Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

Meillä poika täyttää lauantaina vuoden. Kävelee jo muutamia metrejä, vajaa 11kk aloitti. Sanoja oikeestaan tulee kun äiti ja muutaman kerran sanonu isi tai heihei. Eli meillä just toisinpäin, niin kiire kävellä ettei ehi puhumaan :hilarious:

En muistanut että nää on näin saman ikäisiä :love017
Miten teillä vauvavuosi meni? Itse koin sen aika rankaksi, ja vieläkin on unen kanssa hankaluuksia.

Joo, hurjan isolta erolta tuntui raskausaikana se pari kuukautta :hilarious: Ja toki meillä tultiin 2vko lasketun jälkeen, ja teillä tais tulla jo ajoissa.

Meillä oli rankkaa vain ensimmäiset kuukaudet. Mähän sairastelin ensin sen 3 viikkoa heti alkuun, ties mitä tulehduksia, ja en ole ikinä voinut niin huonosti kun silloin. Poitsu myös itki oikeastaan päivät ja yöt ensimmäiset 3kk,ja jälkeenpäin ajateltuna saattoi olla koliikkia, koska loppui vaan yksi päivä seinään. Muuten on kyllä myönnettävä että kaikki on ollut suhteellisen helppoa. Mies auttaa paljon heräilyissä ja muussakin, ja poitsulla hyvät unenlahjat. Tietysti on ollut vaikeitakin hetkiä, varsinkin vatsavaivojen kanssa, tai hampaita tehdessä. Yleisluonteeltaan on ollut kovin nauravainen ja tyytyväinen tapaus vauvavuoden. Toki nyt viimeiset kuukaudet ollut kokoajan enemmän vaativa. Huomiota olisi saatava jatkuvasti, ja yksin ei viihtyis sekuntiakaan. Mutta kun hänen kanssaan sitten on, niin on todella tyytyväinen tyyppi:grin Tempperamenttia toki löytyy myös kokoajan enemmän, joten saapi nähdä kuinka hymyilevä on jatkossa :angelic::hilarious:
 
Joo, hurjan isolta erolta tuntui raskausaikana se pari kuukautta :hilarious: Ja toki meillä tultiin 2vko lasketun jälkeen, ja teillä tais tulla jo ajoissa.

Meillä oli rankkaa vain ensimmäiset kuukaudet. Mähän sairastelin ensin sen 3 viikkoa heti alkuun, ties mitä tulehduksia, ja en ole ikinä voinut niin huonosti kun silloin. Poitsu myös itki oikeastaan päivät ja yöt ensimmäiset 3kk,ja jälkeenpäin ajateltuna saattoi olla koliikkia, koska loppui vaan yksi päivä seinään. Muuten on kyllä myönnettävä että kaikki on ollut suhteellisen helppoa. Mies auttaa paljon heräilyissä ja muussakin, ja poitsulla hyvät unenlahjat. Tietysti on ollut vaikeitakin hetkiä, varsinkin vatsavaivojen kanssa, tai hampaita tehdessä. Yleisluonteeltaan on ollut kovin nauravainen ja tyytyväinen tapaus vauvavuoden. Toki nyt viimeiset kuukaudet ollut kokoajan enemmän vaativa. Huomiota olisi saatava jatkuvasti, ja yksin ei viihtyis sekuntiakaan. Mutta kun hänen kanssaan sitten on, niin on todella tyytyväinen tyyppi:grin Tempperamenttia toki löytyy myös kokoajan enemmän, joten saapi nähdä kuinka hymyilevä on jatkossa :angelic::hilarious:

Meillä kans aika temperamenttinen tapaus :D Jos ja kun ei saa tahtoaan läpi niin sitten vaikka väkisin tungetaan ittensä sinne minne ei saanut mennä hakemaan jotain mitä ei saa ottaa :woot:

Ollaan alettu taas kirjaamaan öitä, ja nyt keskimäärin herää 5-6x joooka yö. Allergiaa ollaan epäilty mutta kaksi lääkäriä jo sanonut ettei ole mitään. Kuultiin sitten, että vaikeimmissa tapauksissa (epäselvissä) ja muutenkin kannattaa ottaa allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin yhteys. Varattiin nyt sitten torstaille aika. Aletaan olemaa aika loppu. Suurin osa päivästä menee ihan ok mutta sitten kun alkaa kitinä niin ihan heti tulee sellainen olo että ei vaan jaksa kuunnella. Yöllä sama. Mies onneksi auttanut paljon. Ja vaikka päivisin oon koulussa, niin silti tuntuu pieni hetkikin pojan kanssa, jos ei ole hyvällä tuulella. Toivoisin niin että löytyisi apu tähän kaikkeen, mutta toisaalta en haluaisi että on sairas.
 
