Nurina ketju
- Ketjun aloittaja Hempuliini
- Aloituspäivämäärä
Esikoisen nuha ja kuume tarttui. Oon ihan tukossa ja tajuttoman väsynyt. Lisäksi selkäkipu, joka on enemmän jomotuksen tyylistä on levinnyt nyt koko alaselälle. Hirvee itkupotkuraivari-fiilis, vaikkei sekään mitään auttaisi, vaikka kunnon ip:t tässä vetäisisikin 
Äähh taapero kerkes eilen hypätä alas ikean lasten säilytys jutun päältä noin metrin korkea. Jalka turvoksissa eikä varannut täysin sillä tänään kuvat ja luu poikki ja murtunut. Nyt parin viikon akuutti toipumis jakso vahtia pitää koko ajan. Töistä just jouduin olla viime viikolla pois kun lapsella kuume ja nyt tää. Tosi kireenä oli esimies siellä ja tinkas että miksi isä ei voi hoitaa. Huoh meillä kun se on hankalaa ku isäntä on yrittäjä.
Toivottavasti. Kovasti lohdutteli lääkäri et pienillä paranee hyvin nuo.Voi ei Miiskunaksu! Toivottavasti pieni potilas paranee piakkoin
Voih ei! Paranemista pikku potilaalle<3 hiukan alko ärsyttää toi sun pomo... niinku olis jotenkin sun vika että pikkunen sairastaa tai hajottaa itseään
mur!
Kiitos,onneksi pieni on pirteenä sentäs.Voih ei! Paranemista pikku potilaalle<3 hiukan alko ärsyttää toi sun pomo... niinku olis jotenkin sun vika että pikkunen sairastaa tai hajottaa itseään
Joo kyllä musta vahvasti tuntuu että äippäloman jälkee oon valmis menee ihan melkee mihkä vaan työhön kuin tuonne takasin. Harmittaa vaan ku monta vuotta tehny tuolle firmalle töitä ja nyt tuntuu että oon täys taakka kun pienet lapset ja tää raskaus.
Raivostuttaa kaikki. Varsinkin väsymys. Viime yönä oon nukkunu tosi hyvin ja silti jo puolilta päivin ootin et koska pääsen päikyille(no,ylläri ylläri, ei tapahtunut tänäänkään). Eniten kuitenki raivostuttaa mun äiti. Tänään yks nainen kyseli miten oon jaksanu ja totesin tästä väsymyksestä niin piti sit äitin aloittaa, että sähän oot nut nukkunut hyvin ja he on tarjoutuneet aina lastenvahdiks et eipä voi väsyttää nännnännää.
No joo. Väsyttääpä ja v*tuttaapi silti. Ja juu, kyllähän ne aina sanoo lastenvahdiks tulevansa, MUTTA 1) viimeks sokerirasitusta varten heidät piti varata 3 vko etukäteen ja silti oli vääntämistä 2) pyysin et toukokuus tulisivat ykdeksi(1) päiväksi ihan millon vaan et saisin lattiat pestyä. No eivätpä ehtineet. Siis koko kuussa! En toki joka päivä kysynyt, viidennellä kerralla taisin luovuttaa 3) oon pyytänyt toistuvasti(yli 10 kertaa), että ottaisivat koirat edes hoitoon, mutta sekään ei sovi kun heillä on aina jotain menoo.
Sitten ärsyttää kun aletaan ihmisille päteä, että apua kyllä tarjotaan, että oma vika kun on nii väsynyt. Sama kun mä tarjoisin jollekin köyhälle miljoonan antamatta sitä ja sanoisin, että hittooko siinä valitat, rahaa on tarjottu. Kimpaannuin oikeesti niin paljon, et aloin itkeen. En ymmärrä minkä takia pitää väsynyttä ihmistä alkaa mollaamaan ja kiusaan entisestään. En vaan ymmärrä.
No joo. Väsyttääpä ja v*tuttaapi silti. Ja juu, kyllähän ne aina sanoo lastenvahdiks tulevansa, MUTTA 1) viimeks sokerirasitusta varten heidät piti varata 3 vko etukäteen ja silti oli vääntämistä 2) pyysin et toukokuus tulisivat ykdeksi(1) päiväksi ihan millon vaan et saisin lattiat pestyä. No eivätpä ehtineet. Siis koko kuussa! En toki joka päivä kysynyt, viidennellä kerralla taisin luovuttaa 3) oon pyytänyt toistuvasti(yli 10 kertaa), että ottaisivat koirat edes hoitoon, mutta sekään ei sovi kun heillä on aina jotain menoo.
