Naimisiin vai ei?

Emme ole naimisissa emmekä kihloissa. Juridisesti olisi varmaan helpompaa olla naimisissa mutta rakkauden eleenä en sitä itse koe. Olemme olleet yhdessä yli 10v.
 
Voi noita meidän miehiä!
Lapsen isä haluaisi kesällä vanheinpainrahakauden jälkeen naimisiin, jotta saa oman sukunimensä jatkumaan... Kuulemma voidaan erota heti sen tapahduttua.
 
Voi noita meidän miehiä!
Lapsen isä haluaisi kesällä vanheinpainrahakauden jälkeen naimisiin, jotta saa oman sukunimensä jatkumaan... Kuulemma voidaan erota heti sen tapahduttua.

Onpa miehellä erikoinen toive. Jokainen tyylillään, mutta itse en tuollaiseen suostuisi. Kauhea säätö sukunimen vuoksi ja miksi ylipäätään erota avioliitosta, jos kuitenkin haluaa pysyä parisuhteessa. Tai jos ei ole parisuhdetta, en menisi naimisiin vain jotta lapselle tulisi isänsä sukunimi.
 
Voi noita meidän miehiä!
Lapsen isä haluaisi kesällä vanheinpainrahakauden jälkeen naimisiin, jotta saa oman sukunimensä jatkumaan... Kuulemma voidaan erota heti sen tapahduttua.
Onpa ikävän kuulonen kommentti mun korvaan. Miksi mennä naimisiin vain nimen takia? Tai ehkä en vain ymmärrä miesten ajatuksenjuoksua, enkä tiedä teidän tilannetta sen tarkemmin. Tarkoitus ei siis ole arvostella. Meillä lapsi saa miehen sukunimen vaikkei olla naimisissakaan, houkuttaisi myös yhdyssukunimi joka nykyään on mahdollinen :D
 
Onpa ikävän kuulonen kommentti mun korvaan. Miksi mennä naimisiin vain nimen takia? Tai ehkä en vain ymmärrä miesten ajatuksenjuoksua, enkä tiedä teidän tilannetta sen tarkemmin. Tarkoitus ei siis ole arvostella. Meillä lapsi saa miehen sukunimen vaikkei olla naimisissakaan, houkuttaisi myös yhdyssukunimi joka nykyään on mahdollinen :D
Kiitos. Ikävällä se silloin kuulosti. Onneksi samantien tajusin, että
noi nimikäytännöt ei tod.näk ole miehen tiedossa enkä jaksanut alkaa niitä rautalangasta vielä hänelle vääntämään.
 
Kiitos. Ikävällä se silloin kuulosti. Onneksi samantien tajusin, että
noi nimikäytännöt ei tod.näk ole miehen tiedossa enkä jaksanut alkaa niitä rautalangasta vielä hänelle vääntämään.
Joo eipä mekään sen enempää olla pohdittu.

Aloitukseen liittyen itse haluaisin naimisiin rakkaudesta sekä juridisista syistä. Myös pinnallisista syistä, mutta saapa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.
 
Onpa miehellä erikoinen toive. Jokainen tyylillään, mutta itse en tuollaiseen suostuisi. Kauhea säätö sukunimen vuoksi ja miksi ylipäätään erota avioliitosta, jos kuitenkin haluaa pysyä parisuhteessa. Tai jos ei ole parisuhdetta, en menisi naimisiin vain jotta lapselle tulisi isänsä sukunimi.
Ei tuu mulle häitä noilla perusteilla, sen tiesin samantien. Rautalankaa en jaksa alkaa asiasta taivuttamaan, joten tota hänen haavekuplaa en itse poksauta. Ollaan menossa käymään mun juristilla, kuulkoon sieltä järkevät vaihtoehdot, jotka linjassa sinun kantasi kanssa.
 
Ei olla naimissa eikä kumpikaan meistä tunne erityistä halua mennäkään. Ollaan kuitenkin puhuttu, että voisi mennä maistraatissa naimisiin sitten jos/kun on lapsia (esikoinen vielä alkuvaiheessa), niin lasten ja meistä pienituloisempana minun asiat on paremmin, jos esim. kävisi niin huonosti että jää leskeksi tms.
 
No me mentiin kihloihin ja myöhemmin naimisiin 1.4., luonnollisestikaan kun asiasta kerrottiin sukulaisille, kukaan ei uskonut. Nyt ovat jo alkaneet uskomaan. Mutta ehkä päivän valinta kertoo jotakin asenteesta avioliittoa kohtaan, sillä välillä tuntuu että avioliittoon mennäkseen ei tarvitse olla hullu, mutta on siitä toki apua. On ollut hetkiä 10v aikana että on tehnyt mieli laittaa lusikat jakoon, - niin kuin varmasti kaikissa pitkissä suhteissa joskus - , mutta pienet lapset, asuntolaina, yhdessä kerrytetty omaisuus ja myös avioliiton purkamisen vaiva ovat saaneet harkitsemaan uudestaan. Avoliitosta ilman lapsia on helpompaa lähteä. Lähtemisen vaikeus rohkaisee ratkomaan ongelmia, etsimään niitä win-win kompromisseja ongelmiin ja haasteisiin, ja kaitpa sitä voi pitää kasvattavana juttuna.
 
Muokattu viimeksi:
Yleisesti ottaen kannattaa sitoutua! Omaan hyvinvointiin, opintoihin/työuraan, parisuhteeseen, perheeseen, lastensa kasvattamiseen, ... osakesäästämiseen, asuntolainan maksamiseen, terveellisiin elämäntapoihin... Joka päivä pienillä valinnoilla kohti päämäärää, portaat ylös askelma kerrallaan. Sillä tavalla saavuttaa elämässään itselleen tärkeitä juttuja, hyvinvointia, koulutusta, tasapainoisen parisuhteen (toki tangoon tarvitaan kaksi), varallisuutta... Minkä nyt kokeekaan tärkeäksi. Avioliitto on sitoutumisen ele, mutta pelkästään se ei auta, vaan se vaatii myös panostusta jatkuvasti.
 
Takaisin
Top