Meillä kans aika temperamenttinen tapaus :D Jos ja kun ei saa tahtoaan läpi niin sitten vaikka väkisin tungetaan ittensä sinne minne ei saanut mennä hakemaan jotain mitä ei saa ottaa :woot:

Ollaan alettu taas kirjaamaan öitä, ja nyt keskimäärin herää 5-6x joooka yö. Allergiaa ollaan epäilty mutta kaksi lääkäriä jo sanonut ettei ole mitään. Kuultiin sitten, että vaikeimmissa tapauksissa (epäselvissä) ja muutenkin kannattaa ottaa allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin yhteys. Varattiin nyt sitten torstaille aika. Aletaan olemaa aika loppu. Suurin osa päivästä menee ihan ok mutta sitten kun alkaa kitinä niin ihan heti tulee sellainen olo että ei vaan jaksa kuunnella. Yöllä sama. Mies onneksi auttanut paljon. Ja vaikka päivisin oon koulussa, niin silti tuntuu pieni hetkikin pojan kanssa, jos ei ole hyvällä tuulella. Toivoisin niin että löytyisi apu tähän kaikkeen, mutta toisaalta en haluaisi että on sairas.
Varmasti on raskasta ja varsinkin kun pitäö jaksaa opiskella samalla. Tiedän tunteen kun ei jaksa yhtään toisen kitinää. Onko teillä tukiverkkoja lähellä? Toivottavasti on kuitenkin mukaviakin hetkiä pienen kanssa. Toivottavasti ressukan kitinöille löytyy ratkaisu ja menee ohi. Onko poissuljettu eroahdistus ja hampaat, tai joku tyyliin korvatulehdus? Oliko vuodenikäisellä eroahdistus pahinta? Meillä kitistään yöllä jos oon menny syömään ruisleipää illalla (ilmavaivoja vauvalla, imetän vielä) tai jos ei ruoka ole sopinut (maitotuotteet nyt kokeilussa, aiemmin oli peruna joka sopii jo nykyään hyvin), tai haluaa tissille tai ne hampaat vaivaa.
 
Muokattu viimeksi:
Varmasti on raskasta ja varsinkin kun pitäö jaksaa opiskella samalla. Tiedän tunteen kun ei jaksa yhtään toisen kitinää. Onko teillä tukiverkkoja lähellä? Toivottavasti on kuitenkin mukaviakin hetkiä pienen kanssa. Toivottavasti ressukan kitinöille löytyy ratkaisu ja menee ohi. Onko poissuljettu eroahdistus ja hampaat, tai joku tyyliin korvatulehdus? Oliko vuodenikäisellä eroahdistus pahinta? Meillä kitistään yöllä jos oon menny syömään ruisleipää illalla (ilmavaivoja vauvalla, imetän vielä) tai jos ei ruoka ole sopinut (maitotuotteet nyt kokeilussa, aiemmin oli peruna joka sopii jo nykyään hyvin), tai haluaa tissille tai ne hampaat vaivaa.

Yksi hammas on tulossa taas, ja eroahdistustakin on, mutta tätä on tosiaan ollu aina. Eilen lääkäri sanoi että joko pelkkä refluksi tai sitten allerginen refluksi. Otettiin verikokeet ja nyt kokeillaan vehnätöntä ruokavaliota. Maito ja muna poissuljettiin 10pv vältön aikana. Viime yönä heräili kokoajan, en edes pystyny perässä kuinka paljon. Eli on vaan pahentunut. Oli joku lääke kokeilussa, mutta alkaa varmaan auttaa vasta kun saa sen mahdollisesti allergisoivan ruuan pois. Kiitos tsempeistä, eiköhän tää tästä. On meillä tukiverkkoja, mutta kun on tuota eroahdistusta niin ei viitsi jättää hoitoon :sad001 Ajateltiin kyllä käydä joku päivä miehen kanssa kahdestaan syömässä, kun ollaan nyt lähinnä vaan oltu vihasia toisillemme väsymyksestä :sorry: Ärsyttää vaan kun ei jaksa olla hyvä äiti kun on niin väsynyt. Nyt sitä jaksaa ehkä vähän paremmin kun tietää, että lasta sattuu ja oikeasti syy tähän.
 
