Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Hienoa kun edistystä tapahtuu!Meillä menty vähän eteenpäin, syö vähän nakkia joskus ja ihastui leikkeleisiin ei kovin terveellisiä mutta hyvä että syö. Edelleen vain sormiruokaa. Riisi ja makaroni ei mene vieläkään.
Hienoa kun edistystä tapahtuu!
Riisi ei maistu meilläkään tuolle suomalaiselle yleissyömärille, kun piirakoistakin syö ne reunat...
Mararoni menee laatikkona kun seurana on paljon jotain muuta. Ilmeisesti kiina ja italia eivät ole niitä ensimmäisiä lomakohteita jos joskus jonnekkin porukalla lähdetään.
Leikkeleiden suolaa saat pois liottamalla niitä haaleassa vedestä,/ huuhtomalla siivuja juoksevan veden alla. Toki pelkkä kuivaus talouspaperinkin välissä auttaa. Itse samaisesta suola syystä keittäisin nakit ja pistäisin tarvittaessa jääkaappiin jäähtymään...
Päivitys: Neiti osaa juoda nyt hienosti taikamukista vettä, mutta maito ei hänen mielestään taikamukiin vielä kuulu… aiheutin ahdistusta kokeilemalla taikamukiin maitoa.
Ei voi ajatellakaan että jättää tuttipullon pois ja kokeilee pelkällä taikamukilla, kun muuten taikamukista tulee kirosana kun hän kokee että se vie mammapullon pois.
Mut jatketaan nyt tällä, että vettä taikamukista ja mammaa vielä pullosta. Eiköhän se isompana se pullo jää pois, kun mukista tulee tutumpi.
Mut kai tääkin on jo hienoa edistystä?
Pikkuhiljaa se siitä. Meillä oli välivaiheena maidolle pehmeänokkainen nokkamuki mistä sai maidon, kun laitettiin pullot kerralla pois. Nyt kelpaa jo muutkin mukit.Päivitys: Neiti osaa juoda nyt hienosti taikamukista vettä, mutta maito ei hänen mielestään taikamukiin vielä kuulu… aiheutin ahdistusta kokeilemalla taikamukiin maitoa.
Ei voi ajatellakaan että jättää tuttipullon pois ja kokeilee pelkällä taikamukilla, kun muuten taikamukista tulee kirosana kun hän kokee että se vie mammapullon pois.
Mut jatketaan nyt tällä, että vettä taikamukista ja mammaa vielä pullosta. Eiköhän se isompana se pullo jää pois, kun mukista tulee tutumpi.
Mut kai tääkin on jo hienoa edistystä?
Päivitys: Neiti osaa juoda nyt hienosti taikamukista vettä, mutta maito ei hänen mielestään taikamukiin vielä kuulu… aiheutin ahdistusta kokeilemalla taikamukiin maitoa.
Ei voi ajatellakaan että jättää tuttipullon pois ja kokeilee pelkällä taikamukilla, kun muuten taikamukista tulee kirosana kun hän kokee että se vie mammapullon pois.
Mut jatketaan nyt tällä, että vettä taikamukista ja mammaa vielä pullosta. Eiköhän se isompana se pullo jää pois, kun mukista tulee tutumpi.
Mut kai tääkin on jo hienoa edistystä?
Hienoa kun löytyi muitakin joille nokkamuki ei vain "toiminut"!Kyllä, on hienoa edistystä! Varmasti se tuttipullo jää hiljalleen pois, kun etenee rauhallisesti.
Meidän lapset ei muuten kumpikaan oikein juonut nokkamukista, tavallinen muki kelpasi paljon paremmin. En tiedä, mutta ehkä se nokkamuki ei tunnu kaikista lapsista kivalta. Teillä voi kyllä olla kyse enemmän luopumisen ja muutoksen vaikeudesta.
