noin 30-vuotiaat ensimmäistä lastaan odottavat
- Ketjun aloittaja Citrus
- Aloituspäivämäärä
Joopa joo, ma sain sitten ekan neuvolan vasta kolmen viikon paahan, mut sain ekstrapitkan ajan, etta on sit niinkuin eka ja toka kaynti samassa. Silloin oisin sitten jo 10-11 viikolla, jos siis naa mun laskelmat pitaa paikkaansa ja ennen kaikkea tyyppi pysyy kyydissa sinne asti. Kavin tanaan ostamassa kuus testia lisaa, etta voin "seurata tilannetta". Tosin nyt en sit uskalla tehda yhtakaan, jostain syysta nyt just on kauhea pelko siita keskenmenosta, varmaan osittain just se etta ostin ne vaunut ja vahan muutakin..
Tein sit lopulta testin ja kylla se vielakin plussaa nayttaa. Vahan helpotti, hetkeksi ainakin..
Ultrassa käyty. Ei ihan niin kuin toivoin. Nyt jännittää vielä enemmän kuin aikaisemmin. Kuukautis kieron mukaan olisin 7+2 mutta ultrassa oli niin pieni että ei olla varmoja tod.näk. 5+. Varmuutta saadaan vasta 2 viikon päästä kun on uusi ultra että onko siellä elämää. Kauhee tunne 
Satsa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Doppleri on aika kätevä kunhan ei saa hepulia jos/kun ei joka päivä sykkeitä saakaan kuuluviin..Itellä meni melki viikko yhessä välissä etten saanu kuuluun mut tiesin että muksu oli jossain piilossa kun vasemmalla ihan alavattalla tuntu ilkeeltä jos käännyin mahalleni tai kyljelleen.Kyllä sitä vähän tärisevin käsin sen dopplerin aina kaivo esiin mut lopulta vaihto paikkaa ja taas sain kuuluviin :)
Tsemppiä Meikki,pidetään peukkuja että kaikki on hyvin
Tsemppiä Meikki,pidetään peukkuja että kaikki on hyvin
Hanskimus
Näppärä viestien naputtelija
Meikki voimia epävarmuuteen. Todella inhottava tilanne. :/
Mä pakotin alkuviikkoina itseni jonkinlaiseen mielenrauhan tilaan sillä ajatuksella, että niin kauan kun ei satu eikä vuoda verta, kaikki on hyvin. Eihän sekään mitään takuita anna mutta hieman kuitenkin rauhoitti. Mies myös muistutteli ahkerasti, ettei asiat murehtimalla parane.
On kyllä harmillista, kun noi alkuviikot menee niin hitaasti eikä oikein pysty muuta kuin odottaa. Kotidobblerin jätin hankkimatta just siksi, että pää olisi seonnut jos mitään ei olisikaan kuulunut.
Mä pakotin alkuviikkoina itseni jonkinlaiseen mielenrauhan tilaan sillä ajatuksella, että niin kauan kun ei satu eikä vuoda verta, kaikki on hyvin. Eihän sekään mitään takuita anna mutta hieman kuitenkin rauhoitti. Mies myös muistutteli ahkerasti, ettei asiat murehtimalla parane.
On kyllä harmillista, kun noi alkuviikot menee niin hitaasti eikä oikein pysty muuta kuin odottaa. Kotidobblerin jätin hankkimatta just siksi, että pää olisi seonnut jos mitään ei olisikaan kuulunut.
Hanskimus
Näppärä viestien naputtelija
En mäkään varmaan olisi pelkällä ajatuksella saanut itseäni kurissa pidettyä, jos olisi ollut taustalla jotain aihetta huoleen. Itsellä ei mitään sairauksia tai km-historiaa joten sen puolesta oli helppoa psyykata itseään. Tuo oireeton keskenmeno oli kyllä jatkuvasti itselläkin mielessä.
Neuvolalääkärissä joskus rv 19 ei sydänääniä kuulunutkaan ja jouduin käydä sairaalassa ultrassa. Olin ihan varma, että lapsi on kuollut ja kaikki on ohi, mutta onneksi näin ei ollut vaan pirteä pikkuinen siellä kohdussa pyöri.
Neuvolalääkärissä joskus rv 19 ei sydänääniä kuulunutkaan ja jouduin käydä sairaalassa ultrassa. Olin ihan varma, että lapsi on kuollut ja kaikki on ohi, mutta onneksi näin ei ollut vaan pirteä pikkuinen siellä kohdussa pyöri.
Ma hetken harkitsin sita kotidoppleria, mutta tassa vaiheessa silla ei kuitenkaan tee viela mitaan.