Yksi hammas on tulossa taas, ja eroahdistustakin on, mutta tätä on tosiaan ollu aina. Eilen lääkäri sanoi että joko pelkkä refluksi tai sitten allerginen refluksi. Otettiin verikokeet ja nyt kokeillaan vehnätöntä ruokavaliota. Maito ja muna poissuljettiin 10pv vältön aikana. Viime yönä heräili kokoajan, en edes pystyny perässä kuinka paljon. Eli on vaan pahentunut. Oli joku lääke kokeilussa, mutta alkaa varmaan auttaa vasta kun saa sen mahdollisesti allergisoivan ruuan pois. Kiitos tsempeistä, eiköhän tää tästä. On meillä tukiverkkoja, mutta kun on tuota eroahdistusta niin ei viitsi jättää hoitoon :sad001 Ajateltiin kyllä käydä joku päivä miehen kanssa kahdestaan syömässä, kun ollaan nyt lähinnä vaan oltu vihasia toisillemme väsymyksestä :sorry: Ärsyttää vaan kun ei jaksa olla hyvä äiti kun on niin väsynyt. Nyt sitä jaksaa ehkä vähän paremmin kun tietää, että lasta sattuu ja oikeasti syy tähän.
No voi että :Heartred. Onneksi vauva ei tahallaan heräile ja ole rasittava :sad001.
Se tekee hyvää teille olla hetken vain toisianne varten ilman vauvanvahdintavelvoitetta :) kiva kun teillä on tukiverkot lähellä.

Toivottavasti jaksat opiskella kuitenkin ja panostaa myös tulevaan sitäkin kautta.

Tsemppiä! Tämä aika on suuhteessa lyhyt mutta silti rankka :/
 
No voi että :Heartred. Onneksi vauva ei tahallaan heräile ja ole rasittava :sad001.
Se tekee hyvää teille olla hetken vain toisianne varten ilman vauvanvahdintavelvoitetta :) kiva kun teillä on tukiverkot lähellä.

Toivottavasti jaksat opiskella kuitenkin ja panostaa myös tulevaan sitäkin kautta.

Tsemppiä! Tämä aika on suuhteessa lyhyt mutta silti rankka :/

Niimpä, välillä vaikea muistaa se ettei tee tahallaan :sorry: Kiitos tsempeistä, päivä kerrallaan :) Meni vauvavuosikin niin nopeasti lopulta vaikka tuntui jo heti alussa ettei tule selviämään :grin
 
Heippa taas se puoli vuotta vierähti että löysin itseni tänne foorumille :hilarious:

Meidän vauvavuosi meni tosi nopsaaan ja tyttö tekikin tuossa vasta 2 viikon aikana 6 uutta hammasta :grin

Päikyssä mennyt hyvin mutta nämä korona rajoitukset rassaa kun pikku nuhastakin joutuu kotiin mikä tarkoittaa että minun opinnot ja työt keskeytyy:meh:

Vauva vuoden aikana varsinkin ja edelleen miehestä on ollut todella suuri apu. Hän on antanu mun nukkua aamusin ja touhuilee tytön kanssa. En tiiä miten oisin pärjännyt ilman miestä. Iso hatun nosto kyllä kaikille yksinhuoltajille:angelic:

Ootteko miettinyt perheen lisäystä vielä?
 
Ollaan mietitty ja todettu että ei. Ainakaan nyt. Kovasti oltais toivottu toista pienellä ikäerolla, mutta ei riitä voimat.