Nokkamukiahan ei edes suositella pitkäaikaiseen käyttöön, joten ihan normaalia on, että sitä ei monissa perheissä edes käytetä tai kokeilla ollenkaan. Toki tietyissä tilanteissa se voi olla hyvä apu siirtymään tuttipullosta pois, mutta ei sen kaikille tarvitsekaan "toimia".Hienoa kun löytyi muitakin joille nokkamuki ei vain "toiminut"!
Mitenköhän paljon tuo meidän papupata puhuisi ilman nokkamukia.Nokkamukiahan ei edes suositella pitkäaikaiseen käyttöön, joten ihan normaalia on, että sitä ei monissa perheissä edes käytetä tai kokeilla ollenkaan. Toki tietyissä tilanteissa se voi olla hyvä apu siirtymään tuttipullosta pois, mutta ei sen kaikille tarvitsekaan "toimia".
Asiantuntijoilla eriäviä mielipiteitä nokkamukeista – avopurenta ja väärä nielaisumalli?
Nokkamuki on suurimmalle osalle lapsiperheistä suosittu ruokailuväline. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan nokkamukista juomista tulisi kuitenkin välttää.yle.fi
Olen itse ollut erittäin nirso lapsi tai oikeastaan tietyt ruokakoostumukset sai aina oksentamaan ihan varhaisaikuisuuteen saakka esim palat jugurtissa, hyvä että söin jauhelihaakaan yläaste ikäisenä.
En vieläkään pysty syömään kokolihaa jos siinä on yhtää valkoista ”läskiä”, kala ei mene ollenkaan. Rakastan vege ruokia vaikken ole vegaani tms
Äiti kertoi että vauvanakaan ei mennyt liha, kala, kana soseet vaan yökkäsin ne ulos, kasvissoseet meni.
Mulla oli tosi paha! Ja myös likaisten tiskien laitto koneeseen oli ihan järkkyä jos niissä oli ruoantähteitä oksensin niistäkin.Mullakin oli tietyt lemppariruuat lapsena, kai silti vähän söin muutakin mut mulla kans edelleen jotkut koostumukset oksettaa, esim mansikkapala menee jugurtissa, mutta jos siinä sattuu olemaan kova kohta, niin ällöttää, ei onneks oksu tule.
Tiedän vauvan joka maistelee kaikenlaista. En tiedä miten sitten vanhempana, tuleeko hänestä nirso. Vaikka mä olin nirso lapsena, nykyään maistelen kaikenlaista uutta, mut oonki nyt 30v.Meidän nyt 7v. poika on ollut elämänsä aikana ajoittain hyvinkin nirso ja nykyäänkin kieltäytyy hyvin systemaattisesti ja itsepintaisesti maistamasta mitään uusia juttuja. Ei sitten tuputeta, jos hän kerran kieltäytyy, niin ei tarjota uudelleen kovin pian.
Kaikenlaista ruokaa on lautaselle aina laitettu tarjolle, mutta edelleen kysytään, miten haluaa ruoat lautaselle (saako kastikkeen laittaa perunoiden päälle yms.), Luulisin, että meillä kyse on ollut suutuntumasta pitkälti, poika vaan ei halua tiettyjä ruokia syödä yhtä aikaa. Naudanlihakin tuntuu olevan tällä hetkellä pannassa.
Aluksi stressasin asiasta todella paljon, kun tuntui, että poika syö päivästä toiseen aina vaan samoja ruokia. Sitten on ollut myös niitä kausia, kun poika syö aivan älyttömän vähän, ja joka kerta huolestun asiasta, vaikka tavallaan tiedänkin jo tässä vaiheessa, että ne kaudet ovat ohimeneviä, ja sitten poika vaan taas rupeaakin syömään enemmän, ehkä kasvupyrähdyksien tahdissa. Mutta ajoittain poika kyllä maistelee uusiakin juttuja ja syö joitain sellaisia ruokia, joita on ollut pidempään syömättä. Minkäänlaiset keitot eivät ole koskaan maistuneet ja kasviksista syö vain joitain edes jonkin verran, esim. tomaatti menee, mutta salaatit eivät. Olen sitten vaan tyytynyt siihen, että syö edes jotakin henkensä pitimiksi, ja kun kuitenkin poika on kasvanut kohtuullisen hyvin ja paino on noussut pituuden kasvaessa, niin eivät ole neuvolassa/kouluterveydenhuollossakaan olleet huolissaan. Luotan siihen, että poika saa ruokaa tarpeeksi, ja vitamiineja ja kalsiumia menee ravintolisinä joka päivä kuitenkin.
