"..niille siivet kasvavat, jotka kohtuun kuolevat.."

Meidän esikoispoika menehtyi synnytyksessä akuuttiin hapenpuutteeseen. Synnytys käynnistyi myöhään illalla rv 34+6 vesien menolla. Sairaalaan päästyä kätilö totesi että napanuora on luiskahtamassa ulos ja päätettiin tehdä hätäsektio. Nukutuksesta herättyäni lääkäri kertoi että vauva ei ollut selvinnyt. Napanuora oli ilmeisesti ollut puristuksissa vesien menon jälkeen. Lapsi olisi ollut täysin terve.

Mahdollista seuraavaa raskautta seurataan tarkemmin ja mahdollisuus ennenaikaiselle synnytykselle on olemassa. Lääkäri käynnit on neuvolan sijaan sairaalassa ja ru:n jälkeen tulee ylimääräinen lääkärin tarkastus missä katsotaan jatkoa. Sektion jälkeen on pakko pitää vähän taukoa ennenkuin seuraavaa raskautta voi yrittää. Onneksi olen fyysisesti jo aika hyvin toipunut. Henkinen toipuminen on pidempi ja seuraavaa raskaus on varmasti tosi rankka.
 
Otan osaa mimosa32!

Suru on varmasti syvä, eikä lapsen menetyksen suruun ole lohtua, se tuntuu joskus pohjattomalta.

Hienoa kun jaksat ajatella tulevaakin raskautta.
 
Mimosa32,niin on pakko ajattella tulevaisuutta.Itse tein samaa tiesin että yrittäminen raskauden jatkuu vaikka toivoi että olisi pikkuinen kotiin asti tullut ja selvinnyt.
 
Takaisin
Top