Neuvominen ok vai ei?

Riippuu hirveästi neuvosta. Ekaa kertaa vaunujen kanssa bussissa ollessa ei ymmärretty että pitää tulla takaperin ulos ja joku nainen siinä sitten neuvoi että ei noin, nolotti mutta sittenpähän tiedettiin. Toisaalta kerran olin taaperon kanssa julkisella paikalla ja hän alkoi itkeä, kokeilin kaikkea ja selvittää, mikä on huonosti. Siihen tuli sitten joku nainen neuvomaan, että ehkä on jano, oletko tarjonnut vettä. Se ei tuntunut siinä tilanteessa yhtään hyödylliseltä.
 
Riippuu hirveästi neuvosta. Ekaa kertaa vaunujen kanssa bussissa ollessa ei ymmärretty että pitää tulla takaperin ulos ja joku nainen siinä sitten neuvoi että ei noin, nolotti mutta sittenpähän tiedettiin. Toisaalta kerran olin taaperon kanssa julkisella paikalla ja hän alkoi itkeä, kokeilin kaikkea ja selvittää, mikä on huonosti. Siihen tuli sitten joku nainen neuvomaan, että ehkä on jano, oletko tarjonnut vettä. Se ei tuntunut siinä tilanteessa yhtään hyödylliseltä.
Ja sitten taas junasta pitäisi aina nostaa niin, että lapsella ei ole putoamisvaaraa. 😅 Minusta on mukava, että joku neuvoo juuri tällaisissa tilanteissa. Minuakin on neuvottu turvallisuuskriittisissä tilanteissa ja olen kiitollinen jokaiselle joka on avannut suunsa!

Etenkin ensimmäisen lapsen ja varsinkin pienen vauvan kanssa on niin ulapalla uusista jutuista ja ainakin itsestä tuntui, että älykkyysosamäärä laski montakymmentä yksikköä kaiken univelan ja hormonien takia. 😅 Tuntui, että vasta reilu vuoden jälkeen synnytyksestä aloin saamaan omat aivot takaisin. 🤭
 
Takaisin
Top