Minusta ei ole merkitystä, miten lapsi ruokansa syö, jos haluaa syödä sormin, niin siitä vain. Päiväkodin aloituksesta ei minun mielestäni kannata olla huolissaan. Kavereiden esimerkillä on valtava voima jo pienilläkin lapsilla, ja päiväkodin rutiinit ja aikataulut saattavat tässäkin asiassa auttaa. Ilman muuta tietenkin kannattaa näistäkin asioista lapsen hoitajien kanssa keskustella, ettei tarvitse olla huolissaan sielläkään, jos lapsi ei tunnu syövän mitään. Meillä poika ei koulussa syö oikein mitään, mutta ottaa sitten kotona vajeen takaisin, ja syö niitä harvoja ruokiaan sitten "urakalla". Ei se tietenkään ole kovin terveellistä, mutta mieluummin niin kuin ettei söisi olenkaan.
Tsemppiä kaikille lasten ruoka-asioiden kanssa painiville!
Tiedän vauvan joka maistelee kaikenlaista. En tiedä miten sitten vanhempana, tuleeko hänestä nirso. Vaikka mä olin nirso lapsena, nykyään maistelen kaikenlaista uutta, mut oonki nyt 30v.
Onko teillä käynyt minkään uuden maistelemisen kanssa että jostain onkin tullut suosikki? Ja onko lapsella kuitenki suosikkiruokia vaikka on nirso?Kyllä meilläkin annettiin kaikenlaista ruokaa jo pienenä, lapsi sormiruokaili paljon. Ei silloinkaan ihan kaikesta tykännyt, mutta maisteli paljon.
En oikein tiedä, voiko suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, että lapsi, jok on pienenä lapsena/vauvana maistellut monipuolisesti kaikenlaisia ruokia, ei voisi kehittyä nirsoksi kasvaessaan. Makuaisti kehittyy todella pitkään, eikä taida olla kovin tavatonta, että pienenä lapsi syö mielellään jotakin sellaista, mitä ei sitten esim. teini-iässä voi sietää. Toisaalta pienet lapset eivät välttämättä tykkää esim. voimakkaista mausteista, varsinkin jos niitä ei ole ujutettu ruokiin pikku hiljaa lisäten. Itsekin aikoinaan lapsena ja vielä teininäkin inhosin sydämeni pohjasta sinihomejuustoa, mutta kun aikuistuin, siitä tuli herkkua. Taitaa olla aivan yksilöllinen juttu, miten lapsi kehittyy kasvaessaan. Toiset laajentavat valtavasti ruokavalikoimaansa kasvaessaan, vaikka lapsena nirsoilisiva paljon, toisilla taas saattaa käydä aivan toisin ja ruokavalio supistuukin ajan kanssa.
Oman lapsen kohdalla on vain hyväksytty se tosiasia, ettei hän syö kovin monipuolisesti, eikä pakottamalla tule mitään muuta kuin huonoja kokemuksia ja entistä suppeampi ruokavalio. Siitä ollaan kyllä yritetty pitää kiinni, että maistetaan uusia juttuja ainakin joskus, pakko ei ole syödä sen enempää, jos ei tykkää. Meillä tosin taitaa olla osittain myös vaikuttaaa suutuntuma siihen, mistä lapsi tykkää ja mistä ei. Maku voi olla hyvä, mutta suutuntuma ei sitten kelpaakaan. Pikku hiljaa mennään eteen päin :)