Np-ultra kuulumisia

Kyllä siitä olis pitäny saada ihan terveydenhuollosta semmosia infolappuja
 
Joo siis siinä sit on vaan ilmeisesti unohdettu. Mulla erikseen kysyttiin että onko käytössä ku menin neuvolaan. Sieltä on esim kätevä tarkistaa mitä labroja pitää ottaa niin näkyy heti jos on esim joku paastoarvo niin osaa olla syömättä :)
 
Pääsinkin yllärinä np-ultraan äsken. Kaikki ok. Niskaturvotus 1,35 ja vastasi viikkoja 12+6. Menkkojen mukaan ois 12+3 tänään. LA pysyy samana. Taidan kyllä poksauttaa huomenna sen 13+0 :) Hematooma näkyi ja istukan reuna osuu kohdunsuulle, mikä selittää vuodon. Tilanteen pitäisi korjaantua, kun kohtu kasvaa ja istukka nousee. Viikon päästä kontrolliultra ja sitten rakenneultra 26.7. :) en ihan osaa vielä huokaista. Päivä kerrallaan. Tänään pääsen onneksi kotiin.
 
Voi kun ihana Titem että vuodon syy selvisi ja että np-ultrassa kaikki hyvin :) toivottavasti loppuraskaus sujuu ongelmitta ja vuotoki hävii kohtun kasvun myötä :)
 
Voi että Titem, olen niin onnellinen puolestasi! Ihanaa, että pikkuinen kasvaa vauhdilla ja vuodon syy selvisi ja oli harmiton kaikessa pelästyttävyydessään.
 
oothan aamutorkku antanut suostumuksen julkaista kannassa tiedot? Mä en edes kantaa tutki, esikostakin oli niin että kävin verikokeissa ja ultrassa pari viikkoa sen jälkeen ja siellä th kertoi että suhdeluku on se ja se.
 
30.5. Olin nt-ultrassa ja silloin lääkäri sanoi olevan kaiken hyvin. Lääkäri ei puhunut mitään seulatuloksista, joten oletin kaiken olevan ok. Lääkäri oli aika kiireinen käynnillä, koska ajat olivat myöhässä n.40 min toisen lääkärin poissaolon vuoksi.
No seuraavana päivänä tulikin puhelu äpolilta ja kerrottiin seulatulokseni hälyttäneen(verikokessa S-Pappa arvo oli matala) ja tarjosivat käynnin 2.6. äpolille.
Tieto tuli kuin puskista ja olin sokissa. Itkut tuli tirautettua ja tottakai ajateltua pahimmat vaihtoehdot.

Eilen olin äpolilla ja lääkäri kertoi tarkemmin seulatuloksista eli pelkästään ikäni vuoksi riski on jo matala 1/440 ja huonon S-pappa arvon vuoksi downriski on 1/97. Trisomia 18 riskiluku oli hyvä 1/9500.
Käynnillä lääkäri kertoi eri lisätutkimusvaihtoehdoista; istukkabiopsia, NIPT-testi ja lapsivesipunktio. Käynnillä lääkäri ultrasi pitkään ja tarkkaan rakenteita. Ultran perusteella lääkäri totesi, ettei hän nähnyt sikiön rakenteissa downin piirteitä. Näkemäni perusteella kieltäydyin istukkabiopsiasta siihen liittyvän keskenmenoriskin vuoksi. Halusin NIPT-testin, jonne menen ensi vko:n maanantaina. Siten saan mielenrauhan asialle toivon mukaan.
Jatkossa pääsen rakenneultaan äpolille, mikä on hyvä asia neuvola ultrassa koetun huonon kokemuksen jälkeen. :(

Lääkäri kertoi ultratessa, että istukan toinen seinämä hieman nousee mikä voi mahdollisesti aiheuttaa lapsen pienikasvuisuutta.
Lisäksi luin netistä yhtä väitöskirjaa liittyen S-pappa arvoon, jossa kerrottiin matalan arvon enteilevän mahdollisesti raskausmyrkytystä, lapsen kasvuhäiriötä, synnytyksen ennenaikaisuutta jne. Väitöskirjassa todettiin, että seulatuloksilla yleensä saadaan luotettavammat tulokset yli 35-vuotiailla raskaana olevilta. Nuoremmilla odottajilla eivät tulokset aina pidä paikkansa. Eikä seulatulokset muutenkaan ole kuin todennäköisyyksiä. Vaikka seulat ei hälytä, voi silti syntyä down-lapsi. Näitä tapauksia on aina vuosittain muutamia sairaaloittain. Muutenkin lapsella voi olla vaikka mitä esim. sokeutta tai kuuroutta, joka todetaan vasta syntymän jälkeen. Raskaus on jännittävää ja riskialtista aikaa. Mutta mielestäni asioista ei kannata liikaa murehtia vaan nauttia hetkistä ja päivistä. Liika murehtiminen lisää vain stressitasoa, mikä ei ole hyvä sikiön kannalta.