Tohon edelliseen sen verran tullut uutta tietoa, että refluksi kyllä, ja lisäksi ihan liikaa allergioita. Meillä on nyt 10 ruoka-ainetta (imetän vielä niin mulla samat) käytössä. Pahimmillaan oli 6,mutta nyt onneksi parempi tilanne. Sjolisto mennyt huonoon kuntoon niin kestää sen takia huonosti kaikkea. Mutta pojan vointi on paaaaljon parempi joten on tää kaiken arvosta. Vielä heräilee öisin ja kun kokeillaan uusia ruokia niin menee hetkeksi kaikki sekasin, mutta palautuu sitten parissa päivässä. Onneksi nyt on etäkoulua, en muuten jaksais.
 
Me ollaan mietitty, ja ollaan myös yritetty.
Viime toukokuussa poistettu ehkäisykapseli, ja sen jälkeen kaksi keskenmenoa. Toinen oli tuulimuna, keskeytettiin lääkinnällisesti elokuussa. Toinen sitten pari kuukautta sen jälkeen, keskeytyi itsekseen jo varhain.
Olihan tämä tiedossa että lapsen saaminen ei aina olekaan niin itseästäänselvää, mutta kyllä tämän henkinen vaikeus silti vähän yllätti. Oltaisi haluttu alle 2v ikäero, mutta pääasia että nyt joskus tulisi vielä.

Kovasti olisi siis meillä pikkusisarus toiveissa :Heartred
 
Me ollaan mietitty, ja ollaan myös yritetty.
Viime toukokuussa poistettu ehkäisykapseli, ja sen jälkeen kaksi keskenmenoa. Toinen oli tuulimuna, keskeytettiin lääkinnällisesti elokuussa. Toinen sitten pari kuukautta sen jälkeen, keskeytyi itsekseen jo varhain.
Olihan tämä tiedossa että lapsen saaminen ei aina olekaan niin itseästäänselvää, mutta kyllä tämän henkinen vaikeus silti vähän yllätti. Oltaisi haluttu alle 2v ikäero, mutta pääasia että nyt joskus tulisi vielä.

Kovasti olisi siis meillä pikkusisarus toiveissa :Heartred

Voi harmi :sorry: Jospa kohta olisi teidän vuoro! Paljon tsemppiä :Heartred
 
Heippa, pitkä tauko kirjoittamisessa. Mitä tänne kuuluu?

Meillä edelleen olisi pikkusisarus toiveissa, nyt takana kolme keskenmenoa Confounded Face Lapsettomuuspolilla käyty, ja nyt ensimmäinen letrozol kierto toi meille plussan eilen. Tänään kuitenkin viiva hailakampi, ja pahoinvointi tiessään, eli huonoltahan tää taas vaikuttaa.
 
Heippa, pitkä tauko kirjoittamisessa. Mitä tänne kuuluu?

Meillä edelleen olisi pikkusisarus toiveissa, nyt takana kolme keskenmenoa Confounded Face Lapsettomuuspolilla käyty, ja nyt ensimmäinen letrozol kierto toi meille plussan eilen. Tänään kuitenkin viiva hailakampi, ja pahoinvointi tiessään, eli huonoltahan tää taas vaikuttaa.
Heippa! Mikäs teillä on tilanne tällä hetkellä? :Smiling Face With Smiling Eyes: ikävä kuulla ja otan osaa keskenmenoista :disappointed-face:
 
Meillä on paljon muutoksia takana ja vielä lisää edessä. Loppuvuodesta nostettiin kissa pöydälle, ja otettiin uudelleen käsittelyyn tää sisarus asia. Vaikka edelleen tuntui että tarvis aikaa niin silti samalla oli se tunne että nyt tai ei koskaan. Mä sit valmistuin helmikuussa ja palasin vanhalle työpaikalle tekemään vuoroja. Mies alotti opiskelun, mutta se on viikonloppusin joten on samalla hoitovapaalla ja poika kotona. Sit ollaan ens viikolla muuttamassa. Alkoi käydä elämä kaksiossa ahtaaksi ja löydettiin kiva kolmio. Aika lailla täydelliseen ajotukseen sitten plussasin maaliskuun alussa ja nyt odotellaan marraskuista 2022 :pregnant-woman:Olo on kauhea, mutta ei onneksi samanlaista oksentelua kun ekasta. Sairaslomalla nyt siis toistaiseksi. Viikot on edelleen riskit joten ei olla oikein kenellekkää kerrottu. Voi olla että muutossa pitää kyllä muita valaista, jos olo on yhtä paha sillon.

