Munasolupunktio-tarinat

punktiopikkarit

punktiopikkarit

Satasella mukana keskusteluissa
Pitäisikö meidän kerätä punktiotarinat ketjuun? :) Niitä tulee kuitenkin luettua ennen ja jälkeen toimenpiteen (varsinkin ennen ensimmäistä kertaa). Nuo lapsettomuushoitoketjut paisuu herkästi monisataasivuisiksi, jospa nämä löytyisi helpommin näin uusillekin.
 
(kopioin tuolta megaketjusta oman ekan punktiotarinan 17.4.26 Helsinki / Dextra, tästä pakkaseen 1 blasto josta pakastealkionsiirto 19.5.26)

Tää oli mun eka punktio niin menin klinikalle aika jännittyneenä, ne lähetti mut ilmottautumisesta tietenkin vessaan, mies vitsaili että jää tähän hissin ja vessan väliin seisomaan etten livahda täältä enää ulos. Kun tulin pissalta niin mies JA sairaanhoitaja seisoi siinä pakastussuostumuspapereiden kanssa, kuulakärkikynät ja kanyylit valmiina. Mullahan ei ole ennen siis ollut edes suoniyhteyttä, oon onneks saanu elää terveenä mutta tosiaan perus sairaalakokemukset puuttuu. Hienosti suunniteltu että ne ensimmäisenä näyttää sen paikan jossa sitten voi toimenpiteen jälkeen levätä. Mä kysyin jo siinä vaiheessa saanko maata tässä hetken, olin niin pinkeänä turpeana puhisevana mursuna jo niiden turvonneiden munasarjojen kaa, että istuminen tuntui tukalalta - käveleminen, makaaminen ja seisominen oli ihan ok. Kiva kirjotella nyt helpottuneena kun tuo on pelkkä muisto vaan :D

Ei siinä ehtinyt pitkään pötköilemään kun haettiin jo toimenpidehuoneeseen (tää on siis Helsinki / Dextra kokemus jo joku haluaa kuvitella maisemia). Siellä oli koko tiimi tervehtimässä ja kysymässä hetua ja jätäppä vaan vaatetta tuohon ja käyppä vaan tähän, tule vaan vielä lähemmäs tätä reunaa, vielä lähemmäs, vielä keskemmälle nyt sä aivan nojaat tuonne oikealle (kai nyt kun siellä on kädestä kiinnipitoa tarjolla). Ne lähetti mut pissimään vielä lisää :D

...ja kun saavuin pissiltä takaisin huoneessa olikin yks hoitaja enemmän, ne oli päättäny että oikein tiimityönä painellaan mun mahaa, että saadaan munasarjat alas, ne myös neuvo mua ¨tälleen hytkymään¨ seisaalteen ensin että ne laskeutuis, se oli vähän hoopoa mutta joku mukava hoitsu hytky mun kanssa :D

Olin kovissa kuumotuksissa siitä neulasta, että apua sanokaa sit kun on se neula, mutta humpsistarallaa he humauttivat mut ihanaan lääkehumalaan. Mulla oli kova aikomus seurata monitoreista sitä keräystä, mutta jossain kohtaa tuntui että koko monitorin kuva lähti lipumaan seinää pitkin ylöspäin niistä kehyksistään, ja sit mua tönittiin vasempaan olkapäähän että pysy hereillä. Juu. Kuulin myös että nyt on eka munasolu löytynyt, se biologi taisi käväistä siinä ¨kioskin luukulla¨ ja joku, varmaan sairaanhoitaja, sanoi mulle että on tapana kertoa se kun ensimmäinen munasolu löytyy, mutta sitten koko luku tulee myöhemmin.

Se lääkitys oli tosi hyvä, kun olin yhtäaikaa aika huuruissa, mutta kuitenkin pystyin aika selkeästi ajattelemaan ja välillä aina seurailemaan. Sain kipulääkettä muutamassa kohtaa enemmän kun venkoilin ja ynisin ja oikee munasarja oli vaikeemmassa asennossa. Mies oli aivan super kultainen, se siellä lupas että saat puristaa mun kättä nyt niin kovaa kun jaksat - no mä olin niin pöhnänen ettei mikään puristelu sen kovemmin kiinnostanut, olin varmaan aika veltto mutta pitelin kyllä kiinni.