Tanaan soitin ja kerroin mutsille raskaudesta. Alun perin ajattelin kertoa vasta ultran jalkeen, mutta nyt kun se menikin niin pitkalle niin en jaksanut odottaa, oon muutenkin niin huono pitamaan salaisuuksia. :D Ja kyllahan se ilahtui uutisesta, veljeni poika on jo 10 v. niin varmaan kivakin saada toinen lapsenlapsi.
Mutsi saa kylla hoitaa veljelleni kertomisen, luulen etta se ei vaimoineen ole kovin riemuissaan koska eivat erityisemmin pida miehestani enka halua kuulla mitaan nihkeita kommentteja silta suunnalta, itken jo ajatuksesta etta mita mahtavat sanoa kun kuulevat.
Tanaan soitin ja kerroin mutsille raskaudesta. Alun perin ajattelin kertoa vasta ultran jalkeen, mutta nyt kun se menikin niin pitkalle niin en jaksanut odottaa, oon muutenkin niin huono pitamaan salaisuuksia. :D Ja kyllahan se ilahtui uutisesta, veljeni poika on jo 10 v. niin varmaan kivakin saada toinen lapsenlapsi.
Mutsi saa kylla hoitaa veljelleni kertomisen, luulen etta se ei vaimoineen ole kovin riemuissaan koska eivat erityisemmin pida miehestani enka halua kuulla mitaan nihkeita kommentteja silta suunnalta, itken jo ajatuksesta etta mita mahtavat sanoa kun kuulevat.
uuteenkevääseen
Jostain jotain jo tietävä
Voimia Meikki!
Ihanaa Katapultti, että äitisi ilahtui uutisesta. Itselläni on erityisesti tässä raskauden aikana ollut periaate, että kerään ympärilleni vain positiivisia asioita tuovia ihmisiä. Energiasiepparit tai negatiivisuutta luovat tyypit pyrin pitämään loitolla, sillä nyt jos koskaan tarvitsen hyvää oloa ja itsestäni huolehtimista. Toki on hankalaa, kun sulla Katapultti on tilanne noin lähipiirissä, mutta suosittelen suodattamaan huonot fiilikset ja keskityt vaan nauttimaan raskaudestasi.
Ihanaa Katapultti, että äitisi ilahtui uutisesta. Itselläni on erityisesti tässä raskauden aikana ollut periaate, että kerään ympärilleni vain positiivisia asioita tuovia ihmisiä. Energiasiepparit tai negatiivisuutta luovat tyypit pyrin pitämään loitolla, sillä nyt jos koskaan tarvitsen hyvää oloa ja itsestäni huolehtimista. Toki on hankalaa, kun sulla Katapultti on tilanne noin lähipiirissä, mutta suosittelen suodattamaan huonot fiilikset ja keskityt vaan nauttimaan raskaudestasi.
Täällä laskettuaika meni sunnuntaina ja edelleen odotellaan. Mitään kipeämpiä supisteluja ei edes oo ollut, että tuskin ihan tänään vielä syntyy...
Mulla oli alkuraskaudessa hirvee päänsärky. Jouduin syömään tosi paljon parasetamolia, että kestin sen päänsäryn. En olisi halunnut syödä niin paljon särkylääkettä, mutta muukaan ei auttanut. Eikä neuvolassa otettu kuuleviin korviin mun kyselyjä akupunktiosta tms. josta oon joskus kuullut, että vois helpottaa raskausoireita... Onneksi sekin vaiva loppui aikanaan, mutta kauan sitä kyllä kesti.
Mulla oli kans ollut tosi epäsäännöllinen kuukautiskierto ennen raskautta ja ehkä siksi yrittämisessäkin kesti niin kauan. Melkein kaks vuotta.
Mulla oli alkuraskaudessa hirvee päänsärky. Jouduin syömään tosi paljon parasetamolia, että kestin sen päänsäryn. En olisi halunnut syödä niin paljon särkylääkettä, mutta muukaan ei auttanut. Eikä neuvolassa otettu kuuleviin korviin mun kyselyjä akupunktiosta tms. josta oon joskus kuullut, että vois helpottaa raskausoireita... Onneksi sekin vaiva loppui aikanaan, mutta kauan sitä kyllä kesti.
Mulla oli kans ollut tosi epäsäännöllinen kuukautiskierto ennen raskautta ja ehkä siksi yrittämisessäkin kesti niin kauan. Melkein kaks vuotta.
Kiitos, toivotaan tosiaan että pian alkais tapahtua.
Maanantaina on seuraava neuvola ja jos ei oo silloinkaan merkkejä synnytyksen alkamisesta, niin annetaan perjantaiksi äippäpolille aika, jossa tehdään jotain seurantaa ilmeisesti. Siinä vaiheessa alkaa olla lähes 2 vk yli lasketun, joten seurailevat tarkemmin. Sielä varmaan mietitään sitten käynnistämistä, jos ei mitään ala tapahtua itekseen.
