Neuvominen ok vai ei?

[Vargynja]

Onko sinusta ok antaa vanhemmille neuvoja lasten suhteen vai ei?

Minusta puun takaa tulevat neuvot ei ole kivoja. Jos kysyy vinkkejä niin silloin niitä mielestäni luonnollisesti voi antaa. Tai jos kertoo jostain ongelmasta voi koittaa asiassa auttaa, joskin jonkinlaista hienovaraisuutta asiassa kannattaa noudattaa. Joskus on parempi olla vain kuuntelevana korvana. Mutta jos vanhempi ei tuo ongelmaa esille ei ulkopuolisen kuulu sellaista osoittaa ja lähteä neuvomaan. Esim jos näkee lapsella epäergonomiset kengät, ei ole tarpeen kertoa millaiset olisi paremmat. Sellaisen voi herkästi ottaa arvosteluna ja eihän arvostelu ole kivaa. Eikä muutenkaan ulkopuolinen tiedä koko tilannetta.

Tarkoitan nyt ystävien, sukulaisten, vastaantulijoiden tai vaikka somessa viestiä lähettävien neuvoja. Ammattilaisten kuuluukin sanoa, jos huomaavat jotain missä heidän on ammattinsa puolesta hyvä neuvoa.

 

[MM]

Tämä on hyvin hankala asia. Esim mun lähipiirissä ei ole ollut vauvoja/lapsia, omat sisarukset hyvin samanikäisiä kanssani jne joten esikoista odottaessa, sekä sitten tuoreena äitinä tunsin olevani ihan hukassa, kun tietona oli just se mitä oli sattunut netissä tulemaan eteen. Meillä tuoreet isovanhemmat päättivät olla kohteliaina puuttumatta asioihin, hoitakoon vanhemmat lapsensa haluamallaan tavalla. Välillä muistan ihan ajatelleeni, että neuvois nyt joku jotain, ettei itsen tarvittis yrittää pähkäillä ratkaisua joka asiaan. Kohteliaasti annetut neuvot voi sitten joko testata tai hylätä heti oman makunsa mukaan.

Edelleen muistelen ihan kiitollisena, kun olin paahteisena päivänä yhdessä tapahtumassa ehkä kk ikäisen vauvan kanssa, ja eräs ventovieras vinkkasi laittamaan kostutetun (valkoisen) harson rattaiden mustan kuomun päälle. Itse en olisi hoksannut, murehdin vain hiessä kylpevää vauvaa.

Päteminen, arvostelu ja joka väliin omien ideoiden tuputtaminen puolestaan ei ole hyvä.

 

[Aaltokukka]

Vaikeneminen kultaa, puhuminen hopeaa.

Voi kun tuon jaksaisin muistaa ja kohteliaasti lyhyesti vain kiittää tulevista "hassuista/tietämättömistä/tarpeettomista/epäasiallisista yms-yms " -neuvoista, joita toivottavasti ensi vuonna minäkin asian tiimoilta kuulla saan.
Hyvä kuuntelija pärjää yleensä paremmin! , jos ei vaan mee hermo!

 

[Vargynja]

Tämä on hyvin hankala asia. Esim mun lähipiirissä ei ole ollut vauvoja/lapsia, omat sisarukset hyvin samanikäisiä kanssani jne joten esikoista odottaessa, sekä sitten tuoreena äitinä tunsin olevani ihan hukassa, kun tietona oli just se mitä oli sattunut netissä tulemaan eteen. Meillä tuoreet isovanhemmat päättivät olla kohteliaina puuttumatta asioihin, hoitakoon vanhemmat lapsensa haluamallaan tavalla. Välillä muistan ihan ajatelleeni, että neuvois nyt joku jotain, ettei itsen tarvittis yrittää pähkäillä ratkaisua joka asiaan. Kohteliaasti annetut neuvot voi sitten joko testata tai hylätä heti oman makunsa mukaan.

Edelleen muistelen ihan kiitollisena, kun olin paahteisena päivänä yhdessä tapahtumassa ehkä kk ikäisen vauvan kanssa, ja eräs ventovieras vinkkasi laittamaan kostutetun (valkoisen) harson rattaiden mustan kuomun päälle. Itse en olisi hoksannut, murehdin vain hiessä kylpevää vauvaa.

Päteminen, arvostelu ja joka väliin omien ideoiden tuputtaminen puolestaan ei ole hyvä.

