noin 30-vuotiaat ensimmäistä lastaan odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Citrus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin kolmekymppinen ensiodottaja Oulusta. Viime perjantaina käytiin ekan kerran neuvolassa ja silloin oli viikkoja takana 9+0. Vasta 11.11. olis eka ultra enkä millään jaksa odottaa sinne asti, että saa varmuuden onko kaikki ok. Vuoden verran ollaan ovulaatiotikkujen kanssa yritetty ja heti kun heitin jo vähän pyyhettä kehiin niin tärppäskin. :) Laskettu aika on vasta toukokuun lopussa ja tahtoisin jo laittaa kaiken valmiiksi kotona. :D

Kolme edellistä viikkoa meni ihan sohvalla viltin alla ämpäri vieressä enkä voinut tehdä mitään. Onneksi oli juuri sopivasti kolme viikoa kesälomaa silloin niin tuli lomalla "levättyä". Huomena alkaa taas työt kettiöllä ja vähän jännityksellä odotan että miten käy, kun kaikki hajut tuntuvat niin kamalilta. Pitää varmaan heti kertoa pomolle raskaudesta, ettei hän ihmettele kun joudun syömään jotain vähintään tunnin välein, vaikka mikään ei tosin maistu. :confused: Ja ehkä juoksemaan vessaan muutamaan otteeseen..
 
Mulla on nyt viime aikoina ollut niin hyvä olo, että tulee melkein huono omatunto. :rolleyes: Tiedostaa olevansa todella onnekas, kun lueskelee miten paljon vaivoja ja hankaluuksia muilla samoilla viikoilla olevilla on.

Ei ole kipuja tai mitään mutta kyllä helpommin rasittuu kuin ennen. Eilen olin miehen mukana ostamassa sille vaatteita ja sen parin tunnin jälkeen olin aivan rättiväsynyt. Jotenkin en kauheasti edes kehtaa mainostaa hyvää oloani. Ei edes närästä..

Nyt rv 32+5 ja viikonlopuksi lähdetään vielä Madridiin. :)
 
Täällä vasta 15+3, mutta itse kuulun myös onnekkaisiin, joiden oireet pysynyt hyvin lievinä. Joskus jotain pientä.
Usein ihan unohtaa olevansa raskaana.. :rolleyes:
Mulla onkin ruusuiset kuvitelmat, että kykenen olemaan töissä loppuun saakka, vaikka työ onkin fyysistä..
Tulin just haravointipuuhista, selkä alkoi kyllä lopulta ilmoitella, että lähdepäs nyt sisälle kahvin keittoon. :grin
 
Elli84: Jee, vihdoin joku muukin kolmikymppinen ensiodottaja Oulusta :) meillä on vieläpä raskauskin lähes samassa vaiheessa, mulla on nyt 8+4, ens viikolla eka neuvola ja np-ultra 10.11. Missä päin asut, missä neuvolassa käyt? Me asutaan keskustan ja Heinäpään rajalla ja neuvola on Kontinkankaalla.

Hauskaa, kun täällä on porukkaa niin eri vaiheissa. Itellä vielä ajoittain häilyy mielessä epävarmuus ja epäusko, mutta toivon, että neuvolassa kuuntelisivat sydänääniä ja ne myös kuuluisi.. Alkuraskausultrassa käytiin viikolla 6+5 ja siellä oli kaikki kunnossa. Oireet on vähän lieventyneet, mutta on niitä vielä sen verran, että jospa tuolla massussa vielä joku ois.... Maha on ainakin nyt viime päivinä alkanu pullottaa entistä enemmän (tai sit se johtuu vaan tästä pakkosyömisestä, koko ajan nälkä/tulee paha olo jos ei väkisellä syö) :) ruokahalu on kyllä kateissa, mut pystyn kuitenkin syömään, kun vaan pakolla lapioin tavaraa suuhun.

Onko teillä jo pitemmällä olevilla helpottanu huoli jossain vaiheessa vai onko epävarmuutta vauvan hyvinvoinnista alusta loppuun?

Tsempit kaikille!!
 
Huoli ei taida helpottaa koskaan. ;) Itellä ainakin huolenaihe vain vaihtuu riippuen siitä, missä vaiheessa mennään. Mulla on ehkä vielä lisääntynyt huolehtiminen nyt loppua kohden. Mutta en tahdo liikaa antaa moisille ajatuksille sijaa vaan koitan keskittyä hyviin hetkiin.
 
Mäkin luulen ettei huoli helpota koskaan :grin Aihe vaan vaihtuu,nyt kun oon päässy km peloista niin edessä onkin rakenne ultra..Pahimmillaan pelot oli samoilla viikoilla mitä keskenmenot tapahtu,sitten saikin jännittää nt-ultraa.
Tuskin tuon rakenne ultrankaan jälkeen sinällään helpottaa,enköhän mä jotain pelättävää keksi :rolleyes:
Synnytystä en osaa pelätä,sitä jopa odotan niin pääsis näistä kaikista vaivoista eroon :grin
 
Minä kun kuvittelin että jo niskapoimu-ultran jälkeen voin lopettaa huolehtimisen.. Tietenkin aiemmat kokemukset ja tuttujen kokemukset varmaan vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon huolettaa raskauden eteneminen. Itsellä ei ole aiempia keskenmenoja, mutta epävarmuutta tässä alussa on kyllä ollut paljon.