Mies tulee onneksi mukaan synnytykseen, jos ei mitään yllättävää tapahdu.
Maanantaina on seuraava neuvola ja jos ei oo silloinkaan merkkejä synnytyksen alkamisesta, niin annetaan perjantaiksi äippäpolille aika, jossa tehdään jotain seurantaa ilmeisesti. Siinä vaiheessa alkaa olla lähes 2 vk yli lasketun, joten seurailevat tarkemmin. Sielä varmaan mietitään sitten käynnistämistä, jos ei mitään ala tapahtua itekseen.
Mies tulee onneksi mukaan synnytykseen, jos ei mitään yllättävää tapahdu.
Mutsin ilmoituksen (sahkopostin) jalkeen veljeni vaimo lahetti mulle viestin ja kaski (ei pyytanyt) skypettaa illalla. Laitoin sit illalla viestia sinnepain kun olin koneen aaressa, ei vastausta, eika tahan paivaan mennessa ole kuulunut mitaan silta suunnalta. Kysyin tanaan sit mutsilta etta olivatko halle vastanneet mitaan, veli oli todennut etta tarttee varmaan onnitella (ei ole kuulunut mitaan) ja vaimonsa etta heidan poikansa saa sitten toivomansa serkun. Ehka oon vaan liian herkka ja luen rivienvaleja vahan liikaa, olen vielakin loukkaantunut heille edellisesta kerrasta (olisin halunnut kesalla kayda Suomessa ja kysyin voisimmeko majoittautua heille, kuten olen tehnyt joka ikinen kerta naiden vuosien ajan kun olen ulkomailla asunut), ja vastaus oli ei, koska veljeni vaimon hermo ei kesta miestani. Kivakiittihei.. Harmittaa, koska aikaisemmin olimme hyvinkin laheisia ja nyt hadintuskin puhevaleissa.
Teen vuorotyota ja eilen alkoi yovuorot, aamuneljan maissa alkoi ihan jarjeton narastys! Huhhuh, harkitsin jo lahtevani laattaamaan, josko olisi helpottanut, mutta menihan se sitten ohi.. josko tana yona varautuisi jollain Renniella.
Teen vuorotyota ja eilen alkoi yovuorot, aamuneljan maissa alkoi ihan jarjeton narastys! Huhhuh, harkitsin jo lahtevani laattaamaan, josko olisi helpottanut, mutta menihan se sitten ohi.. josko tana yona varautuisi jollain Renniella.
No, veljen vaimo on vaikea tyyppi muutenkin, mutta katsotaan nyt miten tilanne kehittyy. Varmaan osittain hormonienkin takia oon nyt muutenkin herkkanahkainen. Onhan tassa toki aikaa jutella, jos jutteluttaa..
Ja joo, tiedan kylla mika rouvan hermoa kiristaa, eika sita tietysti kotiinsa tarvitse paastaa ketaan jota ei halua, mutta mielestani ylireagoi ja on vaan aarettoman epakohtelias, miehellani ei ole mitaan hanta vastaan eika koskaan kieltaisi perheenjasenteni tuloa meille. Mutta niin makaa kuin petaa, molemmin puolin. Jos haluavat nahda lastamme niin saavat sitten kestaa miestakin, ihan oma on valintansa.
Mulla on hampaankolossa myos se, etta suunnittelimme vuosia yhteista New Yorkin matkaa, kun kukaan meista ei ollut siella ennen kaynyt, mutta veli vaimoineen paatti myos sinne lahtea ilman meita. Eipa siina, voidaan mekin sinne ihan keskenamme matkustaa, mutta ei se ole sama, kun nimenomaan meidan kaikkien piti menna ja kokea se yhdessa..
Ja joo, tiedan kylla mika rouvan hermoa kiristaa, eika sita tietysti kotiinsa tarvitse paastaa ketaan jota ei halua, mutta mielestani ylireagoi ja on vaan aarettoman epakohtelias, miehellani ei ole mitaan hanta vastaan eika koskaan kieltaisi perheenjasenteni tuloa meille. Mutta niin makaa kuin petaa, molemmin puolin. Jos haluavat nahda lastamme niin saavat sitten kestaa miestakin, ihan oma on valintansa.
Mulla on hampaankolossa myos se, etta suunnittelimme vuosia yhteista New Yorkin matkaa, kun kukaan meista ei ollut siella ennen kaynyt, mutta veli vaimoineen paatti myos sinne lahtea ilman meita. Eipa siina, voidaan mekin sinne ihan keskenamme matkustaa, mutta ei se ole sama, kun nimenomaan meidan kaikkien piti menna ja kokea se yhdessa..
Muokattu viimeksi: