Muuttuva keho

nyt kyllä alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä et olis nii ikävä vanhoihin mittoihin.. mut kestetääs nyt viel muutama viikko ni eiköhä toi mahaki ala näyttää jo enemmä vauvamahalta... Onneks on keksitty löysät paidat :D
 
Orvokki 81: kiitos vinkistä, sairaan hyvä! Minä olen painellut tuolla tallitöissä toppahousut auki, ja hyvin ovat pysyneet jalassa. Maha kyllä näkyy jo, ja ilmeistä näkee ihmisten tunnistavan vauvamahaksi tai pohtivan asiaa, vaikka olisi miehen villapaita (vk 9+4).
 
Edelliseen täytyy lisätä, että viime raskaudessa tuntemattomat tulivat heinäkuussa junassa vitsailemaan, olenko synnärille matkalla. LA oli lokakuun 29. Sitä se teettää, kun on pieni:)
 
Hienoa jos mun hiuslenkki-vinkistä oli jollekkin apua!

Mulla alkaa myös masu näkyä, nyt rv 13+3. Liekö sitten vielä turvotusta vai mitä. Tänään huomasin ekaa kertaa että vatsa pömpötti jo aamulla. Olen myös levinnyt sivusuuntaan, näin kävi myös viime raskaudessa. Eikös se lupaa tyttövauvaa? Viimeksi ainakin piti paikkansa :)

Kovasti ne ostamani mammahousut tekisi mieli pukea jo jalkaan, mutta ehkä kärvistelen vielä muutaman viikon hiuslenkillä tuunatuilla farkuilla :) viime raskaudessa ostin ekat mammahousut vasta raskauden puolivälissä ja kun ne ekan kerran jalkaan vedin, tuntui että taivas olisi auennut...Ne on niin ihanan pehmoiset ja mukavat päällä! Nyt en kyllä odota niin pitkään, mukavuus ennen kaikkea. Lisäksi on niin kiva kun äitiysvaatteet ovat tätä nykyään niin muodikkaita, varsinkin housut ovat matalia ja hyvin istuvan näköisiä. Ei tarvitse kulkea missään teltoissa.
 
Massu pyöristynyt jo niin mukavasti, että tavalliset housut ovat jo siirtyneet pois housupinosta ja otin äitiyshousu-pinon käyttöön suosiolla. Toppahousut pysyy jalassa kumilenkillä ja yhdet tuulipuvunhousut menevät vielä juuri ja juuri kiinni ilman pidennyksiäkin. Mukavinta on olla leggareissa tai äitiyshousuissa. Kumartuessa pidemmäksi aikaa esim. laittamaan lapsen lahkeita töissä tuntuu kohdun pyöreys selkeästi ja alkaa tuntua tukalalta.

Tissit ovat kasvaneet ihan järjettömästi taas ja nännit ihan älyttömän isot! Paino on kuitenkin laskenut hippasen, jei jei.
 
Pakko kommentoida tuohon orvokin mainitsemaan tapaan ennustaa, onko tulossa tyttö vai poika, kaverini kommentti asiaan: Mistä se sikiö muka tietää, kuinka päin sen siellä mahassa pitää olla, jotta maha kasvaa tyttö- tai poikalupauksen mukaisesti? :D Siis ihan höpöhöpöä kaikki ennustukset. Varmasti joka toinen kerta pitävät paikkansa ja joka toinen ei. Kaverinikin on saanut jo kaksi "poikaa", eli ihan oli "poikamaha" molemmilla kerroilla, mutta niin vain tyttöjä olivat. ;) Minunkaan mahani ei viimeksi sivuille levinnyt, mutta niin vain tyttö tuli. Mutta saahan sitä tietysti aina arvuutella. :) Taitaa useimmiten johtua kuitenkin enemmän äidin ruumiinrakenteesta (miten vauvalla/kohdulla tilaa kasvaa äidin sisällä) se, millaiseksi maha kasvaa, kuin lapsen sukupuolesta.

