Mä oon miettinyt vauvalle nimeä jo pitkään, tehnyt pitkiä listoja kaikista kivoista ja vähänkin kiinnostavista nimistä. Ehkä kuukausi sitten vaihdettiin miehen kans meidän nimilistat (mulla varmasti ainakin 40 nimeä, miehellä 5). Oli jännää nähdä toisen suosikit. Yhteistä suosikkia ei löytynyt silloin vielä, mikä ahdistikin aluks. Nyt puhuttiin pari viikkoa sitten taas nimistä ja miten helpottunut olinkaan, kun todettiin, että on yksi nimi, jota kumpikaan ei tyrmännyt! Omassa mielessä se alkoi jopa kuulostaa tosi kivalta!
Itse mietin nimenomaan, että miten vauvan etunimi sopii sukunimeen ja millainen tunne nimestä herää itselle. Moni kiva nimi on "pilattu" sillä, että siihen liittyy esim. muistoja omilta kouluajoilta tai se tuo mieleen jotain negatiivista. Ollaan myös selkeästi sivuutettu kaikki 80-luvun nimet, ja tosi yleiset tämän päivän nimet.
Huomaan että ainakin itseäni miellyttää erityisesti nimet, joissa vokaalit tulee jotenkin selkeästi esiin tai joissa on useita vokaaleja.
Mulla oli pitkään, jo ennen raskauden puoltaväliä jonkinlainen "paniikki" nimestä, että pitäis äkkiä keksiä nimi vauvalle, ettei tule kiire, ja ettei vauvan synnyttyä tulis toivoton olo, jos yhteistä nimisuosikkia ei löydykään heti. Nyt vähän myöhemmin oon alkanut luottaa siihen, että kyllä me se nimi keksitään sitten, eikä haittaa vaikka lapsi ehtisi syntyäkin ennen nimeä. Kun kuitenkin lapsen olemus/ulkonäkökin voi vaikuttaa ehkä jollain tavalla sit siihen nimeen. En tiedä. Ja kun lapsi syntyy, se on niin konkreettista, että ehkä sitten sitä nimeäkin osaa miettiä vielä paremmin, että mikä kuulostaa oikealta.
Se on ollut jännä huomata, että välillä kun oon tykänny kauheesti jostain nimestä, niin jossain vaiheessa se on yllättäen alkanutkin kuulostaa huonolta vaihtoehdolta. Eli ihan kiva kuitenkin kun on ajoissa alettu edes vähän kypsyttelee nimiasiaa.
t. rv 27+6
:)