Joten itse elän nyt päivä kerrallaan ja haluan uskoa sikiöllä olevan kaiken hyvin. NIPT-testin tulos tulee n. 2 viikon kuluessa.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä päivä kerrallaan on parempi! Ite olen ainakin tosi stressaavaa sorttia niin nyt on jotenkin onnistunut silti menemään päivä kerrallaan.
 
Suskii toivottavasti teillä kaikki on hyvin :)

En tiedä kumpi olisi kauheampaa, se että sikiö olisi kuollut kun on np ultra vai se, että löytyy kromosomihäiriö ja raskaus keskeytetään... varmaan jälkimmäinen...
 
Mä en tiedä miltä eka tuntuu mutta toka on jotain mitä en toivo yhdenkään naisen joutuvan käymään läpi. Itse en tiedä pystyisinkö siihen toistamiseen.
 
Mä en pystyisi keskeyttämään raskautta, ellei se uhkaisi omaa henkeäni. Olen käynyt ajatustyön kerran läpi ja päätynyt siihen, että kehitysvammainen lapsi on meille yhtä tervetullut kuin ei-kehitysvammainen. Toki tähän vaikuttaa oma historiani kehitysvammaisten parissa. Tietysti kehitysvammaisuuden kirjokin on laaja - olisiko lapsella elinikää vuosi vai 80 vuotta, mitkä olisi hänen mahdollisuudet selvitä synnytyksestä jne. Nämä ovat vaikeita päätöksiä, eikä oikeita tai vääriä ratkaisuja ole. Omalle kohdalle olisi pahempi havaita kohtuun kuollut lapsi, kuin saada tietää kehitysvammasta / kromosomihäiriöstä.
 
Mulle toisi lapsen kehitysvamma niin suunnatonta huolta, että en pärjäisi henkisesti ja päätyisin varmasti keskeytykseen. Myös se jos lapselle povataan lyhyttä elämää luovun hänestä ennen todellista rakkauden kiintymistä, mä tiedän että joutuisin tappamaan itseni jos lapseni kuolisi.

Muok. Jos vauvalla olisi joku vika niin kokisin varmasti myös suurta häpeää etten osannut tehdä tervettä vauvaa ja ihmisten sanat satuttaisivat, Tiedän että meilläpäin olisi arvosteluun kohteena, niin suku kuin ympäristö, vammaisen lapsen kanssa.

Tosin häpeän tunne on päällimmäisenä jos sikiö kuolee. Et sitte osannu pitää vauvaasi elossa? Et taida osata tehdä enää lapsia? Niin noloa olisi kertoa ettei vauvaa tuukkaa, lälläslää, kun se kuoli.
 
Muokattu viimeksi:
Mie keskustelin miehen kanssa jos varmuudeksi asiasta koska se mahdollisuus aina on. Todennäköisesti meillä päätyisi keskeytykseen jos todettaisiin joku tuommoinen kehitysvamma. Jotenkin vaikea selittää sitä omaa ajatusprosessia siellä taustalla mutta itellä vaan semmonen olo että en vaan kykenisi henkisesti kasvattamaan sitä lasta. Kuulostaa ehkä kamalalta tää ajatus mutta mun kohdalla se vaan on näin.
 
Mä kävin läpi pitkän prosessin kun piti päättää asiasta vaikka ajallisesti ei ollut juurikaan aikaa. Ei ole oikeita tai vääriä päätöksiä on vaan sen hetken päätökset. Siinä vaiheessa ja siinä tilanteessa olisi ollut minulla hankalaa jo terveen lapsen kanssa.

Se on helppo etukäteen uhoilla suuntaan jos toiseen - minäkin olin sitä mieltä aina, että ei missään nimessä ja jos mahdollista keskeyttää niin se otetaan. Mutta kun siinä on siinä tilanteessa niin siinä painaa niin moni muukin asia. Ihan jo pelkästään rakkaus siihen lapseen ja se suru siitä, että maailma on kaikkea muuta kuin erilaisuutta arvostava.

Vaikeita päätöksiä joita toivon, että kukaan ei joudu kokemaan.
 
No siis mulla tulee ainakin sit miehen puolesta painostusta jos todetaankin jotain vikaa että keskeytettävä. Mies on kans sitä mieltä että ei pystyisi siihen eli vaikka oma mieli muuttuisi niin miehen tuskin muuttuu. Ja sit siinä on kuitenkin myös se että jäisi ainoaksi lapseksi mikäli olisi jotain ongelmaa.

Ja samaa mieltä siitä että helppo sanoa kun ei ole siihen tilanteeseen vielä joutunut. Toivon että en joudu tuohon tilanteeseen, mutta sen näkee sitten.
 
Takaisin
Top