Täällä on vielä pärjätty ilman erityisiä konsteja tai mammavaatteita, mutta tiukimpia paitoja en kyllä ole päälleni enää pukenut, ettei vain vahingossakaan kukaan mitään saa päähänsä. Maha on kuitenkin vähän turvoksissa, vaikkei vauvamahalta mielestäni näytäkään, mutta kollegat saattaisivat silti keksiä kysellä syitä. Olen kyllä äitiysvaatteita jo katsellut, parit housut ja paidat on ennestään, mutta pitää niitä vähän uusiakin ostaa.

Tällä kertaa ei kyllä hirveästi häiritse ainakaan etukäteen ne kehossa tapahtuvat muutokset. Ne ajatukset olen ehtinyt läpikäydä esikoista odottaessa. Kyllä sitä silloin etukäteen murehti esim. rintojen "nuupahtamista" imetyksen jäljiltä, mutta eipä sitä vauvan synnyttyä kyllä yhtään enää miettinyt. Itse kuuluin niihin onnellisiin, jolle ei raskausarpia tullut, mutta niitä on kyllä ennestään siltä ajalta, kun on naisen mittoihin kasvanut. Joten eivät uudetkaan varmasti kovasti järkyttäisi. Mutta on ne mietteet ihan luonnollisia eikä niitä tarvitse hävetä. Monilla ne kuitenkin unohtuvat sitten, kun sen nyytin saa syliin. :) Minulle ainakin on aina ollut varsin tärkeää se itsensä kontrolloiminen ihan joka suhteessa, se on välillä itselle aika raskasta ja onneksi olen oppinut vähän antamaan itsellenikin anteeksi, joten siksikin noita muutoksia etukäteen karsasti.
 
Kellitys: Enpä minäkään mitenkään vakavissani ollut tyttömahasta kirjoittaessani, ihan vitsillä sen heitin....
 
Hei!
Itellä ihan ensimmäisenä, siis jo ennen kuin tiesin olevani raskaana, turposi rinnat. Niissä olis ollu ennestäänkin ihan riittävästi... On sit ollu kiva selitellä opintojen loppurutistuksen aiheuttamaa lihomista, kun olen koiran ulkoiluttamisenkin ulkoistanut kullalle.
Nyt rv 12+6, ja rupeaa toi maha näyttämään siltä, et vatsan sisäänvedolle ei enää tehdä sutjakkaa vartaloa. Pitää kaivaa kaapista kaikki fiksut löysät paidat ja jatkaa töissä muina miehinä niin pitkään kuin mahdollista. 
Oman vaan mukaan painoa ei kovasti ole tullut. Neuvolamittauksissa kun on se, et eri aikaan päivästä saa kovastikin eri tuloksia (eka mittaus aamulla, toka päivällä >> "+170g/vko").
 
Maha on maltillisesti lähtenyt kasvuun ja se tuntuu kivalta. :) Enää ei oo sitä alun jäätävää turvotustakaan. Mies eilen totesi, että tekee varmaan mieli jo huudella kaikille että oon raskaana kun ei se vielä kunnolla näy. Oikeaan osui. Löysemmillä paidoilla peittyy vielä suht hyvin, itsehän sen huomaan koko ajan mutta joku vähän vieraampi tuskin arvaa. Sen oon huomannut, että kun raskaudesta kertoo jollekin, niin tämän katse siirtyy samantien mun mahaani. Tuijotelkoot, kunhan ei tule taputtelemaan. :D
 
Minä olen vain innoissani ja onnessani muutoksista ja oikein odotan jo sitä täysin epäsuhtaista mahaa (pituutta puolitoista metriä ja vyötärönympärys metrin).

Eilen (15+6) tuli eka kysymys tuntemattomalta. Olimme - vihdoin löytyneen - kodin  kuntotarkastuksessa, kun tarkastajajamppa yhtäkkiä tokaisi, milloin meillä on laskettu aika. Tosin jo kuukausi sitten entinen pomo tivasi työpaikan juhlissa, kuka meillä nyt sitten hoitaa hevoset, tiiviisti mahaani tuijottaen.
 