Mitä teille kuuluu? :red-heart:
 
Heippa, pitkä tauko kirjoittamisessa. Mitä tänne kuuluu?

Meillä edelleen olisi pikkusisarus toiveissa, nyt takana kolme keskenmenoa Confounded Face Lapsettomuuspolilla käyty, ja nyt ensimmäinen letrozol kierto toi meille plussan eilen. Tänään kuitenkin viiva hailakampi, ja pahoinvointi tiessään, eli huonoltahan tää taas vaikuttaa.

Mulla menny ihan ohi tämä. Otan osaa :red-heart:Miten nyt menee?
 
Meillä on paljon muutoksia takana ja vielä lisää edessä. Loppuvuodesta nostettiin kissa pöydälle, ja otettiin uudelleen käsittelyyn tää sisarus asia. Vaikka edelleen tuntui että tarvis aikaa niin silti samalla oli se tunne että nyt tai ei koskaan. Mä sit valmistuin helmikuussa ja palasin vanhalle työpaikalle tekemään vuoroja. Mies alotti opiskelun, mutta se on viikonloppusin joten on samalla hoitovapaalla ja poika kotona. Sit ollaan ens viikolla muuttamassa. Alkoi käydä elämä kaksiossa ahtaaksi ja löydettiin kiva kolmio. Aika lailla täydelliseen ajotukseen sitten plussasin maaliskuun alussa ja nyt odotellaan marraskuista 2022 :pregnant-woman:Olo on kauhea, mutta ei onneksi samanlaista oksentelua kun ekasta. Sairaslomalla nyt siis toistaiseksi. Viikot on edelleen riskit joten ei olla oikein kenellekkää kerrottu. Voi olla että muutossa pitää kyllä muita valaista, jos olo on yhtä paha sillon.

Mitä teille kuuluu? :red-heart:

No teillä tosiaan on nyt muutoksia ilmassa! Varovaiset onnittelut jo tulevasta perheen lisäyksestä :smiling face with heart-eyes:
 
Meillä menee hyvin! :Relieved Face:
minä vauva kuumeilen välillä kovastikin mutta miestä ei kiinnosta yhtään
Saa nähdä muuttuuko hänen mieli vai mitä tapahtuu...
 
Meillä viides keskenmeno juuri takana. Eli tosiaan tuo aijempi raskaus josta kirjoittelin meni kesken, ja nyt olisi meille marraskuinen 2022 ollut tulossa, mutta tämäkin meni kesken. Päätettiin eilen miehen kanssa, että laitetaan nyt hoidot tauolle. Alkaa olemaan henkisesti ja fyysisesti liian raskasta.

Onnittelut dadapls:red-heart:
 
Meillä viides keskenmeno juuri takana. Eli tosiaan tuo aijempi raskaus josta kirjoittelin meni kesken, ja nyt olisi meille marraskuinen 2022 ollut tulossa, mutta tämäkin meni kesken. Päätettiin eilen miehen kanssa, että laitetaan nyt hoidot tauolle. Alkaa olemaan henkisesti ja fyysisesti liian raskasta.

Onnittelut dadapls:red-heart:

Voi ei :Broken Heart: Oon lähiaikoina lukenu paljon ihmisten kokemuksia hoidoista ja ne kyllä vaikuttaa ihan super rankoilta :sad-face: Ikävä kuulla että teillä menee vaikeamman kautta tämä. Toivottavasti tauko tekee hyvää ja pystytte nyt levätä henkisesti ja fyysisesti. Jos haluat jakaa jotain hoidoista tai tuntemuksista niin kerro ihmeessä jos se helpottaa.
 
Meillä menee hyvin! :Relieved Face:
minä vauva kuumeilen välillä kovastikin mutta miestä ei kiinnosta yhtään
Saa nähdä muuttuuko hänen mieli vai mitä tapahtuu...

No voih :Grimacing Face: Tää on hankala kyllä.. Onko hän sitä mieltä että ei ikinä vai että ei nyt?
 
Takaisin
Top