¨Kuusitoista munasolua löytyi¨, he kertoi mulle kun kaikki tyhjentely oli valmista ja tuijottelin ihmisiä jotka pyöri mun ympärillä. Olin yhtäkkiä niin liikuttunu että olin aivan kyynelissä ja vuolaasti ja pöhnäisesti kiittelin niitä ja olin unohtanu kaikkien nimet ja että mitä piti tehdä, odotetaanko multa nyt jotain tässä kohtaa. Joku taisi mainita jotain että moni on tässä kohtaa aika liikuttunutkin jopa. No mä olin! Ne oli kaikki siinä niin ihania ja ne auttaa meitä näin isossa asiassa ja olin yksin pistelly kaikki IVF neulat itteeni, nyt olin voinu vaan antaa ammattilaisten pistellä menemään. Huh huh!

Lääkäri taisi jäädä siihen jotain pölisemään ja mies puolusti mun kyvyttömyyttä tehä päätöksiä tai seurailla hoitosuunnitelmaa, kun se sanoi vaan että taitaa olla vielä aika tokkurassa. Mies ja sairaanhoitaja etti sieltä tuolilta mun pikkarit, olin varannu niin valtavat ja niin kiusalliset mummopökät että piti selittää niille, että ihan ettei tässä mene saumaa.. siksi tommoset isot... ööh. Ei oo varmaan koskaan kukaan muu kun mä viritelly mun pöksyihin menkkarättiä, mutta elämänkokemus se on tuokin :D
¨Pysytkö sä jaloillas¨ mies kysyi kun nojailin siihen ja katoin sitä alkkarioperaatioo. Pysyin ja hienosti lepohuoneeseen jossa oli LÄMMIN JYVÄSÄKKI MUA OOTTAMASSA!! Sanoin myös jossain kohtaa että se lämmin pussi oli päivän paras juttu :D hei haloo varmaan se hyvä munasoluluku oli päivän paras juttu eikä joku pussukka :D mutta arviointikyky oli lomalla.

Noh, meidän seuraavan päivän puhelu tuli lauantaina aamupäivällä, soittaja kohteliaasti esitteli itsensä, ja että Dekstralta, sanoin että tätä puhelua onkin odotettu! Hän kertoo ammattitaitoisesti ja empaattisesti että ei ole valitettavasti kovin hyviä uutisia nyt, meillä on yksi varmuudella hedelmöittynyt munasolu, ja sen lisäksi kolme jotka osoittavat hedelmöittymisen merkkejä, joita vielä seuraillaan, mutta pitää epätodennäköisenä että ne siitä lähtisivät. Kuudestatoista yksi! Mitä ihmettä.
Kuulemma 15 oli kypsiä munasoluja, ainoastaan yksi ei ollut kypsä. No, male factor tapaukseksi meidät on merkitty. (huom puhelussa sanoivat että eivät voi tässä kohtaa sanoa syytä alhaiseen lukuun).
Hurja pudotus!

Saadaan kuulemma keskiviikkona lisäpäivitystä, että miltä näyttää, kun usein vasta viljelypäivänä 7 saisi lopulliset luvut (eli ens perjantaina). Soittaja oli kovin lempeä ja kyseli vointia ja silleen. Noh, nyt sitten odotellaan, onko meillä jotain siirrettävää. Hyperin riski niin ei ainakaan tuoresiirtoa, ja ehdottelivat että jopa välikierto vois olla hyvä, että ehdin toipua ja ei tule jälkihyperiä.

