D enemmän meillä siis keskustellaan siitä miten me ei haluta sitä sukupuolta tietää ja kumminkin muiden mielestä me se tiedetään mutta ei suostuta kertomaan :D
 
Uteleminen on kyllä tylsää, meillä oli esikoisen kohdalla tosi paljon ja monet kyttäily ostoksien värejä jne..
Olin varmaan silloin aika tyly tuosta sukupuolen utelusta, kun nyt on jätetty rauhaan.
Meille on ihan sama kumpi tulee, kunhan kaikki menee hyvin ja kyllä meillä tulee pikkuveli käyttämään siskonsa vaatteita vaikka ovat ehkä hieman tyttömäisiä ja sisko käyttää poikamaisia, että voi sitten siirtää veljelle[emoji16]
 
Meillä ei kans ole sukupuoli tiedossa ja anoppi tuntuu olevan suurin stressaaja sen suhteen. Nimiehdotuksia utelee ja ehdottelee (lue tyrkyttää), kun heidän suvussaan on niin ja näin hienoja nimiä :facepalm: kerrottiin vähän vahingossa tytölle ehdolla oleva nimi, jonka se tietty torppas. "mikä nimi se tämmönen on?"
Ollaan jätetty aika omaan arvoon nää jutut, sillä on nyt joku ihme kausi meneillään ja kaikilla tuntuu menevän sen kans hermot :joyful:

Muuten meidän välit on kyllä aina ollu hyvät ja hän on tosi ihana ihminen. Mut oon satavarma et nää lastenkasvatusasiat ym on sellanen asia mistä tullaan olemaan napit vastakkain jossain kohtaa. Hän kokee olleensa omien lasten kanssa varsinainen superäiti ja jopa sen omat lapset on asiasta aika eri mieltä. Ja oman ainutkertaisuutensa osaa kyllä esille tuoda. Onneksi mun mies ei ole mikään mammanpoika ja on mun kanssa samaa mieltä. Sanoikin, et jos alkaa liikaa puuttua meidän asioihin niin hän tekee selväksi ettei ole sopivaa.
Mä.olen tiettyyn pisteeseen asti tosi pitkäpinnainen, mut sit kun se raja tulee niin se kans tulee:woot:
 
Mikähän siinä on että anoppien pitää ottaa osaa tuohon lasten kasvatukseen vähän liian paljon.
Meillä varmaan ottaisi osaa jos jaksaisin kuunnella sen uteluita (on siis super utelias persoona) ja juttuja, mutta olen ottanut sen kannan että en ole sille sukua enkä sen pojan kanssa naimisissa, niin ei tarvitse udella eikä neuvoa. Miehen sisko kyllä sitten jaksaa jakaa lasten kasvatus ohjeita (sen mielestä huomaamatta) senkin edestä.
 
Ei se sinullakaan imme ole kovin kivasti käynyt.:sad001 Aika ikävästi töksäytetty tuo ettei suvussa ole ollut keskenmenoja..
Näistä asioista hyvin näkee sen ettei isovanhemmilla tms läheisillä välttämättä ole ajatusta siitä että kaikkea ei todella jaeta kaikille vaan jotkin asiat pysyvät juurikin mahdollisesti vain sen pariskunnan sisällä. Ja tosiaan että jokainen valitsee ne luottohenkilöt itse.
Ja näinhän se on että siperia opetti itseäkin. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan. Ja siitä olenkin oppinut etten ikinä kysy keneltäkään että tuleeko lapsia ja montako tulee ja jokos se olisi seuraavan vuoro tms. On oppinut kunnioittamaan "luontoäitiä" tai kukalie asiasta päättääkään.:happy:

Tiutsi meillä taas kukaan ei osaa ajatella että tietäisimme sukupuolen kun esikoisesta ei oikeasti tiedetty kumpi tulee.:grin

Terhie meillä kävi esikoisen kohdalla niin että jälleen oletettiin että lapsen nimessä tulee olemaan kummankin suvun puolelta nimi. Mieheni kanssa olimme päättäneet että nimessä ei tule mitään muistoa kummankaan puolelta. Nimi/nimet ovat vain ja ainoastaan tarkoin pohdittu tätä kyseistä esikoistytärtä varten. Ne on siis yksilöllisesti luotuja, ilman kummankaan suvun nimitaakkoja yms. Ja tämän kerroimme jo etukäteenkin isovanhemmille ettei tule yllätyksenä. Ristiäisissä heti nimen esille tuonnin jälkeen kun se osuus oli ohi kuulin kun anoppi hätyytti erään sukulaiseni luo ja uteli että olikos niistä nimistä joku teidän suvusta.. voi jestas näitä..:hilarious:
 
Nousee kyllä karvat pystyyn noista reaktioista :oops: Meillekin kyllä kaikki odotti tyttöä ja ne, jotka ei tiedä, on varmoja tytöstä mukamas mun vatsan mallin takia, kun eivät osaa katsoa, että se on niiden vanhan kansan ajatusten mukaan kyllä eteenpäin työntyvä poikavatsa, mulla vain nyt on leveä lantio ihan normaalistikin :D Kummankin suku on hyvin poikavoittoinen, anopilla on vain yksi tyttö lapsenlapsissa. Mutta harmitus on onneksi osattu pitää hyvin salassa eikä se enään tule esille vaan poikaa kaikki odottaa sukuun :)
Meilläkin on katsottu ettei nimi ole kummankaan puolelta, ihan vain mun toisen mummun takia, joka on todella raskas nykyään juttujensa takia ja jos nimistä edes toinen olisi hänen puoleltaan niin huutelisi pitkin kyliä "kuinka se Tiitanen on aina niin mummun tyttö ollut ja kuinka se soitti, että mummu me halutaan nimetä lapsi sun suvun mukaan, kun ootte meille tärkeimmät, ei se niin äitinsä suvusta välitäkään" :D Tähän tyyliin siis kertoo kaikille aina. Tosin meidän vauvanodotuksesta ei puhu kenellekään, kun olisi toivonut veljelleni ensin ja kun emme ole naimisissa.
Anopista sen verran, että aavistelen pahaa sen suhteen, ettei hän malta pysyä pois eikä ilmoita tulostaan. Ahdistaa jo etukäteen se, että koko ajan saa mahdollisesti olla valmiina siihen, että hän ilmestyy ovelle. Muuten hänen kanssaan on helppo ja mukava olla, haluaisin vain ilmoituksen etukäteen, milloin on tulossa. Ja on appiukon kanssa herkästi tuppaamassa meille hommiin, joista ei ole sovittu. Pari kesää sitten appiukko oli käynyt aloittamassa terassinkaton tekemisen, kun olimme töissä eikä miehellä olisi millään ollut aikaa. Mutta kun se nyt piti heti tehdä, kun mieleen oli tullut. Anoppi taas hieman loukkaantuu keväisin, kun en ole kutsunut avuksi puutarhaan :D
 
Voi apua noita anoppeja  :joyful: onneksi tuo oma asuu satojen kilometrien päässä niin yllätyskäynneistä ei pelkoa. Tosin silloin kun tulee niin viihtyy yleensä tyyliin viikon. Se alkaa viiden päivän jälkeen olla aika raskasta:joyful:
 
Meilläkin anoppi onneksi parin tunnin automatkan päässä niin ei ihan heti pöllähdä ovelle, mutta osaa se senkin tehdä, mutta onneksi ei vielä ole tuuppaamassa yöksi. Siellä onneksi mies polttaa niin paljon, että olen tehnyt selväksi että minun tontilla ei poltella, joten senkin takia eivät yleensä viivy pitkään[emoji16]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top