Heijan: Oi, miten ihanaa! Tuplasti pikkuisia vauvoja
Onnea kovasti!
Kaikille muillekin hyviä uutisia saaneille hurjasti onnea ja tsemppistä loppu raskauteen. (vaikka alkutekijöissään vielä monet ollaankin)
Meillä oli tänään np-ultra, jota jännitin ihan kamalasti. Pelkäsin niin pahoin, ettei pikkuinen olisi enään hengissä, kun lähes kaikki raskausoireetkin ovat kadonneet. Olimme Miehen kanssa yhdessä ultrassa ja meidät vastaanotti mukava nuorehko kätilö. Olimme melkein 10 minuuttia myöhässä harhailtuamme ensin ihan väärässä talossa, mutta onneksi se ei haitannut ja pääsimme heti huoneeseen.
Ultraus tehtiin alakautta ja kätilö sanoikin heti, että täällä on iso pää ensimmäisenä vastassa. Siinä kohtaa kysyin jo paniikissa, että onko se hengissä. Kätilö vastasi, että taitaapa olla, kun hieman liikahti ja siirsi sitten anturia niin, että nähtiin sydämen syke. Hyvin siellä sydän sykki ja muutenkin pikkuisella oli kaikki kunnossa. Tyyppi makoili siellä kohdun pohjalla, mutta innostui sitten sätkimään ja liikkumaan pikkuisen. Niskaturvotukset saatiin hyvin mitattua ja ylös kirjattiin lukema 1,3, mikä kuulemma oli oikein hyvä. Mittaa vauvalla oli hurjat 65,2mm ja sen perusteella koko vastasi viikkoja 12+5 eli pikkuisen pitemmällä ollaan menossa, kuin omien laskujeni mukaan. Laskettu aika siirtyi muutaman päivän eteenpäin ja on nyt 2.2.2012. Heittoa on vain muutama päivä, joten en ajatellut sitä alkaa mihinkään muuttelemaan tässä vaiheessa. Katsotaan sitten, jos rakenneultrassa vielä on eroa lasketussa ajassa.
Ihanaa, että kaikki oli kunnossa. Tästä eteenpäin aion nauttia täysin rinnoin (kirjaimellisesti) raskaudestani ja yritän unohtaa turhan huolehtimisen ja murehtimisen. Tässä vaiheessa kuitenkin keskenmenoriski on enään äärimmäisen pieni. Koskaanhan ei voi olla varma, mitä tulee tapahtumaan, mutta pakko se on nyt vaan luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.
Voikaahan paksusti kaikki kanssaodottajat