Naimisiin vai ei?

[Bella Swan]

Oletteko naimisissa? Miksi/ miksi ette?

 

[Yölento]

Olemme naimisissa. Lainsäädäntö on selkeämpi kun suhde on virallinen, tietysti myös varmuus siitä, että on löytänyt oikean puolison ja haluaa sitoutua, ovat välttämätön peruste.

 

[Sudensylin]

Ollaan naimisissa. Mä olin pitkään sitä mieltä, että naimisiinmeno on ihan turhaa, omatkin vanhemmat avioituivat vasta, kun olin jo aikuinen. No, nykyisen aviomiehen tapaamisen myötä alkoi kyyninen mieli pehmetä ja sitten, kun iski vielä se orastava vauvakuume...

Halusin naimisiin ennen lapsien tekoa, että oon sitten kuvissa nuori ja nätti ja saadaan vielä pitää yhdet aikuisten bileet. No lopulta todettiin, että ihan hirveetä rahanhaaskuuta moiset häät, eikä kumpikaan ees arvosta mitään kirkkoa ja krumeluuria, niin häät oli tosi pienimuotoset, eikä mitään virallisia kuviakaan otettu. Rakkaudesta mentiin ja oli ihana ja meidän näköinen tilaisuus.

 

[Foreverfever]

Ekan keskenmenon jälkeen päätettiin että parempi mennä naimisiin ennen lasten saamista, koska mahdollisesti sen jälkeen ei enää aikaa tai rahaa tehdä tätä. Ja koska se lasten saaminen vihdoin näyttää myös olevan meille mahdollista päätettiin varata vihkiminen reilun puolen vuoden päähän (tai no maistraatissa sai vasta 4kk ennen varattua päivän, mutta mentiin varaamaan se heti kun oli mahdollista). Lähdettiin vihkimisen jälkeen heti matkalle, nukuin melkein koko reissun eikä alkoholi maistunut yhtään. Kotiin tullessa testissä plussa ja aloin odottamaan esikoista.
Niin ja siis naimisiin haluttiin yhteisen omaisuuden ja lasten takia + muut juridiset syyt. Toki myös rakkaudesta

 

[Vargynja]

Olen naimisissa. Se tuntui aika itsestään selvältä ratkaisulta, kun rakastetaan toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Onhan se juridisestikin helpompi, mutta rakkaudesta mentiin naimisiin.

 

[Ginger]

Olin esikoisen isän kanssa naimisissa, tuli mentyä ehkä turhan pikaisesti. Ero tuli, nykyisessä suhteessani en usko, että tahdon avioitua.

 

[Kaarin]

Avioliittojuna on minun osaltani jo mennyt, en tule ikinä menemään naimisiin. Elämässäni on ollut vain yksi mies, jonka kanssa oikeasti halusin aikoinaan mennä naimisiin, mutta hän ei halunnut. Tiedän, että omaisuus- ja perintöasiat olisivat ehkä ainakin osittain selkeämpiä jos oltaisiin naimisissa, mutta en vain kerta kaikkiaan halua. Rakkaudella ei minulle ole mitään tekemistä naimisiinmenon kanssa, se on vain lain silmissä tapahtuva järjestely.

 

[Shooky90]

Ollaan naimisissa useastakin eri syystä. Halusin saman sukunimen koko perheelle, kaikki byrokratia on niin paljon helpompaa, sitoutumisenhalu ja rakkaus tottakai.
Avioliitto on myös vahvalla pohjalla kun olimme olleet yhdessä jo 9 vuotta ennen naimisiinmenoa. Edettiin siis rauhallisesti. :)

 

[Nurinkehrääjä]

Ei olla naimisissa eikä varmaan hetkeen mennäkään.
Kumpikaan ei koe sitä tarpeelliseksi.

 

[Bella Swan]

Romanttisinta ikinä on mennä naimisiin <3 Sama sukunimi ja byrokratia ovat plussaa

 

[Noonana]

Naimisissa ollaan. Mentiin ekan ja tokan lapsen välissä. Molemmille naimisiinmeno oli itsestään selvä parisuhteeseen kuuluva asia ja olihan se tosi romanttista Ihan kunnon isot tanssihäät kirkossa vihkimisineen ja häämatkalla oltiin Karibialla. Edelleen tahdotaan <3

 

[Evergreen]

Olemme naimisissa. Meillä oli pieni vihkitilaisuus maistraatissa, eikä haluttu isoja kirkkohäitä. Tärkeintä on, että saimme viettää päivän yhdessä Olen sen verran vanhanaikainen, että halusin ottaa mieheni sukunimen. Se on myös mukava asia, sillä nyt koko perheellä on sama sukunimi. Tuntuu jotenkin yhteisölliseltä kun näin on.

 

[Sofia_83]

Olen kerran ollut naimisissa, liitto kesti melkein 13 vuotta(yhdessä oltiin 16 vuotta).