Matka Helsingistä poispäin meni ihan hyvin, oli kuumapakkaus alavatsalla, kylmäpakkaus otsalla, ilmastointi kovaäänisesti huusi, join paljon, huoltoasemilla pissitaukoja, mies oli reippaasti täyttänyt kuumavesipullon, kysyin miten, kysyikö jostain Hesburgerin kassoilta? ¨Ei kun mä vaan täytin sen tosta¨. Jostain teeautomaatista latasi sen vaan kyselemättä, vahvisti kuski :D Okei hauskaa :D
Kävelin Linnatuulesta ulos kuumavesipulloa kohdulla pidellen silleen öörrghh pienin askelin töpötellen. Jotku tädit vähän katteli mutta ajattelin että nyt saa kattoa kuka vaan ja miten vaan, ei tunnu missään.

Semmonen munispäivä viikonlopun alla!
 
Kaksi punktiota tehty Tilkan Viuhkalla.

Ensimmäinen jännitti melko paljon mutta myös silleen positiivisella tavalla. Mentiin autolla ja heti löytyi parkkipaikka sairaalan pihasta, mutta ei superiso parkkis. Mentiin etsimään oikeaa ovea ja hämmennyttiin, kun sitä ei löytynyt. Pyörittiin pihalla ihan stressaantuneina. Kysyttiin joltain random tiskiltä, olipa tosi kiva siinä aulassa kailottaa että on menossa hedelmöityshoitoihin... nuori mies oli ihan että onko täällä sellasiakin ja sitten että aa joo, ne on tuolla ja viittoi kädellään. No mentiin siihen siipeen mihin viittoi, ei todellakaan ollut. Juostiin koko rakennus ympäri, enää muutama min ilmoittautumiseen, follikkeleista turvonnut maha vain hölskyi... Googleteltiin lisää, tutkittiin omapolkua ja olikohan se sitten kuitenkin maps joka osoitti lopulta OIKEAN rakennuksen, eli oltiin siinä Tilkan sairaalalla, eikä siinä uudemmalla viereisellä Tilkan Viuhkalla... joka viuhkan muotoinen rakennus... no, selvisipä mistä se nimi tulee.

Sisällä sitten papereita allekirjoitettiin, sain kanyylin (ronkkivat useamman kerran ennen kuin saivat ja se sattui enemmän kuin itse punktio) ja sitten puolison ja muutaman muun miehen kaa aulaan oottelee. Siinäpä sitä sitten odoteltiin. Olin vissiin päivän viimeinen punktio ja meitä oli paljon. Tuntui superpitkältä, todellisuudessa ehkä joku 1,5 h. Sitten tultiinkin sanomaan että vessaan ja punktioon.

Huoneessa oli useampi ihminen, kävin sanomassa luukulle hetut ja verhon taakse jätin liiat vaatteet. Supersydämellinen hoitaja rupesi kertomaan mitä tapahtuu ja että hän on paikalla vain huolehtimassa että mulla on hyvä olla. Sain suoneen kipulääkettä joka lähti lähes heti pyörittämään sikana. Ei kiva. Mutta tehosi hyvin. En oikein edes huomannut pistoja. Pääsin aikamoisiin pöllyihin ja selittelin jotain ihan omiani ja ihailin katon saumoja, jälkikäteen hävetti. Kaikki olivat supermukavia kuitenkin! Se myös hävetti kun ne pikkarit jotka olin piilottanut housujen alle kiikutettiinkin mulle käteen, nolotti kun joku muu joutui kantamaan ja olin vielä yrittänyt piilottaa😅 pöllyt laski yhtä nopeasti kuin tulivat, sanoin heipat puolisolle ja tassuttelin hoitajan tukemana pinkkiin lepotuoliin. Puolison kokemus punktiosta oli että minä olin ihan aineissa ja follikkeleiden tyhjennys oli supertyydyttävän näköistä. Odottelua hänellä paljon (lepotilaan ei puoliso pääse). Folleja tyhjennettiin 23.

Vähän jomotteli vatsaa niin sain suoneen parasetamolit, millä kaikki kivut katosivat. En vuotanut yhtään. Vedin herkkuja, katsoin animea ja jo tunnin päästä sain luvan lähteä. Olo oli paljon parempi ja kevyempi kuin punktioon tullessa ja vatsakin pieneni. Vedimme kunnon nepalilaiset punktiosta selviämisen kunniaksi. Sen jälkeen vähän väsytti ja otin päikkärit, illalla menkkajomon tyylistä, ei muuta. Lievän hyperin kehitin pari päivää myöhemmin, mutta sekin hoitui levolla.