Maha on jo kivasti pyöristynyt. :) Kumartuessa tunnen sen, ei se vielä oikeasti tiellä ole mutta tuntuu selvästi. Enää en yritä peittää sitä mutten myöskään ole korostamassakaan. Mun masu<3 Kiloja on tullut 4, yksi kumpaankin rintaan ja kaksi mahaan. :D
 
Boobs are back! :D Imetyksen jäljiltä tyhjiksi pussukoiksi kuihtuneet rinnat ovat jälleen mallia "hillittömät hinkit"! Mies kiittää ja kumartaa, enkä itsekään pistä pahaksi ;D
 
Raskausviikkoja nyt 17+5 ja vatsa alkanut näkymään selkeästi vasta viikon sisällä eikä enää onneksi näytä niin paljoa turvotukselta tai pullamössömahalta. Olen aina ollut hoikka ja urheilullinen, joten tulleet ja tulevat muutokset ahdistavat. Mies suhtautuu asiaan paljon luontevammin ja tykkää silitellä vatsaani, mutta  mun mielestä se tuntuu lähinnä oudolta. Kai se kuitenkin on ihan normaalia, että tässä vaiheessa äidilliset filikset antavat vielä odottaa itseään..

Painoa on tullut alusta n. 5 kiloa ja rinnat kasvoivat reippaasti jo alussa. Paljon liikkumalla ja terveellisellä ruokavaliolla pyrin siihen ettei painoa tulisi yhtään enempää kuin on tarpeen. Kuulostaa varmaan pinnalliselta, mutta haluan viihtyä kehossani lapsen saamisen jälkeenkin.
 
Täällä on muutamassa päivässä maha muotoutunut ihan erilaiseksi taas! Takit ei enää mene kiinni ja normipaidoissa on turha yrittää väittää, ettei ole raskaana kun se näkyy niin selvästi. :) Masu on kasvanut eteenpäin, sivuille en ole vielä levinnyt. Napa on myös muuttunut, se ei ole yhtä syvällä kuin ennen.
 
Jep on se iso! Eilen tajusin kun oltiin mun äidin luona ja äiti kysyi leikattaisiinko vähän omenapuita että saadaan samalla tuolle meidä elukalle oksia mutustettavaksi. Mä sitten että tottakai, se onkin kivaa touhua, pääsee vähän kiipeilemään. Äiti kysyi että mites sä meinasit sinne puuhun kiivetä? Totesin että niinkuin aina ennenkin, vähä katsoi äippä kieroon. Samalla kun tuo mummu etsi sopivia kenkiä lainaan niin katselin sitten ihan tosissaan peilistä sivuprofiilia, ja joo on tuo maha iso jo! Jotenkin ei ole yhtään itse tajunnut!
Mulla maha kasvaa tuonne ylös, eli housut menee vielä ihan samat kuin ennen raskautta, mutta tosta rintojen alka lähtee aikamoinen omppis! Sinne minä siis kiipesin reippaasti omenapuihin leikkelemään, eikä se masu silti tiellä ollut. Taisi olla naapureille katsottavaa Hauskaa puuhaa. (ja mistä lie tuo apinanpoikanen geeninsä perinyt )
 
Näin eilen pitkästä aikaa yhtä ystävää ja se sanoi ettei yhtään nähnyt mun raskautta. Ja sitten kun tiesi katsoa mahaa tarkemmin sanoi, että jos ei mua tuntis niin voisi hyvinkin luulla että oon vaan vähän isompimahainen niinkuin moni on. Eli jee, hyvin menee vielä tarvittaessa piiloon! :) Riippuu kyllä täysin vaatteista, jossain kireässä paidassa siitä ei voi erehtyä.
 
Takaisin
Top