Sitten ärsyttää kun aletaan ihmisille päteä, että apua kyllä tarjotaan, että oma vika kun on nii väsynyt. Sama kun mä tarjoisin jollekin köyhälle miljoonan antamatta sitä ja sanoisin, että hittooko siinä valitat, rahaa on tarjottu. Kimpaannuin oikeesti niin paljon, et aloin itkeen. En ymmärrä minkä takia pitää väsynyttä ihmistä alkaa mollaamaan ja kiusaan entisestään. En vaan ymmärrä.
Just joo emppuli kyllä osaa äitis olla ajattelematon! On 2 eri asiaa tarjoutua auttamaan ja auttaa... tiedän tunteen paremmin kun hyvin! täälläkin on useat ihmiset tarjoutuneet auttamaan mutta ketään missään näy! Yksin saa pärjätä kun mies painaa pitkää päivää, iskias huutaa hallelujaa ja hormoni väsymys painaa pään huuruun...
muutettiin vuos sitten 1h lähemmäs mun ja miehen porukoita, toivoissa oli lisäkädet kun nyt väliä 45 min motaria vaan vähempi meillä apuja käy nyt kun ollaan lähempänä... sit mun porukat kuttuu heille että saan levättyä mut arvatkaa saanko? No en! Siiri huutaa hulluna kun vierastaa eikä oikein osaa rauhoittua (ei siis oikein nuku siellä) ja isommat muksut lellitään piloille (ja mulle suututaan jos OMIA lapsia komennan) ja sama perseily jatkuu sit kotona. Plus siellä heidän kämpässän on niin pirun kuuma (28-30 astetta, eikä oo liioittelua) että käämit palaa jo senkin takia mulla ja lapsilla... et joo, en mee minneen kun sitä apua ei saa eikä kukaan tuu tännekään... tai Ok miehen porukat on skarpanneet mut appi ukolla on aina niin kamala kiire takas kotiinsa että siinä mitään kamalan aikaavievää viitti aloittaa... appi on siis jo eläkkeellä ja viettää päivät sohvalla tai terassilla...
et juu emppuli, voimia urpojen kanssa! Suku on pahin...
kyllä osaa äitis olla ajattelematon! On 2 eri asiaa tarjoutua auttamaan ja auttaa... tiedän tunteen paremmin kun hyvin! täälläkin on useat ihmiset tarjoutuneet auttamaan mutta ketään missään näy! Yksin saa pärjätä kun mies painaa pitkää päivää, iskias huutaa hallelujaa ja hormoni väsymys painaa pään huuruun... muutettiin vuos sitten 1h lähemmäs mun ja miehen porukoita, toivoissa oli lisäkädet kun nyt väliä 45 min motaria vaan vähempi meillä apuja käy nyt kun ollaan lähempänä... sit mun porukat kuttuu heille että saan levättyä mut arvatkaa saanko? No en! Siiri huutaa hulluna kun vierastaa eikä oikein osaa rauhoittua (ei siis oikein nuku siellä) ja isommat muksut lellitään piloille (ja mulle suututaan jos OMIA lapsia komennan) ja sama perseily jatkuu sit kotona. Plus siellä heidän kämpässän on niin pirun kuuma (28-30 astetta, eikä oo liioittelua) että käämit palaa jo senkin takia mulla ja lapsilla... et joo, en mee minneen kun sitä apua ei saa eikä kukaan tuu tännekään... tai Ok miehen porukat on skarpanneet mut appi ukolla on aina niin kamala kiire takas kotiinsa että siinä mitään kamalan aikaavievää viitti aloittaa... appi on siis jo eläkkeellä ja viettää päivät sohvalla tai terassilla...
et juu emppuli, voimia urpojen kanssa! Suku on pahin...
Suku on todellakin se pahin.
Mulla menee hermot näihin kasvatus ohjeisiin, mitä miehen sukulaiset lappaa aina vaivihkaa kun ovat näitä kasvatusihmeitä. Ja toinen on sitten nämä jotka aina voivottelee, että voi kuinka ihanaa on olla raskaana ja synnyttää[emoji35].