Tuokin kyllä oma puolensa. Joskus neuvot on hyviä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikkea. Ehkä olennaisempaa on se, miten neuvot esittää. Jos niitä tuputtaa, pitää niitä ainoana oikeana tai esittää asian arvostelevaan sävyyn ne tuskin ilahduttaa.

 

[Evergreen]

Riippuu tilanteesta. Randomisti jaetut neuvot eivät yleensä ole arvostettuja, mutta esimerkiksi jos itse nostan ongelmakohtia jonkun asian suhteen esiin, on mielestäni ihan ok, että toinen jakaa oman näkemyksensä, joka samalla voi tuntua neuvolta/vinkiltä.

 

[Bella Swan]

Yleensä neuvojat tarkoittaa hyvää. Mutta kyllä se silti välillä ärsyttää, kun on tilanteita jossa ne neuvot on jo kokeiltu tai eivät toimi alkuunkaan!

 

[Noaidi]

Meille kun on esikoinen tulossa, niin ihan mielelläni otan vastaan hyviä neuvoja lähimmäisiltä. Mutta tiedän jo etukäteen että en voi sietää sitä että vanhempi siskoni neuvoo minua. Ei ole kyse itse neuvosta, vaan siitä miten siskoni neuvot esittää. Hänen luontainen tapansa on hyvin passiivisaggressiivinen ja muistan useita hänen "neuvojaan" jopa vuosien takaa. Minun korvaanihan nämä neuvot kuulostavat siltä että hän arvostelee ja nokittelee minun tapaani toimia eri tavalla. Sitä taas odotan mielenkiinnolla, kuinka anoppini innostuu neuvomaan. Mieheni nuoremmalla siskolla on kaksi lasta ja anoppi työntää nenäänsä toistuvasti hänen asioihinsa, meidän asioihin hän ei puutu koskaan eikä arvostele meidän tapojamme. Kysyessä tottakai kertoo mielipiteensä ja välimme ovatkin tosi hyvät ja lämpimät. En tiedä onko tämä hienovaraisuutta, vai ollaanko me hänen silmissään vain niin eri tasolla aikuisina. Ei voi tietää, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin tämä etenee.

 

[Esikko92]

Vähän niitä neuvoja jopa toivoo kun on esikoinen kyseessä. Mutta ei saa antaa niitä syyllistävästi eikä tuputtaa liikaa. Kerran kun mainitsee se riittää. Se paha kyllä kun vanhemmat antaa vanhentuneita neuvoja eikä aina tiedä mitä uskoa ja mitä ei.

 

[Suski75]

Minusta neuvoja on ok antaa, kunhan muistaa kunnioittaa sitä, jota neuvoo. Eli ei pidä pitää häntä idioottina, joka ei osaisi itse ottaa asioista selvää. Jos jollain on jokin ongelma, hän on todennäköisesti etsinyt asiasta paljon tietoa ja kokeillut jo kaikki triviaalit ja yleisimmät ratkaisut, joten niitä on turha tarjota. Tai jos välttämättä on pakko jotain perustietoa tyrkyttää, pitää se aloittaa sanoilla "anteeksi jos kyselen nyt itsestäänselvyyksiä, mutta oletko kokeillut jo tätä ja tätä".

 

[Mumma]

Siskoni on kova neuvomaan minua ja välillä pyörittelen puhelimen päässä silmiäni. Olen sen verran peruskohtelias enkä usein siitä mainitse. Minulla on lapset peräkanaa ja kaksosia ja hänellä iso ikäero, mutta aina välillä kuulen silti, miten esim.kaksosia kannattaa hoitaa :D.

Kyllä se vaan on hyvä antaa se neuvo, kun pyydetään. Kuuntelemisen taito on taitolaji.

 

[litranmitta]

Tapa jolla neuvon antaa vaikuttaa tosi paljon. Vertaiskokemukset on usein hyviä, toki niissäkin sellainen "minulla on ainut oikea tapa sinä teet väärin" on tosi rasittavaa. Oman äitini neuvoja en siedä lainkaan, koska ne tulee sekä kysymättä, että ovat omituisia tai vanhentuneita. Esimerkiksi kerran kerroin miten hienosti meillä syötiin banaania, niin hän sivuutti sen hienosti syömisen tyystin ja alkoi paasata siitä kuinka banaani saattaa kovettaa vatsaa. Niin ja turvaistuimesta mun olis pitänyt kysyä neuvolasta, ei riitä että itse selvittää ja vain sen perusteella ostaa. (ihan ilman neuvolan neuvoja hankin plustestatun ja pisimpään sms menevän )