Riippuu hirveästi neuvosta. Ekaa kertaa vaunujen kanssa bussissa ollessa ei ymmärretty että pitää tulla takaperin ulos ja joku nainen siinä sitten neuvoi että ei noin, nolotti mutta sittenpähän tiedettiin. Toisaalta kerran olin taaperon kanssa julkisella paikalla ja hän alkoi itkeä, kokeilin kaikkea ja selvittää, mikä on huonosti. Siihen tuli sitten joku nainen neuvomaan, että ehkä on jano, oletko tarjonnut vettä. Se ei tuntunut siinä tilanteessa yhtään hyödylliseltä.
Neuvominen ok vai ei?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Pilkki24
Foorumin legenda
Ja sitten taas junasta pitäisi aina nostaa niin, että lapsella ei ole putoamisvaaraa.
Minusta on mukava, että joku neuvoo juuri tällaisissa tilanteissa. Minuakin on neuvottu turvallisuuskriittisissä tilanteissa ja olen kiitollinen jokaiselle joka on avannut suunsa! Etenkin ensimmäisen lapsen ja varsinkin pienen vauvan kanssa on niin ulapalla uusista jutuista ja ainakin itsestä tuntui, että älykkyysosamäärä laski montakymmentä yksikköä kaiken univelan ja hormonien takia.
Tuntui, että vasta reilu vuoden jälkeen synnytyksestä aloin saamaan omat aivot takaisin. 
Riippuu aivan asiasta, sekä kuka neuvoja antaa. Oma vanhempani on hyvin kärkäs jakamaan ohjeita (lue: mielipiteitä), joita en jaksa kuunnella. Arvostan oikeaa tietoa, mutta en kenenkään 30 vuotta vanhoja toimintatapoja tai uskomuksia. Mielelläni otan vastaan samassa elämäntilanteessa olevilta neuvoja ja ohjeita, sillä heillä on se viimeaikaisin kokemus. Moni myös lukee paljon kasvatuksesta, kun itse olen hyvin laiska. Ollaan menty sen mukaan mikä tuntuu itsestä oikealta ja hyvin ollaan pärjätty lapsen kanssa.