Viimeksi sairaalassa hoitaja voivotteli että kuinka ihanaa, niin oli pakko vastata että ihan mukavaa 9kk kipeänä kiitos vaan. Ei sillä sitten sen jälkeen ollut mitään asiaa[emoji85]
Nuo miehen sukulaisetkin joo on välillä ihan mukavia, mut tosi ahdistavaa kuunnella kasvatusohjeita, ihan kun sitä olisi tosi surkea äiti varsinkin kun väsyttää ja tuntuu muutenkin kaikki kaatuvan päälle.
Mulla menee hermot näihin kasvatus ohjeisiin, mitä miehen sukulaiset lappaa aina vaivihkaa kun ovat näitä kasvatusihmeitä. Ja toinen on sitten nämä jotka aina voivottelee, että voi kuinka ihanaa on olla raskaana ja synnyttää[emoji35].
Viimeksi sairaalassa hoitaja voivotteli että kuinka ihanaa, niin oli pakko vastata että ihan mukavaa 9kk kipeänä kiitos vaan. Ei sillä sitten sen jälkeen ollut mitään asiaa[emoji85]
Nuo miehen sukulaisetkin joo on välillä ihan mukavia, mut tosi ahdistavaa kuunnella kasvatusohjeita, ihan kun sitä olisi tosi surkea äiti varsinkin kun väsyttää ja tuntuu muutenkin kaikki kaatuvan päälle.
Juu mun vanhemmilla on myös aina kiire kotiinsa, vaikka(tai ehkä sen takia),että ovat eläkkeellä. Senkään takia ei viitsi pyytää koko ajan, että tuntuu, että he vaan toivoisivat olevansa kotona...
Ja täällä on myös tuttua, että lasta ei saisi kieltää ja jos jonkin näköset(yleensä täysin kelvottomat)kasvatusvinkit, kuten 1 wee pärjää kyllä ihan hyvin yksin pihassa(lähtee juokseen kaikkien ihmisten/koirien perään ja auton alle)ja oppii nukkumaan huudattamalla,ei saa liikaa lohduttaa lasta(jos esim kaatuu tai muuten satuttaa itsensä niin ei sais ottaa syliin ja lohduttaa)ja ihan hyvin kuulemma puolivuotias voi syödä jo jäätelöö/makkaran,tyhmä ja ylisuojeleva olin kun en viime kesänä antanut. Että ymmärrän myös näitä. En ees viitti nykyään kommentoida näihin mitään, koska sitten suututaan verisesti ja heittäydytään marttyyriks(kyllä olen sitten ollut huono äiti,kerran totesin kun kiukutti, että no niin näköjään oot).
Ja kenellekään ei kantsi avautua, että onpa ihanaa olla raskaana. Oikeesti, ihanaa, jos näin on, mutta kaikille raskaus ei vaan sovi tai oo yhtä auvoista aikaa. Monille raskaus on iha pehvasta, on vaan kipuja, väsymystä ja loputonta ärsytystä ja ilmeisesti sitä ei saa sanoa ääneen tai on heti huono äiti. No, mä inhoon olla raskaana enkä ees ois halunnu toista lasta(ainakaan nyt heti), mutta kyllä mä silti esikoistani rakastan yli kaiken ja varmasti myös tämä syntyvä on ihan yhtä rakastettu kun esikoinenkin. Ja vaikka perhanasti väsyttää niin kyllä mä lapseni hoidan hyvin,olis kiva silti välillä edes se ripaus saada sympatiaa jostain eikä ainaista ei sua voi taas väsyttää marmatusta...
Ja täällä on myös tuttua, että lasta ei saisi kieltää ja jos jonkin näköset(yleensä täysin kelvottomat)kasvatusvinkit, kuten 1 wee pärjää kyllä ihan hyvin yksin pihassa(lähtee juokseen kaikkien ihmisten/koirien perään ja auton alle)ja oppii nukkumaan huudattamalla,ei saa liikaa lohduttaa lasta(jos esim kaatuu tai muuten satuttaa itsensä niin ei sais ottaa syliin ja lohduttaa)ja ihan hyvin kuulemma puolivuotias voi syödä jo jäätelöö/makkaran,tyhmä ja ylisuojeleva olin kun en viime kesänä antanut. Että ymmärrän myös näitä. En ees viitti nykyään kommentoida näihin mitään, koska sitten suututaan verisesti ja heittäydytään marttyyriks(kyllä olen sitten ollut huono äiti,kerran totesin kun kiukutti, että no niin näköjään oot).