Nykyisen avopuolison kanssa ei sen ihmeemmin ole naimisiin menosta puhuttu. Tai kummallekin syy mennä olisi lähinnä juridinen, muuten ei nähdä, että asia muuttaisi yhtään mitään ja ollaan onnellisia näinkin.

 

[Lya M.]

Naimisissa ollaan ( juuri tuli 10v täyteen), jotenkin se tuntui ja tuntuu oikealta. Avioehtokin meillä muuten on.

Koska tiesimme, että ainakin yksi lapsi haluttiin, niin ei ainakaan tulisi sitä isyydentunnustamis-showtakaan.

Onhan tässä ollut ylä- ja alamäkeäkin, mutta sitä se pidemmässä liitossa on aina.

 

[MinnaM]

Kahden ensimmäisen lapsen isän kanssa oltiin naimisissa ja erottiin (oltiin 9v. yhdessä). En usko, että tulen enää menemään naimisiin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Ollaan kyllä asiasta puhuttu, mutta molemmilla vähän ristiriitaiset ajatukset asiasta. Parempi siis olla tekemättä hätiköityjä päätöksiä. Eli ei olla naimisissa mieheni kanssa.

 

[Lavendel]

Ei olla naimisissa, kihloissa kylläkin. Aika ja elämäntilanne ei ole naimisiinmenolle tällä hetkellä otollinen, mutta suunnitelma on että noin 5-10 vuoden päästä asioiden pitäisi olla sillä mallilla että häät voisivat mahtua kuvaan Eli mennään kyllä muttei mitään kiirettä, hyvä näinkin. Omat vanhemmat menivät myös naimisiin kun olimme veljen kanssa lapsia ja itselleni jäi ainakin hyvät muistot siitä päivästä, ajatuksena että myös omat lapset olisivat suuressa päivässä mukana

 

[Noaidi]

Ollaan naimisissa. Halusin vain miehen sukunimen kun se on kauniimpi kuin oma nimi oli. No ei oikeasti. Rakkaudesta mentiin ja elämä on byrokraattisesti simppelimpää. Ja on tämä sukunimikin kaunis.

 

[Naala]

Mentiin naimisiin pari kuukautta ennen kuopuksen syntymää. Halusin kaikille saman sukunimen eikä tarttenu miettiä isyydentunnistamisia tms ristiäisten ajankohtaa sen kummemmin vaan sai pitää sit kun halus. Hääjuhlia ei oo ollu vielä, katsotaan pidetäänkö jonain päivänä vai jätetäänkö kokonaan välistä.

 

[Nepeta Cataria]

Ollaan naimisissa, ollaan oltu pian 10v. Meille se on merkki sitoutumisesta tähän perheen pyörittämiseen. Juridisesti se yksinkertaistaa hommaa huomattavasti, varsinkin kun olen ollut yhteisestä sopimuksesta kotiäitinä viimeiset vuodet hoitamassa useaa pientä. Otin miehen sukunimen osana sitoutumista tähän projektiin. Ajattelen niin että ilman avioliittoa osani kotiäitinä olisi paljon heikompi, kun vain mies käy töissä. Ja vaatiihan tämä melkoista heittäytymistä nykynaiselta, kun on totutettu ajatukseen uran rakentamisesta ja itsenäisyydestä, ja sitten jääkin kotia hoitamaan.

Ja toki avioliitto on romanttinen juttu! Me tosin varattiin aika maistraatissa ja käytiin sen jälkeen syömässä kahdestaan. Sukulaisille toki ilmoitimme asiasta, ja seuraavana kesänä pidimme ruoka- ja kakkutarjoilun avioliiton kunniaksi.

 

[Sofia83]

Ei olla naimisissa, mutta yhteinen talo, auto, laina, lapsi, koira jne. on. Minä olen hoitanut kaikki meidän testamentit ja muut paperiasiat, henkivakuutukset jne. kuntoon, jottei kummallekaan tule sen takia hätä, jos toiselle sattuisi jotakin.

Minä haluaisin naimisiin, mutta mies ei omien sanojensa mukaan usko avioliittoon. Asia ei ole minulle kynnyskysymys, mutta edelleen välillä unelmoin siitä, että hän joku päivä kosisi, mutta se päivä tuskin koittaa. Tuskin hän vastustelisi, jos minä tekisin aloitteen, mutta nykyään en itsekään ajattele asiaa kovin usein eikä se häiritse minua. Olisi tietysti kiva juhlia ystävien ja suvun kanssa ja myös pinnallisista puolista pidän, kun voisi hankkia itselleen kauniin puvun ja sormuksen ja olla juhlien keskipiste. Lisäksi saisi taas syyn opetella paritanssien askeleet uudestaan, kun ne on meiltä molemmilta unohtuneet.