Ihanaa, että jo niin moni saanut nähdä sykkeet ja saaneet varmistuksen, että ihan totta pieni ihmisentaimi se siellä kehittyy!
Meillä on ultra ens viikolla, ja on se kyllä jännää. Mies lähtee sinne matkaan, koska siellä se konkreettisesti saa itsekin jotain kokea. Tosin esikoisen aikana mies tunnollisesti istui jokaikisen neuvolakäynninkin mun kanssa, ja nyt kun se oli olettanut tulevansa neuvolaan mukaan, niin mähän en sitä huolinutkaan :D Turhaanpa se kait siellä olis, kun eipä kait tässä enää tän valmiimmiksi odottaviksi vanhemmiksi tulla, kuin mitä esikoisen aikana on opittu.
Ultraan taas haluan miehen siis mukaan jo pelkästään näkemään kyytiläisen itsekin, mutta myös siitä syystä, että haluan hänen olevan paikalla, jos jotain onkin vialla... Hirveän skeptinen musta näemmä on nyt tullut, esikoisen kohdalla en muista ollenkaan tunteneeni tällaisia tunteita! :O