Ja kenellekään ei kantsi avautua, että onpa ihanaa olla raskaana. Oikeesti, ihanaa, jos näin on, mutta kaikille raskaus ei vaan sovi tai oo yhtä auvoista aikaa. Monille raskaus on iha pehvasta, on vaan kipuja, väsymystä ja loputonta ärsytystä ja ilmeisesti sitä ei saa sanoa ääneen tai on heti huono äiti. No, mä inhoon olla raskaana enkä ees ois halunnu toista lasta(ainakaan nyt heti), mutta kyllä mä silti esikoistani rakastan yli kaiken ja varmasti myös tämä syntyvä on ihan yhtä rakastettu kun esikoinenkin. Ja vaikka perhanasti väsyttää niin kyllä mä lapseni hoidan hyvin,olis kiva silti välillä edes se ripaus saada sympatiaa jostain eikä ainaista ei sua voi taas väsyttää marmatusta...
Vaan mun porukoilta saan kasvatus vinkkejä ja näissä semmonen hauskuus että ohjeistavat tekemään just toistepäin miten meidän on kasvatettu
just että herkkuja ennen ruokaa tai ei tarvii syödä mutta sit saa karkkia/keksiä tms paskaa, komentaa ei saa ja meidän on kasvatettu kovalla kurilla tms... ärsyttää!!! Olen suoraan heille ilmoittanut että meidän muksut kasvatetaan niinku me sanotaan tai sit ei tarvii heidän hoitaa... tästäkös sain paskaa niskaan! Ja kun mainitsin että miks ihmeessä mut ja mun sisaret on kasvatettu tietyn mallin mukaan mutta sit lapsenlapsia paapotaan niin vastaus tähän ’noh, koska lapsenlapsia pitää hemmotella ja omia lapsia ja kasvattaa!’... siis täh!!! Mikä järki? Eikä isovanhempien virka ole tukea vanhempia (omia lapsiaan) lapsenlasten kasvatuksessa? Näin minä ainakin käsitän...
Niin ja raskaus, se nyt on ihan perseestä! En oo ikuna tykännyt... synnytys ja vauva-aika on se mun juttu mut tää 9kk on ihan kamalaa!
just että herkkuja ennen ruokaa tai ei tarvii syödä mutta sit saa karkkia/keksiä tms paskaa, komentaa ei saa ja meidän on kasvatettu kovalla kurilla tms... ärsyttää!!! Olen suoraan heille ilmoittanut että meidän muksut kasvatetaan niinku me sanotaan tai sit ei tarvii heidän hoitaa... tästäkös sain paskaa niskaan! Ja kun mainitsin että miks ihmeessä mut ja mun sisaret on kasvatettu tietyn mallin mukaan mutta sit lapsenlapsia paapotaan niin vastaus tähän ’noh, koska lapsenlapsia pitää hemmotella ja omia lapsia ja kasvattaa!’... siis täh!!! Mikä järki? Eikä isovanhempien virka ole tukea vanhempia (omia lapsiaan) lapsenlasten kasvatuksessa? Näin minä ainakin käsitän... Niin ja raskaus, se nyt on ihan perseestä! En oo ikuna tykännyt... synnytys ja vauva-aika on se mun juttu mut tää 9kk on ihan kamalaa!
Minä sain kasvatusalan ammattilaiselta tälläisen yksinpuhelun kun kielsin meidän neitiä syömästä leluja (jotka ei siis ollut meidän kotona, ja ties kuinka vanhoja joten hieman hajoamis herkkiä), että juuri oli ollut heillä töissä koulutus jossa oli ihmetelty miksi lasta kielletään pureskelemasta tavaroita kun se on vauvan tapa tutustua maailmaan.