Toinen punktio oli muuten sama, mutta sain heti kanyylin jälkeen (meni muuten ekalla kun lämmitin kädet ensin lämpimällä vedellä hoitajan suosituksesta!) jäädä pinkeille tuoleille lepäilemään. Olisi varmaan edelliselläkin kertaa saanut, en vain tajunnut kysyä! Tulimme myös julkisilla mikä oli paljon kätevämpi. Pääsin tokana eli odottelin ainoastaan 20 min. Tällä kertaa vaihdoin pikkarit juuri ennen ja jätin nätisti päällimmäiseksi niin ei hävettänyt😄 kerroin kuinka lääkkeet viimeksi pyöritti päässä, niin sain ekan boluksen kahdessa osassa eikä vaikutus siis iskenyt kaikki kerralla vaan vähitellen, oli kivempi. Nyt kuitenkin eka pistos ottikin ihan selkeästi kipeää! Oli kyllä nopeasti ohi mutta jäin jtnkin jännittyneeksi siitä enkä osannut heti noudattaa ohjetta rentoutua kun olin niin pöllyissä. Toista pistoa en sitten edes huomannut. Tällä kertaa vähän pahoinvointia istumaan noustessa mutta sekin meni nopeasti ohi. Häpesin pikkareiden sijaan hienhajuisia kenkiäni joita hoitaja heilutteli ympäriinsä kun halusin villasukat mieluummin...

Vaikka itse punktio sattui niin jälkikäteen ei jomottanut. Ei vuotoa. Noin tunnin päästä pääsin pois. Illalla menkkajomoa. Folleja sanoi että olisi tyhjennetty 18 mutta munasoluja tuli 21 eli laski kai väärin...

Kaiken kaikkiaan minusta oikein positiivisia kokemuksia. Henkilökunta superihanaa! Mukaan ottaisin:
-lämmin paita joka aukeaa edestä/neuletakki (ekalla kertaa otin pään yli vedettävän eikä toiminut kun kanyyli tulikin lopulta kyynärvarteen)
-villasukat niin saa rennosti pötköttää ilman kenkiä
-vähän tekemistä, kirjaa itse luin tai katoin sarjaa
-joku hyvä herkku mutta toisaalta itse en syönyt tokalla kertaa lainkaan kun odotus niin lyhyt ja oltiin menossa hyvään raflaan. Jotain suklaanamia vähän nappasin.
-puolisolle jotain tekemistä

Muita vinkkejä:
-kauempaa tulijat kysykää potilashotellimahdollisuutta. Meille vasta tokalla kertaa mainittiin koko asiasta eli en tiedä miten toimii
-jos haluaa itse maksaa, me yövyttiin Valo-hotellissa, joka oli kävelymatkan päässä (1 pysäkinväli), oli tosi kiva paikka ja hyvä aamupuuro😍
-ei ehkä kannata pöytävarauksia tehdä mutta voi hyvin suunnitella jonkun kivan lounaspaikan punktion jälkeen! Turvotuksen takia olin syönyt tosi huonosti ja kun se hetkeksi punktion myötä helpotti (iltaa kohden hiipi takaisin) niin ai että maistui hyvältä esim se nepalilainen
-häpeän välttämiseksi voi vähän kiinnittää huomiota esim alusvaate- ja kenkävalintoihin😄

Arvosana 5/5, menisin uudelleen mutta rukoilen silti että ei tarvitse😄
 
Muokattu viimeksi:
Oii ihanaa, kiitos @Trieste tarinatuokiosta!! Erittäin samaistuttavaa. Huomasin noista että multa puuttuu toipumishuoneen kuvailut omasta selostuksesta, sain kans suonensisästä parasetamolia. Hyvät tärpit uusille :D
 
Takaisin
Top