Sitä kai se vanhemman elämä on: huolehtimista elämän loppuun asti.
 
Noista raskausvaivoista: mulla oli oikeastaan koko raskaus paljon helpompi kuin olisin voinut kuvitella. Ei oikeastaan mitään ihmeempiä kipuja tai vaivoja missään vaiheessa, päivääkään en joutunut olemaan sairauslomalla vaikka mullakin on fyysisesti melko raskas työ... Niin että kyllä se mahdollista on :) Toki pieniä jomotteluja silloin tällöin, viimeisen kuukauden aikana vähän turvotusta sormissa aamuisin ja pientä närästystä yms, mutta ei mitään normaalia elämää haittaavaa. Ensimmäinen kipeä supistuskin mulla oli vasta sairaalassa alle 6 h ennen tytön syntymää :grin

Huolehtimisesta; kyllä mä ainakin koko raskausajan olin enempi vähempi huolissani vauvan hyvinvoinnista, vaikkei mitään ongelmia siis missään vaiheessa ollutkaan. Ja huolehdin synnytyksen aikana ja sen jälkeenkin, ja vielä nytkin kun vauva on kotona, että eiköhän tää elämä ole enemmän tai vähemmän huolehtimista seuraavat parikymmentä vuotta :eek:

Joku kyseli vauva-arjesta, niin ei siinä oikeastaan hirveitä yllätyksiä ole ollut. Ehkä se on yllättänyt, miten paljon päivät vaihtelee. Välillä on päiviä että tuo neiti nukkuu kuin herranenkeli 3-4 tunnin pätkiä, syö vaan välillä ja jatkaa unia... semmoisina päivinä kerkeää itsekin nukkua päikkäreitä ja tehdä kotihommia yms. Ja sitten on niitä päiviä kun vauva valvoo tuntikausia, ja haluaisi vaan vuorotellen syödä ja olla sylissä... heit jos yrittää laittaa sänkyyn alkaa hirveä vääntyily ja kitinä. Sellaisina päivinä tuntuu että ei tosiaan kerkeä mitään muuta kuin syöttää ja hyssytellä vauvaa, eikä omasta elämästä ole mitään tietoa... mut pitää vaan muistaa että tää on ihan häviävän lyhyt aika kun se on näin pieni ja vaativa. Ja kyllä sitä jaksaa, kun se on vaan niin ihana :Heartred
 
Suvetar2015: Oi mahtavaa! :) Me asutaan Lintulassa ja neuvola on Höyhtyällä.

Tuo jatkuva huoli vauvasta on kyllä varmasti läsnä koko raskauden ajan ja siitä sen 20 vuotta eteenpäin. :) Sattuipa sopivasti että to ja pe oli vähän parempia päiviä ja pystyin olemaan aika normaalisti töissä. Niin heti tuli sellainen olo että onkohan vauvalla kaikki hyvin kun ei tarvitse olla kokoajan ämpärin tai vessan lähellä...No "onneks" tilanne korjaantu nyt vkl aikana, kun ei ole pystynyt tekemään mitään huonon olon takia.
 
Niiskumuikkunen, paljon onnea teidän perheen taipaleelle! On niin olennaista muistaa juuri tuo, että vauva-aika on lopulta älyttömän lyhyt.

Mua on ruvennut jännittämään se huominen neuvola oikeen urakalla. Oireet on vaihdelleet ja nyt ne on selkeästi lievempiä kuin pari viikkoa sitten. Tavanomaista ruokahalua ei oo kyllä vielä oo mutta nyt saattaa syödä jo paremmin. On tosiaan tympeää, kun ei voi iloita oireettomista päivistä - silloin heti alkaa epäilyttää, että kaikki ei oo kunnossa..

Elli84: Kuunneltiinko sulla neuvolakäynnillä sydänääniä, mulle kun sanottiin, että Kontinkankaalla kuuntelisivat jo tässä vaiheessa?
 
Ekaksikin hämmästelen, mitä tuo joulukuunmammat tekee tuolla mun kuvan alla..
No, mutta huonot uutiset on kerrottava täälläkin. Eilisessä neuvolassa tarjoutuivat ultraamaan vanhalla ultralaitteella, kun mun ja miehen tilanne on vähän erikoinen (eli mies lähössä sinne ulkomaille ja meillä np-ultra varattu just ennen sitä). Terveydenhoitaja ei löytänyt sydänääniä, viikkoja olisi pitänyt olla 9+1. Tänään sitten kävin yksityisellä, jossa todettiin, että kesken on mennyt.

Rehellisesti sanottuna juuri tuolloin pari viikkoa sitten säikähdin oireiden lieventymistä muutosta: ne eivät loppuneet, mutta muuttuivat. Rinnat eivät enää olleet pinkeät ja paha olo siirtyi aamusta päivään ja iltaan. Nyt viime päivinä on tuntunut, että maha on pienentynyt. Mutta mitään vuotoja tai kipuja ei ole ollut. Nyt sitten ihmettelen, mitä se lääkkeellinen tyhjennys käytännössä tarkoittaa... Tyhjä olo kaikin puolin.
 
Takaisin
Top