Meillä siis esikoinen työntää suuhun ihan kaiken
Meillä siis esikoinen työntää suuhun ihan kaiken
Mulla on selvästi viilentynyt välit omaan äitiin esikoisen syntymän myötä. Paljon tollasia kasvatuksellisia juttuja ja joutunut jotenkin äitiyden myötä miettimään ja peilaamaan omaa lapsuutta. Mun vanhemmat lellii ja lässytttää esikoiselle ja mä annan, koska niillä on oikeus mielestäni osoittaa sitä ylenpalttista rakkauttaan joo, MUTTA se kun miettii miten mua on kasvatettu (mm. fyysinen kurittaminen) niin välillä on vaan hankala asennoitua tähän koko kombinaatioon. Miksi mulla oli niin tiukka kuri ja joskus tuntui jo lapsena että olin vaan tiellä ja he olivat väsyneitä just mun takia. Ikinä ei ole näistä puhuttu tai pyydetty mitään anteeksi. Nyt sitten lapsenlapsi saa kohtelun pumpulihansikkain. Mä en vieläkään ole osannut suhtautua kaikkeen ja kokenut helpommaksi ottaa vaan hieman etäisyyttä. Miehelle olen puhunut, mutta ei sekään osaa auttaa. Molemmilla meillä on lapsuudesta jäänyt käsiteltävää, mutta ei vaan jaksais liikaa funtsia. Kohtalotovereita?
Joo munkin nuoruudessa harrastettiin fyysistä kurittamista... ja siitä sanoin porukoille esikoisen vauva aikaan että mä en sitä sit hyväksy alkuunkaan että mun lapsia läpsivät vyöllä/kädellä persauksille/tukistaa/antavat korvapuustia! Siitä sitte puhuttiin ja myöntävät tehneet siinä väärin ja minähän se vilkkaana esikoisena sain kokea pahimman kurituksen kun porukat väsyneitä pikku kaksosveljien ja mun pikkusiskon kanssa ( näillä kolmella ikä eroa hätäiseen vuos)... mustakin tuntu että oon vaan tiellä! Varmaan tästä löytyy syy miks teininä kapinoin hyvin vahvasti kaikkea vastaan...
onhan se kiva että isovanhemmat rakastaa ja välittää lapsenlapsista mutta ei se mun mielestä tarkoita että pitää lelliä/paapoa ja ei kunnioita vanhempien kasvatus metodeja/toiveita...
kurissa ja rutiineissa on rakkaus ja turva
onhan se kiva että isovanhemmat rakastaa ja välittää lapsenlapsista mutta ei se mun mielestä tarkoita että pitää lelliä/paapoa ja ei kunnioita vanhempien kasvatus metodeja/toiveita...
kurissa ja rutiineissa on rakkaus ja turva
Meillä myös fyysinen kuritus, vyötä perseelle yms. Oon sanonut aikuisena suoraan isälle et miten se oli niin kauhee meitä lapsia kohtaan, hän myöns sen ja pyys anteeks. Meillä on nykyään ihan läheiset välit, mutta huomaan että oon itse jäänyt katkeraksi. Ja juu, hirvee lelliminen mun tyttöä kohtaan, oli jopa sitä mieltä että jos mun tyttö ei syö samaa ruokaa kun muut niin mun pitäis tehdä hänelle erikseen toinen ruoka 
Tympii aivan älyttömästi lähteä huomenna anoppilaan juhannukseksi! Tuntuu, että haluaisin vain nautiskella omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, varsinkin, kun yöt ovat tosi katkonaisia: herään vähintään kahden tunnin välein vessaan/selkäkipuun/lonkkakipuun/siihen, että alempi jalka on puutunut. Anoppilassa on talo täynnä sakkia, kun miehen molemmat siskot perheineen ovat siellä myös. Ja anoppi, joka on tosiaan ainoa ihminen, joka on uskaltanut hipelöidä mun kuulemma-kamalan-suurta mahaani luvatta. 
Mies totesi äidilleen jo viime viikolla, että ei muuten olla tulossa, jos joudutaan nukkumaan jossain surkeassa loukossa ilmapatjalla. Siitä huolimatta eilen käytiin miehen toisen siskon kanssa viestikeskustelu, jossa mies kysyi, mikä nukkumapaikka meille on varattu. Kuulemma ilmapatja alakerran työhuoneessa, joka on about koko talon meluisin huone. Ilmapatja ei nyt hirveästi kiinnostele unen laadun takia, vaikka ennen raskautta olen toki sillä onnistunutkin nukkumaan (ja kironnut joka aamu kipeää selkääni).
Lisäksi koko miehen suku on iltavirkkua sakkia ja tykkäävät istua iltaa myöhään yöhön ja ottaa kuppia siinä samalla - alakerrassa, missä myös tämä työhuone sijaitsee. Tyrmättiin siis tämä idea. Seuraavaksi tuli kysymys, että entä jos työhuoneeseen toisi ihan tavalliset patjat lattialle. No, ei sekään kuulosta oikein hyvältä nyt näillä raskausviikoilla. Eihän sieltä lattianrajasta pääsisi ylös vailla suurta tuskaa.
Uhattiin sitten taas, että ei tosiaan tulla ollenkaan tai mennään läheiseen hotelliin yöksi. Siinä vaiheessa siskot keksivät, että meille roudataankin yläkerrasta ihan oikea, vanha parisänky sinne työhuoneeseen. Yläkerran rauhallisempiin huoneisiin me kun ei nyt millään voida päästä, kun miehen isosiskot nyt vain ilmeisesti ovat tottuneet olemaan nokkimisjärjestyksessä ensimmäisinä (no ok, toista siskoa alle kaksivuotiaine lapsineen en olisi yläkerrasta häätämässäkään, mutta toinen kyllä joutaisi).
Onhan tuo oikea sänky työhuoneessa toki ihan ok kompromissi. En vain pysty ymmärtämään, miksi ihmeessä juuri minut, joka a) menen nukkumaan tuntikausia ennen muita b) olen koko talon ainoa herkkäuninen ja äänistä häiriintyvä nukkuja c) olen viikolla 30+ raskaana, majoitetaan alakertaan talon hälyisimpään nurkkaan...
Itkin ja raivosin tätä asiaa koko iltapäivän ja vieläkin tuntuu, että tekisi mieli jäädä yksin kotiin ihan vain vittuilumielessä (pardon my french).
Mies totesi äidilleen jo viime viikolla, että ei muuten olla tulossa, jos joudutaan nukkumaan jossain surkeassa loukossa ilmapatjalla. Siitä huolimatta eilen käytiin miehen toisen siskon kanssa viestikeskustelu, jossa mies kysyi, mikä nukkumapaikka meille on varattu. Kuulemma ilmapatja alakerran työhuoneessa, joka on about koko talon meluisin huone. Ilmapatja ei nyt hirveästi kiinnostele unen laadun takia, vaikka ennen raskautta olen toki sillä onnistunutkin nukkumaan (ja kironnut joka aamu kipeää selkääni).
Lisäksi koko miehen suku on iltavirkkua sakkia ja tykkäävät istua iltaa myöhään yöhön ja ottaa kuppia siinä samalla - alakerrassa, missä myös tämä työhuone sijaitsee. Tyrmättiin siis tämä idea. Seuraavaksi tuli kysymys, että entä jos työhuoneeseen toisi ihan tavalliset patjat lattialle. No, ei sekään kuulosta oikein hyvältä nyt näillä raskausviikoilla. Eihän sieltä lattianrajasta pääsisi ylös vailla suurta tuskaa.
Uhattiin sitten taas, että ei tosiaan tulla ollenkaan tai mennään läheiseen hotelliin yöksi. Siinä vaiheessa siskot keksivät, että meille roudataankin yläkerrasta ihan oikea, vanha parisänky sinne työhuoneeseen. Yläkerran rauhallisempiin huoneisiin me kun ei nyt millään voida päästä, kun miehen isosiskot nyt vain ilmeisesti ovat tottuneet olemaan nokkimisjärjestyksessä ensimmäisinä (no ok, toista siskoa alle kaksivuotiaine lapsineen en olisi yläkerrasta häätämässäkään, mutta toinen kyllä joutaisi).
Onhan tuo oikea sänky työhuoneessa toki ihan ok kompromissi. En vain pysty ymmärtämään, miksi ihmeessä juuri minut, joka a) menen nukkumaan tuntikausia ennen muita b) olen koko talon ainoa herkkäuninen ja äänistä häiriintyvä nukkuja c) olen viikolla 30+ raskaana, majoitetaan alakertaan talon hälyisimpään nurkkaan...
Itkin ja raivosin tätä asiaa koko iltapäivän ja vieläkin tuntuu, että tekisi mieli jäädä yksin kotiin ihan vain vittuilumielessä (pardon my french).
No just joo! Itsekin kieltäytyisin kunniasta... sanosin sille miehelle että puhuu siskoilleen että sun on saatava nukkua yöt kunnolla just noiden sun remppojen takia! Joko siellä yläkerrassa tai kotona, ei kompromisseja... en kyllä itse harkitsisi mitään muuta paikkaa raskaana olevalle kun sängyn rauhallisessa paikassa! Toivottavasti löydätte sopu ratkaisun ja mies pitää sun puolia, tsemppiä<3